Miten hevosena pystyn osallistumaan?
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5068)
Voitko sairastua myyrien eritteistä myyrä kuumeeseen. Pelkääkö hoitajasi sitä?
Teillä on siellä tallissa varmaan myyriä kun ne tulee ruoka ne perässä sinne ja Pesonen ei kaikkia nappaa.
Eikö sinua harmita hiirien ja myyrien puolesta, kun se Pesonen on peto? Osaatko samaistua niihin pieniin jyrsijöihin?
Harmittavatko pikku jyrsijät sinua?
Sitten vielä kysyisin, että jos olet retkellä ja pidätte kunnon tauon, niin alatko joskus maata. Sehän on turvallista tuolloin, kun omistaja on vieressä.
Olen miettinyt runoa, jonka halusin kirjoittaa. Onneksi tänään oli kaksi tuntia alkeita eli vaikeimmillaan talutusratsastusta. Minun ei tarvinnut keskittyä oikeastaan ollenkaan, kunhan seisoin paikoillani tai kävelin ohjattuna eteenpäin. Ehkä näytin tänään siis robotilta, eikös se ole sellainen laite joka tekee vain mitä sen kuuluu eikä mitään muuta. Jouduin painamaan runoa samalla mieleeni kun sitä keksin ja nyt haluan kirjoittaa sen ennen kuin unohdan. Se kertoo unelmista. Tällainen siitä tuli.
Onko unelmillasi
kenties pari siipiä tai
kaksi, neljä jalkaa.
Ei väliä kunhan päivä
päättyä voi niihin,
ja haaveilla taas alkaa.
Mitä tahdo et,
ei kuulua saa
unelmiisi mukaan.
Sinä taivaan maalaat,
päätät sävyt sen,
ei koskaan toinen kukaan.
Joskus sanoo pakko:
nyt pura torni korkein,
kas pilvilinna siirtyy.
Älä luovuta, vain
kauniimpana aina
se horisonttiin piirtyy.
Milloinkaan unelmilta
älä siipeä tai jalkaa
epätoivossakaan taita.
Usko niihin mukanasi
lennä taivaanrantaan,
laukkaa laitumien maita.
Vierailija kirjoitti:
Eikös stereonäkökykynne ole huono, kun silmät ovat sivuille. Miten pystytte arvioimaan esteratsastuksessa tarvittavat etäisyydet oikein? Onko teillä lainkaan etäisyysnäköä eli näkeekö silmänne lainkaan samoja alueita keskenään eli ovatko näköalueet osittain päällekkäin?
Olen lukenut, että ravihevosille saattaa olla joskus vaikeuksia ylittää maahan piirrettyä poikkiviivaa.
Näemme kyllä molemmilla silmillä edessäpäin olevan kohteen, ja silloin pystymme arvioimaan sen etäisyyden melko hyvin. Heti kun kohde on vähänkin sivulla, arvioiminen vaikeutuu ja silloin joudumme liikuttamaan päätämme jotta saisimme ikään kuin useampia näkökulmia ja siten paremman käsityksen esimerkiksi esteen sijainnista. Pään taivuttaminen alaspäin pienentää näkökenttämme laajuutta eteenpäin minkä jo aiemmin kerroinkin, joten esteratsastuksessa, missä etäisyydet ovat kaikkein tärkeimpiä, on eduksi antaa meidän lähestyä esteitä suurin piirtein siinä asennossa missä normaalistikin kulkisimme. Katsoessamme kauas näemme tarkimmin silmiemme tasossa olevat kohteet eli linnut ja käärmeet tarkasti nähdäksemme meidän on taas nostettava tai laskettava päätämme. Se selittää myös ravihevosten vaikeuden nähdä maaliviivan sijainti tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko siihen uuteen talliin siis vain 2 oria.
Miten usein tammoilla on kiima.
Onko ruuna aina turvallisin ratsasrettava?
Minun täytyy kuulostella niitä oreihin liittyviä asioita. Toistaiseksi olen varma vai yhden tulosta, mutta en usko että yhtä tai kahta varten rakennettaisiin uutta tallia.
Tammat eivät tule kiimaan ympäri vuoden vaan noin puolen vuoden ajan kerrallaan. Tuon puolen vuoden aikana kiima alkaa suunnilleen kolmen viikon välein ja kestää kerrallaan noin viikon.
Ruunat ovat lähtökohtaisesti turvallisempia kuin orit. Ruunaaminen tehdään usein juuri siksi, että rauhoittuisimme ja olisimme teille helpompia käsitellä. Toimenpiteen ajankohta kuitenkin vaikuttaa lopputulokseen niin, että mitä aikaisemmin se tehdään, sitä enemmän se vaikuttaa. Mutta meillä on jokaisella myös oma luonteemme, joka vaikuttaa siihen millaisia ratsuina olemme. Eivät kaikki ruunatkaan siis ole aivan säyseitä.
Teidän ratsutilanne ilmeisesti laajenee valtavasti. Jännittävää, kun tulee uusia ehkä paljonkin.
Mutta miksi ratsutilalle hankittaisiin suuri määrä oreja, jos kerran niille talliin tulee ja arvelet, ettei kahta varten ja aiemmin sanoit, että ei oreja tammojen kanssa samaan.
Kiitos teille kovasti lämpimästä vastaanotosta runolle! Olen iloinen jos siitä piditte. Yritin jakaa sen neljään säkeeseen, yksi jokaista jalkaani kohden, mutta lopputuloksena oli jostain syystä vain yhtäjaksoinen rimpsu.
Olen kuullut monen monta kertaa lasten laulavan sitä laulua jossa meitä pyydetään kantamaan kotiin saakka kevyt kallis taakka. Siinähän on riimit niin minäkin halusin omaan runooni samanlaiset!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kovasti lämpimästä vastaanotosta runolle! Olen iloinen jos siitä piditte. Yritin jakaa sen neljään säkeeseen, yksi jokaista jalkaani kohden, mutta lopputuloksena oli jostain syystä vain yhtäjaksoinen rimpsu.
Olen kuullut monen monta kertaa lasten laulavan sitä laulua jossa meitä pyydetään kantamaan kotiin saakka kevyt kallis taakka. Siinähän on riimit niin minäkin halusin omaan runooni samanlaiset!
Ainakin mun laitteellani jakaminen onnistuu niin, että
Painaa enteriä silloin, kun haluaa ison välin
ja shift+enter kun haluaa pienen välin
Runosuonen on tukossa
riimitykseni kadotuksessa
Vierailija kirjoitti:
Onko hevosissa sekarotuisia?
Onko ongelmaa, jos ponitamma saa varsan ison hevosen kanssa. Siis synnytyksessä?
Kyllä rotuja risteytetäänkin, mutta käsittääkseni sillä haetaan yleensä jotakin, mikä on varsan ominaisuuksien kannalta edullista. Sitä sanotaankin jalostamiseksi ja se on ihan suunniteltua.
Meidän maailmassamme voi sitten tapahtua suunnittelemattomiakin juttuja eli risteymä syntyy tuosta vain aloitekykyisen orin ja vastaanottavaisen tamman kohtaamisesta. Hevosorin ja pienen ponitamman kyseessä ollen voi todella syntyä ongelmia tiineydessä ja synnytyksessä enkä oikein usko että antaisitte sellaista edes tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä pakkasraja ulkokäyttöön?
Pärjäisikö islanninponi tai vuonohevonen sään kannalta villihevosena Suomessa. Siis onko riittävä turkki. Entä suomenhevonen? Toki ruuan kannalta kai eivät.
On meillä. Ihan ehdoton raja on 20 pakkasastetta, mutta koska käytössämme on maneesi, sinne mennään jo ennen kuin ollaan lähellä rajaa ja varsinkin jos samalla käy viima.
Villinä olemisen suhteen joudun arvaamaan, mutta luulen että vuono ja islantilainen kyllä pärjäisivät säitten puolesta kunhan niillä olisi aina riittävästi ruokaa. Jopa suomalaisetkin voisivat tulla toimeen. Harmi etten voi kysyä tätä heiltä itseltään!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kovasti lämpimästä vastaanotosta runolle! Olen iloinen jos siitä piditte. Yritin jakaa sen neljään säkeeseen, yksi jokaista jalkaani kohden, mutta lopputuloksena oli jostain syystä vain yhtäjaksoinen rimpsu.
Olen kuullut monen monta kertaa lasten laulavan sitä laulua jossa meitä pyydetään kantamaan kotiin saakka kevyt kallis taakka. Siinähän on riimit niin minäkin halusin omaan runooni samanlaiset!
Melkein aina, kun luen ketjuasi, tuo laulu soi päässäni!
Vierailija kirjoitti:
Tuotat ihanille tarinoillasi päiväsi kulusta hyvää mieltä minulle ja varmasti monelle muulle.
Olet niin ystävällinen, empaattinen ja runollinen tunnelmien kuvaaja. Olet niin eri maailmasta kuin minä, joka olen kaupunkilainen, että luot kuin uuden maailman eteeni kirjoituksillasi.
Seuraatko luonnon eläimiä ja kasveja kiinnostuneena, vai ainoastaan sillä tavalla, että ovatko syötävissä tai uhka.
(itse seuraan luontoa lähinnä kuuntelemalla radiosta kerran kuussa tulevaa luontoiltaa.)
Olet joka tapauksessa mitä miellyttävin ja kohteliain kaupunkilainen! Kiitokset sinulle viestistäsi!
Minä huomaan ajattelevani hiukan eri tavalla kuin aiemmin siitä syystä, että tiedän ja tiedostan asioita nyt enemmän. Kyllä minä helposti palaudun ihan sellaiseen ajattelemattomaan tilaan ja silloin käyn kenestä tahansa hevosesta, mutta kun oikein yritän niin tajuan kyllä muidenkin elollisten olevan omalla tavallaan vähän kuin minä itsekin. Jos nyt niin kummallisesti voin sanoa. En minä siksi niitä myyriä ja hiiriäkään tieten tahtoen halua litistää, vaikka ehkä ne joka tapauksessa olisivat minulle liian vikkeliä.
Kasveihin minun on aivan välttämätön pakko suhtautua ruokana eli niin pitkälle en voi välittämistäni jatkaa. Mutta aivan pakko minun on ollut miettiä sitä aiempaa sanomistani susista, mikä taisi olla kauhean itsekeskeistä. Siis että voisitte minun puolestani ampua ne kaikki. Kun asiaa yhtään mietin niiden susien kannalta, niin eivät ne taida pystyä oikein apilaakaan syömään. Eli ehkä vedän sanojani nyt takaisin ja totean, että vaikka en ikinä milloinkaan voi alkaa tykätä susista tai edes lakata pelkäämästä niitä, niin ehkä niitäkin sitten jonkun verran voidaan yrittää säilyttää. Jos ei nyt ihan hevostilojen lähimaisemissa niin jossain kauempana metsissä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Voitko sairastua myyrien eritteistä myyrä kuumeeseen. Pelkääkö hoitajasi sitä?
Teillä on siellä tallissa varmaan myyriä kun ne tulee ruoka ne perässä sinne ja Pesonen ei kaikkia nappaa.
En tiedä myyräkuumeesta oikein mitään, vaikka sanan olenkin kuullut. Siitä päätellen miten puhtaana karsinani pidetään tallin työntekijät eivät liikoja sitä pelkää, olettaen että kuume tarttuu kuivikkeitani pöllyttelemällä.
Nätisti olet alkanut ajatella susistakin. Olet todella mukava ja ymmärrät kaikenlaisia otuksia ja ihmisiä.
Kuivikkeita kerätessä voisi käyttää kunnollisia hengityssuojaimia. Myyräkuume on vaarallinen.
Tuotat ihanille tarinoillasi päiväsi kulusta hyvää mieltä minulle ja varmasti monelle muulle.
Olet niin ystävällinen, empaattinen ja runollinen tunnelmien kuvaaja. Olet niin eri maailmasta kuin minä, joka olen kaupunkilainen, että luot kuin uuden maailman eteeni kirjoituksillasi.
Seuraatko luonnon eläimiä ja kasveja kiinnostuneena, vai ainoastaan sillä tavalla, että ovatko syötävissä tai uhka.
(itse seuraan luontoa lähinnä kuuntelemalla radiosta kerran kuussa tulevaa luontoiltaa.)