Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5068)
Pääsimme sitten tilanteesta lopulta pois ja estellekin rauhoittui. Taukopaikalla helena ja julia joivat juomaa pulloista ja sukivat sormillaan lautasistamme irti viimeisiä talvikarvoja. Hetken aikaa he olivat molemmat estellen kanssa ja silloin julia otti esiin puhelimensa. Olin kuulevinani sen päästävän äänen. Julia katsoi vähän aikaa puhelintaan ja alkoi kamalasti nauraa. Hän pyysi helenaakin katsomaan. Jostain syystä he laittoivat puhelimen ihan lähelle estellen kylkeä ja katsoivat jotain viestiä yhdessä. Julia rupesi nauramaan ensin ja kohta se tarttui helenaankin. En yhtään tiedä mille he niin nauroivat. Mutta siinä puhelinta katsoessaan he kai jotenkin saivat estellen säikähtämään. Hän otti muutaman laukka-askeleen ja ohja irtosi julian kädestä. Muutaman metrin päässä estelle hyppäsi näyttävät pukit ja lähti sen jälkeen juoksemaan melko villin oloisesti pois paikalta. En sitten tiedä mikä minuun oikein meni, mutta ennen kuin helena ehti nappaamaan minua ohjista, säntäsin itse estellen perään.
Laukkasimme tulosuuntaamme ja eihän minun ollut vaikea arvata, mihin estelle mieli mennä. Vähän matkaa hän tielle ehdittyämme juoksi orin hajun perässä, mutta emme tavoittaneet häntä. Tuuli oli jotenkin sotkenut hajujäljet ja pysähdyimme nuuhkimaan ympärillemme. Kun estelle oli päättänyt mihin suuntaan jatkaa, hän yritti taas tavoittaa oria ja minä juoksin enempää ajattelematta perässä. Sitten estelle kuitenkin sotkeutui ensin kerran ja sitten vielä toistamiseen ohjiinsa ja varmasti satuttikin itseään. Hän pysähtyi jotenkin säikähtäneen ja hämmentyneen näköisenä. Minä osaan pitää juostessa päätäni korkealla, joten onnistuin olemaan tallomatta ohjien periin. Estellen ohja sen sijaan kiertyi hänen jalkansa ympärille ja vaikeutti entisestään juoksua. Niin sitten käännyimme tieltä ojanpientareelle ja kävelimme läheisen metsän reunaan, minne jäimme vierekkäin seisomaan. Estellen silmät olivat aika hätääntyneet ja hän ymmärrettävästi tunsi olonsa kurjaksi. Mutta kun pysähdyimme, hän vähitellen rauhoittui. Normaalisti olisimme varmasti jatkaneet matkaamme ja päätyneet lopulta estellen kotiin, mutta kun liikkuminen oli hankalaa, ratkaisumme oli jäädä vain paikoillemme. Minä olisin kyllä voinut lähteä ja löytää apua, mutta sillä hetkellä taisin itsekin olla vähän enemmän oikea hevonen kuin ratsuhevonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levättyämme palasimme taas tielle ja silloin minä otin suunnaksi oman tallini. Kuljin hyvin hiljaa ja estelle myöntyi hipsimään perässä sen minkä rajallisilta liikkeiltään pystyi. Aika surkealta hän siinä perässäni edetessään tuntui. Kauan meidän ei edes tarvinnut kulkea kun vastaan tuli auto. Se pysähtyi, mutta kuljettaja ei tullut autosta ulos. Mekään emme ohittaneet sitä vaan jäimme seisomaan tielle. Hetkeksi aikaa joku nainen avasi auton oven ja kurkisti ulos, mutta ei yrittänyt lähestyä meitä. Hänellä oli puhelin kädessään ja hän puhui siihen koko ajan. Ei sitten kestänyt kauan kun julian äiti tuli toisesta suunnasta maastoautolla. Hän jätti auton aika kauas meistä ja alkoi kävellä meitä kohti rauhallisesti. Hänkin puhui puhelimeen. Lähelle päästyään hän pani puhelimen taskuunsa ja alkoi puhua meille, tai ehkä enemmän estellelle. Seisoin siinä vaiheessa vain rauhallisesti paikoillani. Estelle oli vähän levoton ja olisi ehkä halunnut yrittää siirtyä pellon puolelle, mutta ojan takia hän ei halunnut hypätä. Julian äiti tuli ensin minun luokseni ja silitti minua kaulalta. Estelle ei itse tullut luoksemme, mutta antoi kuitenkin ottaa itsensä kiinni. Vähän ajan kuluttua joku minulle tuntematon ihminen saapui paikalle kolmannella autolla ja toi tullessaan helenan ja julian.
Siitä eteenpäin en enää nähnyt mitä tilanteessa tapahtui, koska helena otti minut ja tarkastettuaan kuntoni päällisin puolin, heilautti itsensä selkääni ja kuljimme rauhassa kotiin. Hän kyllä puhui minulle aluksi muutaman sanan moittivaan sävyyn, mutta muuten hän ei vaikuttanut vihaiselta. Pikemminkin hän tuntui olevan tyytyväinen siihen, ettei mitään vakavampaa sattunut.
Sellaisen sopan onnistuin siis estellen kanssa keittämään. Tiedän sanoneeni, ettei minun kohdallani karkailemista enää tapahdu, mutta jotenkin niin nyt vain sattui käymään. Tiedän, että se oli minulta huonoa käytöstä, vaikkakaan me hevoset emme tunne sillä tavalla itseämme syyllisiksi tai häpeä hölmöilyitämme niin kuin te. Mutta siksikin se oli tyhmää, koska nyt minuun ei varmasti samalla tavalla luoteta kuin ennen. Välillä on kuitenkin kiva kokea jotain jännää ja uutta, vaikka siitä sitten joutuisi vähän maksamaan hintaakin!
Lauri hoputtaa minua jo lähtemään, mutta ehdin lukea kysymyksen joka koski leeviä. Hän on kesäkuun alussa pääsemässä uuteen kotiin, missä on vuohia myös ennestään. Se minua hiukan harmittaa, koska ehdin jo tottua leeviin ja hänen hassuihin tapoihinsa, noin omasta näkökulmastani siis. Mutta kun meitä nyt kuitenkin on jo kolme, meistä on hyvin seuraa toisillemme, toisin kuin oli pacon laita hänen asuessaan tallissa ainoana hevosena. Mutta uskon leevin saavan hyvän uuden kodin ja olevan tyytyväinen niiden itsensä kokoisten lajitoveriensa kanssa.
Nyt lauri jo koputtaa minua satulankaareen. Se taitaa olla lopullinen merkki. Iih-haaahh!
Kiitos päivityksestäsi Amadeus. Olipa teillä aikamoinen seikkailu. Olisikohan se mitenkään edes auttanut, vaikka ohjat olisivat pysyneet ratsastajien näpeissä. Hevosella on voimaa.
Hyvä, että Leevi-vuohi pääsee omiensa luokse. Ajattelin jo, että se joutuu ruuaksi. Vuodella ei taida olla mitään varsinaista käyttöä?
Miten saat viestittelyn onnistumaan saaresta? Hauskaa seurata vapaata elämäänne.
Hevonen, kuinka sinä nyt tuolla tavalla riehaannuit! Olisitko pysähtynyt, jos ihmisellä olisi ollut ohjaksista pitävä ote?
En tiennytkään, että tammat lähtee orien perään. Luulisi päin vastoin lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tänään pitkä retki! Ja sain nyt vielä pienen hetken aikaa ennen paluuta tallille. Iihhhhh-ahah!
Kyllä minä pysähdyn jos joku pitää ohjista tiukasti kiinni. Ja varmasti estellekin olisi pysähtynyt. Kun ohjat kuitenkin päättyvät suuhumme, niiden kiristyminen tuntuu hyvin ikävältä. Nämä laurin käyttämät ovat vähän eri juttu, mutta silloin meillä oli molemmilla normaalit kuolaimelliset suitset. Jos olemme kovin levottomassa mielentilassa, kiinnipitäjä päästää usein irti ohjista, jotta ei vahingoittaisi itseään esimerkiksi jos nousemme pystyyn tai tallomme vahingossa häntä kaviolla. Sehän on silloin ihan järkevääkin.
Kyllä tammoillakin on omat metkunsa, mutta olet oikeassa siinä että orit ovat vielä päättäväisempiä kun haluavat seuraa tammoista. Luulen että estelle tänään ensisijaisesti pelästyi ja vasta karattuaan keksi lähteä orin jäljille kun oli sitä jo aiemminkin halunnut. En ole ihan varma kun en tunne häntä kovin pitkältä ajalta.
En tiedä miten kesän yhteydenpito voisi järjestyä. Se paikka on kuulemma kaukana, mutta ehkä lauri keksii jotakin. Etkös keksikin? Lauri ei nyt lue tätä vaan katsoo puhelintaan.
Minä pidän nokkosperhosesta ja sen kavereista. En tiedä, olenko itse sitä kirjoittavaa perhosta tavannut, mutta ehkä niinkin on voinut tapahtua. He ovat kauniita joka tapauksessa ja tuovat hyvää mieltä! Paranemista pienelle ystävälle!
Kiitos uudesta tarinasta Amadeus! En olisi uskonut, että villiinnyt tuolla tavalla, kun olet niin järkevä hevonen.
Mutta suoloinen hevonen olet silti kerta kaikkiaan. Kaikin puolin. Selfie olisi mukava nähdä, mutta ymmärrän, että se ei ole sopivaa. Luonteesi on mitä parhain. Niin kauniisti juttelet tuolle perhosellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotan siihen, että Lauri keksii jotain. Ainahan hän on keinot löytänyt.
Äskeinen ei ollut hevonen, vaan tavallinen tylsä ihminen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos uudesta tarinasta Amadeus! En olisi uskonut, että villiinnyt tuolla tavalla, kun olet niin järkevä hevonen.
Mutta suoloinen hevonen olet silti kerta kaikkiaan. Kaikin puolin. Selfie olisi mukava nähdä, mutta ymmärrän, että se ei ole sopivaa. Luonteesi on mitä parhain. Niin kauniisti juttelet tuolle perhosellekin.
Pelkäänpä, että kesän suhteen on aika vähän tehtävissä. Amadeuksen laidunpaikka on nimittäin Mikkelin lähistöllä eli hankalan kaukana täältä. Enkä tunne ketään sieltä suunnasta. Mutta katsotaan, tuleeko jotakin käyttökelpoista ideaa mieleen!
Kun Amadeus ei ole minun hevoseni, en laita siitä kuvaa tänne. Mutta jos osa teistä ei ole nähnyt paljon hevosia tai tunne rotuja, seuraavan linkin hevonen on todella paljon Amadeuksen näköinen. Siltä vain puuttuvat takajaloista Aman valkoiset sukat. 😊
L
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos uudesta tarinasta Amadeus! En olisi uskonut, että villiinnyt tuolla tavalla, kun olet niin järkevä hevonen.
Mutta suoloinen hevonen olet silti kerta kaikkiaan. Kaikin puolin. Selfie olisi mukava nähdä, mutta ymmärrän, että se ei ole sopivaa. Luonteesi on mitä parhain. Niin kauniisti juttelet tuolle perhosellekin.
Pelkäänpä, että kesän suhteen on aika vähän tehtävissä. Amadeuksen laidunpaikka on nimittäin Mikkelin lähistöllä eli hankalan kaukana täältä. Enkä tunne ketään sieltä suunnasta. Mutta katsotaan, tuleeko jotakin käyttökelpoista ideaa mieleen!
Kun Amadeus ei ole minun hevoseni, en laita siitä kuvaa tänne. Mutta jos osa teistä ei ole nähnyt paljon hevosia tai tunne rotuja, seuraavan linkin hevonen on todella paljon Amadeuksen näköinen. Siltä vain puuttuvat takajaloista Aman valkoiset sukat. 😊
L
Olet niin toimelias, kekseliäs ja monipuolinen, että ihan takuulla keksit jonkun keinon saada Amadeus kirjoittamaan kesälläkin.
Kiitos kuvasta. Onpa kaunis hevonen!! Yritän kuvitella sille vielä ne sukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu yhtään sinulta, Amadeus, tuo mitä kirjoitit! Miksi ihmeessä sinä lähdit toisen hevosen perään, vaikka et itse pelästynyt tai mitään? Toivottavasti et minun aikanani saa päähäsi mitään vastaavaa, kun minä jännitän juuri sellaisia asioita. Että en hallitse jotain tilannetta ja se muuttuu vaaralliseksi. Mutta ethän sinä sentään riistäytynyt irti, lähdit vain sen ystäväsi perään. Toivottavasti minä sentään voin luottaa sinun käytökseesi jatkossakin, nyt kun olen päässyt enimmistä epäluuloistani eroon. Voinko? Haluan sinulta siihen kyllä selvän vastauksen.
Olen jutellut paljon Roosan kanssa nyt kun en tällä nykyisellä hammasrivillä halua hirveästi lähteä viihteelle tai harrastuksiin. Älkää ajatelko (ja kirjoittako) hänestä pahaa, vaikka hän nyt onkin minun suunnitelmiani vastaan. Me olemme tunteneet toisemme lapsuudesta asti ja siitä voin ainakin olla varma, että hän ei toimi selkäni takana tai juoni minua vastaan mitään. Minun täytyy vain itse ratkaista, mitä aion tehdä. Ja kieltämättä, kun Ama nyt antoi minulle muistutuksen siitä, että kaikki hevoset, kiltitkin, voivat elävinä ja tuntevina olentoina joskus toimia oman päänsä mukaan, tajuan ratsastukseen liittyvät riskit paremmin. Toisaalta motivaationi ja haluni opetella toimimaan hevosten kanssa on aivan ennallaan ja pääni täyttyy ristiriitaisista ajatuksista kun tätä asiaa mietin.
Minun päässäni muuten soi koko ajan Rasmuksen euroviisukappale. Kuulen sen vain kertovan minusta, koska nimi on niin samankaltainen. Lauluhan on hyvä, olen Rasmusta fanittanutkin, mutta kun kuulee koko ajan oman nimensä tuollaisessa kohtalokkaan kuuloisessa biisissä, niin se vähän häiritsee. Taidan olla vähän herkkänä näille nyt, mutta toivottavasti se on ohimenevää. - Isa
Isabel, suotta pelkäät ratsastamista. Äitisikin ratsastaa. Ei siinä pitäisi mitään pelottavaa olla. Ja Amadeus on varmaan kaikkein luotettavin hevonen, mitä voi olla. Ja sehän sanoi kyllä pysähtyvänsä, jos kuolaimista vedetään.
Voisiko Roosa olla tuo pelottelija, vaikka onkin pitkäaikainen ystäväsi. Molemmat tuntuvat haluavan, että et ratsastaisi. Aivan käsittämätön asia mitä se heille kuuluu ja Roosakaan ei tiedä mitään hevosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska lukea karkaaminen hevosen näkökulmasta.
Isabel, jatka ratsastamista ja ota kaverisi mukaan tallille.
Amadeushan sanoi, ettei karkaisi, kun ne kuolaimet kuitenkin on suussa, jos taluttajalla on pitävä ote.
Hei kaikille, olen toipunut. Nyt on kiire mettä etsimään.
Kiitos kaikille kannustuksesta. Keltasirkkukin pääsee pesimispuuhiin.
Nokkosperhonen hyvä, että olet toipunut. Ole nyt varovainen, ettei enää tapahdu mitään. Te perhoset olette niin kauniita. Mukava lukea viestejäsi. Samat sanat amadeukselle. Kaunis on ja mukavaa lukea hänen viestejään. Mukavaa, että Amadeus tykkäsi perhosystävästä.
Keltasirkulla on varmaan hyvin aikaa kirjoitella, kun se hautoo muniaan. Voithan mennä sinne pesään välillä hänen seurakseen, kun siellä on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Amadeushan sanoi, ettei karkaisi, kun ne kuolaimet kuitenkin on suussa, jos taluttajalla on pitävä ote.
Mielummin hevonen karkuteille kuin yrittää ohjista pitää sitä kiinni. Siis jos on talutuksessa. Itselle vaarallista ja hevonen rikkoo suunsa.
Olisit, Isa voinut jo edellisessä kirjoituksessasi kertoa, että jatkat ratsastamisen opettelua. Sinä kuitenkin olit sen jo päättänyt kun viimeksi tavattiin, etkö vain. En enempää yritä sinun päätäsi kääntää, kun sinut tunnen. Se vain saisi sinut entistä vakuuttuneemmaksi omasta päätöksestäsi. Mutta en myöskään aio tulla tallille todistamaan kun putoat satulasta ja taitat uudestaan kätesi. Tai sitten tällä kertaa niskasi. Olen vain peloissani, koska jotain outoa tässä on. Eikä pelkästään sinun puhuvassa hevosessasi vaan myös tässä palstassa ja näissä oudoissa kirjoituksissa. Joku manaa sinulle onnettomuutta ja toiset oikein yllyttävät ajautumaan siihen!
Minä toivoisin edelleen, että voisit kertoa mikä kaikki täällä on totta ja mikä keksittyä? Ja kuka noita hevosen kirjoituksia tekee? Pakkohan sinun on tietää. Ja sekin, että onko nyt oikeasti tallissa ollut hevonen nimeltä Roosa vai loppuiko sinulta siinä kohtaa mielikuvitus? En minä ole tosikko, niin kuin tiedät, mutta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen minä vain olen sinusta monellakin tapaa hemmetin huolissani! Roosa
Ihhah-haaa! Kiitän sinua lauri taas tästä retkestä. Tiedän, että sinulla ei ole kovasti aikaa ja kuitenkin pääset aina käymään. Se ilahduttaa minua joka kerta yhtä paljon! Ja isabel, minun on ikävä sinua. Äitisi kävi kyllä taas eilen tunnillaan, mutta sinä et tullut. Luulen että sinulla on kyllä oikein hyvä syy ja mikä ikinä se onkaan niin jaksan kyllä odottaa, kunnes se ei enää estä sinua tulemasta. Sitten voit alkaa harjoitella perusasioita minun kanssani. Siltä osin minua kyllä harmittaa se kesän lähtö muualle, että silloin sinä et voi minua tavata etkä oppia ratsastamaan. Mutta minähän tulen sitten taas takaisin niin voidaan jatkaa siitä mihin on jääty, eikö niin!
Kivaa päästä kertomaan taas kuulumisia, vaikka nyt ne eivät ole pelkästään sellaisia, että niistä voisi olla millään tavalla ylpeä. Minä nimittäin tässä yhtenä päivänä karkasin. Kaikki alkoi siitä, kun olin estellen ja helenan ja julian kanssa ihan tavallisella päiväretkellä. Estellellä on juuri nyt kiima ja hän käyttäytyy sen mukaisesti vähän normaalista poiketen. Te sanoisitte hänen olevan tavallista oikukkaampi, mutta minä ehkä sanoisin hänen olevan vain vähän enemmän oikea hevonen. Joka tapauksessa hän haistelee ympäriinsä ja toivoo tietysti saavansa sieraimiinsa orien tuoksua. Jopa minusta hän on kiinnostuneempi kuin talvella oli, mutta ei tietysti yhtä paljon kuin oreista. Sitten hän tykkää seistä välillä jalat harallaan ja pitää häntää kohollaan. Sellaista kaikkea.
No retki meni kuitenkin alkumatkan ajan ihan hyvin. Julia ratsasti estellellä edellä ja minä tulin helenan kanssa perässä. Kunnes sitten eräällä peltoaukealla estelle näki kolmannen hevosen tulevan sitä tietä pitkin, jolle olimme juuri saapumassa. Hän katsoi sitä, nosti ylähuultaan ja pyrki innokkaasti lisäämään vauhtia, mutta julia taas halusi aivan päinvastaista. Hän halusi kääntyä ympäri ja loitota kauemmas vieraasta hevosesta. Jos minä aistin ja ymmärsin oikein, hevonen oli friisiläinen ori ja hänen selässään istui kukka eli naapuri vanhasta tallistani. Hän luultavasti oli siis uuden oritallin asukas. Tuuli kävi heistä meihin päin, joten ori näytti minusta jatkavan vain tyynesti eteenpäin omaa reittiään ja en tiedä, kuinka paljon se edes sai vihiä meistä. Estelleä piti sen sijaan päättäväisesti vaatia ja kannustaa takaisin tulosuuntaamme, koska hänellä takuulla oli tilanteesta erilainen näkemys kuin julialla.