Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit/elättirouvat miten uskallatte...
04.10.2014 |
jäädä pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle/ilman työtuloja? Oletteko ajatelleet ja suunnitelleet kotonaolon pitkällä tähtäimellä, vai onko kyseessä ns. hetken mielijohde, lyhyen aikavälin suunnitelma?
Onko riskit punnittu ja miten olette niihin varautuneet?
Itse en ollut kotona edes kolmea vuotta, sen pidemmäksi en olisi uskaltanut jäädä missään tapauksessa (mulla siis vain 1 lapsi toistaiseksi). Työpaikka odotti kyllä, mutta koin liian suureksi riskiksi jäädä pitkäksi aikaa lomailemaan. Riski pudota työelämän ulkopuolelle, pitkäaikaistyöttömäksi tai minimituloilla jatkokoulutukseen on taatusti suuri muillakin kuin minulla, ja varmasti mitä enemmän kotivuosia, sen suurempi.
En jaksa uskoa, että mun eläkeiässäni on enää olemassa nykyisenkaltaista kansaneläkejärjestelmääkään, sillä johan se on todettu kestämättömäksi. Ennemmin uskon, että mahdollinen eläke muodostuu työeläkkeistä (jos sitäkään nyt paljoa tule), ja rutiköyhien vanhusten määrä kasvaa. Eläkkeelle jäädessä poismaksettu asuntolaina on kiva, mutta vain, jos se on molempien aviopuolisoiden nimissä tai avioehdolla suojattu. Miten teillä? Itsellä on parisuhde hyvässä kunnossa toistaiseksi, mutta nykyisillä erotilastoilla se voi tapahtua kokolailla kenelle tahansa.
En ole vihreä enkä vassari, mutta ajatuksessa kh-tuen jakamisesta on hyvät puolensa. Vähintään jokaisen kotonaolijan on syytä suojella omaa tulevaisuuttaan ja tulojaan. On muitakin elämänjaksoja, kuin se lasten kanssa kotonavietetty.
(Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)
Ajatuksia?
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 19:00"]
Turha murehtia asioita etukäteen. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Itselläni avuksi ovat toki säästöt, ehdin olla työelämässä jo tovin, ja nuuka mies auttoi/auttaa asiaa edelleen. Vakituinen työ myös odottamassa ja aion kouluttautua edelleen.
[/quote]
Ei se ole murehtimista, jos suunnittelee. Sinäkin olet suunnitellut, säästänyt, menoja on pudotettu, on työt odottamassa ja koulutussuunnitelmat, ja asiat hyvin. Kiitos vastauksesta.
Juurikin tätä kysyn, mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Kyssäriin vastaa jokainen, oli sitten pääomatuloja reilusti, oli sairas kuntoutuja, tai työtön työnhakija. Eikai asioita ole ihan noin vaikea erotella? Jokainen selittää, että en voi mennä töihin siksi ja siksi, ja jokunen vaan että kun huvittaa olla himassa. Kysymykset ymmärretään tietysti aina tahallaan väärin tällä palstalla (jo vuosien kokemuksella, ja laitoinpa pienen provonkin tekstiin), ihmettelen rehellisesti myös sitä, että miksi kotiäitiyttä tarvitsee aggressiivisesti myöskään perustella. Kun sen syytä ei edes ole (tässäKÄÄN kohtaa) kysytty? Jos vaan vastaisi, että se oli meille ok ratkaisu, ja asiat järjestettiin noin ja näin ja sillä ja tällä tavalla olen/en ole varautunut. Mut ei, aina yritetään vääntää kaikki päivähoito-kotihoito-vastakkainasetteluksi.
Tein itsekin osapäivätyötä aluksi, ettei lasta tarvinnut laittaa vieraaseen hoitoon. Meillä se onnístui molempien vuorotöiden ja joustavien työnantajien mahdollistamana, onneksi. En silti olisi kokenut ihan uhranneeni lasta, sentään, vaikka olisi parivuotiaana mennyt tarhaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:53"]
Vaikka pelottaisikin, en uhraa lastani sen takia.
[/quote]
Onpas typerä kommentti. Töihinmeno ei ole lapsen uhraamista. Terve, hyvinkehittynyt ja normaalin kiintymyssuhteen omaava lapsi pärjää kyllä päivähoidossa vaikka yksivuotiaana.
Ei penniäkään velkaa ja omaisuutta aika kivasti. Se mahdollistaa kotona olon. Ei sun tarvitse kantaa huolta mun pärjäämisestäni. ;)
Kaikille se ura ei ole tärkein. Toisaalta itseä voi kehittää ja opiskella myös kotoa käsin. Jos miehellä on varaa elättää ja pariskunta luottaa siihen että se on paras ratkaisu niin mikäs siinä. Kertyyhän sitä eläkettä vähemmän, mutta kyllä minulle ainakin vanhempainvapaistakin on kertynyt eläkettä.. Juuri joku aika sitten kun työeläkeotteen sain.. (Minä tosin en aio olla kuin 5v kotona ja siitäkin ehkä 2v kokonaan töitä tekemättä että en nyt ihan aapeen kuvioon itse sovi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala pitää meistä hyvää huolta, ei pelota.
Me asumme Sveitsissäja olen ollut kotona nyt jo kuopuksen syntymästä eli 7vuotta. Esikoisen synnyttyä asuimme Suomessa ja tuolloin olin kotona sen 3vuotta. Koska olen kotona hoitamassa lapsia ja perhettä, tulen sitten joskus saamaan saman eläkkeen mieheni kanssa. Jos nyt mieheni sattuisi haluamaan eron, niin hän joutuisi maksamaan elatusmaksua lasten lisäksi myös minulle.
Täällä on yhteisverotus, joten mieheni maksaa veroa vähemmän, koska mulla ei ole ansiotuloja ja tämä erotus voisi vastata ehkä kotihoidontukea Suomessa, jota en kyllä tietenkään saisi enää Suomessa. Myös lapsilisät on Sveitsissä Suomea paremmat. Shoppailut teemme lähinnä Saksan puolella hintojen takia.
Ei voi elää koko ajan pelko perseessä...jos ja jos tai mitä sitten.
Olen ollut nyt kotiäitinä/rouvana 18 vuotta ja meidän perheessä tämä toimii.
Eläkeiässä ole vasta 20 vuoden päästä ja kukaan ei tiedä olenko silloin edes hengissä ja saako kukaan mitään sen kummempia eläkkeitä silloin. Ehkä kaikki saakin vain sen kansaneläkkeen tai ei mitään.
Olen naimisissa ja meillä ei ole avioehtoa ja omistan muutenkin virallisesti kodistamme puolet.
Minulla on myös omaa varallisuutta esim. pörssiosakkeita.
Olen ainakin vielä perusterve ja ihan fiksu eli uskon kyllä että pystyn itseni elättämään jos on tarvis. Luultavasti kuitenkin menisin ensin opiskelemaan.
Tähänkin asti olen elämässä pärjännyt niin uskon kyllä että pärjään jatkossakin tuli mitä tuli elämässä eteen.