Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit/elättirouvat miten uskallatte...
04.10.2014 |
jäädä pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle/ilman työtuloja? Oletteko ajatelleet ja suunnitelleet kotonaolon pitkällä tähtäimellä, vai onko kyseessä ns. hetken mielijohde, lyhyen aikavälin suunnitelma?
Onko riskit punnittu ja miten olette niihin varautuneet?
Itse en ollut kotona edes kolmea vuotta, sen pidemmäksi en olisi uskaltanut jäädä missään tapauksessa (mulla siis vain 1 lapsi toistaiseksi). Työpaikka odotti kyllä, mutta koin liian suureksi riskiksi jäädä pitkäksi aikaa lomailemaan. Riski pudota työelämän ulkopuolelle, pitkäaikaistyöttömäksi tai minimituloilla jatkokoulutukseen on taatusti suuri muillakin kuin minulla, ja varmasti mitä enemmän kotivuosia, sen suurempi.
En jaksa uskoa, että mun eläkeiässäni on enää olemassa nykyisenkaltaista kansaneläkejärjestelmääkään, sillä johan se on todettu kestämättömäksi. Ennemmin uskon, että mahdollinen eläke muodostuu työeläkkeistä (jos sitäkään nyt paljoa tule), ja rutiköyhien vanhusten määrä kasvaa. Eläkkeelle jäädessä poismaksettu asuntolaina on kiva, mutta vain, jos se on molempien aviopuolisoiden nimissä tai avioehdolla suojattu. Miten teillä? Itsellä on parisuhde hyvässä kunnossa toistaiseksi, mutta nykyisillä erotilastoilla se voi tapahtua kokolailla kenelle tahansa.
En ole vihreä enkä vassari, mutta ajatuksessa kh-tuen jakamisesta on hyvät puolensa. Vähintään jokaisen kotonaolijan on syytä suojella omaa tulevaisuuttaan ja tulojaan. On muitakin elämänjaksoja, kuin se lasten kanssa kotonavietetty.
(Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)
Ajatuksia?
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Ei pelota . Ja on mulla koulutus ja suhteilla saan samantien työpaikan jos tarvitsisin. Ihana nauttii elämästä myös muulla tapaa kun töitä tekemällä. Terv. 10v kotona ollut , miehen siivellä elänyt..
[/quote]
Ootko nyt ihan varma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:24"]
No jos vaikka sitä työpaikkaa ei ole/ei ole saanut? Tässä työttömyystilanteessa ihan mahdollista.
[/quote]
Niin varmasti on. Mutta eikö sitä suuremmalla syyllä kannata keskittyä esim. työllistämistukitoimien/uudelleenkoulutushankkeiden käyttäjäksi mahdollisimman ajoissa? (Tai työnhakuun.) Ja nimenomaan, ettei tuolla syyllä siirrä ja siirrä töihinmenoa, vuosi vuodelta vaan vaikeutuu? ap
[/quote]Luuletko että eivät keskity? Ja että sen työpaikan saa kun vain hakee..
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:24"]
No jos vaikka sitä työpaikkaa ei ole/ei ole saanut? Tässä työttömyystilanteessa ihan mahdollista.
[/quote]
Niin varmasti on. Mutta eikö sitä suuremmalla syyllä kannata keskittyä esim. työllistämistukitoimien/uudelleenkoulutushankkeiden käyttäjäksi mahdollisimman ajoissa? (Tai työnhakuun.) Ja nimenomaan, ettei tuolla syyllä siirrä ja siirrä töihinmenoa, vuosi vuodelta vaan vaikeutuu? ap
[/quote]Luuletko että eivät keskity? Ja että sen työpaikan saa kun vain hakee..
[/quote]
No en tarkoittanutkaan tällä aloituksella niitä, jotka pyrkivät töihin, ovat koulussa tai vaikka tukityöllistymisprojekteissa. Vaan kotiäitejä. Jos suunnitelmana on olla kotiäiti, niin tuskin kovin aktiivisesti töitä hakee. ap
Äitiysloma, kotihoidontuki... no mielestäni kh-tuen jakaminen on ihan ok niin kauan kuin myös miehellä on jotain velvollisuuksia lapsiaan kohtaan pelkkien oikeuksien sijaan. Lasten isät pitäisi velvoittaa lailla osallistumaan neuvolassa käymisiin ja vastaanottamaan valistusta. Samoin isät pitäisi velvoittaa jäämään kotiin osaksi aikaa. Niin kauan kuin neuvolakäynnit ja lastenhoito on miehille pelkkä oikeus velvollisuuden sijaan, koko keskustelu miesten ja naisten tasa-arvosta on paskanjauhamista.
Ole tykkäämättä ihan rauhassa.
Miten itse olet varautunut eläkepäiviisi, itsekin kirjoitat että on epävarmaa millaisia eläketuloja tällä hetkellä työssäkäyvät tulevat saamaan?
Minä olen varmasti tällainen suuresti inhoamasi kotirouva. Lapset teinejä jo. Minulla on sijoitusasuntoja, josta tulee vuokratuloa. Enää yhdestä on lainaa ja voin milloin tahansa ostaa niitä lisää ja laittaa velattoman asunnon vakuudeksi. Vanhana asuntoja voi realisoida, tai elellä vuokratuloilla. Harkitsen yhden asunnon ostoa Espanjasta, siellä voisi olla iäkkäänä ihan mukava asua ja lomahuoneistojakin voi vuokrata eteenpäin (sijainnista ja palveluista riippuen jopa todella hyvillä viikkovuokrilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän hetkessä. Kaikki alkoi siitä, kun lopetin opiskelut masennuksen takia. En enää ole yrittänyt... Tulevaisuus tuo tullessaan... jotakin. :)
Ainakin on rahat vielä plussan puolella. Mä koen senkin riskiksi, että otetaan kamalat lainat/velkaa, vaikka ei ole tietoa, voiko koskaan maksaa takaisin... Kukin tyylillään. Jos joskus saan töitä, on se vaan plussaa. :) Sitten on vielä enemmän rahaa säästössä. Kai siitä jonku eläkkeenki itelleen kerryttää kun akaa kuluu.
Jos sairastun sitä ennen, niin voi voi. Toistaiseksi täällä ainakin vielä hoidetaan köyhiäkin ja on sossutukea ym. Jos mies jättää, niin sossuun pitää mennä, jollei satu töitä löytymään. Luotan siihen, ettei ihan äkkiä koko yhteiskunta romahda. Jos romahtaakin, niin auttaako siinä eläkkeet ja koulutukset ynnä muut? Eipä oo sit välttämättä sullakaan työpaikkaa, velkaa vaan...
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:21"]
(Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)
Ajatuksia?
[/quote]
Tällainen ajatus heräsi -
http://www.micksnark.com/wp-content/uploads/2014/03/sorry-not-sorry-800x400.png
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaasti laskennallisesti varmaan niitä perheitä, joissa mies ihan oikeasti tienaa niin paljon, että maksaa "verot myös vaimon puolesta" ei ole paljon. Miehellä pitäisi olla olla aivan järjetön palkka, enemmän kuin kahden keskivertosuomalaisen palkka yhteensä, että siihen pääsisi. Verotus kyllä nousee korkeaksi, mutta ei nopeasti yhtä korkeaksi, kuin kahden keski/hyvätuloisen yhteensä. Monihan puolustellessaan miettii että mies maksaa verot meidän perheen puolesta, mutta taas toisaalta ehdottomasti kokee, että ei elä ns. siivellä. Siinä on pieni arvoristiriita.
Kotiäitien joukossa on laskennallisesti myös monta yrittäjää, jotka niitä työpaikkoja loisivat, jos olisivat työelämässä. Näin sivuhuomautuksena. Ihan varmasti myös tosi moni kotiäidiksi itsensä laskeva niitä työttömyyskorvauksia myös nostaa, ja käyttää päivähoitoa vaikkei käy töissä, siitä on tullut kritiikkiä. Nyt vasta ollaan rajaamassa päivähoito-oikeuksia, kun tähän tilanteeseen on herätty.
Ei ole varmaa, että olenko enää hengissä eläkeiässä. Siksi olenkin nauttinut elättirouvan elämästä nyt nuorempana kohta 10 vuotta. Teen ihan mitä tahdon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 22:38"]
Oikeastiko joku elää elämäänsä miettien jotain verovelkaa? Eihän me muutenkaan kaikki makseta saman verran veroja. Joku toimitusjohtaja maksaa paljon enemmän kuin sinä ja ehkä jopa sen kotona elelevän vaimonsa puolesta. Sinä sitten maksat enemmän kuin pätkätyölöiset tai työttömät. Kaikki kuitenkin maksaa väistämättä jonkin verran jo ihan kaupassa käydessään.
[/quote]
Minä ainakin mietin, en halua missään nimessä olla loisena yhteiskunnassa, mutta en myöskään halua jäädä runsaasti maksajapuolelle.
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen huolehtisi itse kuluistaan, ehkä sekin päivä vielä koittaa kun hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ei saada enää lisää lainarahaa ja yritykset ja miljonäärit karkaavat pois korkean verotuksen takia.
Meillä päädyttiin elättirouva kuvioon miehen matkatyön vuoksi. Eli hän on useita viikkoja kotoa pois eikä näin ollen pysty jakamaan kotitöitä ja lastenhoitoa kanssani muuta kuin satunnaisesti. Itse en taas olisi suostunut hankkimaan lapsia, jos olisin joutunut käymään sekä töissä, että yksin hoitamaan lapset ja kodin. Lopulta ei keksitty muuta ratkaisua, kuin se, että minä hoidan kodin ja lapset ja mies tuo leivän pöytää. Omakotitalomme on molempien nimissä ja lainaa enää kaksi vuotta jäljellä. Autot mieheni on ostanut minun nimiin ja laitamme yksityiseen eläkkeeseen minulle rahaa. Silloin harvoin kun mieheni on kotona vietämme vain laatuaikaa perheen kesken. Eli retkeilemme, vietämme mukavaa aikaa yhdessä ja nautimme toisten seurasta. Jos en olisi elättirouvailuun suostunut, meillä ei olisi lapsia!!! Tämä toimii meillä hyvin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset jo isoja,nuorinkin jo kymmenen. Olen kotona, koska olen kuntoutustuella, eli määräaik. eläkkeellä. Sairastin psykoosin ja sitten masennuksen. Koulutus on, mutta töitä en ole koskaan saanut. Hain vuosia sitten kolme kertaa lähärikoulutukseen. Älyä riittää, koska sain testeissä kaimesta täydet pisteet. Pomppasin psykologisesta osiosta. En siis sovellu alalle. Olen myös tehnyt avoimen yo.n opintoja kasv..tieteessa appron verran, cum laude jäi kesken. Olen jo 35 v. ja mietin nyt onko minusta edes vaativaan työelämään millään alalla. Elän kai sitten miehen siivellä lopun elämäni. Sosiaalinen fobia kaventaa elämääni ja tiedostan koko ajan olevani huono esimerkki tytöille. Ei voi mitään, jos olen loinen.
43
Mä en asu Suomessa. Onneksi täällä kotirouvuus on ammatti joka merkitään jopa kaikkiin kaavakkeisiin ammattisarakkeeseen. Kotirouva ei ole mikään elätti vaan hoitaa oman osansa perheen taloudesta. Suurin osa kotirouvista jotka tunnen ovat korkeakoulutettuja ja olleet työelämässä ennen lasten hankintaa. Monilla meillä on apua lastenhoidossa ja siivouksessa ja paljon muussakin. Jokainen laskee mihin perheen rahat riittävät. Toki se vaatii sen että mies tekee sellaista työtä ettei pennejä tarvitse laskea. Teen hyväntekeväisyystyötä vapaa-ajallani ja se on ihan oikeaa työtä josta saa haukut jos menee ja mokaa. Palkkaa siitä ei saa mutta arvostusta ja hyvän mielen kun saa autettua niitä joilla asiat eivät ole yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:34"]
Ole tykkäämättä ihan rauhassa.
Miten itse olet varautunut eläkepäiviisi, itsekin kirjoitat että on epävarmaa millaisia eläketuloja tällä hetkellä työssäkäyvät tulevat saamaan?
Minä olen varmasti tällainen suuresti inhoamasi kotirouva. Lapset teinejä jo. Minulla on sijoitusasuntoja, josta tulee vuokratuloa. Enää yhdestä on lainaa ja voin milloin tahansa ostaa niitä lisää ja laittaa velattoman asunnon vakuudeksi. Vanhana asuntoja voi realisoida, tai elellä vuokratuloilla. Harkitsen yhden asunnon ostoa Espanjasta, siellä voisi olla iäkkäänä ihan mukava asua ja lomahuoneistojakin voi vuokrata eteenpäin (sijainnista ja palveluista riippuen jopa todella hyvillä viikkovuokrilla).
[/quote]
Vastasitkin hyvin, että miten olet varautunut, ensimmäisenä vastaajista. Sulla on asiat hyvin, ja suunniteltuina ja harkittuina.
Mulla kanssa sijoituksia, ja toivon voivani eläkkeellä niiden tuloilla tai realisoinneilla paikata eläkkeitä, jotka todennäköisesti laskevat. Ongelma normaalilla palkansaajalla, jolla ei ole (vielä) kummoisia perintötuloja (ja toivottavasti ei tulekaan pitkään, pitkään aikaan!), on se sijoitusten rahoitus... Eli töissä nyt vaan on käytävä, muuten ei ole mitä sijoittaa. Mieheltä laitetaan myös säästöihin/sijoitukseen oma osansa. Millä elät nyt, saatko siis jo vuokratuottoa tarpeeksi elämiseen? Mistä sait alkupääomaa tarpeeksi, työllä vai muuten? ap
Hyvin uskallan. Oman alan työllisyys on hyvä eikä koulutus kuitenkaan korkea, joten töitä kyllä on kun sen aika tulee.
Ja mun vanhemmat ovat varsin varakkaita, kuolevat aivan varmasti ennen mun eläkepäiviä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 05:47"]
Mä en asu Suomessa. Onneksi täällä kotirouvuus on ammatti joka merkitään jopa kaikkiin kaavakkeisiin ammattisarakkeeseen. Kotirouva ei ole mikään elätti vaan hoitaa oman osansa perheen taloudesta. Suurin osa kotirouvista jotka tunnen ovat korkeakoulutettuja ja olleet työelämässä ennen lasten hankintaa. Monilla meillä on apua lastenhoidossa ja siivouksessa ja paljon muussakin. Jokainen laskee mihin perheen rahat riittävät. Toki se vaatii sen että mies tekee sellaista työtä ettei pennejä tarvitse laskea. Teen hyväntekeväisyystyötä vapaa-ajallani ja se on ihan oikeaa työtä josta saa haukut jos menee ja mokaa. Palkkaa siitä ei saa mutta arvostusta ja hyvän mielen kun saa autettua niitä joilla asiat eivät ole yhtä hyvin.
[/quote] Suurimmassa osassa maailmaa mies kay toissa ja vaimo pyorittaa perheen taloutta. Miehen status nakyy perheen hyvinvoinnissa. Suomi taitaa olla niita harvoja maita missa mies tienaa ja tuhlaa omat varansa niinkuin tykkaa ja avovaimo ruokkii, siivoaa ja hoitaa miesta ja lapsia oman tyonsa ohella omalla palkallaan ja valtion tuella.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:23"]
Me asumme Sveitsissäja olen ollut kotona nyt jo kuopuksen syntymästä eli 7vuotta. Esikoisen synnyttyä asuimme Suomessa ja tuolloin olin kotona sen 3vuotta. Koska olen kotona hoitamassa lapsia ja perhettä, tulen sitten joskus saamaan saman eläkkeen mieheni kanssa. Jos nyt mieheni sattuisi haluamaan eron, niin hän joutuisi maksamaan elatusmaksua lasten lisäksi myös minulle.
Täällä on yhteisverotus, joten mieheni maksaa veroa vähemmän, koska mulla ei ole ansiotuloja ja tämä erotus voisi vastata ehkä kotihoidontukea Suomessa, jota en kyllä tietenkään saisi enää Suomessa. Myös lapsilisät on Sveitsissä Suomea paremmat. Shoppailut teemme lähinnä Saksan puolella hintojen takia.
[/quote]
Siis saako siellä kotiäiti eläkkeen miehen tulojen perusteella? Samankokoisen eläkkeen? Huh! Muistanko ihan väärin vai oliko siellä niin, että kunnallista päivähoitoa ei ole saatavilla halvalla? Silloinhan tuo olisi tosi tarpeellinen järjestelmä. Kuinka iso erotus on sillä minkälaiset tuet saatte nyt, verrattuna siihen jos olisit töissä? Onko naisten töihinmeno ollenkaan kannattavaa siellä ennenkuin lapset on kouluiässä (tarhamaksut, veron nousu jne.)? ap
[/quote]Kyllä saa sanan eläkkeen ja sen saa vaikka myöhemmin asuisi Suomessa, mikä on meidän kohdalla erittäin epätodennäköistä. ja näin on eläkkeen kannalta myös ainakin Ranskassa jne. Tämä on todella perhekeskeinen yhteiskunta ja olisi hankala kuvitella pieniä koululaisia iltapäiviä yksin kotona. Hoitomaksut on kalliita juuri siksi että perheitä kannustetaan hoitamaan lapset itse ja naisia olemaan kotona. Toki töissäkin voit käydä, eikä sitä paheksuta.
En osaa sanoa mitä eroa, koska en ole täällä koskaan ollut töissä ja olen ollut Suomessakin vain hetken työelämässä.
[/quote]
Mietin ainoastaan, että miten se voi olla kansantaloudellisesti mahdollista? Eli miten se voi kestää pitkällä viiveellä? Tavallaan yhden ihmisen työpanoksesta revitään kaksi eläkettä (vai onko tuo sitten se tavanomaisin ratkaisu?)? Onko eläkkeen suhde palkkaan samanlainen kuin täällä?
Toki täällä tuo päivähoito on kallis rasti yhteiskunnalle, mistä varmaan tulisi hyvät säästöt. Siitäkin huolimatta ajatus, että yhden palkkatuloilla kuitataan sekä perheen elämä (verovähennyksineen, lapsilisineen) että kahden ihmisen yhdensuuruinen eläke, on aikamoinen, vielä kun sillä verorahalla kustannetaan yhtä jos toista muutakin. Täytyy olla järjestelmässä aika isoja eroja.
Täälläkin kyllä vielä muutama vuosikymmen sitten pystyi keskikokoinen perhe elämään aika hyvin yhden palkalla ja tuilla, paljon paremmin kuin nykyään. Osoittautui toimimattomaksi, rahat ovat lopussa ja tulevien eläkkeiden maksu hankaluuksissa. Mutta Sveitsi taitaa olla näitä vauraimpia valtioita tässä maailmassa, ja edut sen mukaiset. Samoihin lukemiin ei Suomen väestörakenteella ja bruttokansantuotteella päästä ikipäivinä. Äkkiseltään katsottuna Sveitsissä näyttää eläkkeiden määrä BKT:sta olevan vähän isompi kuin Suomessa. Suomessa seuraavana tuleekin sitten isojen ikäluokkien ongelma, ja eläkkeet tulevat väistämättä leikkautumaan yhä edelleen.
Toinen mikä voisi olla olla se mysteerin avain olisi, että Sveitsi on rahastoinut eläkerahat. Suomessahan tätä ei ole saatu toimimaan/älytty ottaa toimimaan kuin kokonaan, seurauksena on, että iso osa eläkkeitä maksetaan saman vuoden verorahoilla - ihan mielettömän iso tappio. Kuka aivokääpiö näitä on ollut päättämässä?
Toisaalta mietin sitäkin, että täällä on myös hyvät mahdollisuudet sekä jäädä työelämästä pois, kuin palata takaisin. Ehkä se takaisinpalaaminen on jopa helpompaa kuin siellä, pienempituloisillakin, kun tarhamaksut ovat kohtuuhintaiset. Sehän tiedetään, että yhteiskunnan tuilla periaatteessa voi kyllä kotona olla vaikka maailman tappiin... ap
[/quote]
Eläke lasketaan ilmeisesti ihan eri tavoin. Eli perheen kaikki tulot todellakin jaetaan puolisoiden kesken. Miehellesi kertyy eläkettä periaatteessa huomattavasti vähemmän kuin mitä kertyisi suomalaisen laskukaavan mukaan, ja sinulle taas enemmän. Käsitin ensin että sinä saat sen saman, mitä miehesi kerryttää eläkkeekseen, mikä olisi ollut käsittämättömän iso eläke yhteensä. Toivottavasti nyt käsitin oikein. ap
[/quote]Saan saman eläkkeen kuin mieheni saa hänen työtulojensa mukaan. Täällä on näin ollut iät ja ajat ja eläkkeitä maksetaan vaimoille muuallekin eurooppaan. Ja Suomen ja Sveitsin taloudesta ei voi puhua samana päivänä, täällä talous on paaljon parempi kuin Suomessa
[/quote]
Sveitsi. Tuo tasa-arvon mallimaa.
Jossa naiset saivat äänioikeuden vasta 1970-luvulla. Viimeisenä länsimaista.
Jossa miehet eivät tee lainkaan kotitöitä, vaan oletus on että äiti tekee yksin ihan kaiken.
Jossa naisia ei ole yritysten johtopaikoilla tai yhteiskunnan päättävissä elimissä.
Jossa yhteiskunta ei tarjoa kaikille päiväkotia, kotihoidontukea, ilmaisia terveyspalveluja ja ilmaista laadukasta peruskoulua.
Jossa suuri osa maailman rikollisten rahoista makaa salaisilla pankkitileillä.
Ja jossa laillisestikin ansaittu rikkaiden raha on piilossa verottajaa ja syömässä näin kansakuntien varallisuutta ja luomassa epätasa-arvoa ympäri maailman.
Sveitsi, jossa asukkaista 40% prosenttia on maahanmuuttajia ja vain 60% alkuperäisiä sveitsiläisiä.
Ja jossa siirtotyöläiset tekevät yhteiskunnan paskahommat minimipalkalla, jotta sveitsiläiset miehet voivat pakottaa naisensa kotihellan ääreen heitä - luomakunnan kruunuja - palvelemaan.
Juu, ei kiitos patavanhoillinen, sovinistinen ja epätasa-arvoinen Sveitsi.
Ulkomailla, monessa maassa asuneen silmissä Suomen tasa-arvo on pelkkää sananhelinää. Niinsanotusti tasa-arvoa edistävät lait ovat lyöneet suomalaisen naisen entistä suurempaan ahdinkoon. Suomalaisia naisia johtavissa asemissa on hyvin vähän maailmanlaajuisesti verrattuna moniin maihin joita suomalaiset pitävät epätasa-arvoisina.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:40"]
Meillä lapset jo isoja,nuorinkin jo kymmenen. Olen kotona, koska olen kuntoutustuella, eli määräaik. eläkkeellä. Sairastin psykoosin ja sitten masennuksen. Koulutus on, mutta töitä en ole koskaan saanut. Hain vuosia sitten kolme kertaa lähärikoulutukseen. Älyä riittää, koska sain testeissä kaimesta täydet pisteet. Pomppasin psykologisesta osiosta. En siis sovellu alalle. Olen myös tehnyt avoimen yo.n opintoja kasv..tieteessa appron verran, cum laude jäi kesken. Olen jo 35 v. ja mietin nyt onko minusta edes vaativaan työelämään millään alalla. Elän kai sitten miehen siivellä lopun elämäni. Sosiaalinen fobia kaventaa elämääni ja tiedostan koko ajan olevani huono esimerkki tytöille. Ei voi mitään, jos olen loinen.
43
[/quote]
Sinä puolestasi olet sairas/kuntoutuja etkä siksi istu elättirouvan määritelmään. Sairaalle kuntoutuminen on työtä, joten tsemppiä vaan, toivottavasti löydät alasi. 35 vee ei ole mikään vanha, sulla on mahdollisesti edessä työuraa enemmän, kuin mitä olisi voinut olla takana. ap
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:24"]
No jos vaikka sitä työpaikkaa ei ole/ei ole saanut? Tässä työttömyystilanteessa ihan mahdollista.
[/quote]
Niin varmasti on. Mutta eikö sitä suuremmalla syyllä kannata keskittyä esim. työllistämistukitoimien/uudelleenkoulutushankkeiden käyttäjäksi mahdollisimman ajoissa? (Tai työnhakuun.) Ja nimenomaan, ettei tuolla syyllä siirrä ja siirrä töihinmenoa, vuosi vuodelta vaan vaikeutuu? ap