Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5068)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilinen HS:n uutinen tuossa alla kopioituna. Kuulostaa kamalan surulliselta minusta. Ihmisten tapaan kohdella ja käsitellä hevosia pitäisi tulla suuri muutos. Tsemppiä sinulle!
***
Yli puolella kilpahevosista löytyi tarkastuksessa suuvaurioita – kaikki kuolainmallit aiheuttavat vaurioita
Hevosten hyvinvoinnin kannalta tärkeää on asianmukainen kohtelu ja varusteiden käyttö.
HEVOSTEN suuvauriot ovat hevosurheilussa yleinen ongelma. Etelä-Suomen aluehallintoviraston elo–lokakuussa tekemillä valvontakäynneillä yli puolella tarkastetuista kilpahevosista löytyi suuvaurioita.
Valvonnassa tarkastettiin yhteensä 82 hevosta. Ravikilpailuissa tarkastettiin yhteensä 72 hevosta. 42:lla eli 58 prosentilla hevosista esiintyi suuvaurioita kuolainten vaikutusalueella. Vaurioista kohtalaisia tai vakavia oli 24 kappaletta.
Rotukohtaisesti tuloksissa oli hajontaa: lämminveristen hevosten suuvaurioista 46 prosenttia ja suomenhevosten suuvaurioista 75 prosenttia oli kohtalaisia tai vakavia.
Kenttäratsastuskilpailun jälkeen tarkastettiin kaikkiaan kymmenen hevosta, joista puolella esiintyi suuvaurioita kuolainten vaikutusalueella. Näistä lieviä vaurioita oli kahdella ja kohtalaisia kolmella hevosella.
HEVOSTEN suuvaurioita havaittiin kaikkien kuolainmallien käytön jälkeen. Tietyt kuolainmallit näyttävät kuitenkin aiheuttavan herkemmin vakavampia vaurioita.
”Kohtalaiset ja vakava-asteiset suuvauriot aiheuttavat epäilemättä kipua hevoselle”, kertoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Tanja Häkkinen tiedotteessa.
Hevosten hyvinvoinnin kannalta tärkeää on asianmukainen kohtelu ja varusteiden käyttö, mihin viranomaisten ohjaus osaltaan kannustaa.
”Erityisen tärkeää olisi antaa vaurioille riittävästi aikaa parantua ilman kuolainten käyttöä tai ohjaspainetta. Hevoselle ei saisi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä treenaamalla tai kilpailemalla suuvaurioista piittaamatta”, Häkkinen sanoo.
ETELÄ-SUOMEN avin elo–lokakuun valvontakäynnit kohdistuivat Ypäjällä järjestettyyn kenttäratsastuskilpailuun sekä Kouvolassa ja Espoossa järjestettyihin ravikilpailuihin.
Käynneillä tarkastettiin satunnaisotannalla kilpailuun osallistuneiden hevosten suun terveydentilaa erityisesti kuolainten vaikutusalueelta kilpailutapahtuman jälkeen.
Onpa yleisiä nuo kuolainongelmat.
Hevonen kertoi, että hänelle vahingossa jopa laitetaan väärän hevosen kuolaimet vahingossa eikä hänen mittojensa mukaan teetettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevosilla on vuosisatoja käytetty kuolaimia, joista osa on ollut vahingollisia, sisältänyt esim. piikkejä. Nykyään ovat sileitä ja mahtuvat kyllä hepan suuhun ilman ongelmaa. Minusta suitset ja uudet kiiltävät kuolaimet jopa pukevat hevosta. Etkö tunne olevasi arvokkaan ja tyylikkään näköinen suitsissasi?
Tietenkään ohjia ei saa repiä, eikä niin tavallisesti tehdäkään, ainakaan harrastetasolla. Kilpailuissa ymmärrettävistä syistä tapahtuu joskus ylilyöntejä.
Voisin kuvitella, miten inhottavaa olisi pitää jotain metallia suussa, josta sitten ohjailtaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistajani päivän vuoro! Olen iloinen siitä että hän käy luonani myös näin keskiviikkoisin. Muuten viikko kuluisi vain odottaessa. Toisaalta aamun ja luminkin kanssa kai vähitellen alan tulla ihan hyvin juttuun ja heidän kanssaan pääsen myös maastoon. Kuulin tänään omistajani ja tallinpitäjän keskustelusta, että eräs yksityistunneilla joka toinen maanantai käyvä tyttö olisi myös halukas käymään kanssani itsenäisesti retkillä, eli on mahdollista että jatkossa joka maanantai minulla on myös muuta kuin tunneilla oloa. Oikein hyvä suunnitelma jos minulta kysytään!
Tänään omistajani ehti jo viedä minut maneesiin, mutta siellä oli joitakin huoltotöitä meneillään, eikä hän halunnut jäädä niiden keskelle kouluratsastamaan. Kävimme sen sijaan ulkokentällä ja teimme siellä jonkin aikaa harjoituksia. Kuljen pitkähkön koulutauon jälkeen helposti edelleen liian etupainotteisena, ja tänään yritimme taas saada minua kantamaan itseäni kautta linjan enemmän takajaloillani. Kun kouluratsastuksessa liikkeet toisaalta vaativat voimaa, mutta toisaalta ne pitää saada näyttämään kevyiltä, on välttämätöntä, että liikkuminen on siten koottua. On jopa joitakin liikkeitä, missä etujalat pitäisi nostaa kokonaan ilmaan, mutta minun kanssani ei luultavasti tarvitse koskaan edetä niin pitkälle.
Kentältä lähdimme taas laitumen suuntaan. Kiersimme kesätanhuani tietä pitkin ja jatkoimme järvenrantaa kulkevaa tietä, joka johtaa kesämökeille ja päättyy metsän keskellä olevalle kääntöpaikalle Mökeillä oli muuten rauhallista, mutta yhden pihasta lähti juoksemaan irti oleva koira meitä kohti. Hän oli ehkä saksanpaimenkoira eli melko suurikokoinen ja haukkua louskutti todella ikävästi. En voinut yhtään tietää mitä hänellä oli mielessään ja ehdin jo vaistomaisesti kavahtaa sivulle. Minulle tuli lisäksi lyhyeksi hetkeksi epätietoisuus siitä, kuka ohjissani oli, luultavasti siksi että lumin kanssa koettu tapahtui vain pari päivää sitten. Katsahdettuani taakse näin kuitenkin omistajani, joka teki määrätietoisen pidätteen ja halusi minun siis pysyvän paikoillani. Vaikka pakokauhu ehti jo vilauksen ajan sumentaa ajatteluni, palauduin nopeasti tietoisuuteen siitä, ettei minulla pitänyt olla omistajani mukaan pelättävää.
Eikä sitten ollutkaan. Koira jäi haukkumaan muutaman metrin päähän minusta, mutta ei tehnyt muuta. Se oli tietenkin häiritsevää ja stressaavaa, mutta koska luotin omistajaani täysin, tilanne ei riistäytynyt käsistä. Hyvin nopeasti koiran omistaja kutsui hänet kiukkuisesti huutaen pois. Omistajani oli varmasti kahden vaiheilla, käydäkö keskustelemassa tilanteesta ja riskistä, mikä oli aiheutunut. Ehkä hän aavisti erimielisyyttä voivan syntyä ja käänsi minut sitten vain korostetun hitaasti suuntaan mistä olimme tulleetkin. Hän muisti heti kehua minua ja malttiani pysyä rauhallisena. Olinhan minä tyytyväinen itsekin, mutta sen tiedän, että jonkun kokemattomamman kanssa retki olisi voinut päättyä toisellakin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Eilinen HS:n uutinen tuossa alla kopioituna. Kuulostaa kamalan surulliselta minusta. Ihmisten tapaan kohdella ja käsitellä hevosia pitäisi tulla suuri muutos. Tsemppiä sinulle!
Kiitos viestistä. Monilla teistä on hieno kyky asettua meidän asemaamme ja sinulla se selvästi on. Ehkä tässä asiassa päästään pikku hiljaa eteenpäin. Ainakin toivon kovasti niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tuo koiran kohtaaminen. Se olisi voinut purra sinua jalkaan.
Mieheni käveli mökkitiellä, kun vastaan tuli tuntematon nainen mäyräköiransa kanssa. Mies käveli ihan normaalisti koiraa huomioimatta, mutta koira puraisi sääreen. Reikä tuli housuun, mutta ei verihaavaa. Omistaja sanoi tökerösti koiralleen miestäni pilkaten: siinä oli ruma mies. (mieheni ei edes ole ruma. Sopusuhtainen ja silloin kolmekymppinen)
Kouluratsastus muistuttaa minusta balettia. On raskasta, täytyy näyttää kevyeltä. Hienot liikkeet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa oll tuo tallin pitäminen aika alkuvaiheessa, kun kokoa kasvatetaan ja sinä saat uusia ratsastajia koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa oll tuo tallin pitäminen aika alkuvaiheessa, kun kokoa kasvatetaan ja sinä saat uusia ratsastajia koko ajan.
Kyllä tallitoiminta täällä on jatkunut jo kauan, kauemmin kuin itse olen elänyt. Muutamia vuosia sitten tehtiin jo tallin laajennus, mutta jos taas ymmärsin oikein nyt rakennettavan uuden tallin ja uusien hevosten hankinta liittyy siihen, että naapuritilan omistajat halusivat mukaan tallitoimintaan. Tilan emännästä, jonka minäkin hyvin tunnen, tulee jatkossa tallin nykyisen omistajan ohella toinen ratsastuksenopettaja. Mutta aivan heti nämä suunnitelmat eivät tietenkään tule toteutumaan.
Minulla ei ole muita uusia ratsastajia kuin aamu. Kaksi muuta ovat käyneet jo hyvän aikaa yksityistunneilla ja tuntevat minut, mutta nyt he alkavat olla niin kokeneita, että voivat alkaa itsenäisesti ratsastaa.
Vierailija kirjoitti:
Kamala tuo koiran kohtaaminen. Se olisi voinut purra sinua jalkaan.
Mieheni käveli mökkitiellä, kun vastaan tuli tuntematon nainen mäyräköiransa kanssa. Mies käveli ihan normaalisti koiraa huomioimatta, mutta koira puraisi sääreen. Reikä tuli housuun, mutta ei verihaavaa. Omistaja sanoi tökerösti koiralleen miestäni pilkaten: siinä oli ruma mies. (mieheni ei edes ole ruma. Sopusuhtainen ja silloin kolmekymppinen)
Onpa ajattelematonta ja ihan inhottavaakin suhtautua asiaan noin! Tulee mieleen se mitä kirjoitin aiemmin omien oikeuksien puolustamisesta, siis että minusta olisitte kyllä olleet oikeutettuja suuttumaan ja pyytämään hyvitystä kokemastanne. Eikö se niin ole että koiran omistaja on aina vastuussa siitä mitä hän tekee? Kaikkein ikävimmältä kuulostaa vielä toisen haukkuminen vaikka itse on toiminut kurjasti!
Hauskaa, että tallitoiminta laajenee ja naapuriemäntä tulee mukaan. Varmaan tulee vielä paljon uusia kavereita ja vaihtelua.
Vapaita koiria tosiaan kannattaa varoa. Ne saattavat olla arvaamattomia. Minusta koiria ja kissoja! ei saisi pitää vapaana luonnossa, mutta olen kaupunkilainen enkä ymmärrä maaseudun eloa.
Vierailija kirjoitti:
Hevosilla on vuosisatoja käytetty kuolaimia, joista osa on ollut vahingollisia, sisältänyt esim. piikkejä. Nykyään ovat sileitä ja mahtuvat kyllä hepan suuhun ilman ongelmaa. Minusta suitset ja uudet kiiltävät kuolaimet jopa pukevat hevosta. Etkö tunne olevasi arvokkaan ja tyylikkään näköinen suitsissasi?
Tietenkään ohjia ei saa repiä, eikä niin tavallisesti tehdäkään, ainakaan harrastetasolla. Kilpailuissa ymmärrettävistä syistä tapahtuu joskus ylilyöntejä.
Saatte tietysti olla sitä mieltä, että meidän suussamme on tilaa ja että asiassa ei ole ongelmaa. Minun näkökulmani on vähän toinen ja tässä kohtaa ihan omakohtainen. En ole edes sanonut, että kuolaimista pitäisi kokonaan luopua. Vastaisuudessakin avaan vitkastelematta suuni kun niitä joku paikoilleen laittaa, mutta ehkä perinteisten suitsien rinnalla voisi kaikkialla vähitellen alkaa käyttää myös sellaisia, joihin ei kuolaimia kuulu. Joillekin meistä ne varmasti sopisivat paremmin.
Tiedän että te arvostatte tyyliä ja kauneutta. Hyväksyn tietenkin jos joku on sitä mieltä, että olemme kauniimpia suitset päässä. Itsehän en edes näe niitä muutoin kuin maneesin peileistä tai toisilla hevosilla enkä nyt oikein osaa sanoa, onko minulla asiaan edes mielipidettä kun en ole sellaista kysymystä tullut miettineeksi. Mitä mieltä te ystäväni olette?
Vierailija kirjoitti:
Kouluratsastus muistuttaa minusta balettia. On raskasta, täytyy näyttää kevyeltä. Hienot liikkeet jne.
Minä en ole nähnyt balettia mutta olen kuullut tuon mainitsemasi vertauksen. Että kouluratsastus on hevosten balettia. Harmi kyllä minä en tiedä tanssimisesta juuri mitään. Onko se samaa juttua kuin järvellä joskus keväällä tanssivilla vesilinnuilla? Eli liittyykö se teillä parinmuodostukseen?
Ilmiannettu