Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Sillä Peterin hevosella Pacolla varmaan on niitä huonounisia öitä. Ei edes kaksi hevosta varmaan tuo tarpeeksi turvaa toisilleen (saati vuohi seurana)

Ei ole mukavaa, jos joudut sinne. Suuressa laumassa on parhaat oltavat ja nukkuukin paremmin.

Vai onko sillä vuonohevosella huomattu päivätorkahteluja. Se kun alimpana saa huonoimmat nukkumismahdollisuudet.

Mitä tapahtuu, jollei hevoset harjata säännöllisesti? Villihevosia ei harjaa kukaan.

Oletan, ettei raskasta työtä tehneet torpparit jaksaneet aina harjata hevosiaan aikoinaan. Varmaan korkeintaan puolihuolimattomasti satulan kohdan. (jos satulaa niillä edes juuri käytettiin. Ne kai lähinnä tekivät työtä muuten kuin kuljettamalla ratsastajaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta sontaa!

Tarkoitit varmaan ”hevonpaskaa”?

Ikävää, että ette selvästikään koe palstaa mitenkään mukavana tai hyödyllisenä. Kiitän silti palautteesta ja toivon että joku muu ketju on teille enemmän mieleen!

Älä hyvä hevonen pahastu tuosta, tämä tapa on lajityypillisesti hyvin yleinen ihmisille. Kaikki mitä emme ymmärrä (ja kaikki, mikä on mielestämme hyödytöntä ajanhukkaa) , on sontaa ja "hevonpaskaa".

En tiedä, onko sanonta alkujaan jonkun kaupunkilaisen suusta. Lantahan todella on hyödytöntä sille, joka ei kasvata itse ruokaansa. Se voi myös olla harmillista, jos siihen sotkee sievät kenkänsä ja tahrii söpöt pehmeät mattonsa.

Tämä on muuten mielenkiintoinen juttu. Jostain syystä sisustaminen ja siivous on naisille merkityksellisempi asia kuin miehille. Yleensä ko. ilmaisua käyttävät silti enemmän miehet tai ronskimmat naiset, joita ei ehkä niin kiinnosta onko oma pilttuu siisti.

Vähän niin kuin aiemmin sanoit lajitovereistasi - on ihmisiä, joita kiinnostaa vain se, mikä on heidän omaa jokapäiväistä elämäänsä. Eivät he tyhmiä ole, mutta heillä ei ole mielikuvitusta, eivätkä he koe tarpeelliseksi astua mukavuusrajansa ulkopuolelle. He pitävät tosi kummallisena ajatuksena sitä, että hevonen osaisi ajatella, tuntea ja kommunikoida millään tavalla, saati tabletin välityksellä.

He ovat luultavasti nyt tosi huolissaan siitä, että niin moni on mennyt halpaan ja uskoo keksittyyn tarinaan. He eivät ymmärrä, kuinka piristävää ja antoisaa on vaihtaa ajatuksia ystävällisen, älykkään, kohteliaan ja keskustelutaitoisen kumppanin kanssa. Sellaisen, joka huomioi kaikki keskustelussa ja on vastavuoroinen antaen toisille ja saaden itse. Sellaisen, joka osaa harkita uusiakin ajatuksia ja antaa tarvittaessa palautetta nimittelemättä ja menemättä henkilökohtaisuuksiin.

He eivät ymmärrä ketjun suosiota, koska he eivät käsitä sitä, että joku on saanut hajanaiset, riitelevät keskustelijat laumaantumaan. Lauman kokosi joku, joka saapui vieraalle laitumelle ja otti selvää siitä, miten hän voisi osallistua.

Tämä joku löysikin paikkansa hienovaraisesti kuin hevonen, ja antaa tilaa laumassa kaikille, myös äksyileville, tuittupäisille oreille ja tammoille. (Ihan ok näykkäistä heitä vähän lautasista.) Hän muistutti (ainakin minulle), miten tärkeää on leikki ja leikkimielisyys, rentoutuminen ja yhdessä olo myös vaikeina aikoina.

Hän muistutti siitä, miten itsestään selvää on se, että kaikki otetaan mukaan sellaisina kuin he ovat - käytöstapoja unohtamatta. Hän on saanut meidät kiinnostumaan omasta arjestaan, joka hänen mielestään on välillä puuduttavan tylsää ja joskus riemukasta. Hän kuvailee elämäänsä ja osaa ja haluaa selittää asioita, jotka eivät ole muille tuttuja. Hän haluaa jakaa tietoaan ja on kiinnostunut kuuntelemaan ja pohtimaan itselleen uusia ja vieraita ajatuksia.

Hän on saanut meidät oppimaan uutta ja näkemään asioita eri silmin. Hän on kuljettanut meitä -tai kulkenut mukanamme - polveilevassa keskustelussa ja saanut meidät oppimaan uutta. Oli se sitten rakkaudesta, riimuista, runollisuudesta, filosofiasta, keskustelutaidoista, kiitollisuuden ja uskollisuuden merkityksestä, omien arvojen ja ajatusten tuulettamisesta. Kuka milläkin tasolla on halunnut osallistua, hirnahdus ja hörähdys on sitonut kaikki langat yhteen.

Hevonen, kiitos siitä että olet osallistunut ja osallistanut meitä. Toivon, että jatkat vielä kauan, haluaisin että tämä lauma pysyy kasassa pitkään. Olet loistava, oivaltava kirjoittaja ja loistavan osallistava keskustelija. Ehkä mekin opimme sellaisiksi? Toivoisin, että kirjoittaisit kirjan. Olen kiitollinen ajatuksista, joita olet saanut minut ajattelemaan. Puhalsit pölyn pois aivoistani :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta sontaa!

Tarkoitit varmaan ”hevonpaskaa”?

Ikävää, että ette selvästikään koe palstaa mitenkään mukavana tai hyödyllisenä. Kiitän silti palautteesta ja toivon että joku muu ketju on teille enemmän mieleen!

Älä hyvä hevonen pahastu tuosta, tämä tapa on lajityypillisesti hyvin yleinen ihmisille. Kaikki mitä emme ymmärrä (ja kaikki, mikä on mielestämme hyödytöntä ajanhukkaa) , on sontaa ja "hevonpaskaa".

En tiedä, onko sanonta alkujaan jonkun kaupunkilaisen suusta. Lantahan todella on hyödytöntä sille, joka ei kasvata itse ruokaansa. Se voi myös olla harmillista, jos siihen sotkee sievät kenkänsä ja tahrii söpöt pehmeät mattonsa.

Tämä on muuten mielenkiintoinen juttu. Jostain syystä sisustaminen ja siivous on naisille merkityksellisempi asia kuin miehille. Yleensä ko. ilmaisua käyttävät silti enemmän miehet tai ronskimmat naiset, joita ei ehkä niin kiinnosta onko oma pilttuu siisti.

Vähän niin kuin aiemmin sanoit lajitovereistasi - on ihmisiä, joita kiinnostaa vain se, mikä on heidän omaa jokapäiväistä elämäänsä. Eivät he tyhmiä ole, mutta heillä ei ole mielikuvitusta, eivätkä he koe tarpeelliseksi astua mukavuusrajansa ulkopuolelle. He pitävät tosi kummallisena ajatuksena sitä, että hevonen osaisi ajatella, tuntea ja kommunikoida millään tavalla, saati tabletin välityksellä.

He ovat luultavasti nyt tosi huolissaan siitä, että niin moni on mennyt halpaan ja uskoo keksittyyn tarinaan. He eivät ymmärrä, kuinka piristävää ja antoisaa on vaihtaa ajatuksia ystävällisen, älykkään, kohteliaan ja keskustelutaitoisen kumppanin kanssa. Sellaisen, joka huomioi kaikki keskustelussa ja on vastavuoroinen antaen toisille ja saaden itse. Sellaisen, joka osaa harkita uusiakin ajatuksia ja antaa tarvittaessa palautetta nimittelemättä ja menemättä henkilökohtaisuuksiin.

He eivät ymmärrä ketjun suosiota, koska he eivät käsitä sitä, että joku on saanut hajanaiset, riitelevät keskustelijat laumaantumaan. Lauman kokosi joku, joka saapui vieraalle laitumelle ja otti selvää siitä, miten hän voisi osallistua.

Tämä joku löysikin paikkansa hienovaraisesti kuin hevonen, ja antaa tilaa laumassa kaikille, myös äksyileville, tuittupäisille oreille ja tammoille. (Ihan ok näykkäistä heitä vähän lautasista.) Hän muistutti (ainakin minulle), miten tärkeää on leikki ja leikkimielisyys, rentoutuminen ja yhdessä olo myös vaikeina aikoina.

Hän muistutti siitä, miten itsestään selvää on se, että kaikki otetaan mukaan sellaisina kuin he ovat - käytöstapoja unohtamatta. Hän on saanut meidät kiinnostumaan omasta arjestaan, joka hänen mielestään on välillä puuduttavan tylsää ja joskus riemukasta. Hän kuvailee elämäänsä ja osaa ja haluaa selittää asioita, jotka eivät ole muille tuttuja. Hän haluaa jakaa tietoaan ja on kiinnostunut kuuntelemaan ja pohtimaan itselleen uusia ja vieraita ajatuksia.

Hän on saanut meidät oppimaan uutta ja näkemään asioita eri silmin. Hän on kuljettanut meitä -tai kulkenut mukanamme - polveilevassa keskustelussa ja saanut meidät oppimaan uutta. Oli se sitten rakkaudesta, riimuista, runollisuudesta, filosofiasta, keskustelutaidoista, kiitollisuuden ja uskollisuuden merkityksestä, omien arvojen ja ajatusten tuulettamisesta. Kuka milläkin tasolla on halunnut osallistua, hirnahdus ja hörähdys on sitonut kaikki langat yhteen.

Hevonen, kiitos siitä että olet osallistunut ja osallistanut meitä. Toivon, että jatkat vielä kauan, haluaisin että tämä lauma pysyy kasassa pitkään. Olet loistava, oivaltava kirjoittaja ja loistavan osallistava keskustelija. Ehkä mekin opimme sellaisiksi? Toivoisin, että kirjoittaisit kirjan. Olen kiitollinen ajatuksista, joita olet saanut minut ajattelemaan. Puhalsit pölyn pois aivoistani :D

Voi apua, miten kauniisti minusta kirjoitit. Noin iso määrä kehuja tuntuu niin hyvältä, että se on samalla vähän lamauttavaa. Mutta yritän pysyä jaloillani ja lausun sinulle sanoistasi ystävällisen ja lämpöisen kiitoksen.

Olen tavattoman iloinen ja tyytyväinen jos hevosen näkökulmani on onnistunut tuomaan jotakin uutta ja ehkä virkistävääkin myös teidän ihmisten tapaan tarkastella asioita. Ainakin minulle te olette vuorostanne opettaneet sen, että voin itse joskus asettua vaikkapa linnun tai sisiliskon tai koppakuoriaisen tai jopa maasta nyhtämäni kasvin osaan ja miettiä millaista niiden elämä onkaan. Jos minun on pakko syödä kasvi pysyäkseni hengissä, joudun tekemään niin, mutta samalla voin olla sille kiitollinen, koska sen elämä jatkuu minussa. Ja itse asiassa useimpien kasvien elämä taitaa minun rouskaisuni jälkeen jatkua vielä siinä paikallaankin, joskin vain vähän lyhyempänä. Mutta sellaisia eläimiä ja kasveja kohtaan, jotka vain elävät omaa elämäänsä eivätkä varsinkaan tee minulle mitään pahaa, yritän olla lempeä ja kiltti. Koska jos minä sattuisin olemaan sisilisko tai lantakuoriainen, en varmaan haluaisi että jokin valtava, auringon kokonaan peittävä otus tahallaan talloisi minut kavioihinsa. On varmasti vähän sama asia kun te mietitte suhdettanne minuun kuin että minä mietin suhdettani semmoiseen kuoriaiseen.

Tietysti yritän olla ystävällinen myös teitä kohtaan niin kohdatessamme oikeasti kuin keskustellessamme täälläkin. Näin sanallisesti viestittäessä se tarkoittaa myös kohteliaisuutta. Jos olen aivan rehellinen, siitä en yksinkertaisesti voi ottaa kunniaa itselleni. Tehän olette kouluttaneet minut, joten minulta on vaadittu alusta alkaen sellaista käytöstä, johon te voitte olla tyytyväisiä. Koska huonosti käyttäytyville hevosille ei oikein taida olla käyttöä, eikä paikkaa tallissanne, minulle ei loppujen lopuksi ole jäänyt kovin paljon valinnanvaraa. Mutta lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen ja ehkä minulla on aihetta myös pieneen ylpeyteen siitä mitä olen oppinut. Olen lisäksi huomannut, että te olette kyllä enimmäkseen todella reiluja ja ihania siinä, että palkitsette minun hyvän käytökseni omalla hyvällä käytöksellänne ja myös paljolla muulla kuten läheisyydellä, hyvällä hoidolla, makupaloilla ja ties millä. Siksi minulle on muodostunut melko itsestään selväksi se, että en turhaan pullikoi, tee kiusaa tai murjota. Hyvä käytös maksaa itsensä niin usein korkojen kanssa takaisin, että se jos mikä todella kannattaa.

Ei minulla ole kiire täältä palstalta mihinkään. Tietysti täällä oloni yllä leijuu sellaisia pilviä, että lauri voi lopettaa työt tallillamme kun valmistuu ja minunkaan tallipaikastani ei ole varmuutta jos omistajani ja peter päättävät muuttaa yksiin tai tehdä jotakin muuta kohtalooni vaikuttavaa. Joudun siis elämään päivä kerrallaan ja saamaan iloa jokaisesta kerrasta, kun täällä pääsen käymään. Kirjan kirjoittaminen oli kyllä vähän hassu ehdotus. On kai vähän eri asia laittaa tänne palstalle turvalla näpyteltyjä viestejä kuin osata hoitaa kaikkia sellaisia asioita, mitä kirjan kirjoittamiseen kuuluu? Tiedän sen vanhan kirjan, jonka nimi on uljas musta ja joka kertoo hevosen elämästä omakohtaisesti kuvattuna. Mutta eihän sitä kai hevonen ole  o i k e a s t i  kirjoittanut?

Mutta mitäpä tässä, jatketaan siis vain, mieluusti puolin ja toisin! Tänään on varmasti maneesipäivä omistajani seurassa ja pian näen mitä se tuo tullessaan. Iiih-ha-ha-haa! Olette suurenmoisia.

Minä en ainakaan uskalla kirjoittaa noiden hienojen tekstien jälkeen mitään. Mikä vaan tavallinen kirjoitus tuntuisi nyt liian lattealta.

Oikeassa kirjoittaja on. Ei tule riitaa ja vänkäystä, kun yrittää suhtautua ymmärtävästi kaikenlaisiin kirjoittajiin.

Jään seuraaman keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Sillä Peterin hevosella Pacolla varmaan on niitä huonounisia öitä. Ei edes kaksi hevosta varmaan tuo tarpeeksi turvaa toisilleen (saati vuohi seurana)

Ei ole mukavaa, jos joudut sinne. Suuressa laumassa on parhaat oltavat ja nukkuukin paremmin.

Vai onko sillä vuonohevosella huomattu päivätorkahteluja. Se kun alimpana saa huonoimmat nukkumismahdollisuudet.

Ehkä peter on ottanut pacon nukkumaan talliin myös kesäisin, kun hänellä ei ole enää lainkaan laumaa. Luulisin, että tallissa me yleensäkin ottaen nukumme sikeämmin, oli seuraa sitten tai ei. Ymmärrämme kyllä, että sisällä on turvallista. Toivottavasti se seuralaisvuohi nukkuu myös yöllä!

Vuono saa ihan riittämiin unta laumassamme. Sikeämpää unta ei tarvitse olla kovin paljon joka yö, mutta jos nukumme vain seisaaltamme, silloin se alkaa melko pian vaikuttaa vireyteemme päivisin.

Hetkinen, tässä on yli 3000 viestiä! Hurjaa!

Onko teillä hevosilla toisianne kohtaan pitkäaikaista kateutta tai kaunaa?

Se on varmaan kamalaa elää sellaisessa laumassa, josta ei pääse pois ja siellä joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan, jos joku on oikein ikävä tai sitten jos itse on kateellinen.

Eli kun teidät omistaa joku, niin ette voi itse valita menevänne muuhun seuraan muualle, kun kuitenkin jatkuvasti joudutte olemaan lähellä jotakuta, josta ette pidä.

Onneksi teidän laumanne kuulostaa mukavalta. Mutta kyllähän sinullakin on kielteisiä tunteita joitain kohtaan. Esim se kouluttajasi.

Kieltämättä hurjan pitkä ketju jo!

Lyhyesti päivän kuulumisista vain sellaista, että omistajani tuli yhdessä peterin kanssa tallille. He katselivat paikkoja ja tervehtivät myös kavereitani, jotka olivat juuri sisällä nauttimassa iltapäiväruokaa. Peter tuntui myös pitävän friisiläistä erityisen kauniina, joten ainakin meillä on samanlainen maku!

Sitten omistajani puki minulle koulusuitset ylle, nosti satulan selkääni ja lähdimme maneesiin. Peter istui katsomoon seuraamaan harjoituksia ja omistajani kanssa aloimme ensin lämmitelllä. Kun olin ensin kulkenut käynnissä ja ravissa aikani, omistaja ohjasi minut keskelle kenttää ja pysäytti minut katseemme suunnattuina peteriin päin. Sitten hän tervehti peteriä kumartamalla ja ratsasti perään ohjelman, jota olimme tallinomistajan kanssa harjoitelleet. Musiikki tällä kertaa puuttui, mutta muuten teimme mielestäni aika hyvää työtä. Peter jopa intoutui esityksen jälkeen taputtamaan.

Sen jälkeen teimme vielä jonkun aikaa taivutusharjoituksia ja niiden jälkeen loppuverryttelyn. Tunti taisi tänään jäädä lyhyeksikin hiukan. Sen jälkeen omistajani ratsasti minut peterin viereen ja laskeutui satulasta. Sitten näin ensimmäistä kertaa kuinka he syleilivät ensin hellästi ja suutelivat sitten toisiaan. Omistajani piti minua samalla ohjista kiinni, joten näin pakostakin oikein läheltä mitä he tekivät. Saan panna pisteen viimeisillekin epäilyksille siitä, ovatko he rakastuneita vai eivät. Vaikka olen epäasiantuntevin mahdollinen arvioija, minunkaan ei tarvitse asiaa enää sen kohtauksen nähtyäni pohtia.

Onnea siis omistajani sinulle, olen tavattoman iloinen siitä, että sinulla on ihminen, jonka kanssa tunnutte sopivan hyvin yhteen ja joka vastaa sinun tunteisiisi samalla tavalla. Kovasti onnea vaikka et tätä ketjua luullakseni luekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jollei hevoset harjata säännöllisesti? Villihevosia ei harjaa kukaan.

Oletan, ettei raskasta työtä tehneet torpparit jaksaneet aina harjata hevosiaan aikoinaan. Varmaan korkeintaan puolihuolimattomasti satulan kohdan. (jos satulaa niillä edes juuri käytettiin. Ne kai lähinnä tekivät työtä muuten kuin kuljettamalla ratsastajaa)

On totta, ettei villihevosia harjaa kukaan. Jonkin verran he tietysti sukivat toisiaan, mutta ei sitä perusteellisiin moninkertaisiin harjaamisiin voi verrata.

Harjaamattomuuden seuraukset ovat silti varmasti enemmän ulkonäölliset. Karva menee enemmän takkuun ja harittaa ja sisältää enemmän pölyä ja hiekkaa, mutta ei siitä meille mitään vaarallista koidu. Teille on niin tärkeää paitsi oma ulkonäkönne, myös meidän, että siksi olette valmiita näkemään harjaamisen eteen paljon vaivaa. Mutta kyllähän me siitä tykkäämmekin!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan uskalla kirjoittaa noiden hienojen tekstien jälkeen mitään. Mikä vaan tavallinen kirjoitus tuntuisi nyt liian lattealta.

Oikeassa kirjoittaja on. Ei tule riitaa ja vänkäystä, kun yrittää suhtautua ymmärtävästi kaikenlaisiin kirjoittajiin.

Jään seuraaman keskustelua.

Voi ei. Olen pahoillani, jos joku minun kirjoitukseni vaikuttaa niin, että joku muu ei uskalla kirjoittaa enää, ja jää sivuun.

Mielestäni tämä ketju on ollut upea ja ihana juuri siksi, että on ollut kaikenlaisia kirjoittajia jotka juttelevat kaikenlaisista asioista. Kaikki on mahtuneet mukaan ja jutelleet kuka mistäkin. Olen saanut kysellä ja oppia kaikenlaista hevosista. Ja huomata, kuinka mukavia tyyppejä täällä on. Siitä tuli hyvä mieli ja halusin jakaa sitä hyvää mieltä muillekin.

Mikään kirjoitus tässä ketjussa ei ole ollut lattea, paitsi ne tympeät niiltä jotka eivät ymmärtäneet ketjun ajatusta. Jos jättäydyt taustalle, ketju ohenee ja jää vajaaksi, koska sinäkin kuulut tähän meidän "laumaan". Ole kiltti, jatka kirjoittamista! 🌠 🐎🐎🐎🐎 🐎

Heppatytöt ovat kyllä hotteja tiukoissa housuissaan ja nahkasaappaissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan uskalla kirjoittaa noiden hienojen tekstien jälkeen mitään. Mikä vaan tavallinen kirjoitus tuntuisi nyt liian lattealta.

Oikeassa kirjoittaja on. Ei tule riitaa ja vänkäystä, kun yrittää suhtautua ymmärtävästi kaikenlaisiin kirjoittajiin.

Jään seuraaman keskustelua.

Voi ei. Olen pahoillani, jos joku minun kirjoitukseni vaikuttaa niin, että joku muu ei uskalla kirjoittaa enää, ja jää sivuun.

Mielestäni tämä ketju on ollut upea ja ihana juuri siksi, että on ollut kaikenlaisia kirjoittajia jotka juttelevat kaikenlaisista asioista. Kaikki on mahtuneet mukaan ja jutelleet kuka mistäkin. Olen saanut kysellä ja oppia kaikenlaista hevosista. Ja huomata, kuinka mukavia tyyppejä täällä on. Siitä tuli hyvä mieli ja halusin jakaa sitä hyvää mieltä muillekin.

Mikään kirjoitus tässä ketjussa ei ole ollut lattea, paitsi ne tympeät niiltä jotka eivät ymmärtäneet ketjun ajatusta. Jos jättäydyt taustalle, ketju ohenee ja jää vajaaksi, koska sinäkin kuulut tähän meidän "laumaan". Ole kiltti, jatka kirjoittamista! 🌠 🐎🐎🐎🐎 🐎

Olipa nätti kirjoitus jälleen ja kuvatkin päälle.

Kai minä sitten vielä uskallan kysellä tyhmiäkin kysymyksiä, kun kerran oikein lauman jäsenenäkin pidetään. Eli ketju on sitten tavallaan jonkinlainen lauma myös.

Nopea romanssi omistajallasi ja Peterillä. Elinpiirisi kapenee valtavasti, jos joudut muuttamaan pieneen talliin, johon mahtuu max 4 hevosta.

Vaikka omistajastasi tulisi siellä jokapäiväinen hoitajasi, se ei kutankaan korvaa sitä, että sinulla on lauma ympärilläsi koko ajan.

No no, eihän nyt yksi suudelma vielä yhteenmuuttoa tarkoita!

Vierailija kirjoitti:

No no, eihän nyt yksi suudelma vielä yhteenmuuttoa tarkoita!

Voi se tarkoittaakin, jos molemmat ovat siihen suuntaan kallellaan!

Menen asioiden edelle, ja toivon että joku auttaisi hevosta kirjan kirjoittamisessa. Ehdotan nimeksi Hevosen Blogi - Miten hevosena pystyn osallistumaan. Tässä olisi se hyvä puoli, että silloin meistä kaikista tulisi kirjailijoita. Blogeissahan on kommenttiosio.

Oletko kuullut kentaureista?

Mitä tuumisit, jos tapaisit sellaisen?

(Onkohan tätä jo kysytty?)

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä hevosilla toisianne kohtaan pitkäaikaista kateutta tai kaunaa?

Se on varmaan kamalaa elää sellaisessa laumassa, josta ei pääse pois ja siellä joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan, jos joku on oikein ikävä tai sitten jos itse on kateellinen.

Eli kun teidät omistaa joku, niin ette voi itse valita menevänne muuhun seuraan muualle, kun kuitenkin jatkuvasti joudutte olemaan lähellä jotakuta, josta ette pidä.

Onneksi teidän laumanne kuulostaa mukavalta. Mutta kyllähän sinullakin on kielteisiä tunteita joitain kohtaan. Esim se kouluttajasi.

Olet aivan oikeassa siinä, että teillä on ratkaiseva osuus siihen, millaisessa laumassa elämme. Kyllä sellaista pitkäkestoista kaunaakin voi meidän välillemme kehittyä tai ainakin pomottelua, jota aina tehdään kun tilanne sen sallii. Pomottelua pahentaa pienikokoinen tila, josta kiusattu ei kunnolla pääse karkuun.

Mutta te ihmiset olette siinäkin tavattoman viisaita ja voinko sanoa inhimillisiä, että ette ikinä anna sellaisen jatkua jos pomottamista havaitsette. Toisilla hevosilla on vain taipumus muistuttaa arvojärjestyksestä joka kerta kun kohtaavat heikompiaan ja jotkut tekevät sen hyvin ärhäkkäästi. Ja siinä suhteessa orit ovat usein juuri aika rasittavia toisiaan ja etenkin meitä ruunia kohtaan. Niillähän on arvojärjestyksessä ylenemisessä vain voitettavaa kun taas meidän ei juurikaan kannata alkaa vastata rökitykseen kun emme tammojen suosiosta oikeastaan edes hyödy. Vaikka tämä on tavallinen peruskuvio, poikkeuksiakin tietysti esiintyy niin oreissa kuin ruunissakin.

Kielteiset tunteet joitakin ihmisiä kohtaan ovat taas aihe jota minun pitää hiukan pureskella, ennen kuin kirjoitan mitään tänne.

Se teinityttäreni, jolle luen tästä parhaita paloja sanoi mulle hiljattain, että miksei se hevonen saman tien kirjoita kirjaa.

Eli on se tullut jopa hänelle mieleen, vaikka hän on laiska lukemaan kirjoja. Hänestä hevosella on hauskoja ja nokkelia kommentteja.

(on kyllä niin laiska lukemaan kirjoja, että voi olla, ettei sitäkään kirja malttaisi lukea. Nykyaikana ei enää kyetä keskittymään kirjojen lukemiseen samoin kuin ennen)