Kotiäidit/elättirouvat miten uskallatte...

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:13"]

Toisaalta kuinka paljon keskiverto työssäkäyvältä naiselta jää rahaa säästöön omaa henk.koht. tukevaisuutta ajatellen? Tai pienistä palkoista edes sitä eläkettä? Itsekin kyseenalaistit koko eläkejärjestelmän jatkumon. Voiko siihen työssäkäyvä nainenkaan luottaa? Ja nyt nämä loputtomat yt:t. Firmoista ja julkiselta puolelta lentää ulos koko ajan niitäkin, joilla on aukottomat tai lähes aukottomat työhistoriat. Minä olen työssäkäyvä, korkeakoulutettu äiti, mutta kyseenalaistan koko ajan yhä enenevässä määrin tätä Suomen "tasa-arvoa". Avioehdot ja erilliset rahat alkaa olla jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus, naiset käyvät töissä, mutta siltikin päävastuu kodista, lapsista, neuvoloista ja lasten hankinnoista on sillä äidillä (näistä kaikista on ihan tutkimuksia). Eron tullessa oma on omaa ja yleensä sen miehen isompi omaisuus sen omaa. Lapset jää äidille, isälle jää kansainvälisellä mittapuulla hyvin pienet elatusmaksut. Elatusmaksua suhteessa ex-vaimoon ei ole. Verotus ei ota huomioon elätettävien lukumäärää, ei edes sillä yksinhuoltajalla. Monella tuntemallani kotiäidillä on paljon turvatumpi asema taloudellisesti kuin minulla. Yleensä perheissä, joissa toinen jää yhteisestä sopimuksesta vuosiksi kotiin, ei ole avioehtoa.

[/quote]

Jos multa kysyt, niin vastaan, että ehkäpä ei paljon. Mutta todennäköisesti perheeltä/naiselle jää kuitenkin aika paljon enemmän säästöön, kuin jos eletään yhdellä palkalla. Tietenkin.

Suomen työllisyystilanne on aivan pska, mutta ongelmat on sen lisäksi muualla - vanha, sataan kertaan jauhettu totuus on, että elätettäviä on enemmän, kuin elättäjiä. Rahaa ei riitä, koska sitä liian harva tuottaa. Mitä useampi esim. tälläisen ajatuskulun ajamana (että ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä minulle ole) ajautuu työelämän ulkopuolelle, sen todennäköisemmin ongelmat vain moninkertaistuvat tulevaisuudessa. Sen todennäköisemmin ei ole enää eläkejärjestelmää.

Moni kokee ajattelevansa lapsiaan kun jää pois töistä. Muutama vuosikymmen sitten - ja suurimmassa osassa maailmaa edelleen - ajatellaan, että töissä käydään lasten takia. Että olisi varaa tarjota riittävä huolenpito ja koulutus. Jostain syystä tilanne täällä Suomessa on kääntynyt toiseen suuntaan, ja äitien työssäkäynti laskee päinvastoin, kuin valtaosassa muuta kehittynyttä maailmaa. Toki pitkät kotiäitiydet ei ole mikään ainoa syy kansantalouden tilanteeseen, mutta kohtalaisen merkittävä se on. Pitkällä tarkoitan itse yli 3-vuotiaiden kotihoitoa.

Nuo muut kysymykset taas eivät liity mun mielestäni varsinaisesti kotiäitiyteen. Tai sillä tavalla liittyvät, että ne ovat ilman muuta sen vanhemman asioita, joka on kotona. Ehkäpä ne liitetään äidin töiksi, kävi töissä tai ei, sen takia että suomessa iso osa äitejä tosiaan eivät käy töissä? Mutta etkai ratkaisuksi tarkoita sitä, että naisten kannattaisi jäädä kotiin siksi, että kodinhoito ja neuvolat joka tapauksessa jäävät naisille? Se olisi aika kestämätön malli.

En osaa edes arvioida, mikä tapahtuisi meidän bruttokansantuotteelle, sosiaalipalveluille ja koulujärjestelmälle, jos kaikki naiset jäisivät kotiin kunnes lapset ovat yläkouluiässä. Tai ehkäpä edes alakouluiässä. Vajoaisimme varmaan kehitysmaiden asteelle. Iso ero kehittyneissä ja kehittyvissä maissa nimittäin on se, että jälkimmäisessä myös naiset käyvät palkkatyössä. ap

"Mistä sä kotirouva saat sisällön elämääsi?"

Kotirouvien lisäksi, voitaisiin kysyä, mistä eläkeläiset, kotiäidit jne. saavat elämänsisällön?

Sisällön elämään on kyllä jokaisen itse tehtävä, myös työssäkäyvien ja opiskelijoiden, sillä se on vain pieni osa ihmisen elämästä, kun huomioidaan työaika ja lomat. Ja eikön suurin osa käy töissä eläkkeeseen, eikä työ edes ole mielenkiintoista tai haasteellista.

Sisältöä elämään saa paljon muustakin kun työ esim. harrastukset, vapaaeht.työ, perhe, ystävät, suku jne. joka antaa monelle paljon sisältöä elämään, kuin pelkkä papereiden pyöritys tai yksitoikkoinen työ.

Suomessa on myös paljon mielenterveysongelmia. Asiantuntijat ovat jatkuvasti sitä mieltä että pienten lasten päivähoito on vahingollista lapsen kehitykselle (varsinkin isot ryhmät ja pitkät päivät) ehkä joku voisi laskea välittämisen arvoa vaihteeksi. Sitä, että lapset saavat elää mahdollisimman stressittömässä ympäristössä. Että ihmisillä on aikaa toisille. Mutta ei ku verot verot verot ja minun tapa nähdä maailmaa. Hyvin lyhytnäköistä puuhaa.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:17"]

"Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)

Ajatuksia?"

Ajatuksesi ovat hyvin mustavalkoisia ja ihanko tosissasi kuvittelet, että kaikki naiset jotka ovat työelämän ja tukien ulkopuolella ovat miehensä elättiä. Minäpä kerron sinulle: ei ole. Sillä myös samalla tavalla on naisella oikeus omaaan omaisuuteen ja varallisuuteen kuin miehellä. Sinusta en tiedä, mutta näin on suurimmalla osalla naisia.

Ikävä kyllä monelle naiselle työ on pakon sanelema juttu. He käyvät töissä vain pakon vuoksi, eikä työ useinkaan ole mielenkiintoista ja haastavaa. Sekö lienee jokaisen tytön unelma.

Myös naisella voi olla pääoma- ja muita tuloja, joka mahdollistaa kotona olon, kodin hoitamisen, harrastukset, vapaaeht.työ jne.

Eikä silloinkaan nainen ole miehen elätti, jos hän hoitaa kodin ja lapset, oli lapset minkä ikäiset tahansa, koska jokainen perhe tekee ratkaisut omasta lähtökohdistaan ja myös miehellä on velvollisuus osallistua (tässä tapauksesti rahallisesti) kodin ja lastensa hoitoon, jos nainen jää vapaaehtoisesti kotiin, niin mikä ettei, sillä se varmasti nostaa perheen elämisen laatua ja tasoa jokaiselle perheenjäsenelle.

Tuskin kotiäitiys tarkoittaa aivojen heittämistä narikkaan, vaan jokainen valveutunut nainen hoitaa oman eläketurvan tai tulotason myöhemmin, olkoon se sitten miehen tai varallisuudesta saatavat tulot tai jokin muu.

[/quote]

No niinkuin laskettu, olet verovelkasi maksanut jos sulla on miljoonan euron osakesalkku joka tuottaa hyvät osingot. Muuten olet saamapuolella ja kuluttaja vaikka mitä jankutat. kts. joku edellinen sivu

Oli 8 vuotta kotona, siitä 3 vuotta tuloina ainoastaan lapsilisä. Oli tietoinen päätös. Meillä ei ole avioehtoa ja kaikki hankittu omaisuus jolla on jotain arvoa on minun nimissä puoliksi, käytännössä siis talo. Eläkkeeseen ajattelin olevan sen ja sama, olen niitä 1970-luvun väliinputoajia joilla alkaa kertyä vasta 23-vuotiaana eläke eikä kerry hoitovapailta. Tulen olemaan köyhä vanhus, mutta en jaksa asiaa murehtia. Palkkani on niin pieni, että vaikka olisin puurtanut 45 vuotta yhtäputkeen töitä, olisin siltikin köyhä vanhus. Että tervetuloa pienituloisen maailmaan!

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:28"]

"Mistä sä kotirouva saat sisällön elämääsi?"

Kotirouvien lisäksi, voitaisiin kysyä, mistä eläkeläiset, kotiäidit jne. saavat elämänsisällön?

Sisällön elämään on kyllä jokaisen itse tehtävä, myös työssäkäyvien ja opiskelijoiden, sillä se on vain pieni osa ihmisen elämästä, kun huomioidaan työaika ja lomat. Ja eikön suurin osa käy töissä eläkkeeseen, eikä työ edes ole mielenkiintoista tai haasteellista.

Sisältöä elämään saa paljon muustakin kun työ esim. harrastukset, vapaaeht.työ, perhe, ystävät, suku jne. joka antaa monelle paljon sisältöä elämään, kuin pelkkä papereiden pyöritys tai yksitoikkoinen työ.

[/quote]

Kaikki kun ajattelisivat noin kuin sinä, tämä yhteiskunta olisi nurin alta aikayksikön.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 13:15"]Olen ollut kotona nyt 7-vuotta esikoiseni kanssa ❤️ Kotiäitiys on parasta mitä olen eläessäni tehnyt:) mieheni tulot ovat todella hyvät, joten miksi minun pitäisi mennä töihin? (Niin ja ei ole aviehtoa) emme toki eroamassa olekkaan. 12-vuotta onnellista avioliittoa takana ja paljon edessä:)
[/quote]

En voi väittää ettenkö olisi kateellinen:(

Elän ympäristössä, joka kuhisee näitä mahtavia suuria veronmaksajia... Suurin osa heistä on juuri tuota mieltä, että veroja maksamalla he ovat asemassa, jossa voivat toimia miten haluavat. Heillä on oikeus erivapauksia, koska hyödyttävät tätä yhteiskuntaa niin paljon. On oikein pokkuroida ja vaatia ja käyttää asemaa ja valtaa... Olen niin kyllästynyt!

Toinen maailma jossa olen mukana on sellainen, jossa ihmiset eivät saa sentin latia työstään. Ja voin kertoa että toisen ihmiset arvostus ja kunnioittaminen on aivan eri luokkaa kuin ensimmäisen ryhmän. Oletetaan että molemmat ryhmät siirtävät arvomaailmaansa eteenpäin. Voiko oikeasti kaikkea mitata rahassa? 

Tietenkään maailma ei ole noin mustavalkoinen, mutta jokainen voi omalla kohdallaan miettiä mitä arvokkaana pitää ja miten tätä yhteiskuntaa hyödyttää. 

72 ja 74

Mistä sä kotirouva saat sisällön elämääsi?

"Eli onko se "tuottavuus" nyt sitä taloudellista tehokkuutta niin, että maksaa veroja? Olet hyvin fiksoitunut miettimään asiaa tuolta kannalta. Mä nään asian laajemmin, kuten olen tuonut esiin. Yksi osa olla hyödyllinen on maksaa veroja. En usko, että raha on ainoa asia tässä yhteiskunnassa, johon kannattaa keskittyä. Ihmisten hyvinvointi on retuperällä ja on ilmiselvää, että vain veroja maksamalla sitä ei korjata.

Entä miksei perhettä voi nähdä yhtenä taloudellisena yksikkönä, jos vanhemmat sopivat että toinen tienaa ja toinen on kotona tai vaikka muuten työelämän ulkopuolella? "

Kaikkialla maailmassa naisten tekemä työ, on monin verroin arvokkaampaa kuin pelkät verot esim. lasten- vanhuksien, vammaisten ja sairaiden hoito kotona. Joiden arvoa ei voi mitata edes rahassa, myös pitkällä aikajaksolla esim. syrjäytymisen ehkäisy, inhillisyys jne. tai muut elämisen arvot.

Naisten työssäkäynti yleistyi Suomessa 70-luvulla, josta jo nyt on tuloksia nähtävillä - lasten huonovointisuus ja syrjäytyneisyys, suuret itsemurha luvut, vanhusten ja vammaisten epäinhimillinen hoito, nuorten kasvavat työkyvyttömyys eläkkeet, suuret avioeroluvut jne. josta yhteiskunta maksaa kovan hinnan ja kärsijänä ovat lapset, vammaiset ja vanhuksen.

Eikä kannanottoni suinkaan tarkoita, että naiset jäisivät kotiin hoitamaan lapsiaan ja omaisiaan, mutta ne jotka ovat jääneet, heidän syyllistäminen on aiheetonta, jos ainoana motiivina on verojen maksu. 

Tämä keskiluokkaiset kotirouvat on kyllä jännä ilmiö. Itse asun USA:ssa ja tuttuni jolla on 6 kk ikäinen lapsi on käynyt töissä jo reilut pari kuukautta. Täällä ei oikein ymmärretä kun olen selittänyt että Suomessa jotkut jättäytyvät työelämän ulkopuolelle lapsen takia, sillä USA:ssa näin tekevät lähinnä miljonäärien elättirouvat, jotka eivät töihin tosin menisi ilman lapsiakaan kun ovat naineet rahaa.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:13"]

Toisaalta kuinka paljon keskiverto työssäkäyvältä naiselta jää rahaa säästöön omaa henk.koht. tukevaisuutta ajatellen? Tai pienistä palkoista edes sitä eläkettä? Itsekin kyseenalaistit koko eläkejärjestelmän jatkumon. Voiko siihen työssäkäyvä nainenkaan luottaa? Ja nyt nämä loputtomat yt:t. Firmoista ja julkiselta puolelta lentää ulos koko ajan niitäkin, joilla on aukottomat tai lähes aukottomat työhistoriat. Minä olen työssäkäyvä, korkeakoulutettu äiti, mutta kyseenalaistan koko ajan yhä enenevässä määrin tätä Suomen "tasa-arvoa". Avioehdot ja erilliset rahat alkaa olla jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus, naiset käyvät töissä, mutta siltikin päävastuu kodista, lapsista, neuvoloista ja lasten hankinnoista on sillä äidillä (näistä kaikista on ihan tutkimuksia). Eron tullessa oma on omaa ja yleensä sen miehen isompi omaisuus sen omaa. Lapset jää äidille, isälle jää kansainvälisellä mittapuulla hyvin pienet elatusmaksut. Elatusmaksua suhteessa ex-vaimoon ei ole. Verotus ei ota huomioon elätettävien lukumäärää, ei edes sillä yksinhuoltajalla. Monella tuntemallani kotiäidillä on paljon turvatumpi asema taloudellisesti kuin minulla. Yleensä perheissä, joissa toinen jää yhteisestä sopimuksesta vuosiksi kotiin, ei ole avioehtoa.

[/quote]

Niin ja tuohon vielä, että se kai oli tämän hallituksen uuden projektin idea, kun kotihoidontuki jaetaan puoleksi. Sen lisäksi siis, ettei yhteiskunnalla ole oikeasti varaa menettää yhtään äitiä kotiin pitkiksi ajoiksi. Niinkuin ei nuoriakaan putoamaan työelämän ulkopuolelle (nämäkin tavallaan liitoksissa - mitä enemmän työvoimaa vapaaehtoisesti poistuu työelämästä, sen vähemmän jää varoja kuntouttaa putoajia, ja putoamisvaarassaolevia...).

Homma vain ei toimi ihan yksi yhteen, koska tuskin näillä palkkaeroilla se käytännössä onnistuu. Vähävaraisempien perheiden lapset joutuu tarhaan 1,5-vuotiaina, koska suurituloisemmat elelevät kotona vuosikausia. Tämähän se on sitä av-mammojen demokratiaa - ketut muiden penskoista, koska mun oman perheen elämä on kivaa näin. 1,5-vuotias on minustakin vielä aika pieni tarhaan, ja se kolmen vuoden raja on ihan hyvä, maksettuna kummalle tahansa, jonka on parempi kotiin jäädä. Mutta vaihtoehdot naisten potkimiseksi töihin ylipitkiltä vapailta ovat aikalailla vähissä. ap

Ei pelota yhtään. Aina sitä jotakin keksii, jos vaikka ero tulisi. Selviän kyllä rahallisesti ja muutenkin, oli tilanne mikä tahansa. Ehkä otan vain asiat rennommin kuin ap, ja omaan varmasti myös erilaiset arvot elämässä.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:23"]

Me asumme Sveitsissäja olen ollut kotona nyt jo kuopuksen syntymästä eli 7vuotta. Esikoisen synnyttyä asuimme Suomessa ja tuolloin olin kotona sen 3vuotta. Koska olen kotona hoitamassa lapsia ja perhettä, tulen sitten joskus saamaan saman eläkkeen mieheni kanssa. Jos nyt mieheni sattuisi haluamaan eron, niin hän joutuisi maksamaan elatusmaksua lasten lisäksi myös minulle. 

Täällä on yhteisverotus, joten mieheni maksaa veroa vähemmän, koska mulla ei ole ansiotuloja ja tämä erotus voisi vastata ehkä kotihoidontukea Suomessa, jota en kyllä tietenkään saisi enää Suomessa. Myös lapsilisät on Sveitsissä Suomea paremmat. Shoppailut teemme lähinnä Saksan puolella hintojen takia.

[/quote]

Siis saako siellä kotiäiti eläkkeen miehen tulojen perusteella? Samankokoisen eläkkeen? Huh! Muistanko ihan väärin vai oliko siellä niin, että kunnallista päivähoitoa ei ole saatavilla halvalla? Silloinhan tuo olisi tosi tarpeellinen järjestelmä. Kuinka iso erotus on sillä minkälaiset tuet saatte nyt, verrattuna siihen jos olisit töissä? Onko naisten töihinmeno ollenkaan kannattavaa siellä ennenkuin lapset on kouluiässä (tarhamaksut, veron nousu jne.)? ap

[/quote]Kyllä saa sanan eläkkeen ja sen saa vaikka myöhemmin asuisi Suomessa, mikä on meidän kohdalla erittäin epätodennäköistä. ja näin on eläkkeen kannalta myös ainakin Ranskassa jne. Tämä on todella perhekeskeinen yhteiskunta ja olisi hankala kuvitella pieniä koululaisia iltapäiviä yksin kotona. Hoitomaksut on kalliita juuri siksi että perheitä kannustetaan hoitamaan lapset itse ja naisia olemaan kotona. Toki töissäkin voit käydä, eikä sitä paheksuta. 

En osaa sanoa mitä eroa, koska en ole täällä koskaan ollut töissä ja olen ollut Suomessakin vain hetken työelämässä.

[/quote]

Mietin ainoastaan, että miten se voi olla kansantaloudellisesti mahdollista? Eli miten se voi kestää pitkällä viiveellä? Tavallaan yhden ihmisen työpanoksesta revitään kaksi eläkettä (vai onko tuo sitten se tavanomaisin ratkaisu?)? Onko eläkkeen suhde palkkaan samanlainen kuin täällä?

Toki täällä tuo päivähoito on kallis rasti yhteiskunnalle, mistä varmaan tulisi hyvät säästöt. Siitäkin huolimatta ajatus, että yhden palkkatuloilla kuitataan sekä perheen elämä (verovähennyksineen, lapsilisineen) että kahden ihmisen yhdensuuruinen eläke, on aikamoinen, vielä kun sillä verorahalla kustannetaan yhtä jos toista muutakin. Täytyy olla järjestelmässä aika isoja eroja.

Täälläkin kyllä vielä muutama vuosikymmen sitten pystyi keskikokoinen perhe elämään aika hyvin yhden palkalla ja tuilla, paljon paremmin kuin nykyään. Osoittautui toimimattomaksi, rahat ovat lopussa ja tulevien eläkkeiden maksu hankaluuksissa. Mutta Sveitsi taitaa olla näitä vauraimpia valtioita tässä maailmassa, ja edut sen mukaiset. Samoihin lukemiin ei Suomen väestörakenteella ja bruttokansantuotteella päästä ikipäivinä. Äkkiseltään katsottuna Sveitsissä näyttää eläkkeiden määrä BKT:sta olevan vähän isompi kuin Suomessa. Suomessa seuraavana tuleekin sitten isojen ikäluokkien ongelma, ja eläkkeet tulevat väistämättä leikkautumaan yhä edelleen.

Toinen mikä voisi olla olla se mysteerin avain olisi, että Sveitsi on rahastoinut eläkerahat. Suomessahan tätä ei ole saatu toimimaan/älytty ottaa toimimaan kuin kokonaan, seurauksena on, että iso osa eläkkeitä maksetaan saman vuoden verorahoilla - ihan mielettömän iso tappio. Kuka aivokääpiö näitä on ollut päättämässä?

Toisaalta mietin sitäkin, että täällä on myös hyvät mahdollisuudet sekä jäädä työelämästä pois, kuin palata takaisin. Ehkä se takaisinpalaaminen on jopa helpompaa kuin siellä, pienempituloisillakin, kun tarhamaksut ovat kohtuuhintaiset. Sehän tiedetään, että yhteiskunnan tuilla periaatteessa voi kyllä kotona olla vaikka maailman tappiin... ap

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:30"]

En oo kotirouva vaan teen jonkin verran töitä. Omaisuutta on ihan henk.koht. Ehkä myös osalla kotirouvista on? Ei sitä välttämättä naapurit ja tuttavat tiedä.

[/quote]

Näin täälläkin, välillä käyn muutaman kuukauden töissä. Varallisuutta on omasta takaa ja lisää perintöä tulee vielä. Senttiäkään ei tule kenenkään muun verovaroista enkä ole myöskään miehen elättinä.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 11:23"]

:) Itse kans palasin pian lasten syntymän jälkeen töihin. Just työn säilyminen mielessä. Itse en jäisi miehen elätiksi, mun mielestä ei olis ok. Mutta , en silti nimittele kotirouvia eläteiksi yms. Jokainen tekee itse oman elämänsä päätökset. Ehkä kotirouvat on jopa onnellisempia kuin minä joka juoksen työn, koulun,harrastusten ja kodin väliä tukka putkella aina väsyneenä ja tilassa "olis pitänyt jo mennä", "olis pitänyt jo tehdä"...

[/quote]

Aina yhtä kiistanalainen kysymys... Itse ajattelen että sikäli jos, ihan oikeasti ihminen tulee toimeen kotirouvana esim. pääomatuloilla niin, että verot tulee kuitattua niin eihän siinä ole ongelmaa. Käytännössä vaan näin ei ole juuri koskaan.

Harmi, ettei tämä yhteiskunta pyöri niin, että kaikki voivat tehdä juuri kuten haluavat ja miten ovat onnellisimmillaan. Nykyisen yhteiskuntamallin kannalta vaan on oikeasti katastrofaalista, että kohtuullisen iso joukko työikäisiä ja -kykyisiä ovat kotona. Ja tällä en tarkoita esim. tahattomasti työttömiä, sairaita tms. Sillä lailla tämä rakennelma on suunniteltu, että se perustuu työntekoon. Eikä tämä toimi, kun niin moni on tahallisesti tai tahattomasti työelämän ulkopuolella.

Huomattavaa on sekin, että esim. 10 "ylimääräistä" vuotta kotona ollut (jokainen on varmaan sitä mieltä, että aivan pikkuisimmat lapset on hyvä hoitaa kotona) on kuluttanut/jättänyt tuottamatta ison summan rahaa huolimatta siitä, ettei olisi saanut varsinaisesti kelan tms. tukea. On maksamatta nk. henkilökohtaista verovelkaa. Eli sitä rahaa, jolla on saanut, saa ja tulee saamaan verovaroin kustannettua palvelua ja tukea koko elämänsä. Itse vaan kertakaikkiaan näen sen tosi epäreiluna, sillä muut maksavat, ajattelee sen ihan miten päin tahansa. Se on aina jonkun muun maksettava, ja samalla se on joltakulta enemmän tarvitsevalta pois.

Harmi että yleensä ajatellaan vain että minun elämä, teen mitä haluan, ja silti mun on saatava kaikki se minkä nekin saavat, jotka on sen eteen tehneet töitä.

Itellä ei vaan olisi ollut pokkaa jäädä vuosiksi kotiin notkumaan, vaikka se taloudellisesti periaatteessa olisi voinut olla mahdollista. Enkä halua jättää elatusvastuuta yksin miehellekään, tosin tämä on perheen sisäinen asia.

Ikävä että yhteisvastuu ei likimainkaan aina toimi käytännössä. Vaan minä, minä, ja meidän perheen asiat. Tästä syystä lähtökohtaisesti vastustan kotirouvuutta, vaikkakaan en pienimpien lasten kotonahoitoa.

ap

[/quote]

Jos valtava joukko ihmisiä on jo valmiiksi työttömänä, niin eikö se kerro, ettei sitä työtä yksinkertaisesti riitä kaikille? Jos siis joku jää kotiin elämään miehen tuloilla, niin hänen mahdollisen työpaikkansa saa joku toinen, joka sitä aidosti tarvitsee. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia, koska muuten se toinen nostaisi työttömyyskorvauksia.

On se kumma, että maailma on täynnä maita, joissa kotirouvana oleminen on täysin normaalia ja hyväksyttyä, mutta Suomessa se on joku rikos. Antaa ihmisten järjestellä asiansa niinkuin parhaaksi näkevät!

Enkä siis itse ole edes naimisissa tai äiti, ärsyttää vain tämä suomalaisten kateus, joka yritetään verhota huoleen milloin mistäkin. En minäkään nuorena ihmisenä viitsi vielä eläkettä silmällä pitäen elää. Ei sitä tiedä yhtään pääseekö 40 vuoden päästä edes eläkkeelle ollenkaan, saati sitten paljonko sitä saa. Parempi elää nyt mielensä mukaan kuin sitten köyhänä vanhuksena.

[/quote]

Ensinnäkin tuo kateus? Varmaan ihan jokaisella, joka täällä haluaa, on mahdollisuus heittäytyä kotiin, jos ei mies ole isotuloinen, niin sosiaalitoimisto maksaa. Ei kyse taida olla kateudesta.

Toisekseen nuo muut maat. On aika turha verrata käytäntöjä ja järjestelmiä ihan vain yhden kohdan perusteella, esimerkiksi että joissakin maissa kotiäitinä on suotavampaa olla kuin täällä. Se on kokonaisuus. Monessa muussa maassa eläkejärjestelmä on toisenlainen, sosiaaliturva, verotus jne. on aivan erilaiset. On paljon maita, joissa kotiäitiys on oikeastaan niitä ainoita uravalintoja ja muut voikin poissulkea. En minä nyt ihan ensimmäisenä katsoisi, että ompa täällä paskasti asiat, vaikka parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Me yleensäkin vauraammissa Euroopan maissa ollaan melko lailla etuoikeutettuja, mutta jollain tavalla ne etuoikeudet on järjestelmällä suotava. Esimerkkinä vaikka tuo Sveitsi, jossa näyttää olevan vaikka eläkejärjestelyiden kannalta tosi hyvä kotiäidin asema. Mutta entä jos ei haluakaan olla kotiäitinä? Onko varaa mennä töihin, kun päivähoito ei ole kunnallinen kuten meillä? Vai onko pienituloisen käytännössä ainoa vaihtoehto jäädä kotiin, vaikka töihin haluaisikin? Kyllä jokaisessa järjestelmässä on ongelmansa.

Työttömyysongelma on toinen, ja moniulotteisempi ongelma. Äitien jääminen kotiin todella pitkiksi ajoiksi ei kuitenkaan taida asia, jolla kasvava työttömyysongelma ratkaistaan (kuin ehkä lyhytaikaisesti, ja yksilötasolla).

Mun puolestani ihmiset saa tehdä ihan kuin parhaaksi näkevät, sikäli kun se vainta ei ole pois yhteisistä asioista. Kuten vaikkapa vanhustenhoidosta, lasten erityisopetuksesta, vammaisten palveluista, kirjastoista, teiden kunnossapidosta, terveydenhuollosta.... Asia on nimittäin ihan oikeasti näin. Eli saa elää vapaaehtoisesti, tuottamattomana yksilönä aivan vapaasti, mutta ei silloin ole oikeus niitä samoja palveluita vaatiakaan. Miksi ihmeessä olisi?! ap

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:45"]

"Eli onko se "tuottavuus" nyt sitä taloudellista tehokkuutta niin, että maksaa veroja? Olet hyvin fiksoitunut miettimään asiaa tuolta kannalta. Mä nään asian laajemmin, kuten olen tuonut esiin. Yksi osa olla hyödyllinen on maksaa veroja. En usko, että raha on ainoa asia tässä yhteiskunnassa, johon kannattaa keskittyä. Ihmisten hyvinvointi on retuperällä ja on ilmiselvää, että vain veroja maksamalla sitä ei korjata.

Entä miksei perhettä voi nähdä yhtenä taloudellisena yksikkönä, jos vanhemmat sopivat että toinen tienaa ja toinen on kotona tai vaikka muuten työelämän ulkopuolella? "

Kaikkialla maailmassa naisten tekemä työ, on monin verroin arvokkaampaa kuin pelkät verot esim. lasten- vanhuksien, vammaisten ja sairaiden hoito kotona. Joiden arvoa ei voi mitata edes rahassa, myös pitkällä aikajaksolla esim. syrjäytymisen ehkäisy, inhillisyys jne. tai muut elämisen arvot.

Naisten työssäkäynti yleistyi Suomessa 70-luvulla, josta jo nyt on tuloksia nähtävillä - lasten huonovointisuus ja syrjäytyneisyys, suuret itsemurha luvut, vanhusten ja vammaisten epäinhimillinen hoito, nuorten kasvavat työkyvyttömyys eläkkeet, suuret avioeroluvut jne. josta yhteiskunta maksaa kovan hinnan ja kärsijänä ovat lapset, vammaiset ja vanhuksen.

Eikä kannanottoni suinkaan tarkoita, että naiset jäisivät kotiin hoitamaan lapsiaan ja omaisiaan, mutta ne jotka ovat jääneet, heidän syyllistäminen on aiheetonta, jos ainoana motiivina on verojen maksu. 

[/quote]

Kuinka moni kotiäideistä hoitaa kotona vammaiset, vanhukset ja sairaat? Se on omaishoitajan työtä täällä, ei kotiäitiyttä. Hyvähän se olisikin, ihan ehdottomasti, jos kotiäiteinä olevat ottaisivat kotihoitoon vaikkapa vielä elossaolevat isoisovanhempansa. Mutta koska täällä vanhukset ja vammaiset laitetaan aika systemaattisesti yhteiskunnan hoidettaviksi, tarkoittaa se sitä, että siitä on kertakaikkiaan jonkun maksettava. Ja sitä rahaa ei tipu taivaasta, vaan se tulee veronmaksusta. Sillä ei perussuomiäiti ota omaishoitajan työtä niskoilleen, se on jo nähty. Ei silläkään uhalla, että hänen kotonaolonsa tulisi hyväksyttävämmäksi.

Omaishoito on tasan eri asia. Tähän pointtiin voi vedota siinä kohtaa, kun hoitaa kotona hoivaa tarvitsevan vanhuksensa. Suomalainen omaishoitaja on tavallisimmin vanhus, joka hoitaa omaa puolisoaan. Ja se on tietysti aika ikävä juttu. ap

Miten te kotirouvat uskallatte päästää miehenne jonnekin matkoille yksin? :0 Tilastojen valossa suurin osa avioliitoista päättyy eroon, mikä käytännössä liippaa läheltä myös sitä faktaa, että mies voi jossain vaiheessa löytää nuoren ja kauniimman.

"Mun puolestani ihmiset saa tehdä ihan kuin parhaaksi näkevät, sikäli kun se vainta ei ole pois yhteisistä asioista. Kuten vaikkapa vanhustenhoidosta, lasten erityisopetuksesta, vammaisten palveluista, kirjastoista, teiden kunnossapidosta, terveydenhuollosta.... Asia on nimittäin ihan oikeasti näin. Eli saa elää vapaaehtoisesti, tuottamattomana yksilönä aivan vapaasti, mutta ei silloin ole oikeus niitä samoja palveluita vaatiakaan. Miksi ihmeessä olisi?! ap"

En ole tavannut yhtäkään kuolevaa ihmistä, joka kuolinvuoteella katusi, ettei ole tehnyt enemmän työtä tai maksanut enemmän veroja tai keksinyt suurta keksintöä, mutta moni on katunut sitä, että työ on vienyt  elämästä niin  paljon tai on pitänyt saada ostettua sitä tai tätä, eikä ollut aikaa niile, joita elämässä rakasti ja olivan sen arvoisia - lapselle, puolisolle, ystäville, sisaruksille. Mutta siinä tilanteessa oli jo myöhäistä. Ja se on surullista.

Se mikä meistä tänne jää, on rakkaitemme sydämmissä ja arvoissa, niillä eväillä he jatkavat elämäänsä ja muistot säilyvät läpielämän ja ne siirtyvät seuraaville sukupolville, joka voi olla arvokasta yhteiskunnalle ja maailmalle, mutta vain hyvin harvoin tekemämme työt tai maksamamme verot edes kukaan muistaa, saati noteeraa niitä millään tavalla.

Ihanko tosiaan niitä urakotirouvia, jotka eivät koskaan edes halua palata/mennä töihin, on niin paljon, että ihan heidän takiaan kaavaillaan kotihoidontukeen osuutta, jonka vain isä voi käyttää? Eiköhän se nyt kuitenkin ole aika marginaalinen ilmiö.