Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Toivottavasti mies ei ole varattu. (haasteellista jo se, että hänellä on lapsi) Omistajasi toki parhaiten tietää.

Jos kuolaimet otta pois, niin. Onko se loppuosa sitten riimu?

Vai: jos kuolaimet ja turpahihnan ottaa pois, onko loppuosa riimu?

Tulee mieleen kappale, jossa lauletaan miehestä, jonka hevonen on kuollut. "vanha riimu vain on tallissa........ Polle poissa on"

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuipa heidän rakastumisensa nopeasti. Kerrassaan merkillisiä tapahtumia. Onneksesi tulet hyvin toimeen Peterin hevosen kanssa.

Mihin tarkoitukseen mahtaa olla yksi vuohi. Sille hevoselle oli varmaan hauskaa saada hevosseuraa.

Onhan tässä tapahtunut paljon asioita nopeaan tahtiin. Mutta peterin koiran löytymisestä on jo kai kuukausi aikaa ja olen melko varma että he ovat tavanneet monta kertaa ilman että minä olen ollut mukana. Ja onko heidän välillään tosiaan rakkautta vai vain ihastumista? Olen sitä huono arvioimaan, kun en tiedä muuta kuin sen, että rakastaminen tarkoittaa enemmän kuin ihastuminen. Vai onko niitä aina edes helppo erottaa toisistaan? No, minä olen ihastunut friisiläistammaan mutta en kai sentään rakastunut, joten joku käsitys minullakin asiasta on.

Ehkä peterin hevonen, paco, on myös aistinut, että minusta saattaa tulla hänelle ystävä, jota hän voi tavata säännöllisesti. En minäkään satunnaisista tuttavuuksista aina jaksa kiinnostua, mutta jos saan tietää näkeväni jotakuta usein niin muuttaahan se tilannetta.

En muista enää, oliko tuo Peterin hevonen ruuna myös. Huono muisti.

Tässä vielä sen kappaleen sanat. Olen aina miettinyt sana riimu. Kuolaimet puuttuu siis, entä muuta. "Vain vanha riimu on nyt tallissain

Ja nurkkaan jäänyt satula on vain

Kysyt: miksi olen onneton

Vastaan sulle: polle poissa on…"

Paljon hauskempaa olla monen hevosen kanssa tallissa kuin kahdestaan vaan!

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies ei ole varattu. (haasteellista jo se, että hänellä on lapsi) Omistajasi toki parhaiten tietää.

Jos kuolaimet otta pois, niin. Onko se loppuosa sitten riimu?

Vai: jos kuolaimet ja turpahihnan ottaa pois, onko loppuosa riimu?

Tulee mieleen kappale, jossa lauletaan miehestä, jonka hevonen on kuollut. "vanha riimu vain on tallissa........ Polle poissa on"

Ei suitsista saa riimua ottamalla osia pois, mutta isoin ero nyt on kuolaimet jos joku pitää mainita. Suitset ovat aina nahkaa, mutta riimut useimmiten jotakin muovipunosta tai muuta kestävää. Riimussa otsalleni ei tule erillistä hihnaa ja toisaalta leuan alle tuleva hihna on paljon löysempi kuin suitsien turpahihna eli antaa mahdollisuuden avata suutani enemmän.

Olen myös kuullut jonkun joskus hyräilevän tuota yhtä kohtaa mainitsemastasi laulusta. Se taitaa olla aika vanha? Ja surullinenhan se on myös.

Vierailija kirjoitti:

En muista enää, oliko tuo Peterin hevonen ruuna myös. Huono muisti.

Tässä vielä sen kappaleen sanat. Olen aina miettinyt sana riimu. Kuolaimet puuttuu siis, entä muuta. "Vain vanha riimu on nyt tallissain

Ja nurkkaan jäänyt satula on vain

Kysyt: miksi olen onneton

Vastaan sulle: polle poissa on…"

Paco on ruuna eli aivan oikein muistit.

Riimu on hevosen pieruverkkarit.

Kotioloissa päällä, näyttää vähän suitsille mutta ei sitten kuitenkaan. Ei lähdetä töihin riimu päällä.

Onko sinulla aina jotain päällä?

Siis suitset tai riimu? Yöllä tallissa tai laitumella ollessa.

Joo, on tuo riimusta kertova laulu vanha ja kaihoisa. Siitä tulee surullinen olo, kun sen kuulee. Vanhaa aikaa.

Olisiko sinusta kurjaa, jos omistajasi muuttaisi miehen tilalle ja joutuisit luopumaan kaikista mahtavista kavereistasi.

Mielestäni se olisi kurjaa. Te olette laumaeläimiä. Kaksi ei ole lauma.

Miten äännetään paco. (ihan turha kysymys, mutta jäi häiritsemään)

Onko se

Pako

Pahho

Patso

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aina jotain päällä?

Siis suitset tai riimu? Yöllä tallissa tai laitumella ollessa.

Joo, on tuo riimusta kertova laulu vanha ja kaihoisa. Siitä tulee surullinen olo, kun sen kuulee. Vanhaa aikaa.

Ei ole, yöllä tallissa minun ei tarvitse pitää mitään. Tarhassa minulla on oikeastaan aina riimu, mutta laitumella usein ei. Siitä kun voi yllättävän helposti jäädä puitten oksiin kiinni.

Kuinka pitkiä aikoja olet nyt ilmojen kylmessä ulkona. Oletteko laitumella enää lainkaan?

Kauanko olette tarhassa? Juomavesi lienee hankala ulkona talvella.

Ehkä vain valoisan ajan?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinusta kurjaa, jos omistajasi muuttaisi miehen tilalle ja joutuisit luopumaan kaikista mahtavista kavereistasi.

Mielestäni se olisi kurjaa. Te olette laumaeläimiä. Kaksi ei ole lauma.

Tuntuuhan se tässä vaiheessa vähän oudolta ja pelottavaltakin mahdollisuudelta. Olen kyllä miettinyt miksi minua käytettiin andalusialaisen pilttuussa, mutta ehkä minua haluttiin totuttaa sen hajuun tai vaikka vain siihen, että jos joskus vietän pacon kanssa tallissa yön, se on sitten tutmpi minulle. Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä että isompi lauma on aina parempi enkä myöskään missään tapauksessa haluaisi menettää nykyisiä ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Miten äännetään paco. (ihan turha kysymys, mutta jäi häiritsemään)

Onko se

Pako

Pahho

Patso

Peter ääntää nimen pako, mutta kuulin hänen sanovan että se kirjoitetaan c kirjaimella.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkiä aikoja olet nyt ilmojen kylmessä ulkona. Oletteko laitumella enää lainkaan?

Kauanko olette tarhassa? Juomavesi lienee hankala ulkona talvella.

Ehkä vain valoisan ajan?

Olen viikolla aamusta iltapäivään edelleen ulkona. Ennen tunteja minut tuodaan kuitenkin talliin syömään iltapäivän rehuannokseni. Keskiviikkoisin minut tuodaan usein jo puolen päivän aikaan takaisin talliin. Viikonloppuna omistaja hakee minut joko tarhasta tai tallista. Hän on ehkä sopinut siitä aina ennalta. Sateella olemme sitten aamupäivisinkin sisällä. Ja näin myöhään syksyllä aina yöt.

Hups, unohdan aina osan kysymyksistä. Ei meitä ole enää yli kuukauteen viety laitumelle.

Olet oikeassa, että juominen on talvella järjestettävä eri tavalla jäätymisen takia. Tarhaan meille tuodaan vesi saaviin pari eri kertaa eli ruuan yhteydessä. En mielelläni juo pakkasella aivan jääkylmää vettä vaikkei se varsinaisesti olisi vielä jäätynytkään.

Olimme iltapäivällä juuri lähdössä maastoon kun tallin omistaja tuli puhumaan. Hän kysyi pitikö paikkansa että omistajani käy joskus juoksuttamassa minua vapaana raviradalla. Kun hän sai myönteisen vastauksen hän tiedusteli, saisiko hänen poikansa joskus tulla katsomaan juoksuani. Omistajani sanoi sen onnistuvan vaikka heti jos poika vain oli halukas lähtemään. Ajankohta ei kuitenkaan ollut äidille sopiva, koska hän ei olisi ehtinyt juuri silloin kyyditsemään katsojaa edestakaisin radalle.

Poika käy jo ensimmäistä luokkaa koulussa ja on aika tottunut istumaan hevosen selässä, joten omistajani ehdotti, että hän voisi ottaa pojan mukaan siten että hän istuisi selässäni kun omistajani taluttaa minua. Ehdotus taisi pojasta olla parempi kuin alkuperäinen suunnitelma. Niinpä hän pika pikaa haki ulkovaatteensa ja laittoi sopivankokoisen kypärän ja turvaliivit yllensä. Hänen tultuaan ulos myös häntä vähän nuorempi sisko ilmestyi ovelle ja vaati päästä mukaan. Pikkusiskolle äiti pystyi vain lupaamaan, että hän pääsisi varmasti myöhemmin myös katsomaan, mutta se ei tainnut tyttöä miellyttää, koska hän alkoi ensin kiukkuisena kinata ja huutaa ja lopulta pettyneenä itkeä. Kun tallin omistaja oli vienyt siskon sisään tyyntymään, pääsimme lähtemään.

Tallinomistajan lapset ovat silloin tällöin olleet selässäni, mutta kovin pitkää matkaa he eivät ole ratsastaneet. Poika istui kuitenkin hyvin kärsivällisenä satulassa koko matkan radalle eikä tehnyt mitään mistä olisin kiusaantunut. Välillä hän silitti oikeaa lapaani ja sanoi minun olevan tosi kiva hevonen. Omistaja kyseli häneltä koulusta ja kavereista ja harrastuksista. Ja hevosistakin, mihin hän vastasi haluavansa e h k ä aloittaa ratsastustunneilla jos joku hänen ystävistään aloittaisi samaan aikaan. Hän vaikutti minusta oikein mukavalta ihmisenalulta.

Minulle jäi epäselväksi, mitä omistajani oli tänään a i k o n u t kanssani tehdä, tuskin kuitenkaan lähteä peterin ja pacon luokse, koska tuskin hän siinä tapauksessa olisi noin vain muuttanut lennosta suunnitelmiaan. Mutta raviradalle me päädyimme eikä se ollut yhtään huono vaihtoehto minulle.

Perillä omistajani auttoi pojan alas ja hän jäi seuraamaan innostuneena mitä sitten tapahtuisi. Nähdessään omistajani todella ottavan minulta satulan ja suitset pois hän kovasti ihmetteli, miten sellainen saattoi olla mahdollista. Että miksen minä karannut saman tien ja miten omistajani saattoi olla varma siitä että saa minut uudestaan kiinni. Omistajani sanoi minun kyllä tulevan kun hän vain kutsuisi ja muistutti, että onhan hevoset saatava laitumeltakin takaisin. Mutta jotenkin poika suhtautui ajatukseen irti päästämisestäni kovin ihmetellen ja tuntui luulevan, että pian tarvitaan taikatemppua, että minut saadaan kiinni.

Juoksin taas aikani kovinta laukkaani, olihan tämä ensimmäinen kerta sen jälkeen kun oli lopettanut ilonpidon puoleen kierrokseen. Jokaisen kierroksen jälkeen pysähdyin hetkeksi kahden hengen katsomoni viereen ja kun sain luvan jatkaa, pyyhälsin taas tuulispäänä matkaan. Kerran kävelin ihan rauhassa pojan vierelle, laskin päätäni ja annoin hänen taputtaa minua turvan sivuun. Sitten olin taas vauhdissa. Kerran pysähdyin radan päätymutkaan ja laskeuduin hetkessä hiekkaiseen maahan piehtaroimaan selälleni ja vuorotellen molemmille kyljilleni. Elämys oli ihana! Koko elämä tuntui ihanalta! Ravistelin kaikki huolet yltäni kuin karvaani tarttuneen hiekan.

Kun olin väsyttänyt itseni siihen pisteeseen, etten jaksanut enää yhtään laukkaaskelta, saavuin taas heidän eteensä. Omistajani naurahti ja kysyi ettenkö varmasti jaksa enempää. Otin vastaukseksi askeleen häntä kohti. Poika totesi, että olin niin väsynyt, että hän saisi varmasti minut juostua kiinni, mihin omistajani totesi uskovansa, mutta ettei siihen toivottavasti ollut tarvetta. Saatuani hetken aikaa vetää henkeä, hän puki jälleen varusteet ylleni ja palasimme verkkaista vauhtia takaisin tallille. Poika kiitti omistajaani todella kauniisti ja silitti minua vielä kerran. Sitten hän lähti sisälle ja omistajani vei minut pesulle ja sen jälkeen syömään. Päivästä tuli kaikkine suunnitelmanmuutoksineen oikein mainio!

Oli jälleen mukava kertomus. Kiitos, kun jaksat kirjoittaa päiviesi kulusta.

Olet oikein kiltti hevonen.

Hyvin osaat kuvailla tuntemuksiasi.

Aivan äärimmäisen tarkasti. Osaan eläytyä niihin. Itse en osaisi kuvailla noin.