Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5065)
Hyvä, että teidätkin on kutsuttu uurnan laskuun. Kiitos tiedosta. Pihaan siis laitetaan tuhka.
Isabelin varmaan kannattaa mennä mukaanjättämään jäähyväiset, sillä onhan hänellä nyt Lauri-rakkaansa tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kurjaa, että Amadeus kuoli!!!!
Kyllä uurnanlaskuun kannattaa mennä, kun on kerran kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa, että Amadeus kuoli!!!!
Kyllä uurnanlaskuun kannattaa mennä, kun on kerran kutsuttu.
Päätin tänään että menen mukaan. Äiti tulee myös ja ilmeisesti muutkin Amadeuksella säännöllisesti ratsastaneet ovat saaneet kutsun. Uurnan laskun jälkeen on vielä kahvit.
Olen paljon miettinyt ja Laurillekin sanonut, että pitäisikö Katrille nyt jälkikäteen kertoa, millainen luonnonoikku Amadeus oli. Vai aiheuttaako se hänessä vain lisää surua ja hämmennystä nyt kun vauvan syntymäänkin on enää muutama kuukausi. Mitä mieltä te olette? Silloin Katri saisi lopulta tietää tästä ketjusta ja hänelle selviäisi, miksi Lauri halusi pitää tablettia Aman karsinassa silloin aiemmin. Onhan kertomista tietenkin mahdollista myös lykätä myöhempään. Tai sitten vain antaa asian olla. Olisiko se sittenkin paras ratkaisu nyt kun Amadeusta ei enää ole...? -Isa
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa, että Amadeus kuoli!!!!
Kyllä uurnanlaskuun kannattaa mennä, kun on kerran kutsuttu.
Hyvä, että menit mukaan isabel.
Tuo hevosen taidoista kertominen on kyllä kiusallinen ongelma. Vaikea sanoa, kannattaako kertoa vai ei.
Toisaalta olisi varmaan hauskaa kuulla, miten hevonen omistajaansa rakasti. Toisaalta taas voi aiheuttaa surua, kun ei annettu mahdollisuutta sen kanssa kommunikointiin kirjoittamalla.
Ehkei nyt ainakaan vielä, kun Amadeus juuri kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että menit mukaan isabel.
Tuo hevosen taidoista kertominen on kyllä kiusallinen ongelma. Vaikea sanoa, kannattaako kertoa vai ei.
Toisaalta olisi varmaan hauskaa kuulla, miten hevonen omistajaansa rakasti. Toisaalta taas voi aiheuttaa surua, kun ei annettu mahdollisuutta sen kanssa kommunikointiin kirjoittamalla.
Ehkei nyt ainakaan vielä, kun Amadeus juuri kuoli.
Lauri oli kanssasi samaa mieltä. Emme siis tässä vaiheessa kertoneet. Oli hyvin rankkaa tänään, enkä pysty nyt kirjoittamaan enempää, ehkä sitten myöhemmin. En pystynyt katsomaan uurnan laskua, puhumattakaan että olisin pystynyt mitään sanomaan. Itkin ja itkin vain. Ja pilasin Laurin paidan. On niin väärin, että Amalle kävi niin, aivan hiton väärin. -Isa
Omistaja varmaan suuttuisi, kun häneltä oli pimitetty tärkeä tieto. Hänellä ehkä olisi ollut paljonkin juteltavaa.
Toisaalta Amadeus itsekin kai halusi, ettei kerrota, kun Eikö sanonut, että olisi sitten tuntunut oudolta olla omistajan kanssa, jos omistaja tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistajalle kertominen saattaisi lisätä kaipuuta tai sitten hänestä olisi ihanaa lukea hevosen viestit ja se, mitä hevonen omistajastaan tuumasi.
Tätä on vaikeaa sanoa.
Ukkini nauhoitti minulle satuja, kun tiesi kuolevansa. Olin tuolloin 1. Äitini ei kestänyt milloinkaan kuunnella niitä, kun kaipaus oli niin suuri. Enpä sitten saanut minäkän kuulla.
Aman uurnanlasku. Laitan siitä nyt lyhyen kuvauksen, jonka jälkeen yritän vähitellen päästä tästä kaikesta yli. Yritän, vaikka se ei vain vieläkään tunnu mahdolliselta!
Siellä olivat äidin ja Laurin ja minun lisäksi Helena ja Julia ja Helmi. Hänen oikea nimensä on Iida, minkä kirjoitan nyt tähän koska kuitenkin sekoitan nimet jossain vaiheessa. Lisäksi olivat Saana ja Sofie eli tallilla käyvät lukiolaiset, mutta heitä en ennestään tuntenut. Ja Katrin perhe nyt tietysti.
Peter oli kaivanut laskua varten valmiiksi kuopan ratsastuskentän laidalle. Aman tuhkat olivat pahvisessa laatikossa, minkä Katri Peterin avulla laski kuopan pohjalle. Hän oli aika tyyni, mutta ei puhunut toimituksen jälkeen kuin muutaman sanan. Minä en pystynyt katsomaan ollenkaan kun olin melkein hysteerinen. Lauri ja äiti ja Iida ja Patrik laittoivat uurnan päälle kukkia ja lausuivat kaikki jotakin, mistä en paljon mitään edes muista. Laurin kuulin sanovan, että erityislaatuiselle ystävälle, jonkalaista toista ei ikinä tule. Hänkin liikuttui viimeisissä sanoissa, mutta pystyi silti sanomaan ne. Peter lapioi sitten peitteen alta maata uurnan päälle, mutta kun se oli aika kovaa, työtä ei tehty loppuun vaan se jätettiin viimeisteltäväksi koneella seuraavana päivänä.
Sitten menimme sisälle. Katri oli nähnyt vaivaa tarjoilujen eteen, mutta minulla ei ollut ollenkaan ruokahalua. Söin vain palan jotain suolaista piirakkaa ja siitäkin Lauri söi lopun. Ama-parasta ei sisällä enää juuri puhuttu enkä minä puhunut paljon muustakaan. Iidan kanssa juttelin vähän kahden kesken ja hän oli selvästi katkera Patrikin ystäville, jotka olivat olleet niin välinpitämättömiä. Hän oli ollut Amaan todella kiintynyt, sen saattoi selvästi huomata. Mutta hän sentään jo pystyi katsomaan eteenpäin ja oli sopinut Katrin kanssa siitä, että hän jatkossa kävisi ratsastamassa Pacolla tai joskus ehkä Hassellakin.
Katrin odotuksesta puhuttiin kanssa ja se oli tietysti iloinen asia kaiken surun keskellä, mutta en pystynyt vaihtamaan mielialaani tuosta vain. Onnittelin häntä kyllä ja toivoin voimia loppuraskauteen. Vauvan laskettu aika on 12. päivä huhtikuuta.
Tämä on ollut tuskallista ja on sitä edelleen. Yritän nyt terapiasta saada apua tilaani ja jatkaa elämää. Jos jotakin uutta tapahtuu ratsastus- tai hevosrintamalla, kirjoitan tänne. Muuten saatan viettää ketjunkin suhteen hiljaiseloa tästä eteenpäin. Kiitos teille kaikille kivoista kommenteista ja antamastanne palautteesta ja rohkaisusta. Valoa ja kevättä päin joka tapauksessa mennään. Terveisin Isabel
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kertomuksesta, mitä uurnan laskussa tapahtui. Kaipaan amadeusta.
Olisi kyllä kovin mukavaa, jos vaan vielä jaksat kirjoittaa tänne kuulumisiasi.
Kaipa nyt sentään käyt ratsastamassakin vielä, kun sen olet jo hyvin oppinut. Eikös ratsastaminenkin ole terapeuttista.
Suututtaa ne tyypit, jotka syötti hevoselle herkkuja. Ihan älyttömästi. Miksi se Patrik ei vaatinut kavereitaan. Suututtaa se Patrik myös.
Kirjoita tähän ketjuun edelleen plz.
Olet niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän on muotia valita, mikä olento milloinkin on ja sitä voi vaihdella.
Minä tajusin olevani hevonen.
Ettekö ymmärrä ollenkaan aloituksen pointttia?
Tämä on nykyaikaa kirjoitti:
Nykyäänhän on muotia valita, mikä olento milloinkin on ja sitä voi vaihdella.
Minä tajusin olevani hevonen.
Ettekö ymmärrä ollenkaan aloituksen pointttia?
Ehkä niin, mutta tämä oli ihan oikea hevonen. Ei ihminen olisi tiennyt asioita hevosnäkökulmasta niin hyvin. Mutta nyt se on tuhkaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amadeuksen muisto elää.
Jatkakaa tänne kirjoittamista Isabel ja Lauri.
Hevonen toivoi, että kuoleman jälkeen se ihmisten jumala huolehtisi hänestäkin. Toivottavasti niin kävi.
Laitettiinko hautapaikalle minkäänlaista muistomerkkiä. Se on vähän harmi, että jos hautapaikka on tontilla, ei ole mukavaa myydä kiinteistöä.
Raha ei tuo hevosta takaisin, mutta kyllä ne sitä syöttäneet pitäisi määrätä rahakorvauksiin. Heitä oli selkeästi kielletty ja tiesivät tekevänsä väärin.
Jos tuomitaan alaikäisenä korvauksiin, se maksetaan aikuisena tai vanhemmat maksavat.
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tuo hevosta takaisin, mutta kyllä ne sitä syöttäneet pitäisi määrätä rahakorvauksiin. Heitä oli selkeästi kielletty ja tiesivät tekevänsä väärin.
Jos tuomitaan alaikäisenä korvauksiin, se maksetaan aikuisena tai vanhemmat maksavat.
Tiedän tästä sen verran, että Patrikin juhlissa oli seitsemän vierasta. Viisi heistä oli jälkeenpäin kysyttäessä sanonut antaneensa Amalle herkkuja, mutta kukaan ei myöntänyt antaneensa paljon. Ehkä näin olikin ja monen syöttäessä kokonaismäärä vain kasvoi isoksi. Ketä sitten olisi pitänyt vaatia maksamaan korvauksia. Katri oli vain päättänyt, ettei halua tehdä asiasta vielä raskaampaa vaatimalla korvauksia ja mahdollisesti viemällä mahdollisesti juttua oikeuteen. Ymmärrän häntä kyllä, vaikka ei tämä lopputulos tämmöisenään minun oikeustajuuni sovi myöskään. -Isabel
Vierailija kirjoitti:
Hevonen toivoi, että kuoleman jälkeen se ihmisten jumala huolehtisi hänestäkin. Toivottavasti niin kävi.
Laitettiinko hautapaikalle minkäänlaista muistomerkkiä. Se on vähän harmi, että jos hautapaikka on tontilla, ei ole mukavaa myydä kiinteistöä.
Ratsastuskenttä, jonka laidalle Aman uurna laskettiin on tallin ja tarhojen sivulla, joten ihan pihamaata se ei ole. Katri sanoi, että keväällä he ostavat taimitarhalta jonkun puun, joka sitten istutetaan paikalle Aman muistomerkiksi. Toivottavasti se ressu on nyt jossakin kauniissa paikassa seuranaan lauma muita enkelihevosia... -Isa
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita tähän ketjuun edelleen plz.
Olet niin hyvä.
Kiitos.
Katri ja Peter pyysivät Lauria ja minua mukaan laskemaan Aman uurnaa maahan. He tekevät sen sunnuntaina omalla pihallaan. Lauri lupasi mennä, mutta en tiedä onko minusta siihen. Ehkä suremiselleni olisi hyvä saada päätepiste, vaikka tiedän sen hetkellisesti vievän minut taas rotkon pohjalle. Ehkä päätän asian vasta sitten sunnuntaiaamuna.
Terapian alkaminen on kohentanut mielialaani. Tällä viikolla puhuin paljon siitä kuinka elämäni on koko ajan vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä. Ja että usein minusta tuntuu, että olen itse sivustakatsoja kun joku toinen omalla toiminnallaan aiheuttaa ne mäet. Se ei tietenkään ole koko totuus, mutta on valtavan häiritsevää ja pelottavaakin tuntea, että jollakin ihmisellä on hyvässä ja pahassa minuun niin suuri valta. Onneksi Lauri on nyt sitten lähelläni kun avuntarpeeni on suuri, vaikka välillä olen kiukkuinen juuri omasta voimattomuudestani ja siitä että tarvitsen häntä niin paljon. Ja kun on vihainen itselleen, ei pysty olemaan kovin kultainen toisellekaan. Toivon, että hän kestää tuittuiluni. Koska parhaani minä joka tapauksessa yritän. -Isa