Voiko Kela pakottaa tuilla elävän muuttamaan huonolle alueelle, ja vielä siellä poikkeukselliseen huonon talon asuntoon, jos nykyisen asunnon vuokra on "liian kallis" ?

Ei tietenkään voi mutta rahaa Kelan ei tarvitse antaa enempää kuin on säädetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.

Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?

Siihen tosiaan on tultu?

Ei.

Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.

Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.

Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.

Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).

Ei ole noin yksinkertaista. Itsellä yhteishuolto, eikä toinen vanhempi ikinä sallisi muuttoa. Vaikka sallisikin, ei lapsia voi ihan noin vain repäistä hyvästä koulustaan ja kaveripiiristään, ja muuttaa yhtäkkiä jonnekin Juupajoelle pelkän halvemman vuokran takia.

Ei se tietenkään tällaisessa tapauksessa ole yksinkertaista.

Sen sijaan monelle lapsettomalle, pa-työttömälle ikisinkulle se ei sen sijaan olisi välttämättä kovin monimutkaista. Tosin monilla pienituloisilla, joilla sekä fyysinen että henkinen elämänpiiri on muutenkin pieni, on usein vaikeaa muuttaa jo ihan sen takia, että muutokset ahdistavat.

Miksi täällä moni tuntuu ajattelevan että olisi jotenkin "helppoa ja yksinkertaista" yhtään kenellekään yht'äkkiä vain muuttaa toiselle puolen Suomea?

Mitä jos työtön on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ja koko hänen elämänsä on rakentunut sinne. Kaikki tuntemansa ihmiset asuvat siellä.

Sitten hänen oletetaan vain muuttavan jonnekin monen sadan kilometrin päähän että valtio voisi säästää hänen kohdallaan satasen tai pari kuukaudessa.

Ikään kuin hän ei olisi olemassa minään muuna kuin numerona. Eikö työtön ole ihminen ollenkaan?

Kyllä minä ainakin masentuisin lopullisesti, jos joutuisin muuttamaan jonnekin hevon pe***eseen, pois kaikkien sukulaisten, lapsuudenystävien, kavereiden, ja tutun ympäristön luota...Vaikka olenkin ollut työtön jo kohta kolme vuotta.

"Kyllä minä ainakin! Kyllä minä ainakin!" No KYLLÄ MINÄ AINAKIN voisin varsin hyvin muuttaa minne tahansa päin Suomea, jos työt omalla paikkakunnalla loppuisivat. Niinhän sitä on kunnialliset kansalaiset tehneet iät ja ajat. Muuttavathan ihmiset töiden perässä ihan ulkomaille asti, vaikka on rakas ja läheinen perhe, koska haluavat tehdä oman alan töitä. Nykyisin on helppo pitää yhteyksiä ystävien kanssa netin välityksellä, ja uudessa paikassa saa uusia ystäviä, joista myös tulee rakkaita. Kyllä nämä muuttamispelkoiset ihmiset ovat yksiä vätyksiä, jotka etukäteen tutisevat jokaista ratkaisua, joka poikkeaa jollain tavalla vanhasta ja totutusta. Menette varmaan kaupassakin ihan sekaisin ja alatte hysteerisinä itkeä, jos Arla on loppu ja on pakko ottaa Valiota. Minkään muutoksen ei tarvitse olla pysyvä. KYLLÄ MINÄ AINAKIN haluaisin yrittää päästä takaisin kiinni sellaiseen elämään, jonka ohjaksissa olen minä eikä kukaan tai mikään muu. Köyhää elämää en enää koskaan halua elää, kun siitä kirosta pois pääsin. Pääsin sille paikkakunnalle, jonne halusinkin, ja elän omannäköistä elämää enkä mitään tukien varassa riippuvaa vätyselämää. Köyhyys opetti säästäväisyyteen ja järkevyyteen, eikä tee enää mieli käyttää rahaa varomattomasti. Elän vaatimatonta mutta antoisaa arkea niin, että elämä on mukavaa, mutta säästöön kertyy koko ajan lisää matkustelun, pahan päivän ja vanhuuden päivien varalle. Köyhänä meni vuokran ja laskujen jälkeen noin 180 euroa kuukaudessa muuhun, ja sitten tietysti yllärimenoihin eli vaateostoksiin ja sellaisiin toisinaan joku 50-100 euroa. Nykyään käytän kuukaudessa noin 300 euroa. Se menee enimmäkseen ruokaan ja materiaalittomiin juttuihin (elokuvat, keikat). KYLLÄ MINÄ AINAKIN pärjäsin köyhänä, vaikka nyt onkin mukavampaa. Ei muuta kuin uudelle paikkakunnalle vauhtia hakemaan ja elämä uuteen nousuun!

Ymmärrätkö, että ihmiset ovat erilaisia? Ymmärrätkö, että toiset ovat ihan jo temperamentiltaan sellaisia, että sopeutuvat huonosti muutoksiin ja uusiin ympäristöihin? Heidän fysiologiansa on sellainen. Lisäksi voi olla perhettä, joilla on opiskelua ja työtä toisella paikkakunnalla. Jos sinä teet jotain ja sopeudut hyvin, ei kannata olettaa, että kaikki ovat samanlaisia.

Näinhän se on. Toiset myös ovat herkempiä keksimään tekosyitä ja selittelemään kuin toiset jos eivät viitsi tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa aiempaan.) Entäpä vaatteet? Minulla on edelleen arkikäytössä vaatteita, jotka olen ostanut vuosia sitten. Löytyy jopa pari urheilupaitaa, jotka ovat olleet minulla 15 vuotta. Vaatekaappini on värikoodattu (neljää eri väriä), ja nykyisin kai sanottaisiin "kapselivaatekaappi", eli kaikki sopii kaikkien kanssa, ja koska vaatetyylini on eleetön, saan asusteilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä aikaiseksi. Ja nämä vaatteet ovat kahta lukuunottamatta H&M:n "retkuja", mutta eivät kyllä näytä siltä. Pidän vaatteet ja tavarat puhtaina ja siisteinä, käytän kotona kotivaatteita (käytöstä poistetut arkityövaatteet), jotka voivat näyttää miltä sattuu, mutta näin kaikki muut vaatteet pysyvät hyvinä. Muiden seurassa olen aina siististi pukeutunut. Minulla on ehkä yhdeksän paria kenkiä? Siinä on parit kesäsandaalit, parit juhlakengät, talvisaappaat, tennarit, vapaa-ajan kengät, kumpparit (90-luvulta!), lenkkarit. Kaikki näistä ovat ns. halpismerkkejä, mutta ovat kestäneet hyvin käytössä vuosia. Ostan yhdet uudet kengät ehkä joka toinen vuosi entisten kuluneiden tilalle. Viime vuonna ostin uudet talvisaappaat. Juhlakengät ja sandaalit ovat n. 12-14 vuotta vanhat, muita kenkiä tulee tarve uusia nopeammin. Tyylini on ajaton, joten yksikään vaatteeni ei ole mennyt pois muodista.

En koe eläväni kitsastellen. Voin käydä ravintoloissa, käyn leffoissa ja teatterissa paljon, eli en pelkää käyttää rahaa, mutta peruselämiseen sitä ei vain kulu, koska en koe tarvitsevani uusinta uutta. Kohta menevät kodinkoneet vaihtoon, kun talooni tulee putkiremppa, jonka myötä uusitaan kaikki, mutta se ei mielestäni vähennä sitä tosiasiaa, että edelliset laitteet ovat kestäneet hyvänä 20 vuotta, ja kestäisivät edelleen. Miten köyhillä on aina pesukone tai jääkaappi rikki? Arvostan omaisuuttani ja pidän siitä huolta.

Ymmärrän, että hyvätuloisena minulla on vapaus valita, miten haluan elää: jos haluaisin, voisin hankkia koko ajan uusinta uutta, mutta valitsen elää toisin. Köyhällä tätä valinnanvapautta ei ole. Mutta köyhällä on kuitenkin vapaus valita pitää huolta siitä vähästä omaisuudestaan, mikä hänellä on.

Koska ne pesukoneet on yleensä jo valmiiksi käytettynä taloon tulleet. Luulisi olevan helppo tajuta pienellä ajattelulla. Vai luuletko tosiaan, että vähävaraiset jollain kirveellä hakkaavat niitä koneitaan rikki ihan huvikseen? Itselläni ei ole vielä ollut yhtäkään uutena ostettua pesukonetta, koska sellaiseen ei ole ollut ainakaan tähän mennessä rahaa. Tottakai ostaisin mieluummin uuden koneen, mutta kun ei siihen ole ollut mahdollisuutta. Jos olisit elänyt minun elämäni yksinhuoltajana, niin ehkä sinullakin ymmärrys vähän laajenisi. Ymmärrätköhän sitäkään, että kasvava lapsi ei vain voi niitä samoja vaatteita tai leluja käyttää sitä 20 vuotta putkeen?

En puhunut sinun elämisestäsi yksinhuoltajana, vaan omasta elämästäni yksineläjänä ja vertasin sitä kaltaisteni (kuten AP) tilanteisiin. Tuolla joku sanoi, että yksin elävälle jää kuukausittain käteen n. 400 euroa kaikkien peruslaskujen ja vuokran jälkeen. Miten siitä ei muka jää säästöön vähintään 100 euroa kuukaudessa? Tai jos jäisi edes 75 euroa kuukaudessa, niin siitähän alkaa kertyä todella hyvä puskurirahasto. Kelahan maksaa myös pesukoneet ym. perustellut kodinkoneet, joten miten niin ei voi uutta ostaa? Katsoin just NYT, että Gigantista saa 149 eurolla uuden pesukoneen. Jos rahaa jää käteen 400 euroa kuukaudessa, niin vaikka menisi 200 euroa siitä ruokaan, niin vielä jää 200 euroa yli joka kuukausi. Kyllä siitä yksineläjällä jää helposti 75 euroa säästöön. Jos ei jää, pitää miettiä, mihin sitä rahaansa tuhlaa. Vaatteita ei tarvitse ostaa joka kuukausi, ei edes joka vuosi. Joku kommentoi edelläsi, että oli työn takana löytää juhlavaate kirpparilta ja hautajaisiin yläosa. Noh, sitten kun ne on kerran hankkinut, niin siellähän ne on, eikä tarvitse muutamaan vuoteen asiaa ajatella. Outoa. Ymmärrän edelleen stressin siitä, että JOS jotain tapahtuu, niin sitten ollaan vaikeuksissa, mutta miten se stressin aihe on aina se hiton pesukone? Outoa myös, että jos käytettynä ostettu pesukone menee aina rikki, niin miksi ostat käytetyn pesukoneen? Paljonko sellaiset maksavat? 50 euroa? Ja sitä käyttää kuinka pitkään ennen kuin hajoaa? Vuoden? Ihan ookoo diili, koska tuon vuoden aikana olet ehtinyt kerryttää säästöihin niin paljon, että voit ostaa upouuden pesukoneen siinä vaiheessa, kun käytetty losahtaa. 

Sinulla on vääriä käsityksiä. Ei Kela maksa mitään uusia pesukoneita kuin ehkä suurperheille tai jos koko taloyhtiössä ei ole pesutupaa. Yleensä jonkinlainen pesutupa ainakin jossain lähitalossa on, mutta siinä voi olla kalliit maksut, siellä voi olla ilkivaltaa, tai se voi olla pikkulapsi kainalossa pyykkejä ja pesuaineita raahaten hyvin hankala käyttää. Itse en saanut edes sosiaalista luottoa pesukoneeseen, koska minulla ei katsottu olevan maksukykyä. Viimeksi kun minä olen pesukoneita Gigantista katsonut, halvimmat maksoivat 300-400e eikä minulla ollut sellaiseen rahaa. Ja kai se kuljetuskin jotain maksaa. Jos sinä nyt olet löytänyt jostain halvemman koneen, niin eipä se minua silloin viimeksi auttanut, kun tarve oli.

Kai nyt jo lopultakin ymmärrät, että silloin on hankittava se, mihin on varaa, vaikkei se olisikaan se paras kone? Et todella taida käsittää, ettei kaikilla ole aina välttämättä montaa sataa ylimääräistä, varsinkin jos on ollut jokin muu isompi hankinta juuri. Tietokone tai puhelin ovat voineet hajota/vanheta/täyttyä juuri. Eivät ne aina välttämättä hajoa, mutta ohjelmat eivät toimi tai tallennustila täyttyy, tai ne toimivat niin hitaasti, ettei kukaan jaksa sellaista odottaa.

Ystävällisesti kirjoitti:

Ei tietenkään voi mutta rahaa Kelan ei tarvitse antaa enempää kuin on säädetty.

Kelan asetteman "kohtuulliset vuokrarajat" laahaat auttamattomasti jäljessä, ja pahasti. Myös Kela on tämän itse myöntänyt.

Ei 690e riitä Helsingissä yhtään mihinkään. Kaupungin yksiöön ehkä, mutta onnea sellaisen saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisesti kirjoitti:

Ei tietenkään voi mutta rahaa Kelan ei tarvitse antaa enempää kuin on säädetty.

Kelan asetteman "kohtuulliset vuokrarajat" laahaat auttamattomasti jäljessä, ja pahasti. Myös Kela on tämän itse myöntänyt.

Ei 690e riitä Helsingissä yhtään mihinkään. Kaupungin yksiöön ehkä, mutta onnea sellaisen saamiseen.

*laahaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.

Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?

Siihen tosiaan on tultu?

Ei.

Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.

Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.

Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.

Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).

Ei ole noin yksinkertaista. Itsellä yhteishuolto, eikä toinen vanhempi ikinä sallisi muuttoa. Vaikka sallisikin, ei lapsia voi ihan noin vain repäistä hyvästä koulustaan ja kaveripiiristään, ja muuttaa yhtäkkiä jonnekin Juupajoelle pelkän halvemman vuokran takia.

Ei se tietenkään tällaisessa tapauksessa ole yksinkertaista.

Sen sijaan monelle lapsettomalle, pa-työttömälle ikisinkulle se ei sen sijaan olisi välttämättä kovin monimutkaista. Tosin monilla pienituloisilla, joilla sekä fyysinen että henkinen elämänpiiri on muutenkin pieni, on usein vaikeaa muuttaa jo ihan sen takia, että muutokset ahdistavat.

Miksi täällä moni tuntuu ajattelevan että olisi jotenkin "helppoa ja yksinkertaista" yhtään kenellekään yht'äkkiä vain muuttaa toiselle puolen Suomea?

Mitä jos työtön on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ja koko hänen elämänsä on rakentunut sinne. Kaikki tuntemansa ihmiset asuvat siellä.

Sitten hänen oletetaan vain muuttavan jonnekin monen sadan kilometrin päähän että valtio voisi säästää hänen kohdallaan satasen tai pari kuukaudessa.

Ikään kuin hän ei olisi olemassa minään muuna kuin numerona. Eikö työtön ole ihminen ollenkaan?

Kyllä minä ainakin masentuisin lopullisesti, jos joutuisin muuttamaan jonnekin hevon pe***eseen, pois kaikkien sukulaisten, lapsuudenystävien, kavereiden, ja tutun ympäristön luota...Vaikka olenkin ollut työtön jo kohta kolme vuotta.

Uaa, uaa.

Käytännössä miltei jokainen muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan joskus elämänsä aikana. Sosiaalisia verkostoja jää taakse - mutta niitä voi rakentaa myös uusia.

Ei tässä tarkoitettu sitä, että kaikkien työttömien pitäisi muuttaa toiselle puolelle Suomea, useimmiten edullisempi asunto löytyisi alle 100 km päästä.

Nykyisellä Onnibussien ja Skypen aikakaudella kukaan ei ole tuomittu sosiaaliseen eristykseen, vaikka esimerkiksi sukulaiset tai pääosa ystävistä asuisi eri paikkakunnalla.

Toki, useimmiten juuri pitkäaikaistyöttömät eivät ole koskaan muuttaneet kotipaikkakunnaltaan yhtään mihinkään (ei töiden, ei opintojen perässä), joten ei ihme, että se tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.

Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?

Siihen tosiaan on tultu?

Ei.

Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.

Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.

Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.

Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).

Ei ole noin yksinkertaista. Itsellä yhteishuolto, eikä toinen vanhempi ikinä sallisi muuttoa. Vaikka sallisikin, ei lapsia voi ihan noin vain repäistä hyvästä koulustaan ja kaveripiiristään, ja muuttaa yhtäkkiä jonnekin Juupajoelle pelkän halvemman vuokran takia.

Ei se tietenkään tällaisessa tapauksessa ole yksinkertaista.

Sen sijaan monelle lapsettomalle, pa-työttömälle ikisinkulle se ei sen sijaan olisi välttämättä kovin monimutkaista. Tosin monilla pienituloisilla, joilla sekä fyysinen että henkinen elämänpiiri on muutenkin pieni, on usein vaikeaa muuttaa jo ihan sen takia, että muutokset ahdistavat.

Miksi täällä moni tuntuu ajattelevan että olisi jotenkin "helppoa ja yksinkertaista" yhtään kenellekään yht'äkkiä vain muuttaa toiselle puolen Suomea?

Mitä jos työtön on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ja koko hänen elämänsä on rakentunut sinne. Kaikki tuntemansa ihmiset asuvat siellä.

Sitten hänen oletetaan vain muuttavan jonnekin monen sadan kilometrin päähän että valtio voisi säästää hänen kohdallaan satasen tai pari kuukaudessa.

Ikään kuin hän ei olisi olemassa minään muuna kuin numerona. Eikö työtön ole ihminen ollenkaan?

Kyllä minä ainakin masentuisin lopullisesti, jos joutuisin muuttamaan jonnekin hevon pe***eseen, pois kaikkien sukulaisten, lapsuudenystävien, kavereiden, ja tutun ympäristön luota...Vaikka olenkin ollut työtön jo kohta kolme vuotta.

Uaa, uaa.

Käytännössä miltei jokainen muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan joskus elämänsä aikana. Sosiaalisia verkostoja jää taakse - mutta niitä voi rakentaa myös uusia.

Ei tässä tarkoitettu sitä, että kaikkien työttömien pitäisi muuttaa toiselle puolelle Suomea, useimmiten edullisempi asunto löytyisi alle 100 km päästä.

Nykyisellä Onnibussien ja Skypen aikakaudella kukaan ei ole tuomittu sosiaaliseen eristykseen, vaikka esimerkiksi sukulaiset tai pääosa ystävistä asuisi eri paikkakunnalla.

Toki, useimmiten juuri pitkäaikaistyöttömät eivät ole koskaan muuttaneet kotipaikkakunnaltaan yhtään mihinkään (ei töiden, ei opintojen perässä), joten ei ihme, että se tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Minä en ainakaan ole vuosiin onnistunut luomaan mitään "uusia sosiaalisia verkostoja"

Kyllä ne mahdollisuudet ovat sulkeutuneet silloin kun ihmiset alkoivat perheellistyä, eikä enää ollut bileitä tai baarireissuja.

Mutta edelleen olen hyvin läheisissä väleissä lapsuuden -ja nuoruudenystävieni kanssa...En tiedä mitä tekisin, jos joutuisin heistä kaikista eroon toiselle puolen Suomea.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Kunhan maksat itse vuokranormin ja todellisen vuokran erotuksen.

Mutta ei minulla sitten jää rahaa elämiseen...Tuo olisi melkein 100e pois jo valmiiksi niukasta toimeentulotuesta.

ap

Miten olisi työpaikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.

Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?

Siihen tosiaan on tultu?

Ei.

Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.

Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.

Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.

Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).

Ei ole noin yksinkertaista. Itsellä yhteishuolto, eikä toinen vanhempi ikinä sallisi muuttoa. Vaikka sallisikin, ei lapsia voi ihan noin vain repäistä hyvästä koulustaan ja kaveripiiristään, ja muuttaa yhtäkkiä jonnekin Juupajoelle pelkän halvemman vuokran takia.

Ei se tietenkään tällaisessa tapauksessa ole yksinkertaista.

Sen sijaan monelle lapsettomalle, pa-työttömälle ikisinkulle se ei sen sijaan olisi välttämättä kovin monimutkaista. Tosin monilla pienituloisilla, joilla sekä fyysinen että henkinen elämänpiiri on muutenkin pieni, on usein vaikeaa muuttaa jo ihan sen takia, että muutokset ahdistavat.

Miksi täällä moni tuntuu ajattelevan että olisi jotenkin "helppoa ja yksinkertaista" yhtään kenellekään yht'äkkiä vain muuttaa toiselle puolen Suomea?

Mitä jos työtön on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ja koko hänen elämänsä on rakentunut sinne. Kaikki tuntemansa ihmiset asuvat siellä.

Sitten hänen oletetaan vain muuttavan jonnekin monen sadan kilometrin päähän että valtio voisi säästää hänen kohdallaan satasen tai pari kuukaudessa.

Ikään kuin hän ei olisi olemassa minään muuna kuin numerona. Eikö työtön ole ihminen ollenkaan?

Kyllä minä ainakin masentuisin lopullisesti, jos joutuisin muuttamaan jonnekin hevon pe***eseen, pois kaikkien sukulaisten, lapsuudenystävien, kavereiden, ja tutun ympäristön luota...Vaikka olenkin ollut työtön jo kohta kolme vuotta.

Uaa, uaa.

Käytännössä miltei jokainen muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan joskus elämänsä aikana. Sosiaalisia verkostoja jää taakse - mutta niitä voi rakentaa myös uusia.

Ei tässä tarkoitettu sitä, että kaikkien työttömien pitäisi muuttaa toiselle puolelle Suomea, useimmiten edullisempi asunto löytyisi alle 100 km päästä.

Nykyisellä Onnibussien ja Skypen aikakaudella kukaan ei ole tuomittu sosiaaliseen eristykseen, vaikka esimerkiksi sukulaiset tai pääosa ystävistä asuisi eri paikkakunnalla.

Toki, useimmiten juuri pitkäaikaistyöttömät eivät ole koskaan muuttaneet kotipaikkakunnaltaan yhtään mihinkään (ei töiden, ei opintojen perässä), joten ei ihme, että se tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Tuo on kyllä totta. Vaikkei saisi sanoa, tuntuu kuitenkin siltä, että ihmisiä on tässäkin asiassa kahdenlaisia. Sellaisia, jotka toimivat ja pyrkivät koko ajan elämässä eteenpäin ja sitten sellaisia, jotka näkevät pelkkiä esteitä kaikenlaisen muutoksen ja elämän korjaamisen suhteen. Hirveästi on vain syitä, mikseivät saa mitään elämässään aikaiseksi. Sellaisia "mutku mutku"-ihmisiä. Toiminnallisten ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää tällaista etenkin, jos siihen liittyy todella paljon valittamista oman elämän suhteen. Tunnistan sen herättävän itsessänikin paljon ärsytystä, vaikka kuinka haluaisin olla empaattinen. Heikko-osaisuuteen tuntuu hyvin usein liittyvän se rasittava "mutku mutku"-piirre, niin aika pian menee hermot. "Hakisin töitä, mutku..." "Asuisin halvemmin, mutku..." Mutku mutku. Minä jäin työttömäksi, hain töitä lakkaamatta, kunnes jotain löytyi. Jos asun liian kalliisti, pyrin halvempaan niin kauan, että löytyy. Koko ajan pyrin optimoimaan elämää parempaa kohti. Ei asiat itsestään järjesty, tai varsinkaan vain valittamalla kohtaloaan. Elämä murjoo monia, myös niitä, jotka nousevat aina uudestaan ylös, mutta näissä mutku-ihmisissä korostuu tietynlainen uhriutuminen. Se voi vaatia pitkään kestävää päivittäistä määrätietoista ponnistelua, eikä sitä että kerran vuodessa vähän yrittää jotain ehkä. Mutta näin ei missään nimessä saa sanoa. Turhauttavaa. Tähän tulee vastaukseksi miljoona alapeukkua ja "mutku"-vastauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tuota rikasta naista. Olen itse varakkaasta perheestä, mutta oma laiskuus ajoi sitten köyhyyteen, ja se masennukseen, kun vanhemmat pani rahahanat kiinni. Kierin itsesäälissä muutaman vuoden, kunnes aloin panna asioita oikealle mallille. Töitä ei tahtonut kouluttamattomalle löytyä, joten jatkoin opintoja. Pystyin säästämään tuista todella hyvin: 40 euroa kuukaudessa. Opiskelukavereista osa itki ja valitteli köyhyyttään ja sitä, kun pitää hakea leipäjonosta ruokaa, mutta yhtäkkiä olikin 500 euron arvoinen tatuointi pohkeessa, tai lentoliput Thaimaahan ostettuna. He päättivät käyttää tuista säästämänsä rahat noin. Minä en. Opiskelin tutkintooni kolme vuotta ja sain aina vähintään tuon 40 euroa kuukaudessa säästöön 9 kuukautena per vuosi, ja kesäisin olin kesätöissä yhden kuukauden, koska en jaksanut lukuvuodesta toipuessa tehdä enempää. Tein siis yhden kuukauden kesähommia rautakaupassa ja siitä tuli 1900 euroa bruttona. Säästöön kaikki, mikä laskuilta ja vuokralta jäi. Opintojen päättyessä oli muutama kivasti ylimääräistä tilillä siitäkin huolimatta, että olin joutunut välillä kajoamaan näihin säästöihin hätätilanteissa, ja näiden säästöjen avulla lähti elämä käyntiin. Pääsin opiskelijakämpästä pois - muutin vähän etäämmälle keskustasta, että sain isomman asunnon halvemmalla, ja aloin hakea oman alan töitä. Niitä ei herunut, mutta aloittelin sitten siivoojana (1200 euroa kuukaudessa brutto). Tein oman alan juttuja tutuille tai puolitutuille puoli-ilmaiseksi siivoojan töiden ohella noin viisi vuotta, kunnes tärppäsi ja pääsin oman alan töihin, joissa nyt olen ollut 7 vuotta. Säästäminen on mahdollista. Arki pitää vain ajatella uudella tavalla. Asiat pitää järjestää ennen kuin ne tarvitsevat järjestämistä. Totta kai sitä ahdistuu, kun säästäminen tai jonkin välttämättömyystavaran hankkiminen tulee mieleen vasta, kun se tarve tulee kohdille, mutta pitkäjänteisyydellä ja pitkänäköisyydellä pärjää.

Eipä teillä kummallakaan ole varaa kappalejakoihin.

Siksi ei kappalejakoja laitettukaan. Emme halua elää yli varojemme, niin kuin AP. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa aiempaan.) Entäpä vaatteet? Minulla on edelleen arkikäytössä vaatteita, jotka olen ostanut vuosia sitten. Löytyy jopa pari urheilupaitaa, jotka ovat olleet minulla 15 vuotta. Vaatekaappini on värikoodattu (neljää eri väriä), ja nykyisin kai sanottaisiin "kapselivaatekaappi", eli kaikki sopii kaikkien kanssa, ja koska vaatetyylini on eleetön, saan asusteilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä aikaiseksi. Ja nämä vaatteet ovat kahta lukuunottamatta H&M:n "retkuja", mutta eivät kyllä näytä siltä. Pidän vaatteet ja tavarat puhtaina ja siisteinä, käytän kotona kotivaatteita (käytöstä poistetut arkityövaatteet), jotka voivat näyttää miltä sattuu, mutta näin kaikki muut vaatteet pysyvät hyvinä. Muiden seurassa olen aina siististi pukeutunut. Minulla on ehkä yhdeksän paria kenkiä? Siinä on parit kesäsandaalit, parit juhlakengät, talvisaappaat, tennarit, vapaa-ajan kengät, kumpparit (90-luvulta!), lenkkarit. Kaikki näistä ovat ns. halpismerkkejä, mutta ovat kestäneet hyvin käytössä vuosia. Ostan yhdet uudet kengät ehkä joka toinen vuosi entisten kuluneiden tilalle. Viime vuonna ostin uudet talvisaappaat. Juhlakengät ja sandaalit ovat n. 12-14 vuotta vanhat, muita kenkiä tulee tarve uusia nopeammin. Tyylini on ajaton, joten yksikään vaatteeni ei ole mennyt pois muodista.

En koe eläväni kitsastellen. Voin käydä ravintoloissa, käyn leffoissa ja teatterissa paljon, eli en pelkää käyttää rahaa, mutta peruselämiseen sitä ei vain kulu, koska en koe tarvitsevani uusinta uutta. Kohta menevät kodinkoneet vaihtoon, kun talooni tulee putkiremppa, jonka myötä uusitaan kaikki, mutta se ei mielestäni vähennä sitä tosiasiaa, että edelliset laitteet ovat kestäneet hyvänä 20 vuotta, ja kestäisivät edelleen. Miten köyhillä on aina pesukone tai jääkaappi rikki? Arvostan omaisuuttani ja pidän siitä huolta.

Ymmärrän, että hyvätuloisena minulla on vapaus valita, miten haluan elää: jos haluaisin, voisin hankkia koko ajan uusinta uutta, mutta valitsen elää toisin. Köyhällä tätä valinnanvapautta ei ole. Mutta köyhällä on kuitenkin vapaus valita pitää huolta siitä vähästä omaisuudestaan, mikä hänellä on.

Koska ne pesukoneet on yleensä jo valmiiksi käytettynä taloon tulleet. Luulisi olevan helppo tajuta pienellä ajattelulla. Vai luuletko tosiaan, että vähävaraiset jollain kirveellä hakkaavat niitä koneitaan rikki ihan huvikseen? Itselläni ei ole vielä ollut yhtäkään uutena ostettua pesukonetta, koska sellaiseen ei ole ollut ainakaan tähän mennessä rahaa. Tottakai ostaisin mieluummin uuden koneen, mutta kun ei siihen ole ollut mahdollisuutta. Jos olisit elänyt minun elämäni yksinhuoltajana, niin ehkä sinullakin ymmärrys vähän laajenisi. Ymmärrätköhän sitäkään, että kasvava lapsi ei vain voi niitä samoja vaatteita tai leluja käyttää sitä 20 vuotta putkeen?

En puhunut sinun elämisestäsi yksinhuoltajana, vaan omasta elämästäni yksineläjänä ja vertasin sitä kaltaisteni (kuten AP) tilanteisiin. Tuolla joku sanoi, että yksin elävälle jää kuukausittain käteen n. 400 euroa kaikkien peruslaskujen ja vuokran jälkeen. Miten siitä ei muka jää säästöön vähintään 100 euroa kuukaudessa? Tai jos jäisi edes 75 euroa kuukaudessa, niin siitähän alkaa kertyä todella hyvä puskurirahasto. Kelahan maksaa myös pesukoneet ym. perustellut kodinkoneet, joten miten niin ei voi uutta ostaa? Katsoin just NYT, että Gigantista saa 149 eurolla uuden pesukoneen. Jos rahaa jää käteen 400 euroa kuukaudessa, niin vaikka menisi 200 euroa siitä ruokaan, niin vielä jää 200 euroa yli joka kuukausi. Kyllä siitä yksineläjällä jää helposti 75 euroa säästöön. Jos ei jää, pitää miettiä, mihin sitä rahaansa tuhlaa. Vaatteita ei tarvitse ostaa joka kuukausi, ei edes joka vuosi. Joku kommentoi edelläsi, että oli työn takana löytää juhlavaate kirpparilta ja hautajaisiin yläosa. Noh, sitten kun ne on kerran hankkinut, niin siellähän ne on, eikä tarvitse muutamaan vuoteen asiaa ajatella. Outoa. Ymmärrän edelleen stressin siitä, että JOS jotain tapahtuu, niin sitten ollaan vaikeuksissa, mutta miten se stressin aihe on aina se hiton pesukone? Outoa myös, että jos käytettynä ostettu pesukone menee aina rikki, niin miksi ostat käytetyn pesukoneen? Paljonko sellaiset maksavat? 50 euroa? Ja sitä käyttää kuinka pitkään ennen kuin hajoaa? Vuoden? Ihan ookoo diili, koska tuon vuoden aikana olet ehtinyt kerryttää säästöihin niin paljon, että voit ostaa upouuden pesukoneen siinä vaiheessa, kun käytetty losahtaa. 

Sinulla on vääriä käsityksiä. Ei Kela maksa mitään uusia pesukoneita kuin ehkä suurperheille tai jos koko taloyhtiössä ei ole pesutupaa. Yleensä jonkinlainen pesutupa ainakin jossain lähitalossa on, mutta siinä voi olla kalliit maksut, siellä voi olla ilkivaltaa, tai se voi olla pikkulapsi kainalossa pyykkejä ja pesuaineita raahaten hyvin hankala käyttää. Itse en saanut edes sosiaalista luottoa pesukoneeseen, koska minulla ei katsottu olevan maksukykyä. Viimeksi kun minä olen pesukoneita Gigantista katsonut, halvimmat maksoivat 300-400e eikä minulla ollut sellaiseen rahaa. Ja kai se kuljetuskin jotain maksaa. Jos sinä nyt olet löytänyt jostain halvemman koneen, niin eipä se minua silloin viimeksi auttanut, kun tarve oli.

Kai nyt jo lopultakin ymmärrät, että silloin on hankittava se, mihin on varaa, vaikkei se olisikaan se paras kone? Et todella taida käsittää, ettei kaikilla ole aina välttämättä montaa sataa ylimääräistä, varsinkin jos on ollut jokin muu isompi hankinta juuri. Tietokone tai puhelin ovat voineet hajota/vanheta/täyttyä juuri. Eivät ne aina välttämättä hajoa, mutta ohjelmat eivät toimi tai tallennustila täyttyy, tai ne toimivat niin hitaasti, ettei kukaan jaksa sellaista odottaa.

En ole ikinä ostanut itsellenikään "parasta" konetta, vaan ostin silloin aikoinaan halvimmat, mitkä löytyivät, ja ne ovat kestäneet. Kaupoissa on aina tarjouksia. Juuri tänään katsomani pesukone Gigantissa maksoi 149 euroa (normaalihinta 169 euroa, eli ei silti niin kallis kuin se, jonka itse väitit halvimmaksi mahdolliseksi. Kauppoja on myös muita kuin Gigantti.) Jos tietokoneessa tallennustila täyttyy, niin ei siinä uuden koneen hankinta auta vaan entisen koneen tallennustilan tyhjentäminen. On tää vaan jännää, miten köyhien selitykset on aina näitä "hirveän kalliiden" laitteiden ostamiseen liittyviä. Arkikin on päin persettä, mutta sitten joka viikko pitää vielä ostaa pyykkikone. 

Ap:n on maksettava erotus itse, ei siitä mihinkään pääse. Muuta kantaa en tähän ota.

Huomioita tästä ketjusta ja niin monesta vastaavasta, jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme:

- hyvin monella on ihan itse keksitty käsitys siitä, millaista on olla tukien varassa

- köyhyys herättää valtavasti vihaa ja halveksuntaa syyhyn katsomatta

- uskotaan, että kuka tahansa löytää työpaikan, jos vain haluaa

- jokainen köyhien halveksija uskoo, että hän itse selviäisi loistavasti köyhänä - hän ei tietenkään usko koskaan päätyvänsä köyhyyteen, koska on niin neuvokas tai valmiiksi rikas tai puolisonsa ylläpitämä tai korvaamaton työntekijä

- hyvin ja kohtalaisesti toimeen tuleva rakastaa listojen laatimista: neljäsataa euroa on ruhtinaallinen rahasumma ihan kaikkeen pakolliseen ja tarpeelliseen, kun sen saa pilkkoa osiin jonkun toisen puolesta, vaikkei mitään käsitystä tilanteesta olisikaan

- jos ns. sossun elätti on sairas tai liikuntarajoitteinen, hän vain valehtelee - ja kyllä sairas ja liikuntarajoitteinenkin löytää työpaikan, jos haluaa, koska työpaikoilla voidaan joustaa tarpeen mukaan

- moni solvaa tukien varassa elävää vain siksi, että on niin ihanaa solvata jotakuta joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen

- ihminen on keskimäärin aika ikävä olento

Kukaan ei varmastikaan vapaaehtoisesti ole pitkäaikaistyötön. Toivon, että saisit jatkaa asumista nykyisessä kämpässäsi. Mutta fakta on vain se, että valtiolla ei ole varaa kustantaa kaikille halukkaille asuntoa näiden haluamalta asuinalueelta.

Silloin kaikkea ei voi saada. Niin kannattaa miettiä, mikä sulle on tärkeintä sijainti, elintaso vai neliöt.

Jos sulla kuitenkin käytännössä olisi varaa maksaa ylimenevä osuus tuestasi, jolloin ruokaa ym. jäisi vähemmän rahaa, niin onko tämä mahdollista? Saisitko välillä haettua esim. leipäjonosta ruokaa ja pystyisitkö elämään niukemmalla budjetilla?

Jos tämä ei tule kyseeseen, niin vaihtoehtona on lisäksi löytää hyvältä sijainnilta erittäin pieni asunto, tai sitten etsiä asuntoa kauempaa, jolloin tingit sijannista, mutta et kuitenkaan joudu minnekään "pahamaineiselle" alueelle, mutta vuokra olisi kuitenkin halvempi.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on maksettava erotus itse, ei siitä mihinkään pääse. Muuta kantaa en tähän ota.

Huomioita tästä ketjusta ja niin monesta vastaavasta, jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme:

- hyvin monella on ihan itse keksitty käsitys siitä, millaista on olla tukien varassa

- köyhyys herättää valtavasti vihaa ja halveksuntaa syyhyn katsomatta

- uskotaan, että kuka tahansa löytää työpaikan, jos vain haluaa

- jokainen köyhien halveksija uskoo, että hän itse selviäisi loistavasti köyhänä - hän ei tietenkään usko koskaan päätyvänsä köyhyyteen, koska on niin neuvokas tai valmiiksi rikas tai puolisonsa ylläpitämä tai korvaamaton työntekijä

- hyvin ja kohtalaisesti toimeen tuleva rakastaa listojen laatimista: neljäsataa euroa on ruhtinaallinen rahasumma ihan kaikkeen pakolliseen ja tarpeelliseen, kun sen saa pilkkoa osiin jonkun toisen puolesta, vaikkei mitään käsitystä tilanteesta olisikaan

- jos ns. sossun elätti on sairas tai liikuntarajoitteinen, hän vain valehtelee - ja kyllä sairas ja liikuntarajoitteinenkin löytää työpaikan, jos haluaa, koska työpaikoilla voidaan joustaa tarpeen mukaan

- moni solvaa tukien varassa elävää vain siksi, että on niin ihanaa solvata jotakuta joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen

- ihminen on keskimäärin aika ikävä olento

Niin, ihminen on keskimäärin aika ikävä olento ja toisten solvaaja. Myös huonommin toimeentulevat solvaavat hyvin toimeentulevia ja väittävät, etteivät nämä ymmärrä mistään mitään. Aika moni tulee kuitenkin hyvin toimeen juuri siksi, että rakastaa listojen laatimista ja asioidensa järjestyksessä pitämistä, sekä ymmärtää, mihin rahat riittävät ja mihin eivät, ja mitä muutoksia voisi tehdä, että olisi paremmin. Näin toimivat myös monet köyhät. 

Olkaamme siis yhtä mieltä siitä, että kukaan ei ymmärrä toisen elämästä yhtään mitään. Joku pärjää köyhänä, joku toinen ei. Joku pärjää rikkaana, jollekin ei mikään riitä. Ap:n tapauksessa nyt vain on niin, että jos ei tosiaan riitä rahat siihen, mitä haluaa, niin ei voi odottaa myöskään sitä, että joku muu maksaa kaiken. On suostuttava joustamaan, koska toiset eivät voi joustaa loputtomiin. Kadullehan saa mennä kerjäämään, jos haluaa. Joissakin maissa ei ole Kelaa eikä tarjota mitään muutakaan apua. Se on mentävä sukulaisten nurkkiin tai pahvilaatikkoon. Täällä sentään pääsee ihan oikeaan taloon. Uusavuttomuutta ilmentää ap:n tapauksessa myös se, että hän ei itse yritä etsiä varallisuuttaan vastaavaa asuntoa, vaan valittelee sitä, että hänen pitäisi muuttaa johonkin Kelan osoittamaan asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.

Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?

Siihen tosiaan on tultu?

Ei.

Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.

Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.

Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.

Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).

Ei ole noin yksinkertaista. Itsellä yhteishuolto, eikä toinen vanhempi ikinä sallisi muuttoa. Vaikka sallisikin, ei lapsia voi ihan noin vain repäistä hyvästä koulustaan ja kaveripiiristään, ja muuttaa yhtäkkiä jonnekin Juupajoelle pelkän halvemman vuokran takia.

Ei se tietenkään tällaisessa tapauksessa ole yksinkertaista.

Sen sijaan monelle lapsettomalle, pa-työttömälle ikisinkulle se ei sen sijaan olisi välttämättä kovin monimutkaista. Tosin monilla pienituloisilla, joilla sekä fyysinen että henkinen elämänpiiri on muutenkin pieni, on usein vaikeaa muuttaa jo ihan sen takia, että muutokset ahdistavat.

Miksi täällä moni tuntuu ajattelevan että olisi jotenkin "helppoa ja yksinkertaista" yhtään kenellekään yht'äkkiä vain muuttaa toiselle puolen Suomea?

Mitä jos työtön on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ja koko hänen elämänsä on rakentunut sinne. Kaikki tuntemansa ihmiset asuvat siellä.

Sitten hänen oletetaan vain muuttavan jonnekin monen sadan kilometrin päähän että valtio voisi säästää hänen kohdallaan satasen tai pari kuukaudessa.

Ikään kuin hän ei olisi olemassa minään muuna kuin numerona. Eikö työtön ole ihminen ollenkaan?

Kyllä minä ainakin masentuisin lopullisesti, jos joutuisin muuttamaan jonnekin hevon pe***eseen, pois kaikkien sukulaisten, lapsuudenystävien, kavereiden, ja tutun ympäristön luota...Vaikka olenkin ollut työtön jo kohta kolme vuotta.

Uaa, uaa.

Käytännössä miltei jokainen muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan joskus elämänsä aikana. Sosiaalisia verkostoja jää taakse - mutta niitä voi rakentaa myös uusia.

Ei tässä tarkoitettu sitä, että kaikkien työttömien pitäisi muuttaa toiselle puolelle Suomea, useimmiten edullisempi asunto löytyisi alle 100 km päästä.

Nykyisellä Onnibussien ja Skypen aikakaudella kukaan ei ole tuomittu sosiaaliseen eristykseen, vaikka esimerkiksi sukulaiset tai pääosa ystävistä asuisi eri paikkakunnalla.

Toki, useimmiten juuri pitkäaikaistyöttömät eivät ole koskaan muuttaneet kotipaikkakunnaltaan yhtään mihinkään (ei töiden, ei opintojen perässä), joten ei ihme, että se tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Minä en ainakaan ole vuosiin onnistunut luomaan mitään "uusia sosiaalisia verkostoja"

Kyllä ne mahdollisuudet ovat sulkeutuneet silloin kun ihmiset alkoivat perheellistyä, eikä enää ollut bileitä tai baarireissuja.

Mutta edelleen olen hyvin läheisissä väleissä lapsuuden -ja nuoruudenystävieni kanssa...En tiedä mitä tekisin, jos joutuisin heistä kaikista eroon toiselle puolen Suomea.

N38

Et ole onnistunut vai et ole yrittänyt? Aivan. Et ole yrittänytkään. Koska et ole toisella puolella Suomea. Asut niissä samoissa ympyröissä missä ennenkin etkä tee mitään eri tavalla koskaan. Jos joutuisit toiselle puolelle Suomea, varmasti alkaisi kavereitakin löytyä. Sitä paitsi, ei tarvitse muuttaa toiselle puolelle Suomea, ei edes ap:n. Tarvitsee muuttaa vain eri alueelle samassa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa aiempaan.) Entäpä vaatteet? Minulla on edelleen arkikäytössä vaatteita, jotka olen ostanut vuosia sitten. Löytyy jopa pari urheilupaitaa, jotka ovat olleet minulla 15 vuotta. Vaatekaappini on värikoodattu (neljää eri väriä), ja nykyisin kai sanottaisiin "kapselivaatekaappi", eli kaikki sopii kaikkien kanssa, ja koska vaatetyylini on eleetön, saan asusteilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä aikaiseksi. Ja nämä vaatteet ovat kahta lukuunottamatta H&M:n "retkuja", mutta eivät kyllä näytä siltä. Pidän vaatteet ja tavarat puhtaina ja siisteinä, käytän kotona kotivaatteita (käytöstä poistetut arkityövaatteet), jotka voivat näyttää miltä sattuu, mutta näin kaikki muut vaatteet pysyvät hyvinä. Muiden seurassa olen aina siististi pukeutunut. Minulla on ehkä yhdeksän paria kenkiä? Siinä on parit kesäsandaalit, parit juhlakengät, talvisaappaat, tennarit, vapaa-ajan kengät, kumpparit (90-luvulta!), lenkkarit. Kaikki näistä ovat ns. halpismerkkejä, mutta ovat kestäneet hyvin käytössä vuosia. Ostan yhdet uudet kengät ehkä joka toinen vuosi entisten kuluneiden tilalle. Viime vuonna ostin uudet talvisaappaat. Juhlakengät ja sandaalit ovat n. 12-14 vuotta vanhat, muita kenkiä tulee tarve uusia nopeammin. Tyylini on ajaton, joten yksikään vaatteeni ei ole mennyt pois muodista.

En koe eläväni kitsastellen. Voin käydä ravintoloissa, käyn leffoissa ja teatterissa paljon, eli en pelkää käyttää rahaa, mutta peruselämiseen sitä ei vain kulu, koska en koe tarvitsevani uusinta uutta. Kohta menevät kodinkoneet vaihtoon, kun talooni tulee putkiremppa, jonka myötä uusitaan kaikki, mutta se ei mielestäni vähennä sitä tosiasiaa, että edelliset laitteet ovat kestäneet hyvänä 20 vuotta, ja kestäisivät edelleen. Miten köyhillä on aina pesukone tai jääkaappi rikki? Arvostan omaisuuttani ja pidän siitä huolta.

Ymmärrän, että hyvätuloisena minulla on vapaus valita, miten haluan elää: jos haluaisin, voisin hankkia koko ajan uusinta uutta, mutta valitsen elää toisin. Köyhällä tätä valinnanvapautta ei ole. Mutta köyhällä on kuitenkin vapaus valita pitää huolta siitä vähästä omaisuudestaan, mikä hänellä on.

Koska ne pesukoneet on yleensä jo valmiiksi käytettynä taloon tulleet. Luulisi olevan helppo tajuta pienellä ajattelulla. Vai luuletko tosiaan, että vähävaraiset jollain kirveellä hakkaavat niitä koneitaan rikki ihan huvikseen? Itselläni ei ole vielä ollut yhtäkään uutena ostettua pesukonetta, koska sellaiseen ei ole ollut ainakaan tähän mennessä rahaa. Tottakai ostaisin mieluummin uuden koneen, mutta kun ei siihen ole ollut mahdollisuutta. Jos olisit elänyt minun elämäni yksinhuoltajana, niin ehkä sinullakin ymmärrys vähän laajenisi. Ymmärrätköhän sitäkään, että kasvava lapsi ei vain voi niitä samoja vaatteita tai leluja käyttää sitä 20 vuotta putkeen?

En puhunut sinun elämisestäsi yksinhuoltajana, vaan omasta elämästäni yksineläjänä ja vertasin sitä kaltaisteni (kuten AP) tilanteisiin. Tuolla joku sanoi, että yksin elävälle jää kuukausittain käteen n. 400 euroa kaikkien peruslaskujen ja vuokran jälkeen. Miten siitä ei muka jää säästöön vähintään 100 euroa kuukaudessa? Tai jos jäisi edes 75 euroa kuukaudessa, niin siitähän alkaa kertyä todella hyvä puskurirahasto. Kelahan maksaa myös pesukoneet ym. perustellut kodinkoneet, joten miten niin ei voi uutta ostaa? Katsoin just NYT, että Gigantista saa 149 eurolla uuden pesukoneen. Jos rahaa jää käteen 400 euroa kuukaudessa, niin vaikka menisi 200 euroa siitä ruokaan, niin vielä jää 200 euroa yli joka kuukausi. Kyllä siitä yksineläjällä jää helposti 75 euroa säästöön. Jos ei jää, pitää miettiä, mihin sitä rahaansa tuhlaa. Vaatteita ei tarvitse ostaa joka kuukausi, ei edes joka vuosi. Joku kommentoi edelläsi, että oli työn takana löytää juhlavaate kirpparilta ja hautajaisiin yläosa. Noh, sitten kun ne on kerran hankkinut, niin siellähän ne on, eikä tarvitse muutamaan vuoteen asiaa ajatella. Outoa. Ymmärrän edelleen stressin siitä, että JOS jotain tapahtuu, niin sitten ollaan vaikeuksissa, mutta miten se stressin aihe on aina se hiton pesukone? Outoa myös, että jos käytettynä ostettu pesukone menee aina rikki, niin miksi ostat käytetyn pesukoneen? Paljonko sellaiset maksavat? 50 euroa? Ja sitä käyttää kuinka pitkään ennen kuin hajoaa? Vuoden? Ihan ookoo diili, koska tuon vuoden aikana olet ehtinyt kerryttää säästöihin niin paljon, että voit ostaa upouuden pesukoneen siinä vaiheessa, kun käytetty losahtaa. 

Sinulla on vääriä käsityksiä. Ei Kela maksa mitään uusia pesukoneita kuin ehkä suurperheille tai jos koko taloyhtiössä ei ole pesutupaa. Yleensä jonkinlainen pesutupa ainakin jossain lähitalossa on, mutta siinä voi olla kalliit maksut, siellä voi olla ilkivaltaa, tai se voi olla pikkulapsi kainalossa pyykkejä ja pesuaineita raahaten hyvin hankala käyttää. Itse en saanut edes sosiaalista luottoa pesukoneeseen, koska minulla ei katsottu olevan maksukykyä. Viimeksi kun minä olen pesukoneita Gigantista katsonut, halvimmat maksoivat 300-400e eikä minulla ollut sellaiseen rahaa. Ja kai se kuljetuskin jotain maksaa. Jos sinä nyt olet löytänyt jostain halvemman koneen, niin eipä se minua silloin viimeksi auttanut, kun tarve oli.

Kai nyt jo lopultakin ymmärrät, että silloin on hankittava se, mihin on varaa, vaikkei se olisikaan se paras kone? Et todella taida käsittää, ettei kaikilla ole aina välttämättä montaa sataa ylimääräistä, varsinkin jos on ollut jokin muu isompi hankinta juuri. Tietokone tai puhelin ovat voineet hajota/vanheta/täyttyä juuri. Eivät ne aina välttämättä hajoa, mutta ohjelmat eivät toimi tai tallennustila täyttyy, tai ne toimivat niin hitaasti, ettei kukaan jaksa sellaista odottaa.

En ole ikinä ostanut itsellenikään "parasta" konetta, vaan ostin silloin aikoinaan halvimmat, mitkä löytyivät, ja ne ovat kestäneet. Kaupoissa on aina tarjouksia. Juuri tänään katsomani pesukone Gigantissa maksoi 149 euroa (normaalihinta 169 euroa, eli ei silti niin kallis kuin se, jonka itse väitit halvimmaksi mahdolliseksi. Kauppoja on myös muita kuin Gigantti.) Jos tietokoneessa tallennustila täyttyy, niin ei siinä uuden koneen hankinta auta vaan entisen koneen tallennustilan tyhjentäminen. On tää vaan jännää, miten köyhien selitykset on aina näitä "hirveän kalliiden" laitteiden ostamiseen liittyviä. Arkikin on päin persettä, mutta sitten joka viikko pitää vielä ostaa pyykkikone. 

Vieläkö jaksat ajankata tuosta Gigantin 149 euron koneesta? Taidat olla aika rasittava ihminen? Missäs se kone oli silloin, kun minä pari vuotta sitten tarvitsin konetta? Ja katsos, kun ihmisillä voi olla muitakin rahareikiä, kuin pelkkä pesukone, kuten vaikkapa opintovelan lyhennys. Mutta sinä omien sanojesi mukaan "rikas rouvahan" et voi sitä ymmärtää, mutta kovasti näyttää olevan aikaa ja energiaa jankuttaa turhaa. Nyt aloit jostain tallennustilasta jankuttaa. Kuule, jos kone on jo muutenkin rämä ja huono eikä ohjelmat toimi ja päivtyksiä ei enää saa, niin vain tollo alkaa jotain tallennustilaa tyhjentelemään. Älä takerru joka helvatan sanaan. Mene vaikka laskemaan niitä rikkauksiasi ja kuvittelemaan olevasi muita parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa aiempaan.) Entäpä vaatteet? Minulla on edelleen arkikäytössä vaatteita, jotka olen ostanut vuosia sitten. Löytyy jopa pari urheilupaitaa, jotka ovat olleet minulla 15 vuotta. Vaatekaappini on värikoodattu (neljää eri väriä), ja nykyisin kai sanottaisiin "kapselivaatekaappi", eli kaikki sopii kaikkien kanssa, ja koska vaatetyylini on eleetön, saan asusteilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä aikaiseksi. Ja nämä vaatteet ovat kahta lukuunottamatta H&M:n "retkuja", mutta eivät kyllä näytä siltä. Pidän vaatteet ja tavarat puhtaina ja siisteinä, käytän kotona kotivaatteita (käytöstä poistetut arkityövaatteet), jotka voivat näyttää miltä sattuu, mutta näin kaikki muut vaatteet pysyvät hyvinä. Muiden seurassa olen aina siististi pukeutunut. Minulla on ehkä yhdeksän paria kenkiä? Siinä on parit kesäsandaalit, parit juhlakengät, talvisaappaat, tennarit, vapaa-ajan kengät, kumpparit (90-luvulta!), lenkkarit. Kaikki näistä ovat ns. halpismerkkejä, mutta ovat kestäneet hyvin käytössä vuosia. Ostan yhdet uudet kengät ehkä joka toinen vuosi entisten kuluneiden tilalle. Viime vuonna ostin uudet talvisaappaat. Juhlakengät ja sandaalit ovat n. 12-14 vuotta vanhat, muita kenkiä tulee tarve uusia nopeammin. Tyylini on ajaton, joten yksikään vaatteeni ei ole mennyt pois muodista.

En koe eläväni kitsastellen. Voin käydä ravintoloissa, käyn leffoissa ja teatterissa paljon, eli en pelkää käyttää rahaa, mutta peruselämiseen sitä ei vain kulu, koska en koe tarvitsevani uusinta uutta. Kohta menevät kodinkoneet vaihtoon, kun talooni tulee putkiremppa, jonka myötä uusitaan kaikki, mutta se ei mielestäni vähennä sitä tosiasiaa, että edelliset laitteet ovat kestäneet hyvänä 20 vuotta, ja kestäisivät edelleen. Miten köyhillä on aina pesukone tai jääkaappi rikki? Arvostan omaisuuttani ja pidän siitä huolta.

Ymmärrän, että hyvätuloisena minulla on vapaus valita, miten haluan elää: jos haluaisin, voisin hankkia koko ajan uusinta uutta, mutta valitsen elää toisin. Köyhällä tätä valinnanvapautta ei ole. Mutta köyhällä on kuitenkin vapaus valita pitää huolta siitä vähästä omaisuudestaan, mikä hänellä on.

Koska ne pesukoneet on yleensä jo valmiiksi käytettynä taloon tulleet. Luulisi olevan helppo tajuta pienellä ajattelulla. Vai luuletko tosiaan, että vähävaraiset jollain kirveellä hakkaavat niitä koneitaan rikki ihan huvikseen? Itselläni ei ole vielä ollut yhtäkään uutena ostettua pesukonetta, koska sellaiseen ei ole ollut ainakaan tähän mennessä rahaa. Tottakai ostaisin mieluummin uuden koneen, mutta kun ei siihen ole ollut mahdollisuutta. Jos olisit elänyt minun elämäni yksinhuoltajana, niin ehkä sinullakin ymmärrys vähän laajenisi. Ymmärrätköhän sitäkään, että kasvava lapsi ei vain voi niitä samoja vaatteita tai leluja käyttää sitä 20 vuotta putkeen?

En puhunut sinun elämisestäsi yksinhuoltajana, vaan omasta elämästäni yksineläjänä ja vertasin sitä kaltaisteni (kuten AP) tilanteisiin. Tuolla joku sanoi, että yksin elävälle jää kuukausittain käteen n. 400 euroa kaikkien peruslaskujen ja vuokran jälkeen. Miten siitä ei muka jää säästöön vähintään 100 euroa kuukaudessa? Tai jos jäisi edes 75 euroa kuukaudessa, niin siitähän alkaa kertyä todella hyvä puskurirahasto. Kelahan maksaa myös pesukoneet ym. perustellut kodinkoneet, joten miten niin ei voi uutta ostaa? Katsoin just NYT, että Gigantista saa 149 eurolla uuden pesukoneen. Jos rahaa jää käteen 400 euroa kuukaudessa, niin vaikka menisi 200 euroa siitä ruokaan, niin vielä jää 200 euroa yli joka kuukausi. Kyllä siitä yksineläjällä jää helposti 75 euroa säästöön. Jos ei jää, pitää miettiä, mihin sitä rahaansa tuhlaa. Vaatteita ei tarvitse ostaa joka kuukausi, ei edes joka vuosi. Joku kommentoi edelläsi, että oli työn takana löytää juhlavaate kirpparilta ja hautajaisiin yläosa. Noh, sitten kun ne on kerran hankkinut, niin siellähän ne on, eikä tarvitse muutamaan vuoteen asiaa ajatella. Outoa. Ymmärrän edelleen stressin siitä, että JOS jotain tapahtuu, niin sitten ollaan vaikeuksissa, mutta miten se stressin aihe on aina se hiton pesukone? Outoa myös, että jos käytettynä ostettu pesukone menee aina rikki, niin miksi ostat käytetyn pesukoneen? Paljonko sellaiset maksavat? 50 euroa? Ja sitä käyttää kuinka pitkään ennen kuin hajoaa? Vuoden? Ihan ookoo diili, koska tuon vuoden aikana olet ehtinyt kerryttää säästöihin niin paljon, että voit ostaa upouuden pesukoneen siinä vaiheessa, kun käytetty losahtaa. 

Sinulla on vääriä käsityksiä. Ei Kela maksa mitään uusia pesukoneita kuin ehkä suurperheille tai jos koko taloyhtiössä ei ole pesutupaa. Yleensä jonkinlainen pesutupa ainakin jossain lähitalossa on, mutta siinä voi olla kalliit maksut, siellä voi olla ilkivaltaa, tai se voi olla pikkulapsi kainalossa pyykkejä ja pesuaineita raahaten hyvin hankala käyttää. Itse en saanut edes sosiaalista luottoa pesukoneeseen, koska minulla ei katsottu olevan maksukykyä. Viimeksi kun minä olen pesukoneita Gigantista katsonut, halvimmat maksoivat 300-400e eikä minulla ollut sellaiseen rahaa. Ja kai se kuljetuskin jotain maksaa. Jos sinä nyt olet löytänyt jostain halvemman koneen, niin eipä se minua silloin viimeksi auttanut, kun tarve oli.

Kai nyt jo lopultakin ymmärrät, että silloin on hankittava se, mihin on varaa, vaikkei se olisikaan se paras kone? Et todella taida käsittää, ettei kaikilla ole aina välttämättä montaa sataa ylimääräistä, varsinkin jos on ollut jokin muu isompi hankinta juuri. Tietokone tai puhelin ovat voineet hajota/vanheta/täyttyä juuri. Eivät ne aina välttämättä hajoa, mutta ohjelmat eivät toimi tai tallennustila täyttyy, tai ne toimivat niin hitaasti, ettei kukaan jaksa sellaista odottaa.

En ole ikinä ostanut itsellenikään "parasta" konetta, vaan ostin silloin aikoinaan halvimmat, mitkä löytyivät, ja ne ovat kestäneet. Kaupoissa on aina tarjouksia. Juuri tänään katsomani pesukone Gigantissa maksoi 149 euroa (normaalihinta 169 euroa, eli ei silti niin kallis kuin se, jonka itse väitit halvimmaksi mahdolliseksi. Kauppoja on myös muita kuin Gigantti.) Jos tietokoneessa tallennustila täyttyy, niin ei siinä uuden koneen hankinta auta vaan entisen koneen tallennustilan tyhjentäminen. On tää vaan jännää, miten köyhien selitykset on aina näitä "hirveän kalliiden" laitteiden ostamiseen liittyviä. Arkikin on päin persettä, mutta sitten joka viikko pitää vielä ostaa pyykkikone. 

Vieläkö jaksat ajankata tuosta Gigantin 149 euron koneesta? Taidat olla aika rasittava ihminen? Missäs se kone oli silloin, kun minä pari vuotta sitten tarvitsin konetta? Ja katsos, kun ihmisillä voi olla muitakin rahareikiä, kuin pelkkä pesukone, kuten vaikkapa opintovelan lyhennys. Mutta sinä omien sanojesi mukaan "rikas rouvahan" et voi sitä ymmärtää, mutta kovasti näyttää olevan aikaa ja energiaa jankuttaa turhaa. Nyt aloit jostain tallennustilasta jankuttaa. Kuule, jos kone on jo muutenkin rämä ja huono eikä ohjelmat toimi ja päivtyksiä ei enää saa, niin vain tollo alkaa jotain tallennustilaa tyhjentelemään. Älä takerru joka helvatan sanaan. Mene vaikka laskemaan niitä rikkauksiasi ja kuvittelemaan olevasi muita parempi. 

Jos itse takertuu jokaiseen sanaan, mitä voi odottaa vastaukselta? Harvempi varakas ihminen ajattelee muiden olevan huonompia. Kyllä ne yleensä on ne köyhät, jotka itseään alentavat ja kuvittelevat toisten ajattelevan heistä vaikka mitä. Rauhoituhan nyt. Jos toisella on eriävä mielipide kuin sinulla, niin sitten on. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on maksettava erotus itse, ei siitä mihinkään pääse. Muuta kantaa en tähän ota.

Huomioita tästä ketjusta ja niin monesta vastaavasta, jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme:

- hyvin monella on ihan itse keksitty käsitys siitä, millaista on olla tukien varassa

- köyhyys herättää valtavasti vihaa ja halveksuntaa syyhyn katsomatta

- uskotaan, että kuka tahansa löytää työpaikan, jos vain haluaa

- jokainen köyhien halveksija uskoo, että hän itse selviäisi loistavasti köyhänä - hän ei tietenkään usko koskaan päätyvänsä köyhyyteen, koska on niin neuvokas tai valmiiksi rikas tai puolisonsa ylläpitämä tai korvaamaton työntekijä

- hyvin ja kohtalaisesti toimeen tuleva rakastaa listojen laatimista: neljäsataa euroa on ruhtinaallinen rahasumma ihan kaikkeen pakolliseen ja tarpeelliseen, kun sen saa pilkkoa osiin jonkun toisen puolesta, vaikkei mitään käsitystä tilanteesta olisikaan

- jos ns. sossun elätti on sairas tai liikuntarajoitteinen, hän vain valehtelee - ja kyllä sairas ja liikuntarajoitteinenkin löytää työpaikan, jos haluaa, koska työpaikoilla voidaan joustaa tarpeen mukaan

- moni solvaa tukien varassa elävää vain siksi, että on niin ihanaa solvata jotakuta joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen

- ihminen on keskimäärin aika ikävä olento

En vihaa enkä halveksu köyhiä. Ärsyttää vain tuo ruikutus, vaikka kaikkea saa. Olen itse entinen köyhä ja samanlaisia köyhiä olivat kaikki tuttavani. Pitkäaikaistyöttömiä kaikki, mutta sairaita tai työkyvyttömiä ei meistä kukaan. Ne, jotka lakkasivat ruikuttamasta, alkoivat pärjätä, mutta ne, joiden mielestä maailma on heille kaikesta velkaa, ovat köyhiä edelleen. Eri asia, jos on oikeasti niin sairas, ettei mihinkään kykene, mutta ei silloinkaan tarvitse ruikuttaa. Ei se mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa.

Jokainen, joka maksaa itse asumiskulunsa, voi päättää missä asuu.

Kyllä, vaikka maataloustuella, kunhan itse hoitaa verkkopankissa sen maksamisen.

Ysärin laman aikaan kunnat perustivat täöllaisia keskitysleirejä pankkiirien jallittamille ressukoille ja sosiiaalitapauksille. Ikävä kyllä Sipilän kakkoshallitusta ei saatu, jolloin olisi perustettu vastaavat aktiivimallien kurjistamille.