Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko Kela pakottaa tuilla elävän muuttamaan huonolle alueelle, ja vielä siellä poikkeukselliseen huonon talon asuntoon, jos nykyisen asunnon vuokra on "liian kallis" ?
31.08.2021 |
Nykyinen vuokrani siis ylittää kelan kuntakohtaisen "vuokranormin", joka on täällä PK-seudulla 694e. Asuntoni vuokra on 780e.
Asuntoni on kuitenkin on hyvällä alueella ja hyvillä naapureilla varustettu. Täällä ei ole ollenkaan ns. sosiaalitapauksia kuten alkoholisteja, nistejä tai muita vastaavia. Kukaan ei mölyä öisin, eikä varastelua tai muuta häiriötekijöitä ilmene. Äänieristys on todella hyvä.
Minä itse en käytä lainkaan päihteitä, en edes polta tupakkaa tai juo kahvia. Elän todella siivosti ja kunnollisesti, aina maksan vuokrani ajallaan.
Nyt olisi kuitenkin tarjolla halvempi asunto, nykyistä pienempi ja huonommin varusteltu, sekä paljon vanhempi myös. (Todennäköisesti huonosti äänieristetty kun 70-luvun talo). Parvekettakaan ei ole.
Mutta ennen kaikkea tuo asunto sijaitsee tämän kaupungin huonoimmalla alueella, jossa huomattavan suuri osa asukkaista on alkoholisteja, nistejä sekä muutenkin elämänkoululaisia.
Kyseessä on kaupungin asunto.
Tuntemiani ihmisiä on asunut tuolla alueella, ja jokainen heistä on muuttanut pois heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Sanovat etteivät ikinä enää muuttaisi sinne, vaikka saisivat asunnon puoleen hintaan.
Nyt Kela haluaa minun muuttavan sinne vain siksi, että vuokrani laskisi 780 eurosta 640 euroon. Tuntuu aivan järjettömältä ajatukselta. Koko elämäni muuttuisi todella radikaalisti, koska itse olen todella hiljainen ja rauhallinen ihminen, sekä elän kunnollisesti.
Onko jollakin kokemusta vastaavasta tilanteesta? Voinko tällaisilla sosiaalisilla syillä perustella Kelallle että minun ei tulisi muuttaa tuonne pahamaineiseen lähiöön?
Siellä varmaan oletetaan että olen itsekin samanlainen ongelmallinen, kun olen pitkäaikaistyötön. Mutta se ei pidä paikkaansa. Olen rauhallinen ja erakkoluonteinen.
Kommentit (263)
Omistusasunto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lyhennän asuntolainaa työmarkkinatuella. Kahdeksas vuosi menossa. Hyvin riittää.
Onko tämäkään oikein? Tallettaa kelan rahaa omiin säästöihinsä?
Minusta omistusasuminen on vuokra-asumista järkevämpää. Helsinki asuinpaikkana takaa lisäksi sen, ettei sijoituksen arvo laske.
Jokainen on toki oman onnensa seppä.
Itseäni ei haittaa mikään, paitsi ehkä töihin ajavien liikennemelu puoli kahdeksalta aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elänyt tuilla, enkä tiedä, paljonko niitä kuukaudessa saa, mutta ihmettelen tosi paljon sitä, ettei annetulla rahalla muka pärjäisi. Jos siis valtio maksaa asumiskustannukset (vuokra, sähkö, vesi), niin kuin täällä on sanottu, ja ruokatarvikkeitakin saa pääkaupunkiseudulla Hurstin jonosta, ettei ruokiinkaan tarvitse käyttää joka kerta niin paljon kuin niihin saattaisi mennä. Olen itse hyvin toimeentuleva, yksin asuva nainen. (Täällä varmaan sanottaisiin, että rikas, mikä varmaan on ihan oikea arvio, jos mitataan koko maailman tulotasojen perusteella.) Asun "hienossa" omistusasunnossa ja minulla on kaikkea riittävästi, olen työssäkäyvä. Mutta ns. perusarkeen ei mielestäni kulu juuri mitään:
- käytän ruokaostoksiin kuukaudessa 130-160 euroa, mutta pärjäisin vähemmälläkin - mainitsemallani summalla syön juuri niitä ruokia kuin haluan, juuri niin usein kuin haluan (tähän summaan ei kuulu mukaan mahdollinen ravintolaruokailu, jota harrastan ehkä kerran kuussa, kerran parissa kuussa?)
- kaikki kodinkoneeni ovat halpistuotteita eikä mitään uusinta uutta sikakallista Boschia tms., koska ostin ne aikoinaan pienellä budjetilla enkä aio hankkia uutta ennen kuin hajoavat
- ostan vaatteeni useimmiten H&M:ltä, mutta viimeksi olen ostanut uuden vaatteen neljä vuotta sitten (+ yhdet uudet kengät viime vuonna, jos joku ne vaatteeksi laskee)- minulla ei ole autoa, vaan käytän julkisia tai 30 vuotta vanhaa polkupyörääni, joka on nyt todella trendikäs
Täällä kuulee usein perusteluja, että eläminen on kallista, mutta tuntuu, että näillä valittajilla on aina jotakin rikki. Pesukone hajoaa, kengät ovat risat, ei ole juhlavaatetta jne. Minulta ei ole KOSKAAN hajonnut mikään itse hankkimani kodinkone. Olen elänyt omistusasunnossani 20 vuotta, ja minulla toimii edelleen ihan kaikki, minkä olen tänne alussa hankkinut: pesukone, jääkaappi-pakastin, kahvinkeitin, pölynimuri, hella/liesi, mikroaaltouuni, pöytätuuletin, akkuporakone. Ainoat asiat, joita olen päivittänyt, ovat kännykkä ja läppäri. Mitään huipputason vehkeitä nekään eivät ole, ja älykännykkäkin on jo 7 vuotta vanha. Minulla on töissä töiden puolesta työkoneet, joita voin käyttää ainoastaan työpaikalla (kytkeminen kotiverkkoon kielletty), mutta omien ei tarvitse riittää kuin perusjuttuihin, joten edullisesti olen niistä selviytynyt. (Jatkuu toisessa viestissä!)
Ymmärrän osittain mitä tarkoitat, sillä olen itsekin nykyään hyvätuloinen. Sen sijaan olen eri mieltä tuosta kuinka helppo on elää halvalla. Olin itse opiskelija ja pienituloinen todella monta vuotta (yli 10 sairastelun yms takia). En tuona aikana ostanut vaatteita/vuodevaatteita/astioita/kodinkoneita kuin kirppiksiltä, mistä syystä aina puuttui jotain. Kaverin mennessä naimisiin olin oikeasti pulassa kun tarvitsin jonkun juhlavaatteen. Ravasin kirppiksillä noin kuukauden verran jotta löysin tilaisuuteen sopivan asun kympillä (ei valkoinen/musta ja kesähäihin sopiva pituus). Hautajaisten tullessa olisin omistanut mustat housut, mutten mitään siistiä yläosaa tai mekkoa, joten sama etsiminen oli taas edessä. Häitä edeltävät polttarit ja häälahja aiheuttivat päänvaivaa, kuten myös matkat/yöpyminen/yms rahattomana. Lopulta työllistyessäni meni varmaan kaksi vuotta kunnes sain varastoni "täyteen" sen verran toimivaa tavaraa ettei sanojesi mukaan "jotain aina ollut rikki".
Edelleenkin, hyvätuloisena, keitän kahvia 5e maksaneella klenkalla kahvinkeittimellä 90-luvulta. Silitysrautani maksoi muistaakseni 3e kirppiksellä aikoinaan mutta alkaa olla kovan käytön jälkeen jo naarmuinen ja nuhjuinen. Edelliseen tilanteeseen verrattuna en kuitenkaan stressaannu näistä yhtään koska tiedän että voin nykyään korvata mahdollisen rikkimenevän tai puuttuvan tavaran yhdessä hujauksessa. Ennen se ei ollut mahdollista, ja rikkimenneet talvikengät aiheuttivat oikeasti ahdistuskohtauksen. Samoin talvitakki johon kaverini vahingossa poltti tupakalla reiän baarin ulkopuolella.
Köyhyydessä vaikeinta ei ole sen yksittäisen pennin venytys. Kyllä minäkin olin itseeni tyytyväinen kun keksin kursia kahdesta rikkinäisestä alusvaatteesta yhden kokonaisen. Ongelmaksi muodostui se ettei sitä rahaa tullut missään vaiheessa edes välttäviin menoihin, vaan velkaantuminen oli lähes välttämätöntä, vaikka eli niin pienellä budjetilla kuin mahdollista. Näköalattomuus ja ikuinen synkkyys on myös mieltä masentavaa: "tiedät" jo ettei mitään kannata edes yrittää suunnitella kun se kaatuu johonkin budjettiasiaan (museomatka naapurikaupunkiin vaatisi matkojen ja museolippujen lisäksi ainakin ruokailun ulkona (kallista!); kotona järjestetyt ompelukestit vaatisivat leipomusten lisäksi "laatukahvin" ja teepaketin ostamista; baari-ilta ulkona järjestyisi jos menisi halpaan paikkaan happyhourin vikana puolituntisena jolloin olisi varaa juoda yksi juoma sisääntullessa ja ottaa toinen mukaan vikoina minuutteina)
Opiskelijana tuota köyhäilyä jaksoi koska oli jonkinlainen usko ja luottamus tulevaisuuteen: kunhan valmistun niin tilanne muuttuu. Sen sijaan jos joutuisin tuohon tilanteeseen nyt vanhempana voisi olla etten selviytyisikään niin hyvin, kun tulevaisuus ei olisikaan niin lupaava.
Harvalla työssäkäyvälläkään on varaa asua unelmaalueella unelmakodissa, joten miksi tuilla elävän pitää saada asua parhaalla paikalla työssäkäyvien piikkiin? Nykyinen systeemi on kyllä uskomaton.
Vierailija kirjoitti:
(Jatkoa aiempaan.) Entäpä vaatteet? Minulla on edelleen arkikäytössä vaatteita, jotka olen ostanut vuosia sitten. Löytyy jopa pari urheilupaitaa, jotka ovat olleet minulla 15 vuotta. Vaatekaappini on värikoodattu (neljää eri väriä), ja nykyisin kai sanottaisiin "kapselivaatekaappi", eli kaikki sopii kaikkien kanssa, ja koska vaatetyylini on eleetön, saan asusteilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä aikaiseksi. Ja nämä vaatteet ovat kahta lukuunottamatta H&M:n "retkuja", mutta eivät kyllä näytä siltä. Pidän vaatteet ja tavarat puhtaina ja siisteinä, käytän kotona kotivaatteita (käytöstä poistetut arkityövaatteet), jotka voivat näyttää miltä sattuu, mutta näin kaikki muut vaatteet pysyvät hyvinä. Muiden seurassa olen aina siististi pukeutunut. Minulla on ehkä yhdeksän paria kenkiä? Siinä on parit kesäsandaalit, parit juhlakengät, talvisaappaat, tennarit, vapaa-ajan kengät, kumpparit (90-luvulta!), lenkkarit. Kaikki näistä ovat ns. halpismerkkejä, mutta ovat kestäneet hyvin käytössä vuosia. Ostan yhdet uudet kengät ehkä joka toinen vuosi entisten kuluneiden tilalle. Viime vuonna ostin uudet talvisaappaat. Juhlakengät ja sandaalit ovat n. 12-14 vuotta vanhat, muita kenkiä tulee tarve uusia nopeammin. Tyylini on ajaton, joten yksikään vaatteeni ei ole mennyt pois muodista.
En koe eläväni kitsastellen. Voin käydä ravintoloissa, käyn leffoissa ja teatterissa paljon, eli en pelkää käyttää rahaa, mutta peruselämiseen sitä ei vain kulu, koska en koe tarvitsevani uusinta uutta. Kohta menevät kodinkoneet vaihtoon, kun talooni tulee putkiremppa, jonka myötä uusitaan kaikki, mutta se ei mielestäni vähennä sitä tosiasiaa, että edelliset laitteet ovat kestäneet hyvänä 20 vuotta, ja kestäisivät edelleen. Miten köyhillä on aina pesukone tai jääkaappi rikki? Arvostan omaisuuttani ja pidän siitä huolta.
Ymmärrän, että hyvätuloisena minulla on vapaus valita, miten haluan elää: jos haluaisin, voisin hankkia koko ajan uusinta uutta, mutta valitsen elää toisin. Köyhällä tätä valinnanvapautta ei ole. Mutta köyhällä on kuitenkin vapaus valita pitää huolta siitä vähästä omaisuudestaan, mikä hänellä on.
Koska ne pesukoneet on yleensä jo valmiiksi käytettynä taloon tulleet. Luulisi olevan helppo tajuta pienellä ajattelulla. Vai luuletko tosiaan, että vähävaraiset jollain kirveellä hakkaavat niitä koneitaan rikki ihan huvikseen? Itselläni ei ole vielä ollut yhtäkään uutena ostettua pesukonetta, koska sellaiseen ei ole ollut ainakaan tähän mennessä rahaa. Tottakai ostaisin mieluummin uuden koneen, mutta kun ei siihen ole ollut mahdollisuutta. Jos olisit elänyt minun elämäni yksinhuoltajana, niin ehkä sinullakin ymmärrys vähän laajenisi. Ymmärrätköhän sitäkään, että kasvava lapsi ei vain voi niitä samoja vaatteita tai leluja käyttää sitä 20 vuotta putkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasunto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lyhennän asuntolainaa työmarkkinatuella. Kahdeksas vuosi menossa. Hyvin riittää.
Onko tämäkään oikein? Tallettaa kelan rahaa omiin säästöihinsä?
Totta kai on. Kela maksaa vielä asuntolainan korot. Laissa säädetyn tukisumman saa käyttää ihan mihin haluaa, sinun mielipidettäsi ei kysytä. Halvempaa kuin maksaa se 700 euroa kuussa vuokrasta jollekin. Vaikka asuisi miljoonakämpässä jossain Ullanlinnassa Hgin parhaimmalla paikalla ja hakisi toimeentulotukea vastikkeeseen, sekin maksetaan. Köyhät jostain syystä ovat mieluummin toisen köyhän kurkussa kiinni kuin miettivät paljonko todella rikkaat oikeasti kusettavat yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Ihan hirveä paikkahan se on, ei ole maine liioiteltu. Joku omakotialue voi olla ok, mutta koko muu ympäristö on kyllä niin kuppaista kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvalla työssäkäyvälläkään on varaa asua unelmaalueella unelmakodissa, joten miksi tuilla elävän pitää saada asua parhaalla paikalla työssäkäyvien piikkiin? Nykyinen systeemi on kyllä uskomaton.
Varmaan siksi että työttömän lapset eivät voi vaihdella paikkakuntaa ja koulua joidenkin työvoimapoliittisten oikkujen sanelemana. Myöskään asumuseroon tai avioeroon ei voida ketään em. syistä pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Kela voi ilmoittaa, että sinä muutat yksiköön Kontulaan tai Vesalaan ja pulinat pois, kun meidän rahoillamme kuitenkin elelet.
Valehtelet.
Minä asun Vesalassa vapaaehtoisesti. Asunut jo kohta 10 vuotta. Rauhallinen asuinalue ja edullinen asua. Ei tarvitse väittää jotain asuinaluetta p-s-ksi, jos ei tiedä mitään, mistä puhuu.
Fatalji, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Ihan hirveä paikkahan se on, ei ole maine liioiteltu. Joku omakotialue voi olla ok, mutta koko muu ympäristö on kyllä niin kuppaista kuin olla ja voi.
Kummallista, kun tiedän vaikka kuinka paljon varakkaita hyväosaisia, jotka varta vasten muuttavat itään. O_o Tykkäävät yhdistelmästä meri, luonnonläheisyys, palvelut lähellä ja keskustaan helppo pääsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla työssäkäyvälläkään on varaa asua unelmaalueella unelmakodissa, joten miksi tuilla elävän pitää saada asua parhaalla paikalla työssäkäyvien piikkiin? Nykyinen systeemi on kyllä uskomaton.
Varmaan siksi että työttömän lapset eivät voi vaihdella paikkakuntaa ja koulua joidenkin työvoimapoliittisten oikkujen sanelemana. Myöskään asumuseroon tai avioeroon ei voida ketään em. syistä pakottaa.
Elämäntapatyöttömiä harvemmin lasten kouluasiat kiinnostaa, väliaikainen työttömyys on toki eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Ihan hirveä paikkahan se on, ei ole maine liioiteltu. Joku omakotialue voi olla ok, mutta koko muu ympäristö on kyllä niin kuppaista kuin olla ja voi.
Kummallista, kun tiedän vaikka kuinka paljon varakkaita hyväosaisia, jotka varta vasten muuttavat itään. O_o Tykkäävät yhdistelmästä meri, luonnonläheisyys, palvelut lähellä ja keskustaan helppo pääsy.
Joo niin varmaan. Alempi hintataso on se syy miksi tuonne joku päätyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Ihan hirveä paikkahan se on, ei ole maine liioiteltu. Joku omakotialue voi olla ok, mutta koko muu ympäristö on kyllä niin kuppaista kuin olla ja voi.
Jos et itse maksa senttiäkään elämisestä ja asumisestasi, saatika tee mitään hyödyllistä yhteiskunnalle, on kuppainen paikka juuri sinua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elänyt tuilla, enkä tiedä, paljonko niitä kuukaudessa saa, mutta ihmettelen tosi paljon sitä, ettei annetulla rahalla muka pärjäisi. Jos siis valtio maksaa asumiskustannukset (vuokra, sähkö, vesi), niin kuin täällä on sanottu, ja ruokatarvikkeitakin saa pääkaupunkiseudulla Hurstin jonosta, ettei ruokiinkaan tarvitse käyttää joka kerta niin paljon kuin niihin saattaisi mennä. Olen itse hyvin toimeentuleva, yksin asuva nainen. (Täällä varmaan sanottaisiin, että rikas, mikä varmaan on ihan oikea arvio, jos mitataan koko maailman tulotasojen perusteella.) Asun "hienossa" omistusasunnossa ja minulla on kaikkea riittävästi, olen työssäkäyvä. Mutta ns. perusarkeen ei mielestäni kulu juuri mitään:
- käytän ruokaostoksiin kuukaudessa 130-160 euroa, mutta pärjäisin vähemmälläkin - mainitsemallani summalla syön juuri niitä ruokia kuin haluan, juuri niin usein kuin haluan (tähän summaan ei kuulu mukaan mahdollinen ravintolaruokailu, jota harrastan ehkä kerran kuussa, kerran parissa kuussa?)
- kaikki kodinkoneeni ovat halpistuotteita eikä mitään uusinta uutta sikakallista Boschia tms., koska ostin ne aikoinaan pienellä budjetilla enkä aio hankkia uutta ennen kuin hajoavat
- ostan vaatteeni useimmiten H&M:ltä, mutta viimeksi olen ostanut uuden vaatteen neljä vuotta sitten (+ yhdet uudet kengät viime vuonna, jos joku ne vaatteeksi laskee)- minulla ei ole autoa, vaan käytän julkisia tai 30 vuotta vanhaa polkupyörääni, joka on nyt todella trendikäs
Täällä kuulee usein perusteluja, että eläminen on kallista, mutta tuntuu, että näillä valittajilla on aina jotakin rikki. Pesukone hajoaa, kengät ovat risat, ei ole juhlavaatetta jne. Minulta ei ole KOSKAAN hajonnut mikään itse hankkimani kodinkone. Olen elänyt omistusasunnossani 20 vuotta, ja minulla toimii edelleen ihan kaikki, minkä olen tänne alussa hankkinut: pesukone, jääkaappi-pakastin, kahvinkeitin, pölynimuri, hella/liesi, mikroaaltouuni, pöytätuuletin, akkuporakone. Ainoat asiat, joita olen päivittänyt, ovat kännykkä ja läppäri. Mitään huipputason vehkeitä nekään eivät ole, ja älykännykkäkin on jo 7 vuotta vanha. Minulla on töissä töiden puolesta työkoneet, joita voin käyttää ainoastaan työpaikalla (kytkeminen kotiverkkoon kielletty), mutta omien ei tarvitse riittää kuin perusjuttuihin, joten edullisesti olen niistä selviytynyt. (Jatkuu toisessa viestissä!)
Ymmärrän osittain mitä tarkoitat, sillä olen itsekin nykyään hyvätuloinen. Sen sijaan olen eri mieltä tuosta kuinka helppo on elää halvalla. Olin itse opiskelija ja pienituloinen todella monta vuotta (yli 10 sairastelun yms takia). En tuona aikana ostanut vaatteita/vuodevaatteita/astioita/kodinkoneita kuin kirppiksiltä, mistä syystä aina puuttui jotain. Kaverin mennessä naimisiin olin oikeasti pulassa kun tarvitsin jonkun juhlavaatteen. Ravasin kirppiksillä noin kuukauden verran jotta löysin tilaisuuteen sopivan asun kympillä (ei valkoinen/musta ja kesähäihin sopiva pituus). Hautajaisten tullessa olisin omistanut mustat housut, mutten mitään siistiä yläosaa tai mekkoa, joten sama etsiminen oli taas edessä. Häitä edeltävät polttarit ja häälahja aiheuttivat päänvaivaa, kuten myös matkat/yöpyminen/yms rahattomana. Lopulta työllistyessäni meni varmaan kaksi vuotta kunnes sain varastoni "täyteen" sen verran toimivaa tavaraa ettei sanojesi mukaan "jotain aina ollut rikki".
Edelleenkin, hyvätuloisena, keitän kahvia 5e maksaneella klenkalla kahvinkeittimellä 90-luvulta. Silitysrautani maksoi muistaakseni 3e kirppiksellä aikoinaan mutta alkaa olla kovan käytön jälkeen jo naarmuinen ja nuhjuinen. Edelliseen tilanteeseen verrattuna en kuitenkaan stressaannu näistä yhtään koska tiedän että voin nykyään korvata mahdollisen rikkimenevän tai puuttuvan tavaran yhdessä hujauksessa. Ennen se ei ollut mahdollista, ja rikkimenneet talvikengät aiheuttivat oikeasti ahdistuskohtauksen. Samoin talvitakki johon kaverini vahingossa poltti tupakalla reiän baarin ulkopuolella.
Köyhyydessä vaikeinta ei ole sen yksittäisen pennin venytys. Kyllä minäkin olin itseeni tyytyväinen kun keksin kursia kahdesta rikkinäisestä alusvaatteesta yhden kokonaisen. Ongelmaksi muodostui se ettei sitä rahaa tullut missään vaiheessa edes välttäviin menoihin, vaan velkaantuminen oli lähes välttämätöntä, vaikka eli niin pienellä budjetilla kuin mahdollista. Näköalattomuus ja ikuinen synkkyys on myös mieltä masentavaa: "tiedät" jo ettei mitään kannata edes yrittää suunnitella kun se kaatuu johonkin budjettiasiaan (museomatka naapurikaupunkiin vaatisi matkojen ja museolippujen lisäksi ainakin ruokailun ulkona (kallista!); kotona järjestetyt ompelukestit vaatisivat leipomusten lisäksi "laatukahvin" ja teepaketin ostamista; baari-ilta ulkona järjestyisi jos menisi halpaan paikkaan happyhourin vikana puolituntisena jolloin olisi varaa juoda yksi juoma sisääntullessa ja ottaa toinen mukaan vikoina minuutteina)
Opiskelijana tuota köyhäilyä jaksoi koska oli jonkinlainen usko ja luottamus tulevaisuuteen: kunhan valmistun niin tilanne muuttuu. Sen sijaan jos joutuisin tuohon tilanteeseen nyt vanhempana voisi olla etten selviytyisikään niin hyvin, kun tulevaisuus ei olisikaan niin lupaava.
Hyvin kirjoitettu! Ja kuvaa hyvin niitä asioita, joita rikas ei tajua. Rikkaan on helppo köyhäillä, ts. esittää köyhää täysin stressittä, kun aina on mahdollisuus ostaa rikki menneen tilalle uutta, vaikka ei jokin tavara rikki menisikään. Psykologisesti tilanne on aivan eri. On myös varaa ottaa esim. vakuutuksia joka lähtöön, ja aina voi olla turvallisin mielin. On auto, jolla voi esim. kuljettaa tavaroita "ilmaiseksi", tarvitsematta vuokrata pakettiautoa ja kuskia siihen, kun köyhällä ei ole edes ajokorttia jne. Monia juttuja, joita rikas ei näe tai joiden merkitystä vähättelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisessäkin asuinpaikassasi on sosiaalitapauksia, ainakin yksi.
Huvittavaa, kun sosiaalitapaus sanoo, ettei halua asua samassa paikassa kuin sosiaalitapaukset. :D
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.
Hohhohoo. Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottu varmaan keskimäärin tekee kaikkensa, että pääsee takaisin työelämään, eikä ole päättänyt elää loppuelämäänsä toimeentulotuella taktikoiden itselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet, mitä tuilla voi saada. Ja mikä estää sekakäyttäjiä asumasta missä tahansa hyvälläkin alueella, kerta Kela maksaa vuokrat kokonaan? Kyllähän niitä asuu kantakaupungissakin vaikka huru mycket. Itä-Helsinki voi yllättää, se ei olekaan niin paska paikka, mitä maine sanoo. Monet vain päättävät jo pelkän ennakkokäsityksen perusteella, että minähän en tuonne mene vaikka mikä olisi. Sen takia olisi tavallaan houkutteleva ajatus, että Kela voisi sinne pakottaa.
Ihan hirveä paikkahan se on, ei ole maine liioiteltu. Joku omakotialue voi olla ok, mutta koko muu ympäristö on kyllä niin kuppaista kuin olla ja voi.
Kummallista, kun tiedän vaikka kuinka paljon varakkaita hyväosaisia, jotka varta vasten muuttavat itään. O_o Tykkäävät yhdistelmästä meri, luonnonläheisyys, palvelut lähellä ja keskustaan helppo pääsy.
Joo niin varmaan. Alempi hintataso on se syy miksi tuonne joku päätyy.
Selvä, et edes tiedä idästä mitään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kela ei pakota. Sinulla on valta ihan itse valita missä asut, mutta sen vallan mukana tulee myös vastuu asumisen maksamisesta.
Eli pitääkö työttömän valita nälkiintyminen tai muutto nistien keskelle rauhattomiin öihin (ja päiviin)?
Siihen tosiaan on tultu?
Ei.
Työtön voi muuttaa vaikka Kemiin, Imatralle, Varkauteen, Lieksaan, Valkeakoskelle, Loimaalle, Mänttä-Vilppulaan, Heinolaan, Kemijärvelle, Kemiönsaarelle, Kouvolaan, Kotkaan, Poriin, Kajaaniin tai vaikka Hankoon.
Näistä kaikista löytyy aivan varmasti Kelan vuokranormeille sopiva asunto, joka ei sijaitse rauhattomalla alueella tai rauhattomassa talossa. Osa näistä paikkakunnista voi olla liiankin rauhallisia, jos on tottunut isomman kaupungin elämänmenoon.
Yllä mainittujen paikkakuntien lisäksi vielä pienempiäkin paikkakuntia löytyy, joita tosin tuskin kannattaa tähän edes kirjata.
Voisin helposti jopa todeta, että työttömällä on PAREMMAT mahdollisuudet valita asuinpaikkansa kuin työssäkäyvällä: jokainen työssäkäyvähän on ainakin jonkinlaisessa napanuorassa omaan työpaikkaansa. Puhettakaan, jos sattuu omistamaan vieläpä omistusasunnon - silloin napanuora on sekä työpaikkaan että pankkiin. Työttömällä on tietenkin napanuora Kelaan, mutta Kela toimii jokaisessa kaupungissa, ja vaikka sen toimipisteen lähellä ei asuisikaan, ei siellä tarvitse fyysisesti asioida kovinkaan usein (korjatkaa, jos olen väärässä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla työssäkäyvälläkään on varaa asua unelmaalueella unelmakodissa, joten miksi tuilla elävän pitää saada asua parhaalla paikalla työssäkäyvien piikkiin? Nykyinen systeemi on kyllä uskomaton.
Varmaan siksi että työttömän lapset eivät voi vaihdella paikkakuntaa ja koulua joidenkin työvoimapoliittisten oikkujen sanelemana. Myöskään asumuseroon tai avioeroon ei voida ketään em. syistä pakottaa.
Elämäntapatyöttömiä harvemmin lasten kouluasiat kiinnostaa, väliaikainen työttömyys on toki eri asia.
Montako tunnet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla työssäkäyvälläkään on varaa asua unelmaalueella unelmakodissa, joten miksi tuilla elävän pitää saada asua parhaalla paikalla työssäkäyvien piikkiin? Nykyinen systeemi on kyllä uskomaton.
Varmaan siksi että työttömän lapset eivät voi vaihdella paikkakuntaa ja koulua joidenkin työvoimapoliittisten oikkujen sanelemana. Myöskään asumuseroon tai avioeroon ei voida ketään em. syistä pakottaa.
Elämäntapatyöttömiä harvemmin lasten kouluasiat kiinnostaa, väliaikainen työttömyys on toki eri asia.
Montako tunnet?
Haloo, jos ei itseä kiinnosta opiskelu ja työnteko, niin lasten koulunkäyntikö kiinnostaa? Ihme porukkaa täällä.
Ai että kun alkaa suututtaa. Sinänsä en ota kantaa ap:n tilanteeseen, kun en tiedä edes hänen työttömyytensä syitä, mutta muistin taas, miksi exäni on ex.
Tein siis joskus tänne aloituksen siitä, kuinka suunnittelin yhteenmuuttoa miesystäväni kanssa. Miesystävä eleli veronmaksajien rahoilla, sillä ei halunnut "tehdä mitä tahansa p*skaduunia", vaan halusi vain ja ainoastaan toteuttaa omaa unelmaansa, eli elättää itsensä taiteilijana. Alalla, jolla on hyvin marginaalinen yleisö. Päivät pitkät mies taiteili omia juttujaan, mutta ei saanut niistä pennin jeniä rahaa.
Maailmanloppu tuli, kun miehen kaksion vuokra nousi, eikä ollut enää varaa maksaa vuokraa. Ex etsi uutta kämppää mutta mikään ei kelvannut, koska yksiö ei tullut kuuloonkaan ja kaksiot olivat lähes poikkeuksetta liian kalliita (pk-seutu kyseessä). Kehtas ukko vielä valittaa, että ei ole reilua jos hänet "pakotetaan" asumaan yksiössä, vaan kaksio oli saatava, vaikka mies ei tehnyt elettäkään maksaakseen itse asumistaan. Eihän äijä maksanut edes lapsensa elatusmaksuja itse.
Joo, ei tosiaan muutettu yhteen, eikä olla muutenkaan yhdessä enää. On se niin helevetin väärin kun ei yhteiskunta maksa tahallisesti työttömille kaikkea mitä ne haluaa.
Alue: Aihe vapaa
AIvan, on ihan sama asia tuotannollis-taloudellisten syiden takia irtisanotuksi joutuneen ihmisen naapurina kuin koko elämänsä aineista vetäneen sekakäyttäjän. Molemmilla on taatusti ihan samat elämäntavat ja yhtä mukava kaveripiiri.