Lue keskustelun säännöt.
Paljonko pettymyksiä ihminen henkisesti kestää?
Kohta romahtaa
29.08.2021 |
Kuinkahan paljon ihminen pystyy henkisesti kestämään asioita sortumatta jollakin tapaa? Mulle on tullut tunne etten ihan kohta enää kestä. Onko tunne mielipuolisuudesta/luovuttamisesta kovin yleistä? Jos yritän puhua asiasta, ihmiset näkee vain vikan pettymyksen ja tasoittelee asiaa tyyliin: ihan normi ongelmia. Ei tuo maailmanloppu ole jne... Kuuluu elämään. Oon tosi yksin jotenkin ongelmieni ja pääni kanssa. Tai on siis se tunne ainakin.
En nyt tähän yksityiskohtaista tarinaa kerro mutta lyhyin ajatusviivoin. Kaikki alkoi 3 vuotta sitten.
- Mut houkuteltiin vaihtaa työnantajaa tarjoamalla kivempiä vastuita, mutta se olikin huijaus. 6kk koeajan jälkeen todettiin että saan jäädä firmaan jos unohdan luvatut vastuualueet ja tyydyn aloittelijan palkkaan. Mulla on 12 v kokemus alalta enkä saanut pätkääkään tehdä tarjottuja hommia. Asianajajani mukaan mua kusetettiin ja olisin voinut viedä asian oikeuteen, mutta hän suositteli etten tekisi sitä asiantuntija-alani takia. Tuhoan maineeni alani ihmisten silmissä ja oikeudenkäynti olisi ollut ruma.
-Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni.
-Tuli pandemia ja äkisti en löytänytkään töitä vaikka hain. Kaikki kuulostelivat tulevaisuutta varovaisena.
-5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta. Olin käytännössä rahaton 600e työttömyyskorvauksella ja 1000e vuokralla. Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde. Aloitettiin uudelta pöydältä ja yksi mun ehdottomista vaatimuksista oli jatkossa jopa raaka rehellisyys.
Anteeksiantaminen oli vaikeata ja tunneasiat oli yhtä vuoristorataa mutta mua auttoi pahimpaan aikaan ihana miespuolinen ystävä joka löytyi yhden pelin kautta netistä. Hän oli 8kk parhain ystâväni ja henkinen tukeni.
-Hain töitä ja äkisti sellaisen sainkin työhaastattelun jälkeen. Upea työ jossa olisin saanut matkustella. Myös palkka olis ollut parannus työttömyystukeen. Kun myöhemmin kyselin työn alkamispäivää CEO laittoikin viestin ettei voi palkata mua sillä työpaikan kollegat ei halua mua työkaverikseen. (Olisin ollut ainoa nainen talossa).
-Seuraava rekry johti myöskin siihen että CEO oli palkkaamassa mut. Mutta sitten...mun tuleva lähin esimies...joka oli aloittamassa työtä 6kk mun jälkeen, kielsi koska hän haluaa palkata itse työntekijänsä. Nyt sentään tuli pahoitteleva soitto siitä, että hän meni asioiden edelle lupailemaan jotain mitä ei voinutkaan pitää.
-Sitten kolmas rekry johti uuteen työpaikkaan ja kivaan oman alan duuniin. Palkka oli mieluinen, firman työkaverit ja yrityskulttuuri inhimillisen oloisia. Tässä vaiheessa parhain ystäväni netistä ilmoitti ettei hän voi olla ystävä etäisyyksien päästä. Hän leikkas mut ulos elämästään samantien vastaten viesteihini ja kyselyihin hiljaisuudella. Kaikki tuntui tosi julmalta ja toisinnolta siitä miten mun puoliso hylkäsi mut yli vuosi sitten.
Kommentit (82)
Täällä myös ollut aivan kauhea vuosi, johon on sisältynyt kummankin vanhemman terveyden romahtaminen, veljen sairastuminen vakavaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliset vaikeudet ja henkisesti kuluttava oikeusjuttu.
Lääkärini sanoi jotenkin niin, että vaikka akuutein vaihe katastrofeista menee joskus ohi, niin asiat tuskin ovat koskaan enää samalla tavalla. Mutta asiat voivat olla uudella tavalla hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kyllä sydäntäsärkevä elämäntarina tämäkin. Olen pahoillani puolestasi!
En tiedä. Olen 30v vanha. Makanut kotona jo 2v. Romahdin enkä enää saanut itseni ylös. Tänä vuonna on taas ollut niin poikkeuksekllisen paljon peetä ettei tosikaan.
Elämässä ei ole enää mitään valoa. Huono tuuria.
Kyllä paljon.koko ajan mättää elämä päähän.Mut hei kohtalo mikä onkaan.Alkaa ottaa niin et tää on niin tätä ja mulle sattuu aina kaikki paska elämässä.Näin mä otan haasteet.Elämä on haaste..ja mitä isompi haaste siihen tartutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta romahtaa kirjoitti:
Pahinta kaikessa on oikeastaan nettiystäväni menetys. Hän oli kaunis ihminen ja kokenut paljon samaa, elämänsä rakkaus oli kuollut auto-onnettomuudessa, toinen rakkaus pitänyt yllä sslasuhdetta koko heidän yhteiselämän ajan, kolmas rakkaus varasti identiteetin ja teki paljon vahinkoa.. hän jotenkin tajusi elämän haavoittavuuden ja mitä käyn läpi ja osasi tsempata. Ilman häntä olisin jo luhistunut aikaisemmin. Kaipaan häntä niin että sydäntä kivistää. Laitoin jopa viestin työn menettämisestä mutta ei häntä enää tavoita. 😢
Nettiystävä? Tapasitteko koskaan? Lakkaa haikailemasta hänen peräänsä, sillä voit loukkaantua entistä pahemmin. Tää voi tulla lisäshokkina, mutta ehkä hän ei ollut sitä, mitä luulit. Hän saattoi valehdella nimensä, ikänsä, sukupuolensa, historiansa. Hän saattoi olla jopa exäsi tai se toinen nainen.
Voi luoja, käskemälläkö sitä lopetetaan oma kaipaus toiseen? Olkoon mitä oli, mutta se 8kk ystävyys oli aitoa, ei kuvat tai identiteetit. Opin häneltä paljon ja toi ottavasti hänkin oppi jotain minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on pettymysten sarja. Koko ajanhan niitä tulee.
Muistuta itsellesi joka aamu, että eiliselle et voi mitään, huomista et tiedä ja on vain tämä hetki, mihin voit vaikuttaa. Keskitä ajatuksesi positiivisuuteen ja kauniisiin ja hyviin asioihin. Niistä saa voimaa kestää vaikeudet ja suhteuttaa asiat. Ja erotella kokonaisuudesta sellaiset ongelmat joille ei itse oikeasti voi tehdä mitään ja suhtautua niihin sitten sen mukaan.
Voimia sinulle ap. ja muillekin joilla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta romahtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettet ole pystynyt keskittymään työnhakuun ja työhön tuon sinun on/off-suhteesi takia.
Oli todellakin vaikea keskittyä työhön kaikkien noiden ihmissuhdehuolien kanssa, mutta se oli myös ainoa asia joka tsemppas mua. Perusturva!
Sitä en ymmärrä miten äkisti mieltään muuttaneet rekryt olisivat olleet vikani.
Koska jos ottaa noin raskaasti ihmissuhteensa niin se näkyy työsuorituksessakin ja persoonassasi. Oikeasti ap sun pitää antaa paljon vähemmän ihmissuhteille mielestäsi aikaa ja arvoa. Sinun ura on se joka kulkee matkassasi vuosikymmeniä, ei ihmiset. Perusta elämäsi pysyville tekijöille jotka on sinä itse ja urasi. Sen jälkeen tulee arvoasteikossa kaikki muu. Jos mikään uhkaa noita kahta edellistä niin se joutaa poistua kuviosta.
.
Valitettavasti tässä olet väärässä. Ura kulkee mukanasi eläkeikään jolloin sit tajuat olevan ypöyksin ja ilman läheisiä. Älä koskaan pistä uraa ihmisten edelle. Ei myöskään ole väärin kiintyä ihmisiin ja rakastaa. Tälkasta onihan turha mulle tuputtaa. Tänäkin vaikeana aikana ne on mun ystävät jotka ovat tukena. Vaikkakaan kukaan ei ymmärrä miten laajamittainen huono tuuri mua seuraa, ne sentään huomaa et oon siipi maassa ja ehdottavat kävelyreissuja ja muuta joka voisi piristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui pahalta sinun puolestasi. Olisikohan jossain terapiaa tarjolla? Voisit googlata Mielenterveyden keskusliiton sekä Naistenkartanon, jos sieltä löytyisi jotain sinulle. Myös Tukinet saattaa palvella akuuttiin tarpeeseen.
Haleja.
Kohta romahtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksi asia, mitä sun pitää tehdä on lopettaa vaikeuksista puhuminen ulkopuolisille. työirtisanomiset voivat olla siitä, että olet avautunut tuleville työkavereille ongelmistasi ja he ovat juorunneet siitä eteenpäin. älä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, älä kerro ongelmistasi eteenpäin. älä ole niin luottavainen ja avaudu ihmisille. ex-miehelle estot puhelimeen ja samoin estot kaikille, jotka eivät ole olleet tukenasi. facebookista ja linkedinistä siivoat kaikki ihmiset pois, jotka voisivat sinusta pahaa sanoa. siivoa taustasi kuntoon.
Mä en puhu asioistani tuntemattomille. Olen melko pidättyvâinen. Nämä kommentit joista mainitsen ovat ihan lähipiiriltäni. En ikinä kertoisi jostain rekryfaileista uudessa työpaikassa jossa yritän näyttää kynteni ja vielä vähemmän linkedinissä tsi sosiaalisessa mediassa.
en uskonutkaan, että kertoisit rekryjen epäonnistumisesta. mutta oletko puhunut siitä, että et ole osannut valita miestäsi oikein, tai kuinka sinulla on huono mies? oletko avautunut ongelmistasi perheen muodostamisessa uudella työpaikalla? onko sinun fb:ssä tai linkedinissä ihmisiä, joilta voi kysyä sinusta millainen olet ja he vastaavat, että ihmissuhdeongelmainen? jos koet että potkusi eivät johdu osaamisestasi, niin silloin jää jäljelle ongelma sosiaalisella puolella, joka johtaa facebookkiin tai linkedinniin, jos et työpaikalla ole puhunut mistään muusta, kuin työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nyt kun luin tarpeeksi syvällisesti vastauksesi, huomaan, että et olekaan niin kiltti, mitä annat ymmärtää. lähinnä sekaisin. psykiatri lääkkeineen on sinulle oikea osoite. käy sääliksi miestä, kenen kanssa leikit leikkejäsi. narsismia on sinussa, ei muissa. potkusi ovat myös täysin oikein.
Tiedätkö mikä on sinun ongelmasi? Olet kiusaaja. Sinun mielestäsi ongelmillani oli vain kaksi vaihtoehtoa 1) olen paska työssäni tai 2) olen ihmissuhdeongelmainen. Kuten muutkin kiusaajat, etsit aina uhrista sen syyn miksi asiat tapahtuvat. Kun sitten paljastuinkin ihan normaalipäiseksi ihmiseksi joka ei olekaan lapanen, seuraava diagnoosi oli narsisti. Sun olisi hyvä ymmärtää toimintamalleistasi se että, yrität Lyödä toista lyönnin päälle. Tuleeko siitä mielihyväâ? Mitä kiksejä narsismidiagnoosin ulosheitto herätti? Ihan uteliaana kysyn. Tiedostin kyllä että asioideni kirjoittaminen tänne herättää myös sun lajityypin koloistaan mutta ei se haittaa. Näen tällaisen toiminnan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Kohta romahtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksi asia, mitä sun pitää tehdä on lopettaa vaikeuksista puhuminen ulkopuolisille. työirtisanomiset voivat olla siitä, että olet avautunut tuleville työkavereille ongelmistasi ja he ovat juorunneet siitä eteenpäin. älä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, älä kerro ongelmistasi eteenpäin. älä ole niin luottavainen ja avaudu ihmisille. ex-miehelle estot puhelimeen ja samoin estot kaikille, jotka eivät ole olleet tukenasi. facebookista ja linkedinistä siivoat kaikki ihmiset pois, jotka voisivat sinusta pahaa sanoa. siivoa taustasi kuntoon.
Mä en puhu asioistani tuntemattomille. Olen melko pidättyvâinen. Nämä kommentit joista mainitsen ovat ihan lähipiiriltäni. En ikinä kertoisi jostain rekryfaileista uudessa työpaikassa jossa yritän näyttää kynteni ja vielä vähemmän linkedinissä tsi sosiaalisessa mediassa.
en uskonutkaan, että kertoisit rekryjen epäonnistumisesta. mutta oletko puhunut siitä, että et ole osannut valita miestäsi oikein, tai kuinka sinulla on huono mies? oletko avautunut ongelmistasi perheen muodostamisessa uudella työpaikalla? onko sinun fb:ssä tai linkedinissä ihmisiä, joilta voi kysyä sinusta millainen olet ja he vastaavat, että ihmissuhdeongelmainen? jos koet että potkusi eivät johdu osaamisestasi, niin silloin jää jäljelle ongelma sosiaalisella puolella, joka johtaa facebookkiin tai linkedinniin, jos et työpaikalla ole puhunut mistään muusta, kuin työstä.
En ole puhunut. Miksi olisin?
Kohta romahtaa kirjoitti:
Valitettavasti tässä olet väärässä. Ura kulkee mukanasi eläkeikään jolloin sit tajuat olevan ypöyksin ja ilman läheisiä. Älä koskaan pistä uraa ihmisten edelle. Ei myöskään ole väärin kiintyä ihmisiin ja rakastaa. Tälkasta onihan turha mulle tuputtaa. Tänäkin vaikeana aikana ne on mun ystävät jotka ovat tukena. Vaikkakaan kukaan ei ymmärrä miten laajamittainen huono tuuri mua seuraa, ne sentään huomaa et oon siipi maassa ja ehdottavat kävelyreissuja ja muuta joka voisi piristää.
Sinä olet ilman läheisiä tuolla tavalla mitä toimit. Olet kiviriippa ihmisille. Anna muiden hengittää ja keskity omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Kohta romahtaa kirjoitti:
Valitettavasti tässä olet väärässä. Ura kulkee mukanasi eläkeikään jolloin sit tajuat olevan ypöyksin ja ilman läheisiä. Älä koskaan pistä uraa ihmisten edelle. Ei myöskään ole väärin kiintyä ihmisiin ja rakastaa. Tälkasta onihan turha mulle tuputtaa. Tänäkin vaikeana aikana ne on mun ystävät jotka ovat tukena. Vaikkakaan kukaan ei ymmärrä miten laajamittainen huono tuuri mua seuraa, ne sentään huomaa et oon siipi maassa ja ehdottavat kävelyreissuja ja muuta joka voisi piristää.
Sinä olet ilman läheisiä tuolla tavalla mitä toimit. Olet kiviriippa ihmisille. Anna muiden hengittää ja keskity omaan elämääsi.
Valaise ihmeessä mikä toiminnassani on riippakivimaista? Se että annoin miehelle toisen mahdollisuuden? Hänhän sen halusi enkä minä. En ollut se joku tuli takaisin tyttöystiksen luota.
Mitä kaveruuteen tulee, hän lopetti syystä että asuimme eri maissa ja hän totesi että ystävyys välimatkalla sattuu sydämeen. Itse en olisi luovuttanut niin helposti mutta annoin hänen mennä. Kaipuuni on oma asiani.
Ovatko ihmiset nykyään niin sitoutumiskammoisia ja läheisyydenpelkoisia et pienikin kiintymys toisten taholta tuntuu kiviriipalle? Mielenkiintoinen ilmiö. Minulla on muuten toinenkin ystävä netistä, jolla on tunteita mua kohtaan vaikka itselläni ei ole häntä kohtaan. En anna sen haitata ystävyyttä. Antaa toisen nauttia ystävyydestämme, minulla on kyllä aikaa ja halua olla läsnä hänelle siitä huolimatta. En ikinä hylkäisi ystäviäni enkä sen puoleen rakkaitani. Yhden pidemmän suhteen kun lopetin, tuin miestä niinkauan kun hän tarvitsi tukea suhteemme jälkeen. Olemme yhä kavereita ja hän tuntee mut ehkä parhaiten kaikista ihmisistä.
kiva nähdä miten ap hyökkää, kun häntä kritisoi. perinteinen narsistienen lauman kasaaja, joka raivostuu, kun hänen toimintamalliaan kyseenalaistaa. en usko, että olet uhri, kaikkea muuta.
Kiusaajan arqumentti tässä yllä ;)
Kiusaaja saa aina arvostella, mutta jos arvostelun kohde ampuu arvostelut alas, se on aina hyökkäilyä ja narsismia. ❤️
Ei toki. Ei mitään uskonnollista takana. Isovanhempien ainoa hupi tais olla vaan seksi kun ei ne vaikuttanut mitenkään lapsirakkailtakaan 🙈
Henkilökohtaisesti mun on varsin vaikea uskoa että vaikuttaisin lapaselta, enemmänkin viileältä harkitsijalta joka ei ota työasioissakaan kantaa ennenkuin on luonut mielipiteen asiasta. Ihmiset pääsääntöisesti eivä tiedä mitä mietin, mutta olen aina kohtelias ja ystävällinen ja annan osani tiimille. Liian tunnollinen kyllä varmasti olen. Minua on luonnehdittu mm. puheliaaksi, kuuntelen niin paljon muita ja esitän kysymyksiä et hupsista, kestää tovin ennenkun tyypit tajuaa et vaikka puhun paljon, en anna mitään tietoa itsestäni. En kerro saavutuksistani, menetyksistäni, harrastuksistani yms kuin vain kysyttäessä ja ihmiset on huonoja kiinnostumaan toisista, mutta rakastavat kyllâ sitä että toinen on kiinnostunut heistä. Sain myös poislähtevältâ kollegalta meilin jossa kiitti kuluneista kuukausista ja kertoi miten aina olin kuin aurinko. En tiedä siis mistä tuollainen kyykyttämisen tarve tulee, mutta itseasiassa...koin sitä jo tarhassa tarhatädiltä niin että äidin piti ottaa mut pois tarhasta. Sit se jatkui koulussa yhden opettajan toimesta, kaveritkin mietti et miksi se ämmä aina on mun kimpussa ja siitä etiäpäin. Aina on ollut joku joka on yrittänyt/halunnut jotenkin alistaa mut. Mut toki määrällisesti ollut niitä ihania sydänystäviä ja kivoja kollegoita.