Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tarinastasi jälleen! Mukavaa touhua teillä siellä.

Ilmeisesti Peterin tulot ovat lisääntyneet, kun nyt on varaa pitää sitä vuonohevosta siellä hoidossa, vaikka aiemmin oli pakko myydä 2 hevosta. Hyvä tietty niin, että se saa jäädä sinne.

Aika hauska tuo Amadeuksen nyökytteli kysymyksiin!

Olen ihan Patrikilta saamieni tietojen varassa, mutta minusta hän kerran totesi, ettei hevosia jouduttu myymään taloudellisista syistä vaan niistä aiheutuvan työmäärän vuoksi. Ja toisaalta myös siksi, että niille ei enää ollut käyttöä. Hevosethan olivat nimenomaan Patrikin äidin Elisan harrastus. Hassen tulo Amadeuksen seuraksi oli käsittääkseni Aman omistajan ajatus, joten ilmeisesti hän myös vastaa molempien ylläpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tarinastasi jälleen! Mukavaa touhua teillä siellä.

Ilmeisesti Peterin tulot ovat lisääntyneet, kun nyt on varaa pitää sitä vuonohevosta siellä hoidossa, vaikka aiemmin oli pakko myydä 2 hevosta. Hyvä tietty niin, että se saa jäädä sinne.

Aika hauska tuo Amadeuksen nyökytteli kysymyksiin!

Olen ihan Patrikilta saamieni tietojen varassa, mutta minusta hän kerran totesi, ettei hevosia jouduttu myymään taloudellisista syistä vaan niistä aiheutuvan työmäärän vuoksi. Ja toisaalta myös siksi, että niille ei enää ollut käyttöä. Hevosethan olivat nimenomaan Patrikin äidin Elisan harrastus. Hassen tulo Amadeuksen seuraksi oli käsittääkseni Aman omistajan ajatus, joten ilmeisesti hän myös vastaa molempien ylläpidosta.

Ymmärsinkö väärin aiemmista viesteistä.

Ymmärsin, että Amadeuksen omistaja ei enää juuri ehdi tallilla käydä kovin usein.

Amadeuksen talli on Peterin perheen talli eli sijaitsee aivan heidän kotinsa vieressä. Sitä en tiedä, miksi Aman omistaja ei ehdi tai pysty kovin usein sillä juuri nyt ratsastamaan. Mutta kyllä hän tallissa jatkuvasti käy hevosista huolehtimassa. -Isa

Ahaa, eli hoitaa hevosia, mutta ei ratsasta. No se selittää asian sitten.

Olinkin harmissani, ettei Amadeus nykyään tapaa juuri lainkaan emäntäänsä.

Siis onko nämä ihmiset ja hevoset oikeasti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Miten on astutushommat sujuneet?

Astumishommat siis. No yleensä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun menen takajaloilla ympäri kunnahia kuola vaahtona pärskien suupielistä koska ei ole kuolaimia silloin. Vaikea olis suudella niiden kanssa.

Suosittelen Brasilialaista hevospornoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on astutushommat sujuneet?

Astumishommat siis. No yleensä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun menen takajaloilla ympäri kunnahia kuola vaahtona pärskien suupielistä koska ei ole kuolaimia silloin. Vaikea olis suudella niiden kanssa.

Sinä et ole tämän palstan hevonen, koska hän ei voi enää astua. Ja et muutenkaan taida olla ihan perillä hevosten astuttamisesta. Orilla on todellakin syytä normi suitsia tai orikuolainta, jotta sitä pystyy hallitsemaan. Jos ihan luomuna astutetaan niin sitten voi olla ilman kun hoitavat homman esim. vapaana laitumella. Mutta aika harvoin nykyään näin.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä ihmiset ja hevoset oikeasti olemassa?

Terveiset ihan oikeasta elämästä! 😄 -Isabel

Tietysti ovat oikeasti olemassa ja tätä ketjua on mukava lukea!

Timo Jutila osallistuu hevosena Ruotsin raveihin.

Onkobvuohi vielä siellä.

Mitä virikettä sille on?

Vierailija kirjoitti:

Onkobvuohi vielä siellä.

Mitä virikettä sille on?

Kyllä Leevi edelleen tallissa on. Se hankittiin toissa syksynä Pacolle seuraksi, mutta ehkä vuohikin saa hevosista seuraa silloin kun ne paikalla ovat. Ei kai sillä talvisin kauheasti virikkeitä ole. Patrik käy sitä silloin tällöin ulkoiluttamassa, mutta enemmän sitä aletaan pitää ulkona vasta kun vihreää ruohoa on syötäväksi asti. Patrikin mukaan Leevi oppi kesällä alun muutamien piiloutumisien ja harharetkien jälkeen vähitellen pysymään pihapiirissä eikä sitä tarvitse pitää kiinni muuten kuin pyykkipäivinä. Sillä kun on taipumuksena vedellä vaatteita alas narulta. -Isa

Huh, luulin jo, että Leevi on syöty.

Hevonen, sulla on mahtavaa olla kesällä niityllä. Kun teitä on monta hevosta. Odotatko jo kovasti kesää?

Tänne kaupunkirivarin pieneen metsikköön on alkanut tulla monena päivänä kauris. Ensin se liikkui parin muun kanssa, mutta nyt ollut jo pari viikkoa ihan yksin. Varmaan stressaavaa esim nukkua, kun kukaan ei vahdi.

Olitkos isabel tänään tallilla?

Minä en malttanut enää kauempaa! Minun oli pakko saada kysyttyä Amadeukselta, oliko se halunnut piristää minua toissa kerralla, kun olin ihan myrtyneenä. Otin tänään oman auton ja ilmoitin äidille tulevani tallille hänen kanssaan normaaliin aikaan. Lähdin kuitenkin etuajassa liikkeelle ja olin perillä jo kahtakymmentä minuuttia vaille yksitoista. En ottanut Siiriäkään mukaan kun keli oli aika loskainen.

Peterin pihassa ei ollut yhtään autoa kun saavuin. Kävelin suoraan tarhalle, missä Amadeus, Paco ja Hasse seisoivat sen näköisinä kuin olisivat kovasti seuraa ja tekemistä vailla. Kävin tervehtimässä kaikkia ja annoin jokaiselle tuliaiseksi porkkanan. Olin varmuuden vuoksi kuorinut ne, vaikkei varmaan olisi tarvinnut. Muutaman nuuhkauksen jälkeen kaikille kelpasi välipala, niin myös Amadeukselle, joka oli syönyt sen ennen kuin ehdin ottaa omaani edes esille. Amadeus näytti siltä kuin olisi ajatellut olevansa oikeutettu minunkin porkkanaani, mutta uskoi kyllä kerrasta kun kerroin itsekin haluavani syödä. Lopun annoin sitten sille kun halusin päästä äkkiä esittämään kysymykseni. Kerroin ensin että haluan saada tietää jotakin. Katsoin sitä hetken aikaa sen kauniisiin silmiin, jotka viestittivät minulle vain luottamusta ja ystävällisyyttä. Kerroin miksi olin kaksi viikkoa sitten ollut hyvin surullinen. Ja jatkoin tiedustelemalla, oliko se jollakin tavalla nähnyt sen minusta. Se nyökytti päätään tavalla, joka näytti minusta tarkoittavan, ei pelkästään kyllä, vaan totta kai. Hymyilin sille liikuttuneena. Ja sitten kysyin vielä, johtuiko sen käytös halusta piristää minua. Amadeus ei tehnyt hetkeen mitään, minkä jälkeen se liikutti suurta päätänsä hitaasti kaksi kertaa ylös ja alas. Vaikka asiani ovat nyt jo ihan hyvin, se päivä ja surkea oloni palasivat hetkessä aivan elävänä mieleeni. Kiipesin aidan alimmalle puulle, jotta yletyin paremmin halaamaan Amaa. Se seisoi ihan paikoillaan ja antoi minun kostuttaa kyynelilläni kaulaansa. Sillä hetkellä en osannut yhtään pelätä, eikä minun tarvinnutkaan. Kiitin sitä niin kauniisti kuin luulen osaavani hevosta kiittää. Olin ajatellut esittää pienen varauksen kiitollisuuteen äidin puolesta, mutta siinä sen turvallista olemusta vasten itkiessäni tajusin, kuinka typerää se olisi ollut. Ama kyllä tiesi, mitä se oli tehnyt eikä ollut ylittänyt rajaa.

En tiedä, näkikö äiti vilaukselta minun halaavan Amaa. Mutta ainakin kyyneleeni olivat hänen saapuessaan jo ehtineet vaihtua iloksi. Äiti kiersi autolla pihan ja ajoi sen sitten tallin takaseinustalle kuten aina. Hän haki Aman taas tallin käytävälle, missä minä sain suorittaa sekä satuloinnin että suitsien pukemisen. Satula menikin mukavasti paikoilleen, mutta suitset avasin jotenkin valmiiksi hulluun järjestykseen niin, että poskihihna jäi turpahihnan alle ja äiti käski tehdä koko jutun uudelleen. Toisella yrittämällä tulos olikin jo parempi.

Äiti lähti sitten Amadeuksen kanssa nuoskalumista maisemaa valloittamaan. En halunnut vielä lähteä, vaan jäin tarhoille katselemaan Pacoa ja Hassea ja odottamaan äidin paluuta. Ehdin ehkä jutella niille vartin kun pihaan tuli auto. En tunnistanut naista, joka autosta nousi, mutta kun hän lähestyi aikeenaan tulla minua tervehtimään, arvasin jo ennen esittäytymistä hänen olevan Helena. Hän kertoi saaneensa ylimääräistä aikaa ja päättäneensä lähteä ratsastamaan. Hän tiesi äidin olevan aamupäivisin Aman kanssa liikkeellä ja olikin varautunut ottamaan Pacon. Kerroin hänelle olevani hevosten kanssa vielä ihan osaamaton, mutta aloittavani pian äidin kanssa perusasioitten harjoittelun ja osaavani jo jotenkin satuloida ja suitsia. Helena vaikutti kivalta ja halusi selvästi rohkaista minua uudessa asiassa. Hän pyysi minua mukaansa hakemaan Pacoa ja kysyi halusinko harjoitella varusten laittoa sen kanssa. Sydämeni vähän hypähti kun mietin, mahtaako Paco suhtautua minuun kuitenkaan samoin kuin Amadeus, mikäli menen sen ympärille pyörimään, mutta rohkaisin yllätykseksi itsellenikin mieleni ja ilmoittauduin yrittämään.

Helena pyysi minua selostamaan mitä teen samalla kun toimin. Yritin toistaa äidin antamia ohjeita mahdollisimman huolellisesti ja pysyä rauhallisena sekä Pacon että itseni takia. Minua nimittäin jännitti aika tavalla tehdä asioita Helenan läsnäollessa. Mutta kaikki sujui mukavasti. Paco seisoi rauhallisena sijoillaan, eikä hermostunut minusta yhtään. Korvahupun kanssa Helena auttoi, koska sellaista en ole aiemmin edes nähnyt. Helena käytti Pacolla aniliininpunaista huppua ja myös satulahuopa ja hänen oma takkinsa olivat täsmälleen samaa väriä. Ihailin sävyjä, kun olen aina tottunut näkemään ratsastusvarusteet aika tylsän näköisinä, joko mustina tai ruskeina. Hän selvästi halusi olla tyylikäs ja onnistuikin siinä.

Haluaisin osallistua Nokkosperhosena - liian kevyt

Kerroin oppivani asioita kyllä teoriassa nopeasti, mutta sitten usein käytännössä tulee vastaan tilanteita, joissa joudun epäröimään, enkä osaa heti päättää miten toimia. Helena oli tosi ystävällinen minua kohtaan. Hän kertoi ratsastaneensa 13-vuotiaasta asti ja totesi hevosten kanssa esiintyvien ongelmien johtuvan melkein aina ihmisistä. Jos ihminen toimii virheellisesti, ei ole ihme, jos hevonenkin alkaa toimia. Hän piti tärkeimpänä oppina ratsastuksessa sitä, että asiat täytyy tehdä hevoselle selväksi ja helpoksi. Ratsastajan täytyy itse tietää mitä haluaa hevosen tekevän. Kun hyvin koulutettu hevonen saa oikeat avut oikealla tavalla, se tietää tarkalleen mitä sen kuuluu tehdä. Jos se kieltäytyy, se ei joko ymmärrä tai halua toimia pyydetyllä tavalla. Molemmissa tapauksissa ohjeet toistetaan uudelleen ja tarvittaessa kärsivällisesti niin monta kertaa, että viesti menee perille ja hevonen ryhtyy yhteistyöhön. Jos omista vaatimuksista alkaa lipsua, saa kohta huomata, että hevonen päättää ratsastajan puolesta. Se kaikki kuulosti täysin ymmärrettävältä ja järkeenkäyvältä, mutta epäilin, että vasta kokemus ja vuosien harjoittelu tulevat kirkastamaan minulle asioita, jotka sanottaessa kuulostavat melkeinpä itsestään selviltä.

Helena nousi ratsaille, moikkasi minulle ja kannusti Pacon ensin käyntiin ja sitten rauhalliseen mutta sulavaan raviin. Katselin ihaillen häntä ja valkoista Pacoa kirkkaan pinkeissä varusteissaan kun he liukuivat etäämmälle vielä lumivalkea maisema taustanaan. Sitten maleksin tarhalle päin pitämään seuraa yksin sinne jääneelle Hasselle. Se näyttikin niin seurankipeältä, että seisoin sen lähellä aidan toisella puolella äidin tuloon asti, vaikka minua alkoikin jossakin vaiheessa jo paleltaa. Äiti oli myös tavannut Helenan ja kertoi jutelleensa hänen kanssaan pitkän tovin. Hän totta kai mainitsi myös Helenan shokeeraavan väriset varusteet, jotka kuulemma kävivät silmiin. Nauroin kun hän kertoi itse omaksuneensa vähän perinteisemmän tyylin ja pysyvänsä siinä. Katsoin samalla Amadeusta ja kuvittelin mielessäni, miltä upealta se sinisessä korvahupussa ja samansävyisessä satulahuovassa näyttäisikään!

Kivaa kevättä kaikille! 

-Isabel