Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit/elättirouvat miten uskallatte...
04.10.2014 |
jäädä pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle/ilman työtuloja? Oletteko ajatelleet ja suunnitelleet kotonaolon pitkällä tähtäimellä, vai onko kyseessä ns. hetken mielijohde, lyhyen aikavälin suunnitelma?
Onko riskit punnittu ja miten olette niihin varautuneet?
Itse en ollut kotona edes kolmea vuotta, sen pidemmäksi en olisi uskaltanut jäädä missään tapauksessa (mulla siis vain 1 lapsi toistaiseksi). Työpaikka odotti kyllä, mutta koin liian suureksi riskiksi jäädä pitkäksi aikaa lomailemaan. Riski pudota työelämän ulkopuolelle, pitkäaikaistyöttömäksi tai minimituloilla jatkokoulutukseen on taatusti suuri muillakin kuin minulla, ja varmasti mitä enemmän kotivuosia, sen suurempi.
En jaksa uskoa, että mun eläkeiässäni on enää olemassa nykyisenkaltaista kansaneläkejärjestelmääkään, sillä johan se on todettu kestämättömäksi. Ennemmin uskon, että mahdollinen eläke muodostuu työeläkkeistä (jos sitäkään nyt paljoa tule), ja rutiköyhien vanhusten määrä kasvaa. Eläkkeelle jäädessä poismaksettu asuntolaina on kiva, mutta vain, jos se on molempien aviopuolisoiden nimissä tai avioehdolla suojattu. Miten teillä? Itsellä on parisuhde hyvässä kunnossa toistaiseksi, mutta nykyisillä erotilastoilla se voi tapahtua kokolailla kenelle tahansa.
En ole vihreä enkä vassari, mutta ajatuksessa kh-tuen jakamisesta on hyvät puolensa. Vähintään jokaisen kotonaolijan on syytä suojella omaa tulevaisuuttaan ja tulojaan. On muitakin elämänjaksoja, kuin se lasten kanssa kotonavietetty.
(Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)
Ajatuksia?
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 10:34"]
Mainiota, mammat. Näinhän se yhteiskunta pyörii mahdollisimman huonosti. Ei tule edes mieleenkään, että vaikka yhteiskunta ei maksa niitä suoria euroja tukiaisina teidän tileille, ootte silti pelkkiä kuluttajia, jotka vievät tuet vanhuksilta ja muilta, jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat. Ylipitkä kotona lorviminen on harvemmin "perheen oma asia", vaan se on nimenomaan yhteiskunnan ongelma.
[/quote]
Blaa blaa blaa. Kieri kateudessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvikaan tykätä. Anna muiden elää niin kuin haluavat ja parhaaksi näkevät ja keskity johonkin tärkeämpään, esim. omaan elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 10:34"]
Mainiota, mammat. Näinhän se yhteiskunta pyörii mahdollisimman huonosti. Ei tule edes mieleenkään, että vaikka yhteiskunta ei maksa niitä suoria euroja tukiaisina teidän tileille, ootte silti pelkkiä kuluttajia, jotka vievät tuet vanhuksilta ja muilta, jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat. Ylipitkä kotona lorviminen on harvemmin "perheen oma asia", vaan se on nimenomaan yhteiskunnan ongelma.
[/quote]
Blaa blaa blaa. Kieri kateudessasi.
[/quote]
Ei kateutta, vain sääliä. Ja lievää vitutusta siitä, että tunnollisena kansalaisena maksan teidänkin viulut - siitä oikeus valittaa. 3 vuotta kotona ihan ok, enempää ei ilman hyvää syytä.
Kolme vuotta vähintään kotona. Ei vähempää ilman hyvää syytä.
Hoitakaa itse ne pentunne.
:) Itse kans palasin pian lasten syntymän jälkeen töihin. Just työn säilyminen mielessä. Itse en jäisi miehen elätiksi, mun mielestä ei olis ok.
Mutta , en silti nimittele kotirouvia eläteiksi yms. Jokainen tekee itse oman elämänsä päätökset. Ehkä kotirouvat on jopa onnellisempia kuin minä joka juoksen työn, koulun,harrastusten ja kodin väliä tukka putkella aina väsyneenä ja tilassa "olis pitänyt jo mennä", "olis pitänyt jo tehdä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 11:23"]
:) Itse kans palasin pian lasten syntymän jälkeen töihin. Just työn säilyminen mielessä. Itse en jäisi miehen elätiksi, mun mielestä ei olis ok. Mutta , en silti nimittele kotirouvia eläteiksi yms. Jokainen tekee itse oman elämänsä päätökset. Ehkä kotirouvat on jopa onnellisempia kuin minä joka juoksen työn, koulun,harrastusten ja kodin väliä tukka putkella aina väsyneenä ja tilassa "olis pitänyt jo mennä", "olis pitänyt jo tehdä"...
[/quote]
Aina yhtä kiistanalainen kysymys... Itse ajattelen että sikäli jos, ihan oikeasti ihminen tulee toimeen kotirouvana esim. pääomatuloilla niin, että verot tulee kuitattua niin eihän siinä ole ongelmaa. Käytännössä vaan näin ei ole juuri koskaan.
Harmi, ettei tämä yhteiskunta pyöri niin, että kaikki voivat tehdä juuri kuten haluavat ja miten ovat onnellisimmillaan. Nykyisen yhteiskuntamallin kannalta vaan on oikeasti katastrofaalista, että kohtuullisen iso joukko työikäisiä ja -kykyisiä ovat kotona. Ja tällä en tarkoita esim. tahattomasti työttömiä, sairaita tms. Sillä lailla tämä rakennelma on suunniteltu, että se perustuu työntekoon. Eikä tämä toimi, kun niin moni on tahallisesti tai tahattomasti työelämän ulkopuolella.
Huomattavaa on sekin, että esim. 10 "ylimääräistä" vuotta kotona ollut (jokainen on varmaan sitä mieltä, että aivan pikkuisimmat lapset on hyvä hoitaa kotona) on kuluttanut/jättänyt tuottamatta ison summan rahaa huolimatta siitä, ettei olisi saanut varsinaisesti kelan tms. tukea. On maksamatta nk. henkilökohtaista verovelkaa. Eli sitä rahaa, jolla on saanut, saa ja tulee saamaan verovaroin kustannettua palvelua ja tukea koko elämänsä. Itse vaan kertakaikkiaan näen sen tosi epäreiluna, sillä muut maksavat, ajattelee sen ihan miten päin tahansa. Se on aina jonkun muun maksettava, ja samalla se on joltakulta enemmän tarvitsevalta pois.
Harmi että yleensä ajatellaan vain että minun elämä, teen mitä haluan, ja silti mun on saatava kaikki se minkä nekin saavat, jotka on sen eteen tehneet töitä.
Itellä ei vaan olisi ollut pokkaa jäädä vuosiksi kotiin notkumaan, vaikka se taloudellisesti periaatteessa olisi voinut olla mahdollista. Enkä halua jättää elatusvastuuta yksin miehellekään, tosin tämä on perheen sisäinen asia.
Ikävä että yhteisvastuu ei likimainkaan aina toimi käytännössä. Vaan minä, minä, ja meidän perheen asiat. Tästä syystä lähtökohtaisesti vastustan kotirouvuutta, vaikkakaan en pienimpien lasten kotonahoitoa.
ap
Mummolla oli tapana sanoa, että jos ei työtä tee, ei pidä leipääkään syömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehheh, onpas täällä varakasta porukkaa, "varallisuutta, sijoitusasuntoja"... Toivon todella, että sitä varallisuutta on muuallakin kuin kotimammojen päiväunissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, oletteko perineet omaisuutenne vai miten onnistuu kotimammana tuollaisen varallisuuden kerääminen?
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:34"]
Elän hetkessä. Kaikki alkoi siitä, kun lopetin opiskelut masennuksen takia. En enää ole yrittänyt... Tulevaisuus tuo tullessaan... jotakin. :)
Ainakin on rahat vielä plussan puolella. Mä koen senkin riskiksi, että otetaan kamalat lainat/velkaa, vaikka ei ole tietoa, voiko koskaan maksaa takaisin... Kukin tyylillään. Jos joskus saan töitä, on se vaan plussaa. :) Sitten on vielä enemmän rahaa säästössä. Kai siitä jonku eläkkeenki itelleen kerryttää kun akaa kuluu.
Jos sairastun sitä ennen, niin voi voi. Toistaiseksi täällä ainakin vielä hoidetaan köyhiäkin ja on sossutukea ym. Jos mies jättää, niin sossuun pitää mennä, jollei satu töitä löytymään. Luotan siihen, ettei ihan äkkiä koko yhteiskunta romahda. Jos romahtaakin, niin auttaako siinä eläkkeet ja koulutukset ynnä muut? Eipä oo sit välttämättä sullakaan työpaikkaa, velkaa vaan...
[/quote]
Hyi saatana, tämä lause sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin! En suostuisi ikinä olemaan noin riippuvainen kenestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mikään ei ole hienompaa kuin se että voi valita itse, itselle ja omalle perheelle sen sopivimman tavan elää, Naimisiin mennessämme päätimme miehen kanssa jos lapsia tulee niin vieraille ei heitä hoidettaviksi tehdä. Näin tapahtui, sain elää onnellista kotiäidin elämää vapaina kiireistä ja lahjana terveet ihanat lapset. Kaikki koko velaton omaisuus on yhteistä ja myös itsellä on hieman takana pahanpäivän varalle. Ei niin mitään huolta huomisesta, lapset isoja ja minä saan käyttää aikani niinkuin haluan. Tekemistä riittää ihan kodinhoidosta hyväntekeväisyyteen jossa toiminnassa olen mukana. Olen valinnut kuten halusin, ei tarvitse olla kateellinen kenellekään, vain nauttia hyvästä elämästä.
Tältä palstalta saa päivittäin lukea naisten "mieheni on paska muttei ole varaa erota"-avautumisia. Tuntuu olevan melko yleistä perustaa perhe ennen kuin taloudellinen itsenäisyys on saavutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 13:20"]
Suomessa on myös paljon mielenterveysongelmia. Asiantuntijat ovat jatkuvasti sitä mieltä että pienten lasten päivähoito on vahingollista lapsen kehitykselle (varsinkin isot ryhmät ja pitkät päivät) ehkä joku voisi laskea välittämisen arvoa vaihteeksi. Sitä, että lapset saavat elää mahdollisimman stressittömässä ympäristössä. Että ihmisillä on aikaa toisille. Mutta ei ku verot verot verot ja minun tapa nähdä maailmaa. Hyvin lyhytnäköistä puuhaa.
[/quote]
Tämä logiikka ei nyt oikein kolahda. Monessa muussa maassa (Ranska, USA) lapset aloittavat pitkät hoitopäivät paljon aikaisemmin kuin Suomessa, mutta silti päänsä hajoittaneiden osuus noissa maissa on alhaisempi? On kotiäitejä, jotka kärsivät jatkuvasta masennuksesta ja muista mt-ongelmista (case A.Auer). Tuolloin olisi ehkä hyvä, että lapsi saisi edes osan päivästä sitä sosiaalista seuraa ja virikettä, jota äiti ei ehkä kykene antamaan. Moni täällä toistaa, että alle kolmivuotiaan paikka on kotona. No, minä korostan, että yli kolmivuotiaan kehitykselle ei ole hyväksi olla ainoastaan kotona.
Toisaalta kuinka paljon keskiverto työssäkäyvältä naiselta jää rahaa säästöön omaa henk.koht. tukevaisuutta ajatellen? Tai pienistä palkoista edes sitä eläkettä? Itsekin kyseenalaistit koko eläkejärjestelmän jatkumon. Voiko siihen työssäkäyvä nainenkaan luottaa?
Ja nyt nämä loputtomat yt:t. Firmoista ja julkiselta puolelta lentää ulos koko ajan niitäkin, joilla on aukottomat tai lähes aukottomat työhistoriat.
Minä olen työssäkäyvä, korkeakoulutettu äiti, mutta kyseenalaistan koko ajan yhä enenevässä määrin tätä Suomen "tasa-arvoa". Avioehdot ja erilliset rahat alkaa olla jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus, naiset käyvät töissä, mutta siltikin päävastuu kodista, lapsista, neuvoloista ja lasten hankinnoista on sillä äidillä (näistä kaikista on ihan tutkimuksia). Eron tullessa oma on omaa ja yleensä sen miehen isompi omaisuus sen omaa. Lapset jää äidille, isälle jää kansainvälisellä mittapuulla hyvin pienet elatusmaksut. Elatusmaksua suhteessa ex-vaimoon ei ole. Verotus ei ota huomioon elätettävien lukumäärää, ei edes sillä yksinhuoltajalla.
Monella tuntemallani kotiäidillä on paljon turvatumpi asema taloudellisesti kuin minulla. Yleensä perheissä, joissa toinen jää yhteisestä sopimuksesta vuosiksi kotiin, ei ole avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 11:23"]
:) Itse kans palasin pian lasten syntymän jälkeen töihin. Just työn säilyminen mielessä. Itse en jäisi miehen elätiksi, mun mielestä ei olis ok. Mutta , en silti nimittele kotirouvia eläteiksi yms. Jokainen tekee itse oman elämänsä päätökset. Ehkä kotirouvat on jopa onnellisempia kuin minä joka juoksen työn, koulun,harrastusten ja kodin väliä tukka putkella aina väsyneenä ja tilassa "olis pitänyt jo mennä", "olis pitänyt jo tehdä"...
[/quote]
Aina yhtä kiistanalainen kysymys... Itse ajattelen että sikäli jos, ihan oikeasti ihminen tulee toimeen kotirouvana esim. pääomatuloilla niin, että verot tulee kuitattua niin eihän siinä ole ongelmaa. Käytännössä vaan näin ei ole juuri koskaan.
Harmi, ettei tämä yhteiskunta pyöri niin, että kaikki voivat tehdä juuri kuten haluavat ja miten ovat onnellisimmillaan. Nykyisen yhteiskuntamallin kannalta vaan on oikeasti katastrofaalista, että kohtuullisen iso joukko työikäisiä ja -kykyisiä ovat kotona. Ja tällä en tarkoita esim. tahattomasti työttömiä, sairaita tms. Sillä lailla tämä rakennelma on suunniteltu, että se perustuu työntekoon. Eikä tämä toimi, kun niin moni on tahallisesti tai tahattomasti työelämän ulkopuolella.
Huomattavaa on sekin, että esim. 10 "ylimääräistä" vuotta kotona ollut (jokainen on varmaan sitä mieltä, että aivan pikkuisimmat lapset on hyvä hoitaa kotona) on kuluttanut/jättänyt tuottamatta ison summan rahaa huolimatta siitä, ettei olisi saanut varsinaisesti kelan tms. tukea. On maksamatta nk. henkilökohtaista verovelkaa. Eli sitä rahaa, jolla on saanut, saa ja tulee saamaan verovaroin kustannettua palvelua ja tukea koko elämänsä. Itse vaan kertakaikkiaan näen sen tosi epäreiluna, sillä muut maksavat, ajattelee sen ihan miten päin tahansa. Se on aina jonkun muun maksettava, ja samalla se on joltakulta enemmän tarvitsevalta pois.
Harmi että yleensä ajatellaan vain että minun elämä, teen mitä haluan, ja silti mun on saatava kaikki se minkä nekin saavat, jotka on sen eteen tehneet töitä.
Itellä ei vaan olisi ollut pokkaa jäädä vuosiksi kotiin notkumaan, vaikka se taloudellisesti periaatteessa olisi voinut olla mahdollista. Enkä halua jättää elatusvastuuta yksin miehellekään, tosin tämä on perheen sisäinen asia.
Ikävä että yhteisvastuu ei likimainkaan aina toimi käytännössä. Vaan minä, minä, ja meidän perheen asiat. Tästä syystä lähtökohtaisesti vastustan kotirouvuutta, vaikkakaan en pienimpien lasten kotonahoitoa.
ap
[/quote]
Jos valtava joukko ihmisiä on jo valmiiksi työttömänä, niin eikö se kerro, ettei sitä työtä yksinkertaisesti riitä kaikille? Jos siis joku jää kotiin elämään miehen tuloilla, niin hänen mahdollisen työpaikkansa saa joku toinen, joka sitä aidosti tarvitsee. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia, koska muuten se toinen nostaisi työttömyyskorvauksia.
On se kumma, että maailma on täynnä maita, joissa kotirouvana oleminen on täysin normaalia ja hyväksyttyä, mutta Suomessa se on joku rikos. Antaa ihmisten järjestellä asiansa niinkuin parhaaksi näkevät!
Enkä siis itse ole edes naimisissa tai äiti, ärsyttää vain tämä suomalaisten kateus, joka yritetään verhota huoleen milloin mistäkin. En minäkään nuorena ihmisenä viitsi vielä eläkettä silmällä pitäen elää. Ei sitä tiedä yhtään pääseekö 40 vuoden päästä edes eläkkeelle ollenkaan, saati sitten paljonko sitä saa. Parempi elää nyt mielensä mukaan kuin sitten köyhänä vanhuksena.
"Ja elättirouviksi lasken naiset, joiden lapset ovat jo isompia, tai lapsia ei ole, mutta silti asutaan miehen siivellä. Sori, en tykkää, vaikka se onkin jokaisen perheen ihan oma asia.)
Ajatuksia?"
Ajatuksesi ovat hyvin mustavalkoisia ja ihanko tosissasi kuvittelet, että kaikki naiset jotka ovat työelämän ja tukien ulkopuolella ovat miehensä elättiä. Minäpä kerron sinulle: ei ole. Sillä myös samalla tavalla on naisella oikeus omaaan omaisuuteen ja varallisuuteen kuin miehellä. Sinusta en tiedä, mutta näin on suurimmalla osalla naisia.
Ikävä kyllä monelle naiselle työ on pakon sanelema juttu. He käyvät töissä vain pakon vuoksi, eikä työ useinkaan ole mielenkiintoista ja haastavaa. Sekö lienee jokaisen tytön unelma.
Myös naisella voi olla pääoma- ja muita tuloja, joka mahdollistaa kotona olon, kodin hoitamisen, harrastukset, vapaaeht.työ jne.
Eikä silloinkaan nainen ole miehen elätti, jos hän hoitaa kodin ja lapset, oli lapset minkä ikäiset tahansa, koska jokainen perhe tekee ratkaisut omasta lähtökohdistaan ja myös miehellä on velvollisuus osallistua (tässä tapauksesti rahallisesti) kodin ja lastensa hoitoon, jos nainen jää vapaaehtoisesti kotiin, niin mikä ettei, sillä se varmasti nostaa perheen elämisen laatua ja tasoa jokaiselle perheenjäsenelle.
Tuskin kotiäitiys tarkoittaa aivojen heittämistä narikkaan, vaan jokainen valveutunut nainen hoitaa oman eläketurvan tai tulotason myöhemmin, olkoon se sitten miehen tai varallisuudesta saatavat tulot tai jokin muu.
Elämä kun ei aina mene kuten suunnittelee...muutama vuosi sitten tein juuri tuota urasuunnitelmaa. Olin 25v, yhden lapsen äiti ja hankin ammatin. Töitä olisi ollutkin, paitsi että terveyteni tuhosi juuri valmistumisen kynnyksellä löytynyt kasvain. Jäin henkiin, mutta urasuunnitelma meni uusiksi, enkä tiedä vieläkään mitä työtä tekisin yhdellä kädellä. Jo uudelleenkoulutukseen pääsemiseen tuo vaikuttaa: ei ole enää asiaa niille aloille opiskelemaankaan, joilla töitä olisi.
Eli elämä potkaisi pois työmaailmasta, ja tyhjän päälle en suostunut jäämään. Tehtiin sitten lapsia, ja he ovat nyt työni. Joskin hankalaa on joskus tämän fyysisen rajoitteeni takia, mutta kuitenkin hyvin on pärjätty.
Olenko nyt sitten elättirouva vai mikä, enpä tälle juuri nyt hirveästi mitään voi. Vuosiakin kertyy koko ajan lisää, mutta uskon että jos minulle on työelämässä paikka, löydän sen tällaisenakin. Eläkekertymään en usko, vaikka töissä olisin. Eiköhän sekin järjestelmä kuopata ennenkuin eläkeikäinen olen.Aika aikaa kutakin!
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Ei pelota . Ja on mulla koulutus ja suhteilla saan samantien työpaikan jos tarvitsisin. Ihana nauttii elämästä myös muulla tapaa kun töitä tekemällä. Terv. 10v kotona ollut , miehen siivellä elänyt..
[/quote]
Ootko nyt ihan varma?
[/quote]
Voiko sitä mistään olla varma tässä elämässä? Varsinkaan IHAN varma. Elin joskus tollasta elämää ja kiitos, mutta ei kiitos. En tosin ole tuo, jolta kysyit, mutta sanonpa vaan...
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 10:34"]
Mainiota, mammat. Näinhän se yhteiskunta pyörii mahdollisimman huonosti. Ei tule edes mieleenkään, että vaikka yhteiskunta ei maksa niitä suoria euroja tukiaisina teidän tileille, ootte silti pelkkiä kuluttajia, jotka vievät tuet vanhuksilta ja muilta, jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat. Ylipitkä kotona lorviminen on harvemmin "perheen oma asia", vaan se on nimenomaan yhteiskunnan ongelma.
[/quote]
Suomessa naiset on keskimäärin työelämässä paljon enemmän ku esim muualla euroopassa. Jotkut haluaa satsata omien lasten hyvinvointiin. Ehkä sitten niistä lapsista kasvaa ihmisiä, jotka välittää muista, eikä laske ihmisten rahallista arvoa jatkuvasti.
Olen ollut kotona nyt 7-vuotta esikoiseni kanssa ❤️ Kotiäitiys on parasta mitä olen eläessäni tehnyt:) mieheni tulot ovat todella hyvät, joten miksi minun pitäisi mennä töihin? (Niin ja ei ole aviehtoa) emme toki eroamassa olekkaan. 12-vuotta onnellista avioliittoa takana ja paljon edessä:)
Mainiota, mammat. Näinhän se yhteiskunta pyörii mahdollisimman huonosti. Ei tule edes mieleenkään, että vaikka yhteiskunta ei maksa niitä suoria euroja tukiaisina teidän tileille, ootte silti pelkkiä kuluttajia, jotka vievät tuet vanhuksilta ja muilta, jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat. Ylipitkä kotona lorviminen on harvemmin "perheen oma asia", vaan se on nimenomaan yhteiskunnan ongelma.