Miten hevosena pystyn osallistumaan?

No niin, nyt saan jatkettua juttua.

Ama oli eilen koko ajan aivan rauhallinen, eikä millään tavalla kiukkuisen tai säikähtäneen oloinen, mutta todella huonosti se kyllä käyttäytyi. Kunnon silittelyjen ja rohkaisevien hellittelyjen jälkeenkään suitsien laitto ei edistynyt yhtään paremmin ja sitten jopa äiti alkoi kyllästyä Aman pelleilyyn. Puhuen Amalle määrätietoiseen sävyyn hän totesi yrittävänsä opettaa minua, mutta sen olevan aivan mahdotonta kun hevonen ei pysy paikoillaan. Minä vain ihmettelin koko juttua ja uskoni omiin mahdollisuuksiini hallita taitoa alkoi Aman rauhattoman käytöksen vuoksi entisestään heiketä. Sitten äiti jotenkin onnistui pitämään sen päätä riittävän kauan paikoillaan ja saamaan sille suitset, siitäkin huolimatta että aivan nätisti Ama ei missään vaiheessa suostunut olemaan. Äiti arveli sen olevan väsynyt saman asian tekemiseen kahteen kertaan, vaikka sellaiseenhan se on tunneilla varmasti hyvinkin tottunut. Äiti joka tapauksessa mietti, oliko minun järkevää sillä kertaa edes yrittää suitsimista. Mutta kun minä kuitenkin halusin, hän riisui taas suitset pois ja kiinnitti riimun paikoilleen. Koko senkin ajan Ama oli oudon levoton ja pyrki nostamaan ja laskemaan päätään ehtimiseen. En ymmärtänyt sen käytöstä yhtään ja äiti epäili sillä ehkä olevan jotain vaivaa.

No, jatko meni niin, että kun minä sain suitsipaketin auki ja hyvin epävarmana siirryin Amadeuksen viereen avaamaan riimua, se seisoi rauhallisena kuin patsas. Se ei eleelläkään näyttänyt häiriintyvän minun hapuilevista otteistani tai tuumintatauoistani kun mietin, mitä seuraavaksi pitikään tehdä. Kun sitten oikealla kädellä nostin suitsia sen pään ylle ja vasemmalla vähän peloissani tarjosin sille kuolaimia, se avasi heti suunsa eikä millään tavalla vastustellut mitään mitä tein. Sain vielä voimattomalla kädelläni niskahihnan helposti paikoilleen korvien taakse ja sitten kiristin rauhassa turpahihnat ja leukahihnan. Koko ajan Ama seisoi kuin viilipytty paikoillaan eikä liikuttanut päätään kertaakaan minnekään. Äiti mietti ällistyneenä syytä moiseen ”epäreiluuteen”. Kun hän sitten tarkisti hihnat, kaikki oli kuten pitikin! Olin siis onnistunut tehtävässä, joka omasta mielestäni ja luultavasti hetkeä aiemmin äidistäkin oli vaikuttanut aivan mahdottomalta. Olin tavattoman ylpeä ja iloinen ja myös unohtanut mielenmurheeni ainakin vähäksi aikaa. Silitin Amaa turvan sivusta ja kiitin sitä kauniisti ystävällisyydestä minua kohtaan. Se vain käänsi korviaan suuntaani ja katsoi minua lempeillä hevosensilmillään. Äiti taisi olla Aman kanssa kerrankin vähän hukassa, koska ei hevosia tuntevanakaan pystynyt keksimään hyvää selitystä sen käytökselle.

Kun Ama siitä edespäin käyttäytyi täysin normaalisti, eikä vaikuttanut kärsivän mistään vaivastakaan, äiti lähti sen kanssa hidasta käyntiä menemään. Minä jäin ulkoiluttamaan Siiriä ja pohtimaan näytöstä tallissa. Olin taipuvainen tukemaan äidin käsityksiä Aman tottelemattomuuden syystä, vaikka sekä kärsimättömyys että häiritsevät kivut tuntuivat oudoilta selityksiltä kun kummastakaan ei ollut mitään viitettä minun siirryttyäni äidin tilalle. Pohdin myös itsekseni, että oliko ehkä äidille ja Amalle hiljattain tapahtunut jotakin, mikä oli heikentänyt Aman luottamusta äitiä kohtaan. Sekin tuntui kaukaa haetulta. Juttu tuntui aivan hullulta. Kun he sitten palasivat takaisin, halusin tietää oliko Aman käytöksessä ilmennyt mitään ei-toivottavaa. Kuulemma ei, päinvastoin se oli ollut tavallistakin herkempi avuille, innokas ravaamaan ja laukkaamaan, eikä mitään ontumista tai muutakaan vaivaa ollut ilmennyt. Mietimme mysteeriä vielä yhdessäkin kävellessämme tallille mutta emme tulleet yhtään viisaammiksi.

Vasta kotiin päästyäni sain aivosoluni jotenkin hyrräämään. Oivasin nimittäin vasta sitten ottaa huomioon Aman erityislaatuisuuden. Mitä pidempään ajatusta mielessäni pyörittelin, sitä varmemmaksi tulin: ehkä Amadeus oli aistinut minun suruni. Eläimet ovat siinä paljon parempia kuin yleisesti luullaan, ja Siirikin käyttäytyi minua kohtaan toissapäivänä illalla jotenkin eri tavoin, aivan kuin olisi halunnut lohduttaa minua. Niin, jos Amadeus oli nähnyt eleissäni ja kuullut puheessani sen että olen alavireinen ja halunnut minun piristyvän? Miten se siis olisi voinut minua piristää? Olemalla ensin äidin kanssa aivan mahdoton ja käyttäytymällä sitten heti perään minun kanssani mitä kilteimmin ja kultaisimmin. En voi tietää, ennen kuin pääsen kuulemaan siltä itseltään totuuden. Siispä Amadeus kiltti, heti kun pääset täällä palstalla käymään, voisitko kertoa, mistä tänään oli kysymys. Olenko minä oikeassa? Kerro, ellen sitä ennen halkea uteliaisuudesta! Ja vaikka se olisi vain ollut tallikirppu, joka sinua äidin yrityksen aikana vaivasi, olet silti maailman ihmeellisin hevonen! Kiitos että olet olemassa! -Isabel

Olipa jännä juttu. Mutta miten hevonen kykenisi aistimaan ihmisen alakulon.

Mahtavaa kuitenkin, kun piristyit ainakin vähäksi aikaa, vaikka varmaan se ikävä asiasi harmittaa pidempään joka tapauksessa.

Saas nähdä mitä Amadeus vastaa!

Onpa monimutkaista tuo hevosen "pukeminen".

Aika rajua, jos hevonen huomaa mielentiloja noin helposti. Mitenköhän käy jos kuitenkin tulee väärinkäsitys.

Miten sen vuonohevosen jalka voi?

Kuka siellä luovuttaa hevosen käyttöön, vai onko omat avaimet ja käytöstä laitetaan tilille rahat. Kuka ne hevosen ruokkii ym, kun omistaja ei ilmeisesti enää paljoakaan ole Amadeuksen kanssa ja siellä on ne kaksi muutakin hevosta.

Onko venäläisestä vielä kuultu. Käykö tytär ratsastamassa?

Onko Lauri varoittanut omistajaa?

Vierailija kirjoitti:

Olipa jännä juttu. Mutta miten hevonen kykenisi aistimaan ihmisen alakulon.

Mahtavaa kuitenkin, kun piristyit ainakin vähäksi aikaa, vaikka varmaan se ikävä asiasi harmittaa pidempään joka tapauksessa.

Tunnen koiria paljon paremmin kuin hevosia ja ne kyllä aistivat ihmeen hyvin ihmisten mielialoja. Siirikin minua lohdutti silloin torstai-iltana asettumalla aivan erityisellä tavalla viereeni sohvalla ja painamalla päänsä syliini. Sitten aina välillä nostamalla päätä ja katsomalla minua silmiin. Ja joskus kallistamalla hassusti päätä aivan kuin miettien että mikähän tuolla emännällä nyt on. Silloin kyllä ihan aidosti itkin, joten totta kai tilanne oli toinen. Mutta olin itkenyt myös autossa matkalla tallille, joten mistä sen tietää, mitä Amadeus olemuksestani pystyi aistimaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajua, jos hevonen huomaa mielentiloja noin helposti. Mitenköhän käy jos kuitenkin tulee väärinkäsitys.

Miten sen vuonohevosen jalka voi?

Kuka siellä luovuttaa hevosen käyttöön, vai onko omat avaimet ja käytöstä laitetaan tilille rahat. Kuka ne hevosen ruokkii ym, kun omistaja ei ilmeisesti enää paljoakaan ole Amadeuksen kanssa ja siellä on ne kaksi muutakin hevosta.

Vastaan nyt Aman puolesta niihin mihin osaan. Hevoset viedään aamulla tarhaan, missä ne ovat myös kun äidin kanssa saavumme perjantaisin noin yhdeltätoista. Talli on auki, joten varusteet voimme hakea sieltä ilman talon väkeäkin.

Olen kerran nähnyt Peterin vanhemmat. He tulevat kahdentoista aikoihin antamaan hevosille päivärehun, mutta tekevät sen yleensä vasta kun olemme äidin kanssa lähteneet. Äiti maksaa Amadeuksen omistajalle 30 euroa käyntikerrasta. Sairaana ollessa ei tarvitse maksaa ja myöskään ratsastuksen keston kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkka kuin aiemmassa tallissa. Useinhan meillä menee puolitoistakin tuntia, mutta osa on vain hevosten kanssa oloa, juttelua ja paijaamista.

Vierailija kirjoitti:

Onko venäläisestä vielä kuultu. Käykö tytär ratsastamassa?

Onko Lauri varoittanut omistajaa?

Kyllä Eva on Laurin mukaan edelleen käynyt ratsastamassa, mutta ostoaikeet hän ilmeisesti on unohtanut. Asiasta puhuminen Amadeuksen omistajan kanssa on hiukan mutkallista ilman että aletaan sivuta syytä, miksi se niin kovasti haluttaisiin ostaa. Mutta onneksi omistajan ja Amadeuksen suhde taitaa olla sellainen, että sitä ei isojakaan rahanippuja vilauttelemalla horjuteta.

Edelliseen vastaukseen piti vielä lisätä se, että Hassella on toivoa päästä ratsastamaan toukokuussa. Sitä ennen vain harjoitellaan ilman painoa. Mutta sen toipuminen siis edistyy mukavasti.

Vaikuttaa aivan sopuhinnalla tuo 30 euroa, kun hevosella tosiaan on aika paljon työtä.

Se vielä puuttuisi, jos ei joskus pääse tulemaan, niin siltikin pitäisi pulittaa rahaa.

Kätevää, että Peterin vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa hevoset.

Aika jännää, jos Amadeus tosiaan vaistosi harmituksesi. Olsihan se voinut myös osoittaa sen lempeydellä. Esim nuolaisemalla sinua tms.

Harmillista silti, että venäläisellä on tieto hallussaan. Voihan olla, että se alkaa luulla, ettei ole totta koko juttu. Vaan on ihan tavallinen hevonen.

Harmi, että hevonen itse pääsee vain harvoin kommentoimaan. Tämähän on sen palsta. Koskahan Lauri ehtii seuraavan kerran käymään?

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että hevonen itse pääsee vain harvoin kommentoimaan. Tämähän on sen palsta. Koskahan Lauri ehtii seuraavan kerran käymään?

Minusta on mukavaa, että Isabel sentään paikkaa aukkoja ja kertoilee tapahtumista.

Mukava ihminen on se isabel. Laurista pidän myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aasinakaan helppoa.

Oletko oikea aasi vai "aasi".

Jos olet oikea, kerro itsestäsi lisää! Mikä ei ole helppoa.

Miten vuohi voi. Miten se saa aikansa kulumaan.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että hevonen itse pääsee vain harvoin kommentoimaan. Tämähän on sen palsta. Koskahan Lauri ehtii seuraavan kerran käymään?

Voi mennä vielä muutama viikko, ennen kuin ehdin poikkeamaan. Mutta hyvin Amadeuksella kuuluu menevän. Minustakin on kiva lukea Isabel päivityksiäsi. Hyvin näytät edistyvän myös uuden harrastuksen haltuunotossa ja hienoa, että olet päässyt varsinkin siitä jännittämisestä ohi. Toisaalta helppoahan sen täytyy olla kun saa oikein erityiskohteluakin! 😎

Kiitos! Kiva kirjoittaa kun annatte palautetta. 🤗

Lauri, siitä erityiskohtelusta en niin tiedä. Jos se hupsu tosiaan teki viimekertaisen temppunsa äidille tahallaan, mistä minä tiedän ettei sillä ole seuraavaksi kerraksi jotain varattuna minulle!? Ja vaikkei äiti sitä pahakseen pistänytkään, ei se nyt häntä kohtaan niin kovin kilttiä ollut. Minä toki tulin hyvälle tuulelle. 😙 -Isa

Onhan se hauskaa lukea myös isabelin ja Laurin näkemyksiä asioista.

Milloin alkaa aika, jolloin ollaan yötkin laitumella? Miten nykyisen paikan laitumet eroavat entisen paikan laitumiin?

Ketkä kaikki käyvät edelleen ratsastamassa amadeuksella. Esim käykö Helmi enää?

Moi. Uskallan varmasti kertoa terveiset Amadeukselta, vaikka se ei niitä sanallisesti voinutkaan lähettää. Ehkä se tulevaisuudessa joskus onnistuu sen minun seurassani tekemään kirjoittamallakin ja luulen, että se myös tietää tämän olevan joskus mahdollista. Ainakin se suhtautuu minuun hurjan ystävällisesti, vaikka meillä ei pitkää historiaa takana olekaan.

Amadeus odotti meitä tarhassa, joka lumien sulettua ei juuri nyt näytä kovin kivalta jaloittelupaikalta. Toivottavasti maa alkaa pian jo kuivua. Se hörähti meille ystävällisesti ja äiti heitti sille aloituksena odottavansa tänään parempia käytöstapoja. Siihen Ama viskasi ensin päätään ylös ja sitten alas niin, että minä saatoin tulkita sen nyökkäykseksi. Minua alkoi naurattaa, kun äiti jatkoi kysymällä siltä, oliko se viimeksi tehnyt kiusaa hänelle tahallaan ja taas Amadeus nikkasi päätään ylös ja alas. Se ei varmaankaan ole hevosille aivan tyypillinen tapa reagoida puheeseen ja äitikin kiinnitti huomiota siihen, että Aman liikkeet todellakin vaikuttivat ihmisnäkökulmasta tulkiten aivan suorilta vastauksilta hänen puheeseensa. Sitten äiti kysyi siltä ihan suoraan, että ymmärtääkö se enemmän kuin mitä hän luulee hevosten ymmärtävän. Onneksi Amadeus ei enää nyökkäillyt vaan tuli vain aivan lähelle äitiä ja hamusi huulillaan äidin neulepipoa. Äiti tähdensi odottavansa nimenomaan parempia käytöstapoja, mitä toisen päähineen syöminen ei hänen mielestään ollut!

Tallissa minä hoidin satuloinnin ja se sujui mielestäni muuten hyvin, mutta äiti muistutti satulahuovan etureunasta, jota pitäisi nostaa vähän laskokselle, ettei se paina hevosen säkää. Olisin halunnut yrittää suitsien pukemistakin, mutta äiti halusi tehdä sen nyt itse, ilmeisesti saadakseen todeta että Ama ei ole samanlainen väkkärä kuin viimeksi. Ei se ollutkaan vaan seisoi toimituksen ajan aivan rauhallisena, kuten kaikkina aiempina kertoina muutenkin, edellistä käyntiämme lukuun ottamatta. Äiti ei malttanut olla kehumatta sitä käytöksestä, jota hevosilta kaikissa tapauksissa odotetaankin.

Tiet alkavat olla jo varjoisimmistakin paikoista aivan sulia ja äiti ei ollut kovin innostunut ajatuksesta ratsastaa kävelyvauhtia, joten hän häipyi Aman kanssa nopeasti näköpiiristäni. Ulkoilutin Siiriä ja kun näin jonkin matkan päässä tallista kutsuvan näköisen metsäpolun, lähdin seuraamaan sitä. Metsässä oli vielä paikoin paljonkin lunta, mutta polun kohta oli enimmäkseen jo vapaana. Kuljettuani polkua aika pitkään se saapui taas tielle ja olin aika epävarma, kumpaan suuntaan minun tulisi jatkaa. Annoin Siirin suorittaa valinnan ja kun se oli sitä mieltä, että vasen vaikutti huomattavasti paremmalta kuin oikea, jatkoimme tietä sen osoittamaan suuntaan. Jonkin ajan kuluttua tunnistin jo tiettyjä maastonmuotoja ja tiesin olevani Peterin mökille johtavalla tiellä. Palasin sitä pitkin tallille ja näin Patrikin istuvan tarhankaiteella. Lähestyin häntä ja tervehdin kohdasta, johon hän oli jättänyt reppunsa. Se makasi melkein vesilammikossa, joten nostin sen lähellä olevalle kivelle, jota ympäröi heinittynyt kukkapenkki.

Patrik moikkasi takaisin ja silittäessään Hassea sen tiheää katuharjaa muistuttavasta harjasta hän alkoi kertoilla hevosten kuulumisia. Hassen takajalan kipeytynyt jänne alkoi olla melko hyvässä kunnossa ja sitä oli lenkitetty kävelyttäen riimussa ja kerran jo Amadeuksen selästäkin käsin. Oli toivoa, että sillä voitaisiin viimeistään syksyllä jo säännöllisesti ratsastaa, mutta rasitus pitäisi jatkossa pitää paljon vähäisempänä kuin Pacolla ja Amadeuksella. Toisin sanoen sitä ei tultaisi enää palauttamaan aiempaan talliinsa tai myymään muuallekaan vaan se saisi jäädä Patrikin perheen hemmoteltavaksi. Paco taas sai nykyisin enemmän liikuntaa ja huomiota kuin ennen Hassen ja Amadeuksen tuloa. Helenan lisäksi sillä oli alkanut ratsastaa Olivia sekä kaksi lähiseudulla asuvaa tyttöä, jotka jossakin määrin osallistuivat myös kaikkien kolmen hevosen hoitoon. Patrik kertoi Pacon olevan suunnilleen samanikäinen kuin hän itse eli täyttävän keväällä yksitoista. Se oli tullut heille neljä- ja puolivuotiaana Roosan ja Hilden seuraksi. Silloin joskus kun hänen äitinsä oli vielä terve.

Amadeuksestakin hän mainitsi ja nimenomaan Eva-Elenan isän yrityksestä ostaa se. Patrik oli heti sen jälkeen alkanut inhota Elenaa, vaikka myönsikin, että hän kohteli hevosia hyvin. Hän kertoi suunnitelleensa erään luokallaan olevan, ratsastusta harrastavan tytön kanssa Amadeuksen ryöstämistä takaisin, jos hänen äitipuolensa olisi mennyt tekemään ”sen karmean virheen”, että olisi luopunut Amadeuksesta. Hän oli päättänyt, että kun kerran Pacolle ja nyt Hassellekin oli luvattu, että ne saisivat asua heillä lopun elämäänsä, saman piti koskea totta kai myös Amadeusta. Siitäkään hän ei enää suostuisi luopumaan. Se tarkoitti Patrikin mukaan sitä, että silloin hänen äitipuolellaankaan, eli Amadeuksen omistajalla, ei ollut ”oikeutta lähteä talosta”. Minä hymyilin hänen suurenmoisille puheilleen ja kysyin, saanko halata häntä. Vastaus oli hänen ikänsä huomioon ottaen ilmeisesti kovinkin suopea: ”halaa sitten”. Silmät kiinni puristettuina ja kasvojaan virneeseen vääntäen hän sitten otti halaukseni vastaan. Lupasin sen olevan viimeinen kerta jos kokemus oli kamala. :D

Amadeukselle minulla ei ollut tänään mitään mahdollisuutta puhua ilman äidin läsnäoloa. Mutta minusta kyllä tuntui, että taisin teoriani kanssa osua hyvinkin oikeaan! Kuulen silti mielelläni Amadeus sinunkin näkökulmasi tähän asiaan, kunhan ehdit sen kirjoittaa. Minulla on jo aika keväinen olo, toivottavasti muillakin. Hyvää aprillipäivää kaikille! -Isa

Kiitos tarinastasi jälleen! Mukavaa touhua teillä siellä.

Ilmeisesti Peterin tulot ovat lisääntyneet, kun nyt on varaa pitää sitä vuonohevosta siellä hoidossa, vaikka aiemmin oli pakko myydä 2 hevosta. Hyvä tietty niin, että se saa jäädä sinne.

Aika hauska tuo Amadeuksen nyökytteli kysymyksiin!