Miten hevosena pystyn osallistumaan?
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5065)
Paljonko vettä juot päivässä? Noin niin kuin keskimäärin. Hellepäivinä toki enemmän.
Hevonen, luuletko, että .o. on lehmä, joka on yksinäinen ja masentunut. Mutta eihän hän millään tuonne tallille pääsisi eikä hänellä siellä olsii mitään virkaa eli myisivät heti pois.
Olipa vaikea tehdä tuo merkki kännykällä, joka korjaa itsekseen. Eli oikolukee.
Kertoisitko, miten hännästä ja korvista näkee mielialasi!
Oho, huomasin, että tuo .o. on keskustelussa jo etusivulla.
Tosiaan, älyttömän vaikea laittaa tekstiin tuo nimi, kun korjaa.
Montako sanaa ne tyhmemmät tallikaverisi ymmärtävät ihmisen puheesta?
Vierailija kirjoitti:
Näin syksyllä tulee mieleeni, että saatko sinä yleensä hirvikärpäsiä turkkiisi.
Varmasti niitä voi jonnekin karvani sekaan ryömiä, mutta en kyllä voi sanoa niitä ihmeemmin tiedostavani. Otsalleni ja turvalleni laskeutuvat kuulen ja tunnen. En tiedä purevatko ne minua mutta ainakaan puremat eivät satu tai kutia.
Tiedän, että te inhoatte niitä. Ehkä minulle ei koidu niistä riesaa siksi, että ratsastajat tuntuvat kammoavan niitä enemmän kuin minä ja välttävät siksi metsään menoa siihen aikaan kun niitä esiintyy.
Vierailija kirjoitti:
Oletko joskus vauhkoontunut ratsastaja selässäsi tai melkein potkaissut jotakuta.
Ratsastajan putoamisia koskevassa kysymyksessä jo tästä mainitsin. Silloin tällöin muulloinkin olen vauhkoontunut, mutta ei sitä usein tapahdu enää. Olen jo tottunut tallia ympäröiviin maastoihin ja tunnen ne kuin omat kavioni. Siksi yllättävät tilanteet ja niistä seuraavat vauhkoontumiset ovat kovasti vähentyneet.
Se on minunkin etuni että olen tässä suhteessa viisastunut ja tullut rauhallisemmaksi. Minun pysäyttämiseni silloin kun olen jostakin kauhuissani ja laukkaan päättömästi ei nimittäin ole helppoa. Se myös vaatii aika äärimmäisiä ja siksi ikävältä tuntuvia keinoja.
Edelliseen vielä jatkeena että ole koskaan potkaissut ihmistä enkä edes yrittänyt. Korkeintaan olen vaistomaisesti yrittänyt vapauttaa jalan kun siitä on pidetty kiinni, mutta en tietääkseni silloinkaan ole satuttanut ketään.
Toisia hevosia potkin nuorempana paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko säkäkorkeutesi on?
Olen pahoillani mutta en osaa sanoa. Sitä ei ole kukaan minulle koskaan kertonut. Arvioimiseni on niin huonoa että en tohdi yrittää. Olen käsittääkseni normaalikokoinen rotuisekseni joten ehkä löydät numerotiedon jostain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko joskus vauhkoontunut ratsastaja selässäsi tai melkein potkaissut jotakuta.
Ratsastajan putoamisia koskevassa kysymyksessä jo tästä mainitsin. Silloin tällöin muulloinkin olen vauhkoontunut, mutta ei sitä usein tapahdu enää. Olen jo tottunut tallia ympäröiviin maastoihin ja tunnen ne kuin omat kavioni. Siksi yllättävät tilanteet ja niistä seuraavat vauhkoontumiset ovat kovasti vähentyneet.
Se on minunkin etuni että olen tässä suhteessa viisastunut ja tullut rauhallisemmaksi. Minun pysäyttämiseni silloin kun olen jostakin kauhuissani ja laukkaan päättömästi ei nimittäin ole helppoa. Se myös vaatii aika äärimmäisiä ja siksi ikävältä tuntuvia keinoja.
Tuli vielä jatkokysymys mieleeni: miten sinut sitten saa pysähtymään, kun vauhkoonnut.
Siis kai päätä suitsista alas vetämällä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä kerrot aloituksestasi. Siis sensuroitiinko sut aluksi?
Mitä kirjoitit ja miksi sensuroitiin?
Täähän on aivan mahtava keskustelu!
Kiitos. Tuntuu oikein hyvältä lukea tuo, että osaan keskustella!
Aloituksesta en tiedä, koska en tehnyt sitä itse. Kaipa ketju oli ensin toisenniminen mutta loppui sitten. Toivottavasti tämä saa vielä jatkaa, vaikka on alkanut tulla jotenkin kummallisiakin kommentteja, joita en edes ymmärrä. Toivon että pitäisitte tämän mahdollisimman yksinkertaisina ettekä käyttäisi liian vaikeita sanoja. Olen koittanut jotakin sellaista kysyä laitteelta, mutta se onkin selitetty kymmenellä ihan yhtä vaikealla sanalla. Teillä on niin hurjan paljon niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ne ovat silti yksilöitä! Älä unohda sitä.
Kyllä minä kohtaan ystäväni nimenomaan yksilöinä. Luonne ja se miten he käyttäytyvät merkitsee paljon enemmän kuin ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Uskallatko kertoa etunimesi. Ei ehkä kannata. Joku fani voi tunnistaa. Olisi vaan hauska tietää tai nähdä kuva sinusta.
Olet niin mukavan sympaattinen.
Kiitos sinullekin kauniista sanoistasi! Kun kuulen tuollaista unohdan saman tien ne jotkut jutut, jotka herättävät minussa levottomuutta ja epäluuloa teitä kohtaan.
Ehkä en uskalla kertoa nimeäni, minkä varmasti ymmärrätte. Mutta koska sekä minä että omistajani tulemme alkujaan saksasta, pystytte siitä varmasti päättelemään jotakin.
Ei kannata kertoa mitään nimi tai sijaintitietoja itsestään tai kestään eikä mistään toisestakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä jatkokysymys mieleeni: miten sinut sitten saa pysähtymään, kun vauhkoonnut.
Siis kai päätä suitsista alas vetämällä?
Kun olen kauhuissani, ohjista kiskominen ei joko vaikuta mitenkään tai kauhistuttaa minua lisää. Antaisin itse ohjeeksi, että ratsastaja antaisi minun laukata laukkani ja yrittäisi parhaan kykynsä mukaan pysyä kyydissä. En minä maailman ääreen juokse pelästyneenäkään.
Mutta usein ratsastajalla ei ole rohkeutta odottaa kyydin loppumista, minkä kyllä hyvin ymmärrän. Se voi nimittäin päättyä puunoksan alta juoksemiseen, taimitiheikköön, pukittamiseeni tai pahimmassa tapauksessa kaatumiseeni. Siksi seurauksena on tapauksesta riippuen joko ohjien kiristäminen, ohjilla sahaaminen, pääni kääntäminen niiden avulla voimakkaasti sivulle tai raipan käyttö. Tai sitten näitä kaikkia aivan sekaisin. Ymmärrän että siinä tilanteessa tekin olette peloissanne, mutta kaikki nuo tavat tuntuvat minusta kyllä epämiellyttäviltä ja kivuliailta.
Vierailija kirjoitti:
Olet aluksi ihmistä nopeampi, mutta jos kilpailisi hyvän maratoonarin kanssa, kumpi voittaisi?
Tarkoitat nyt varmaan jotain pitkää matkaa. En tiedä tarkalleen kuinka hyviä juoksemaan olette. Luulen kyllä että voittaisin ainakin jos saisin juosta vapaana ilman ratsastajaa selässä. Ratsastajan kanssa kilpailu olisi varmasti tasaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on suosikki-ihmisesi? Onko se omistajasi, vai tuo Lauri vai joku muu?
Omistajani tulee tietysti ensimmäisenä, mutta pidän myös hänen kahdesta ystävättärestään. Se johtuu varmasti siitä, että olen oppinut tuntemaan jo hyvin heidät ja heidän tapansa.
Tallin henkilökunta on myös mukavaa, Lauri mukaan lukien. Hän on viereiseltä tilalta ja töissä meillä samalla kun opiskelee maanviljelijäksi. Pidän myös kovasti niistä kahdesta tallilla käyvästä tytöstä joille jää päävastuu harjaamisestani, varusteitteni hoidosta ja kavioitteni pesusta.
Vierailija kirjoitti:
Montako sanaa ne tyhmemmät tallikaverisi ymmärtävät ihmisen puheesta?
En tarkoita tällä pahaa, vaan kysyä, montako sanaa tavis hevonen ymmärtää.
Voiko hevosella olla aurinkolasit? Eikö niistä olisi hyötyä kirkkaalla auringonpaisteella.
Miksi joillain (usein kaupungeissa kulkevilla) hevosilla on sellaiset jotkut pimennydpalat, etteivät näe taakse. Eikö se ennemmin ahdista kuin hyödytä, ettei näe taakse tai sivulle kunnossa. (siis toki se hyödyttää, ei niitä muuten käytettäisi, mutta ihmettelen)
Sitten vielä, voiko hevonen olla likinäköinen. Miten se sitten pärjää. Eikö lasit olisi tarpeen? Eihän likinäköinen hevonen näe kunnolla liikkua. Ei inakaan esteratsasta tms. Miten hevosten näkö ylipäätään tutkitaan.
Mutta tosiaan tuo aurinkolasijuttu eniten askarruttaa.