Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ja kiitos Isabelin ja Laurinkin kirjoituksista.

Onko se omistaja ollut enemmän Amadeuksen kanssa?

Hyvä, että meillä on ainakin se Isabel, joka raportoi säännöllisesti, jollei Lauri käy koko ajan.

Aika karmea se ostotarjous. Laurin pitää sanoa omistajalle, että tuolle tyypille ei ainakaan pidä myydä. Se tietää salaisuudet ja pistää esiintymään ja lyö rahoiksi. Laurin pitää sanoa sille elenalle, että tämä on huumoria vaan.

Oi ei, en yhtään silloin osannut ajatella tilannetta sinun kannaltasi. Tuo kertomasi kipeä jalka tuli minulle nyt ihan yllätyksenä ja tuskin siitä tiesi kukaan muukaan? Mutta on kiva kuulla, että se kuitenkin tervehtyi itsestään. 🙄 (Kävisipä minun kädellenikin samoin...)

Se, että olin mielestäsi eri näköinenkin on aivan ymmärrettävää. Menin sen käyntimme jälkeen suoraan tapaamaan miesystävääni, joten olin siitä syystä vähän laittautunut. En tiedä voiko teillä olla sellaisia juttuja ollenkaan, mutta meillä ihmisillä asiaan kuuluu, että toista tavatessa ja varsinkin jonnekin yhdessä mentäessä ollaan pukeuduttu siististi ja vähän kaunistauduttukin. Mutta minun olisi pitänyt puhua sinulle! Ja ehkä selittääkin miksi en näyttänyt samalta kuin edellisellä kerralla. Luultavasti minussa oli sieraimissasi erilainen tuoksukin, koska sekin kuuluu meillä "asiaan". Kiitos kuitenkin, kun kaikesta levottomuudestasi huolimatta saatoit minuun luottaa! Kuten ihan oikein ymmärsit, en halua tehdä kanssasi mitään sellaista mistä et tykkää.

Kiitos muistakin kuulumisistasi! Tulin kyllä vihaiseksi Elenalle hänen tempustaan ja en tiedä, pitäisikö omistajaasi jotenkin varoittaa hänestä. Saisi minusta lakata käymästä luonasi. Mutta hienosti pidit minusta puolesi! Nähdään taas. Kaikkea kivaa ja ihanaa kevättä sinulle! -Isa

Varoita ihmeessä omistajaa Isabel! Huono juttu, että ukkelilla on bisnes mielessä. Mukavaa, että sinäkin kirjoittelet.

Hyvä, että teillä selvisi tuo hevosen panikoiminen. Itsekin olin sitä ihmetellyt.

Amadeuksen kirjoitus oli jälleen aivan mahtava hevosen mielenmaiseman kuvaus. Kesää varmaan se hevonenkin odottaa. Uudenlainen kesä kun talli on vaihtunut. Kiinnostaisi, onkobhevonen tavannut vanhoja tallikavereitaan ja vuonohevosenkin kuulumiset kiinnostaa.

Lauri on mukava, kun antaa tablettiaan lainaan ja kirjoittelee itsekin.

Täytyy vielä kirjoittaa kun kuulin Laurilta, että Amadeuksesta tehtyä tarjousta oli tänään korotettu! Minusta kyllä aivan uskomattoman röyhkeää tuollainen jo! Aman omistaja tuntee E-E:n työnsä kautta eikä ilmeisesti halunnut sanoa aivan suoria sanoja isälle. Mutta oli tehnyt kuitenkin selväksi, että jos E-E haluaa käydä heillä ratsastamassa, se on ok, mutta hän ei halua kuulla yhtään lisätarjousta Amadeuksesta.

Olen niin iloinen hänen suhtautumisestaan tuommoiseen mauttomuuteen. Joku ehkä olisi voinut hevosestaan luopuakin, mutta nyt tuli varmasti selväksi se että rahalla ei saa kaikkea. Minun täytyy myöntää että pelästyin paitsi Amadeuksen puolesta myös omasta puolestanikin. Kun nyt olen tällaisessa etuoikeutetussa asemassa, että tunnen Aman, en olisi kestänyt ajatusta, että se myydään jollekin aivan vieraalle. Nyt olen kyllä helpottunut kun eilen olin niin kiukkuinen.

Tuo kirjoittaja oli varmaan Isabel.

Hyvä juttu, että omistaja ei ole myymässä hevosta sille venäläiselle, joka tietää salaisuuden.

Kyllä oli minun kirjoitukseni. Ja tulin samalla kertoneeksi, mitä mieltä olen E-E:n ja hänen isänsä toiminnasta. He taitavat sen nyt sitten jo tietää itsekin, koska mistä muualta he olisivat voineet saada kuulla Amadeuksesta. Eli lukevat varmaan tätä palstaa. -Isa

Ihan hyvä vaan, että saivat tietää.

Hei!

Sain tosiaankin käteni pois kipsistä eilen ja vaikka sillä ei nyt vielä ihmeitä tehdä, lähdin kuitenkin äidin seuraksi Amaa moikkaamaan. Täytyy heti mainita semmoinen kummallisuus, että se tuli tervehtimään minua ennen äitiä! Vierekkäin me tietysti tarhalle kävelimme, mutta aidan vieressä seistessämme Ama työnsi turpansa ensin minun kohdaltani aidan yli ja nyökyteltyään muutaman kerran minulle meni sitten vasta äidin luo. Enhän minä sitä ehtinyt edes rapsuttaa, mutta siitä huolimatta äitikin pani tervehtimisjärjestyksen merkille. Ehkä siihen vaikutti ainakin se, että olin taas varmaan Aman mielestä lähestyttävämmän näköinen mustassa takissani ja talli-lookissani.

Äiti sitten kuljetti Amadeuksen talliin satuloitavaksi ja sain hetken aikaa tervehtiä Pacoa ja Hassea. Tiesin nyt mennä ensin Pacon juttusille koska se ei ehkä olisi tykännyt päinvastaisesta järjestyksestä. Kun se kerran itse tuli aivan lähelleni, uskaltauduin silittämään sitä kaulalta. Se ei tuntunut panevan kättäni ja kosketustani yhtään pahakseen, mikä tuntui minusta pieneltä ihmeeltä! Niinpä silittelin pitkään sen kaunista valkoista kaulaa ja solutin sormia kaulalle taipuvassa laineikkaassa harjassa. Paco ei ehkä osaa kommunikoida Amadeuksen tavoin, mutta ihana ja ystävällinen hevonen sekin on. Kävin vielä Hassen aitauksen luona ja sekin oli sitä mieltä, että minua ei tarvinnut arastella. Sellainen tuntuu monista varmaan aivan luonnolliselta, mutta minulle hevosten suhtautumisella oli iso merkitys ja vei itseluottamustani ison harppauksen eteenpäin!

Äiti ehti sillä aikaa jo häipyä Amadeuksen kanssa, mutta olimme sopineet, että lähden Siiri mukanani kulkemaan tuloreittiämme ja hänen palatessaan takaisin päin tapaamme sitten väistämättä. Niin tapahtuikin ja kohdattuamme äiti sitten hidasti vauhtia niin, että saatoimme kävellä lähes vieretysten. Vähän ennen tallille paluuta äiti sanoi, että ennen kuin alan harjoitella varsinaista ratsastusta, hän voisi opettaa minua saamaan tuntumaa hevosten käsittelyyn yleensä. Hän laskeutui Amadeuksen selästä ja antoi sitten selkeät ohjeet, miten hevosta pitää taluttaa. Hän näytti esimerkkiä kulkemalla Amadeuksen kanssa jonkin matkaa tietä tulosuuntaamme, kääntyi ja tuli takaisin. Sitten hän antoi ohjat käteeni, otti itse Siirin ja vetäytyi tien toiseen laitaan etäämmälle meistä.

Oikea käteni on murtuman ja kipsin jäljiltä tosi heikko. Ranne on kyllä tuettu, mutta tuki oli hansikkaan ja hihan alla piilossa, joten toivoin vain, että Amadeus muistaa ja ymmärtää, että käteni ei kestä vielä juuri mitään rasitusta. Kysyin varmuuden vuoksi äidiltäkin, onko talutuksessa riskiä toivoen enemmänkin, että Ama sen kuulisi. Äiti uskoi meidän pärjäävän, joten otin sitten ohjat Aman turvan alta ristiin oikeaan käteeni ja ohjien perän vasempaan. Siitä sitten liikkeelle lähdettyämme hyvin nopeasti tajusin, miten tärkeää on että hevonen on hyvin koulutettu ja tottelee. Jos Amadeuksen kokoinen eläin ei yhtäkkiä olisikaan samaa mieltä kanssani suunnasta tai vauhdista tai muuten vain johtajuudesta, tiedossa olisi väistämättä vaaratilanteita. Mutta sellaisia minun ei kyllä tarvinnut pelätä, niin kuuliaisesti se käveli rinnallani pyrkimättä edelle tai jäämättä myöskään hidastelemaan. Pihassa äiti ohjeisti minua tekemään oikeaoppisen käännöksen eli vasemmalta talutettaessa oikean kautta ja hevoselle riittävästi tilaa antaen. Sekin meni mainiosti, koska Amadeus seurasi vierellä ilman että tunsin oikeastaan mitään ohjien toisessa päässä. Annoin sille talutuksen päätteeksi kauniit kiitokset rauhallisesta käytöksestä ja silitin sen lämpimänruskeaa lapaa. Amadeus kääntyi ja työnsi suuren päänsä kevyesti rintaani vasten. Tällä kertaa en pahasti säikähtänyt vaan uskalsin jopa antaa sille hellän rapsutuksen niskaan harjan juureen.

Samaan aikaan Patrik tuli koulusta ja innostui kovasti kun näki minut niin läheisissä väleissä Amadeuksen kanssa. Hän oli pyytämässä minua heti huomenna harjoittelemaan, mutta näytin puolikuntoista kättäni ja totesin, ettei siitä vielä ole taluttamista vaativampaan toimintaan. Patrik lupasi sitten viedä Aman takaisin tarhaan, jos äiti vain veisi satulan talliin. Niinpä minä otin Siirin, moikkasin Patrikille ja katsoin kun he kolme loittonivat tallille, mistä äiti sitten liittyi seuraani ja lähdimme kotiin. Olipa kiva päivä! :)  -Isa

Kiitos paljon taas tekstistäsi.

En ole milloinkaan ennen ymmärtänyt tuota hevosasiaa noin tarkoin.

Olen vaan luullut, että senkus kävelee vieressä ja pitää oheista kiinni.

Mutta totta. Pitää olla oikeat otteet ja hevonen koulutettu siihen.

Kiitos taas kertomuksesta.

Tämä on hyväntuulen ketju!

Tällä palstan pollella olisi pitänyt teettää varsoja! Mutta nyt on myöhäistä, kun mokasivat ja tekivät siitä ruunan.

Vai onko se niin ettei hankittu ominaisuus periydy kumminkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas kertomuksesta.

Tämä on hyväntuulen ketju!

Kiitos kommenteista, kiva jos Aman kanssa olemisen hauskuus välittyy tänne palstallekin! 😄 Olin eilen pitkään äidin kanssa hänen kotonaan. Siivoilimme ja laitoimme ruokaa ja samalla kyselin häneltä koko ajan hevosiin ja ratsastamiseen liittyviä juttuja. Moni asia kuulostaa sanoin kuvailtuna todella monimutkaiselta, mutta äiti sanoi, että oikeastaan vasta tehdessä niitä voikin oppia ja että sitten moni juttu alkaa pian sujua ihan automaattisesti kuten istunta ja pohkeiden ja ohjien käyttö.

Mutta tuskin vielä ainakaan pariin viikkoon uskallan aloittaa itse ratsastuksen opettelua. Äiti sanoi, että jospa ensi kerralla käytäisiin läpi satulan ja suitsien laitto sekä pois ottaminen. Sekin olisi minulle jo askel eteenpäin! -Isa

Jännää, miten se katsottuna näyttää kaikki niin helpolta. Seuraan ketjua kiinnostuneena ja koko ajan opin uutta.

En ole ratsastanut kuin pari kertaa nuorena. Näyttää siltä, että sen kun laittaa vaan suitset ja satulan ja kiipeää selkään. Mutta ei se niin yksinkertaista näemmä ole.

Moikka!

Amadeus onnistui tänään erityisesti ilahduttamaan minua. Etenkin kun ottaa huomioon lähtökohdat. Sain nimittäin eilen osakseni aivan kamalaa kohtelua. En kirjoita siitä nyt täällä enempää, mutta olin niin maissa, että en aluksi meinannut edes lähteä tallille. Äiti kuitenkin ajatteli asian niin, että hevosten kanssa puuhailu saisi minut unohtamaan pahan mieleni ja onnistui houkuttelemaan minut mukaan. Oikeassa hän sitten olikin, mutta varmasti vähän eri tavalla kuin oli kuvitellut.

Opettelimme tänään satulointia ja suitsien laittoa, kuten suunnitelmissa olikin. Äiti haki Aman tarhasta, toi sen tallin käytävälle ja sitoi riimusta kiinni. Hän usein itse hoitaa toimenpiteet ulkona, koska Amadeus on luotettava eikä lähde kesken varusteiden pukemisen minnekään. Tänään äiti kuitenkin uskoi harjoitteluun kuluvan enemmän aikaa ja toi Aman sisään. Se oli hyväntuulisen oloinen ja rapsutimme sitä hellästi molemmat ennen kuin aloimme satuloida. Vaikka jo Aman näkeminenkin piristi minua, olin alkuun varmasti vähän vaisun oloinen ja luulen kyllä Amadeuksenkin panneen sen merkille. Siirryimme sitten itse asiaan eli äiti näytti satulan ja huovan nostamisen selkään vähän oikean sijainnin etupuolelle ja liu’uttamisen myötäkarvaan paikoilleen. Satulan oikean paikan hän opasti löytyvän taaksepäin siirrettäessä melkein kuin itsestään. Sitten hän tarkisti toisen puolen ja laski satulavyön alas. Lopuksi vyö kiristettiin alustavasti, mutta ennen selkäännousua kiristys piti tehdä vielä uudelleen lopulliseen asentoon. Vyön sijainnista hän kehotti vielä tarkistamaan satulan oikean sijainnin.

Sen jälkeen hän opasti nopeasti satulan riisumisen, joka on tietysti yksinkertaisempaa kuin pukeminen, kunhan muistaa katsoa, ettei päästä irrotettua satulavyötä putoamaan hevosen jalkoihin. Tämän jälkeen minun piti suorittaa homma uudelleen. Keskityin muistelemaan, mitä äiti oli neuvonut ja satulointihan sujui ihan hyvin! Ama seisoi kiltisti paikoillaan ja antoi minun häärätä huovan ja vyön kanssa. Hevosen editse kulkeminen minua jännitti, mutta Ama on tietysti rutiineihin niin tottunut, että en tiedä mahtoiko se edes miettiä, kuka toimia sillä hetkellä suorittaa.

Sitten päästiin suitsien laittoon, mikä olikin jo paljon monimutkaisempaa. Kun äiti otti suitset telineestä, ne näyttivät minusta sekavalta kasalta hihnoja, joiden nimistä ja sijainnista en olisi osannut sanoa yhtään mitään! Äidille asia oli tietysti tuttuakin tutumpi, ja hän selostikin kärsivällisesti suitsien osien nimet ja eri toimenpiteiden järjestyksen: miten suitsia pidetään ennen niiden paikoilleen laittamista, kuinka riimu siirretään pois suitsien tieltä, millä tavalla suitset nostetaan paikoilleen ja mistä hihnojen pitää kulkea ja miten ne kiristetään oikein. Jukra, että se näytti aluksi sekavalta ja vaikealta! Lopputuloksena ne kuitenkin istuivat paikoillaan sillä tavalla kuin niiden kuuluu olla. Totesin äidin kymmenien erillisten neuvojen jälkeen varmaankin aika masentuneen kuuloisena, etten tule oppimaan suitsien laittamista ikinä. Äiti vain touhotti, että suitsittaminen on syytä oppia tekemään huolellisesti, koska jos jokin osa painaa hevosta tai on muuten epämukavasti, siitä seuraa ongelmia sitten ratsastaessa. Niinpä hän riisui suitset kokonaan pois, sitoi ne säilytysasentoon ja valmistautui näyttämään koko toimenpiteen uudelleen.

Kun hän lähestyi Amaa suitsien kanssa toista kertaa, se alkoikin yhtäkkisesti liikehtiä. Kun äiti yritti irrottaa riimua, se nosti päätään aivan ylös ja äidin oli hankalaa saada riimua korvien yli eteen ja kaulalle. Kun se jotenkin onnistui ja äiti siirtyi aivan Aman kaulan viereen saadakseen suitset nostettua paikoilleen, se alkoi kääntää päätään sivulle meistä poispäin. Kun äiti toisella kädellään ohjasi sen takaisin eteen, se laski päänsä vuorostaan alas. Taas se suostui päätä kevyesti nostettaessa palautumaan kunnolliseen asentoon, mutta kun äiti ryhtyi tarjoamaan sille kuolaimia suuhun, se kampesi taas itsensä jotenkin vinoon eikä suitsien pukemisesta tullut mitään. Äiti otti asian aivan huumorilla, ja puhui sille samalla lempeästi, mutta silläkään ei nyt tuntunut olevan mitään vaikutusta. Ei se rajusti tempoillut, mutta halusi aivan selvästi tahallaan vaikeuttaa toimenpidettä. Äiti piti jopa reiun tauon ja rohkaisi Amaa kertoen kyse olevan ihan normaalista jutusta, vaikka siinä tällä kertaa vähän kauemmin kestikin.

Jäi epäselväksi, saatiinko ne lopulta ollenkaan laitetuiksi. Mikähän sille hevoselle mahtoi tulla, kun harmitti.

Hauska kertomus taas. Voin kuvitella sekavan kasan hihnoja. Luulin niiden olevan jotenkin selkeät. En osaa ajatella, miten paljon eri vaiheita hevosen käyttäminen sisältää.

Olen unohtanut, mitkä taas olikaan suitset ja riimu.

Luulin Amadeuksen omien kirjoitusten perusteella sen olevan paljon helpompi ja yhteistyökykyisempi.

Hah. Leluhevosilla on kova muovinen setti, joka vaan pujotellaan paikalleen helposti.

Oikea hevonen on työläs. Pieni talo preerialla hevosten jutut näyttää niin helpoilta.

Vielä sen satulankin laitto. Ja hevosen harjaaminen jne.

Kuka sitä hevosta siellä hoitaa. Peterin vanhemmatkin lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Jäi epäselväksi, saatiinko ne lopulta ollenkaan laitetuiksi. Mikähän sille hevoselle mahtoi tulla, kun harmitti.

Hauska kertomus taas. Voin kuvitella sekavan kasan hihnoja. Luulin niiden olevan jotenkin selkeät. En osaa ajatella, miten paljon eri vaiheita hevosen käyttäminen sisältää.

Olen unohtanut, mitkä taas olikaan suitset ja riimu.

Luulin Amadeuksen omien kirjoitusten perusteella sen olevan paljon helpompi ja yhteistyökykyisempi.

Yritän kirjoittaa huomenna, mitä tänään kävi siellä. Juttu jäi kesken kun ystäväni pyysi minua viettämään iltaa. Isa