Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Onkohan tässä palstalla jotain häikkää. Mulla taas ei ylänuolitus onnistu.

Mutta oli ihanaa lukea pitkästä aikaa Amadeuksen kirjoittamaa tekstiä.

Se jäi epäselväksi vielä, miksi lähti juoksemaan ympäri aitausta, kun Isabel lähestyi silloin muutama viikko sitten.

Kiitos kirjoituksista. Luen mielenkiinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Amadeuksen kirjoittamasta jäi osa alusta pois. Syytä siihen en tiedä. Kun teksti on minulla koneella, yritin vielä myöhemmin uudelleen useammankin kerran, mutta aina tuli ilmoitus, että julkaistaan hyväksynnän jälkeen. En ymmärrä.

L

Onkohan siinä jokin sana, joka on kielletty tällä palstalla.

Lue se tarkoin ja mieti, mikä se voisi olla.

Miksei hevonen kommentoinut mitenkään sitä omituista kirjoittajaa, joka kuitenkin omasi sisäpiirin tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amadeuksen kirjoittamasta jäi osa alusta pois. Syytä siihen en tiedä. Kun teksti on minulla koneella, yritin vielä myöhemmin uudelleen useammankin kerran, mutta aina tuli ilmoitus, että julkaistaan hyväksynnän jälkeen. En ymmärrä.

L

Onkohan siinä jokin sana, joka on kielletty tällä palstalla.

Lue se tarkoin ja mieti, mikä se voisi olla.

Yritin muutamin muutoksinkin lähettää viestiä, mutta ei onnistunut. Oli siinä maininta Isabelin äidin koronatartunnasta, mutta ei minusta mitään muuta sellaista, mikä olisi voinut aiheuttaa sensuroinnin. En kyllä tiedä edes, mikä kaikki täällä voi olla kiellettyä. Etupäässä asiat koskivat Isabelia, koska hän oli juuri edellisenä päivänä käynyt Amadeusta tervehtimässä. Joten ehkä lähetän viestin yksityisesti hänelle. Toivottavasti jatkossa ei vastaavia ongelmia ilmene.

L

Kiva kuulla, että sinulla on kaikki asiat kunnossa, Amadeus! Pelkäsin vähän että sinulla menee elämä tarhassa ja tallissa seisoskeluksi kun työsi tuntihevosena päättyi.

Mutta onneksi Helena ja Aamu ja muut käyvät paljon ratsastamassa niin saat liikuntaa. Se on teille hevosille ihan yhtä tärkeää kuin ruoka ja seurakin. Omistajasikin pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja viedä sinua useammin lenkille. Jos hän on töissä niin nyt sen jälkeenkin vielä riittää valoisaa aikaa.

Hyvää kevättä sinulle ja liikkumisen iloa!

Käykö helmi siellä enää ollenkaan. Pidin hänestä, vaikka toki isabelista ja muistakin.

Minusta on kummallista, ettei omistaja enää tapaa hevosta juuri lainkaan, mutta ei kai tule lähdettyä, kun on aina saatavilla ja ei tarvitse erikseen lähteä. Luen mielellään päivityksiä. Kirjoittakaa Amadeus, isabel ja Lauri lisää, kun ehditte.

Minäpä yritän ensi sunnuntaina ehtiä käymään. Ja antaa ruunallemme vähän tablettiaikaa myös.

L

Hyvä juttu Lauri, että monet käymään. Odotan innolla Amadeuksen kirjoitusta.

Saisi perustella, miksi säteili silloin, kun Isabel sitä enemmän lähestyi, sillä kyllähän Amadeus isabelista pitää.

*säntäili ympäri aitausta

Nimi: Amadeus, lempinimi Ama

Rotu: westfaleninhevonen

Ikä: 8+

Sukupuoli: ruunattu ori

Säkäkorkeus: 162 cm

Väri: kastanjanruskea/ ruunikko

Merkit: oikeassa takajalassa valkoinen puolisukka, vasemmassa vuohissukka

Laitin tähän Amadeuksesta tiedot, jotka löysin. Täydentäkää jos tulee jotain tärkeetä mieleen. 🤗

Kiitos sille, joka laittoi Amadeuksen tiedot koostetusti.

Tämä on yksi av-palstan aurinkoisimmisista ketjusta.

Mukavan leppoisa keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Nimi: Amadeus, lempinimi Ama

Rotu: westfaleninhevonen

Ikä: 8+

Sukupuoli: ruunattu ori

Säkäkorkeus: 162 cm

Väri: kastanjanruskea/ ruunikko

Merkit: oikeassa takajalassa valkoinen puolisukka, vasemmassa vuohissukka

Laitin tähän Amadeuksesta tiedot, jotka löysin. Täydentäkää jos tulee jotain tärkeetä mieleen. 🤗

Aika kauan sai selata, mutta

Paino: 520 kiloa

Taidot. Esteissä 120cm, kouluratsastuksessa taso Vaativa b

Luonne: Sopuisa, kiltti ja ihmisrakas

Tykkää: Omistaja, kesällä laidun, oma lauma, piehtarointi

Pelkää/ei tykkää: sudet, ukkonen, tuli, raketit, mitä tapahtuu kun tulee vanhaksi

Vielä jotain?

Tykkään tästä keskustelusta!

Lisään jonkun kokoamaan listaan Amadeuksesta, että syntynyt Saksassa.

Odottelen mielenkiinnolla viikonlopun päivitystä

Moi. On ollut niin liukkaita kelejä etten ollut Amaa katsomassa viime viikolla enkä eilen. Toinen syy on ensi viikon tuplatentti, johon olen koittanut keskittyä lukemaan. Äiti on kyllä käynyt omalla tunnillansa ja sanoi eilen, että vähitellen jää alkaa sulaa tienpinnoilta, jolloin ratsastaminen muuttuu miellyttävämmäksi.

Minulla on näyttöaika kädelle ensi torstaina ja toivon mukaan saan silloin jo kipsin pois! Sitten käden täytyy vielä voimistua ennen kuin pystyn käyttämään sitä normaalisti. Mutta heti kun se vain on terve, äiti saa alkaa Aman kanssa opettaa minulle perusjuttuja ratsastamisesta. Amadeuksen omistajan mukaan se onnistuu kuulemma lauantaisin. Odotan kovasti, että päästään aloittamaan!

Odotan myös Aman ja Laurin huomista tapaamista ja kuulumisia, jos heillä vain on niiden kirjoittamiseen aikaa. Terkut kaikille! -Isa

Vastaan ensin siihen kysymykseen, jonka joku teistä esitti eli että miksi Isabelin tullessa minua katsomaan olin kerran niin rauhaton. Suurin syy siihen oli edellisenä päivänä tapahtunut liukastumiseni, jossa ehkä venäytin takajalkaani. Se on kunnossa nyt, mutta oli silloin yön jäljiltä vielä vähän kipeä ja kun omistaja aamulla toi minut tarhaan, yritin varoa liikkumistani jäisessä maassa. Siitä huolimatta satutin sen kipeän kohdan vielä uudelleen kun paco haastoi minua laukkaamaan. Eli jalkaani sattui kun aamu ja isabel tulivat käymään. Sitten kun aamu lähtikin pacon kanssa, tajusin että isabel varmaan haluaa minulta jotakin, mutta en yhtään tiennyt mitä. Kun hän sitten seisoi tarhan aidan takana ja näytti itsekin ensin aika epävarmalta, se jotenkin tarttui minuunkin. Kaiken lisäksi hän näytti ihan erilaiselta kuin edellisellä kerralla. Hänen hiuksensa liehuivat tuulessa ja kasvoissakin oli eroa. Hän oli ehkä voimistanut ja värittänyt joitain osia niistä eli varmaankin meikannut niin kuin te sitä kutsutte. Kaiken lisäksi hänen takissaan oli sekavia mustia ja valkoisia kuvioita, kun se edellisellä kerralla oli ollut tasavärinen.

Nämä kaikki tuntemukset ja havainnot olivat minulle aivan hui. Ne menivät sitten päässäni vielä sekaisin ja kun lisäksi pelkäsin, että hän ehkä haluaa viedä minua jonnekin, minua äkkiä vauhkoonnutti hänen seurassaan. Sitten vasta kun hän alkoi puhua ja tunnistin hänen äänensä, aloin rauhoittua. Mutta tämmöistä minun elämäni on, joskus joudun tunnesekamelskaan ja vaikka kuinka haluaisin, en pysty rauhoittumaan. Ja kun kaikki ihmiset eivät lue niitä merkkejä minusta ja osaa odottaa, että oloni palautuu normaaliksi, tulee helposti väärinymmärryksiä. Eihän isabel minulle mitään ikävää halunnut, tietenkin ymmärrän sen nyt. Mutta silloin asia näyttäytyi minulle ihan toisenlaisena. Ja sitten taas, yritinhän minäkin seuraavalla kerralla osoittaa häntä kohtaan läheisyyttä ja minä teen sen tietysti tuomalla turpani aivan lähelle. Siitäkös isabel kauhistui! Monet asiat rakentuvat vasta pitkän ajan kuluessa ja ystävyys on yksi sellainen. Minusta tuntuu että olemme isabelin kanssa nyt päässeet alkuvaikeuksien ohi!

Lähden nyt Laurin kanssa liikkumaan. Hän sanoi, että voin kirjoittaa vielä lisää sen jälkeen.

Iiihh-hahahaa, olipas aika pitkä retki! Väsyttääkin vähän, mutta kerron nyt kuitenkin teille yhdestä oudosta ja minusta aika kummallisesta jutusta joka liittyy meillä käyneeseen elenaan tai siis eva elenaan, mikä on hänen koko nimensä. Hän tuli viime perjantaina iltapäivällä kolmannen kerran tallille ja ratsasti minulla samaan tapaan kuin aiemminkin eli emme lähteneet minnekään kauemmas vaan olimme koko ajan vain tuossa läheisellä kentällä. Kesällä sitä käytetään harjoitteluun ja siellä voi myös hypätä kahden puomiesesteen yli. Se on nyt luminen, mutta ei yhtä liukas kuin tiet.  Ei elena ollut yhtään huono ratsastaja eli siitä ei ollut yhtään kysymys. Hän myös käsitteli minua ystävällisesti ja tottuneesti ja juttelikin minulle vähän hassun kuuloisella suomellaan ja välillä myös toisella, minulle vieraalla kielellä, joka minun päätelmieni mukaan oli venäjää.

Tunti päättyi kuitenkin niin, että hän kietoi ohjani tarhan aitaan ja meni pihaan kyytiään vastaan. Sitten hän hetken kuluttua palasi isokokoisen miehen seurassa. Mies sytytti tupakan ja tuli elenan kanssa viereeni. Ymmärsin hänen olevan elenan isä. Elena talutti minut tarhaan, ikään kuin esitteli minua ja käänsi minut kertaalleen niin, että hänen isänsä näki minut molemmmilta puolilta. Isä poltti tupakkaansa ja puhui elenan kanssa koko ajan venäjää eli en ymmärtänyt yhtään mitä he sanoivat. Lopuksi elena ohjasi minut aivan aidan viereen, laski ohjat käsistään ja avasi huuliani molemmin puolin niin, että he saattoivat nähdä hampaani. Se tuntui vieraan ihmisen tekemänä oudolta ja kyllä epämiellyttävältäkin eikä vähiten siksi, että olen usein nähnyt hevosten suuhun katsottavan ja tiedän mitä se voi tarkoittaa jos sitä ei tee lääkäri. Halusin päästä tilanteesta pois, mutta annoin silti heidän katsoa molemmat puolet, koska minut on totutettu sellaiseen.

Sitten kun kaikki näytti jo olevan valmista, elena sanoi isälleen taas venäjäksi jotain ja veti minut ihan lähelleen. Minulla oli jo valmiiksi hermostunut olo, mutta se vain paheni kun elena kysyi minulta aivan hyvällä suomella että ymmärränkö minä tosiaan puhetta. Kun en hetkeen osannut tehdä yhtään mitään, hän vielä kehotti nyökkäämään jos ymmärtäisin. Minun silmäni varmaan ensin muljahtivat ja sitten vaistomaisesti vetäydyin pari askelta taaksepäin ja kohotin etukavioita maasta. Elena piti ensin suitsista kiinni, mutta kun sitten toistin saman voimakkaammin ja nousin kokonaan pystyyn takajalkojeni varaan, ne herpaantuivat hänen käsistään. Juoksin vapauduttuani saman tien tarhan toiseen nurkkaan.

Pienen hetken jälkeen, sanottuaan isälleen jotakin, elena tuli perässäni kulkien ainakin näennäisen rauhallisesti. Hänen lähestyessään aloin ravata kohti seuraavaa nurkkaa. Elena pysähtyi ja sanoi hyvin napakalla äänellä käskyn seis. Hän toisti sen vielä uudelleen ja alkoi taas kävellä minua kohti. Olin jo liikkumassa takaisin edelliseen nurkkaan hänestä poispäin kun hän edelleen kehotti minua seisahtumaan ja jatkoi vielä jotakin venäjäksi. Vähän matkaa aidan viertä edettyäni kuulin taas pysähtymiskäskyn jolloin aloin hidastaa ja jäin kulmaukseen paikoilleni. Elena tuli vierelleni ja tarttui ohjiin. Hän torui minua sanalla hyi ja sen jälkeen kaiketi vielä venäjäksi. Onneksi en sitä jatkoa enää ymmärtänyt. Sitten hän ohjasi minut melko lujaa vetämällä takaisin isänsä luo joka oli ilmeisesti sytyttänyt toisen tupakan ja nauroi römeällä äänellä. Hän sanoi taas jotain venäjäksi ja sitten suomen kielellä elenaa vielä enemmän korostaen, ikään kuin kysyvästi että tuostako sinä sitten tykkäät. Ja heitti poltetun tupakan maahan aidan viereen. Elenan aika oli varmasti jo päättynyt, joten hän riisui minulta ensin satulan ja sitten suitset. En kyllä jäänyt siihen heidän lähelleen yhtään pidemmäksi aikaa vaan poistuin toiselle sivustalle hassen seuraan, joka aidan toisella puolella näytti ihmeissään havainnoineen tapahtumia. Onnistuin sitten elenan ja hänen isänsä poistumisen jälkeen taas rauhoittumaan, mutta jotenkin levoton vire minulle koko loppupäiväksi jäi.

Eilen ollessani taas normaalilla hyvällä tuulellani patrik tuli antamaan meille porkkanoita ja silittämään meitä ja juttelemaan kanssamme. Jossakin vaiheessa hän sitten aivan yhtäkkiä kertoi minulle että minut oli haluttu ostaa. Ja vaikka raha-asiat yleensä menevät minulta ohi korvien, nyt kuulin ja muistan hinnankin. Minusta oli tarjottu kaksikymmentä tuhatta, sitä en oikein tiedä onko se paljon vai vähän. Ei patrik tosiaankaan voinut tietää että ymmärsin kerrotun sanasta sanaan. En usko että hän olisi sillä tavalla halunnut minua edes järkyttää. Mutta kun nyt kerran asian tajusin ja se samassa herätti minussa voimakkaan pelon ja epävarmuuden, minun oli valtavan vaikeaa puolestani peittää se patrikilta. Kun hän tapansa mukaan keikkui taas tarhan aidan päällä ja puolittain nojasi minuun, kavahtamiseni olisi tiennyt hänen putoamistaan. Siinä panikoidessani ja paniikkia pidätellessäni kuulin hänen sitten jatkavan juttua niin, ettei omistajani ollut ottanut tarjousta kuuleviin korviinsakaan, mikä teidän kielellänne onneksi tarkoittaa sitä ettei hän halunnut myydä minua. Sen kuultuani minun olikin jo helpompi seistä aloillani. Siinä samassa käänsin turpani patrikin suuntaan ja nuolaisin häntä otsalta. Ja kun otsaan jäi vähän suussani jauhautunutta porkkanaa minun oli nuolaistava vielä uudestaan. Patrik käski minua lopettamaan, mutta oli tuskin vihainen koska nauroi täyttä päätä.

Aikani kului nyt tähän ja lähdemme seuraavaksi laurin kanssa takaisin kotiin. Tämä paikka missä voin kirjoittaa on joku tehdashalli, jossa tehdään puusta jotakin. Lauri ehkä nauraa jos yritän kertoa tarkemmin, joten en yritä. Paljon erilaisia koneita täällä on, mutta onneksi ne eivät pidä nyt ääntä. Ehkä taas pääsen tänne tai jonnekin palstailemaan niin voin kertoa enemmän mitä tallilla tapahtuu. Toivottavasti omistajani päätös nyt pitää eikä minua myydä minnekään.

No huh. Mistäköhän tuo Elena oli saanut tietää sinun erityistaidoistasi. Toivottavasti sinua ei myydä. Tuokin nyt sitten vielä.

Oli hauskaa lukea taas juttujasi, kun osaat kuvailla niin hyvin.

Selvisi sitten sekin, miksi juoksitisabelin aikana ympäri aitausta. Et näemmä kuitenkaan pysty hillitsemään itseäsi, vaikkei mitään vaarallista olisikaan.