Lue keskustelun säännöt.
Paljonko pettymyksiä ihminen henkisesti kestää?
Kohta romahtaa
29.08.2021 |
Kuinkahan paljon ihminen pystyy henkisesti kestämään asioita sortumatta jollakin tapaa? Mulle on tullut tunne etten ihan kohta enää kestä. Onko tunne mielipuolisuudesta/luovuttamisesta kovin yleistä? Jos yritän puhua asiasta, ihmiset näkee vain vikan pettymyksen ja tasoittelee asiaa tyyliin: ihan normi ongelmia. Ei tuo maailmanloppu ole jne... Kuuluu elämään. Oon tosi yksin jotenkin ongelmieni ja pääni kanssa. Tai on siis se tunne ainakin.
En nyt tähän yksityiskohtaista tarinaa kerro mutta lyhyin ajatusviivoin. Kaikki alkoi 3 vuotta sitten.
- Mut houkuteltiin vaihtaa työnantajaa tarjoamalla kivempiä vastuita, mutta se olikin huijaus. 6kk koeajan jälkeen todettiin että saan jäädä firmaan jos unohdan luvatut vastuualueet ja tyydyn aloittelijan palkkaan. Mulla on 12 v kokemus alalta enkä saanut pätkääkään tehdä tarjottuja hommia. Asianajajani mukaan mua kusetettiin ja olisin voinut viedä asian oikeuteen, mutta hän suositteli etten tekisi sitä asiantuntija-alani takia. Tuhoan maineeni alani ihmisten silmissä ja oikeudenkäynti olisi ollut ruma.
-Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni.
-Tuli pandemia ja äkisti en löytänytkään töitä vaikka hain. Kaikki kuulostelivat tulevaisuutta varovaisena.
-5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta. Olin käytännössä rahaton 600e työttömyyskorvauksella ja 1000e vuokralla. Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde. Aloitettiin uudelta pöydältä ja yksi mun ehdottomista vaatimuksista oli jatkossa jopa raaka rehellisyys.
Anteeksiantaminen oli vaikeata ja tunneasiat oli yhtä vuoristorataa mutta mua auttoi pahimpaan aikaan ihana miespuolinen ystävä joka löytyi yhden pelin kautta netistä. Hän oli 8kk parhain ystâväni ja henkinen tukeni.
-Hain töitä ja äkisti sellaisen sainkin työhaastattelun jälkeen. Upea työ jossa olisin saanut matkustella. Myös palkka olis ollut parannus työttömyystukeen. Kun myöhemmin kyselin työn alkamispäivää CEO laittoikin viestin ettei voi palkata mua sillä työpaikan kollegat ei halua mua työkaverikseen. (Olisin ollut ainoa nainen talossa).
-Seuraava rekry johti myöskin siihen että CEO oli palkkaamassa mut. Mutta sitten...mun tuleva lähin esimies...joka oli aloittamassa työtä 6kk mun jälkeen, kielsi koska hän haluaa palkata itse työntekijänsä. Nyt sentään tuli pahoitteleva soitto siitä, että hän meni asioiden edelle lupailemaan jotain mitä ei voinutkaan pitää.
-Sitten kolmas rekry johti uuteen työpaikkaan ja kivaan oman alan duuniin. Palkka oli mieluinen, firman työkaverit ja yrityskulttuuri inhimillisen oloisia. Tässä vaiheessa parhain ystäväni netistä ilmoitti ettei hän voi olla ystävä etäisyyksien päästä. Hän leikkas mut ulos elämästään samantien vastaten viesteihini ja kyselyihin hiljaisuudella. Kaikki tuntui tosi julmalta ja toisinnolta siitä miten mun puoliso hylkäsi mut yli vuosi sitten.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollu hirveesti epäonnea! Ei sun tarvi jaksaa, jos tuntuu ettei jaksa. Anna itselles lupa romahtaa ja ala sen jälkeen pikkuhiljaa koota itseäsi ja elämääsi uusiks. Voimia ja lohtua sulle <3
Joillekin ihmisille kasaantuu todella paljon epäonnea ja järkyttäviä vastoinkäymisiä, kuten sinulle AP. Minä kuulun myös niihin ihmisiin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että meni usea vuosi ennen kun lähdin hakemaan tai oikeastaan oli pakko hakea ulkopuolista apua. Romahdin sitten kerran yksi päivä töissä täysin ja ajattelin että nyt se on menoa - oma ura ohi ja mitä nöyryyttävimmällä tavalla. Kävi kuitenkin niin, että leimaamisen ja potkujen sijaan (mitä kuollakseni pelkäsin) sainkin ammattiapua terapiasta ja töissä tuettiin toipumista katsomalla rooli uudelleen minua tukevalla tavalla. Vähän aikaa tämän jälkeen sain ylennyksen ja tuntuvan palkankorotuksen. Sanon siis että totaalinen romahdus ja järkyttävät vastoinkäymiset saattavat johtaa yllättäviin lopputuloksiin, jos vaan uskallat luottaa ulkopuoliseen apuun. Minut käytännössä nostettiin ylös suosta, ja sen teki ihan tuikituntemattomat ihmiset. Hae siis ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen hakeutumaan vaikka ihan terveyskeskus lääkärin kautta terapeutille, (tiedän siellä on jono, mutta se lyhenee ja olet jonossa, on parempi kuin ettet ole edes menossa sinne:) lainkaan.
Liika kuormaa on hyvä saada pillkoa, ja siinä nyt vaikka kirjoittelu päiväkirjamaisesti tms, auttaa, terapeutille puhuminen jne. Onneksi nykyään ihmisen ei tarvitse jaksaa kaikkea ihan yksin.
Olet nuori(nuorehko ainakin), joten vielä ei todellakaan kannata luovuttaa.
Mä tartun tuohon sun mieheen. Eikö sulle valjennut jo aiemmin, ettei hän ole häävi otus?
Koska jos olit sokea hänelle, ehkä sulla on alun perin jotain kertynyttä onnettomuutta, jonka takia et odota alun perinkään tarpeeksi.
Ja jos se sama sitten jotenkin voisi näkyä näissä työnhakukuvioissa, jotenkin menevät puihin kun alkavat epäillä valintaansa. Paljastut jotenkin epävarmaksi tai yli-innokkaaksi tai jotain?
En tiedä. Tosi paljon paskaa on kyllä tuossa tehty yhdelle ihmiselle. Onko alassasi jotain mikä selittää moisen?
yksi asia, mitä sun pitää tehdä on lopettaa vaikeuksista puhuminen ulkopuolisille. työirtisanomiset voivat olla siitä, että olet avautunut tuleville työkavereille ongelmistasi ja he ovat juorunneet siitä eteenpäin. älä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, älä kerro ongelmistasi eteenpäin. älä ole niin luottavainen ja avaudu ihmisille. ex-miehelle estot puhelimeen ja samoin estot kaikille, jotka eivät ole olleet tukenasi. facebookista ja linkedinistä siivoat kaikki ihmiset pois, jotka voisivat sinusta pahaa sanoa. siivoa taustasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori, sillä mietit lasta.
Voisitko muuttaa vanhemmillesi vaikka vuodeksi miettimään asioita. Siellä myös vahvistuisi henkisesti siten, että et enää suostuisi tuon miehen vietäväksi.
Tuo kelvoton mies on tarinassa ikävin osuus.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla, mutta itselläni tulee pitkiä epäonnen kausia jaksoissa. Toki näihinkin ajanjaksoihin mahtuu hyviä asioita. Asioita vaan tapahtuu. Juuri nyt on menossa se huono jakso (oman vanhemman kuolema, puolison syöpä ja korona, joka vaikuttaa meillä elämään päivittäin jne.). Ainoa asia, jonka avulla jaksan on tietoisuus siitä, että tämäkin ajanjakso menee ohi. Tavalla tai toisella. Parempi elämänvaihe on tulossa. Joskus. Tsemppiä!
Jep, sama. Ei kahta ilman kolmatta, sanoo vanha kansa. Raamatussa on tarina seitsemästä laihasta vuodesta ja seitsemästä lihavasta. En kuulu kirkkoon, mutta ko.kirjaan tartuin, kun oli mun oma sielun pimeä yö.
Aloittaja, ei se auta kuin hengittää. Ota aikalisä, anna itse myötätuntoa ja ymmärrystä itsellesi. Emotional selfcare. "Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä odota, että asiat menevät jollakin tietyllä tavalla, koska silloin tulee pettymyksiä. Ota päätöksissäsi huomioon ja varaudu siihen, ettei asiat lopulta toimikaan. Jos laitat kaiken yhden kortin varaan, ja kun se ei toimikaan, taas olet romuna. Kliseemäinen totuus on se, että kun et odota mitään erityistä, et tule pettymäänkään. Jos olet kypsä ihminen, pärjäät omillasi oikein hyvin ja olet tyytyväinen, olit sitten työssä, työtön, rikas, köyhä, parisuhteessa tai et. Ei siis ole syytä järjestää itselleen pettymyksiä kun voi olla niitä ilmankin. Toki on hyvä tavoitella sellaisia asioita, jotka kokee itselleen hyviksi, mutta ei hampaat irvessä vaan rennommalla asenteella. Sitten vielä, mikä on syynä työssäsi kohtaamisiisi ongelmiin? Missä vika, jos toistuvasti käy niin, ettei sinun haluta jatkavan?
Hah olen eri mutta ap:n kuvaus kuulosti tutulta ja olen aina pyrkinyt olemaan odottamatta mitään, mutta kyllä se vaan silti pahalta tuntuu kun on mm menettänyt työpaikan vaikkei mielestään ole hoitanut hommaansa huonosti. En ole esim. saanut huonoa palautetta lähes lainkaan! Tuntuu kohtuuttomalta. Joskus käynyt mielessä onko tullut jonkun (esim. narsistin) leimaamaksi ja siksi esim. koeajalla lähtenyt työpaikka. Luonteeltani olen vastuuntuntoinen ja pyrin tekemään työt hyvin. Olen käynyt jopa ammattilaisilla arvioitavana ja niiden mukaan olen älykäs ja sosiaalinen. Olen kyllä joutunut ns. kiusatuksi työpaikalla heti aloituksesta lähtuen ja mm. saanut toisen henkilön työalueita joita hän ei olisi muille halunnut luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori, sillä mietit lasta.
Voisitko muuttaa vanhemmillesi vaikka vuodeksi miettimään asioita. Siellä myös vahvistuisi henkisesti siten, että et enää suostuisi tuon miehen vietäväksi.
Tuo kelvoton mies on tarinassa ikävin osuus.
Täsmennän, että sull olikin 12 vuoden kokemus alalta. Siinä tapauksessa olet yli kolmekymppinen.
Jos haluat tuon lapsihaaveen toteuttaa, kannattaa etsiä uusi mies aika pian. Mutta tosiaan, voisitko muuttaa vanhemmillesi. Jotenkin sun täytyy päästä henkisesti irti siitä törkyäijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kestää enemmän, vaikka kaiken, osa vähemmän, ei yhtään
Jos exex-työnantaja tekee oharit noin, niin voiko olla että olet jo mennyt huonompaan kuntoon ja he säikähtivät, koska muistivat sinut kykenevämmässä tilassa?
Onko sulla ketään kuuntelijaa tällä hetkellä, jos tuo nettiystävän menetys ottaa noin koville? Sulla oli vissiin toiveita hänen suhteensa? Vai samaistuitko vain niin kovasti, että nyt tuntuu kuin osa sinua olisi hylännyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori, sillä mietit lasta.
Voisitko muuttaa vanhemmillesi vaikka vuodeksi miettimään asioita. Siellä myös vahvistuisi henkisesti siten, että et enää suostuisi tuon miehen vietäväksi.
Tuo kelvoton mies on tarinassa ikävin osuus.
Mistä tiedät ettei ap:n lapsuudenkodissa ole ollut samanlaisia ihmissuhdekuvioita? Esim. Narsistinen vanhempi?
Moni lapsena näkymättömäksi jäänyt päätyy vastaaviin parisuhteisiin.
Kohti uusia pettymyksiä ja niiden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta romahtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettet ole pystynyt keskittymään työnhakuun ja työhön tuon sinun on/off-suhteesi takia.
Oli todellakin vaikea keskittyä työhön kaikkien noiden ihmissuhdehuolien kanssa, mutta se oli myös ainoa asia joka tsemppas mua. Perusturva!
Sitä en ymmärrä miten äkisti mieltään muuttaneet rekryt olisivat olleet vikani.
Minullekin tapahtui niin, että maanantaina luvattiin työpaikka ja perjantaina olin jo matkalla kirjoittamaan työsopimusta niin työpaikasta soitettiin, etteivät he tarvikaan minua, koska koulutukseni ei sovi yhteen muiden kanssa.
Katsoin LinkedInistä firman muiden työntekijöiden koulutuksen ja AMK oli korkeinta koulutuspääomaa firmassa. Ilmeisesti sitten koulutetumpi on koettu uhkana ja sen vuoksi työpaikan saaminen peruttiin.
Ihminen kestää lähes mitä vaan, on tullut koettua omassa elämässä.
Jättää jälkensä mielenterveyteen, kyllä, mutta hengissä ollaan edelleen vaikkei usein huvittaisikaan. :/ Ja tavallaan kaikkeen epäonneen ym. paskaan myös turtuu, kun jo varhaislapsuus on itsestä riippumattomista syistä täyttä helvettiä...jossain vaiheessa huomaa, että vaikka kuinka ponnistelee ja esim. pysyy poissa ongelmista, minkäänlaista "palkintoa" ei ole luvassa. Kukaan ei tule taputtamaan selkään että hienosti vedit, vaan päinvastoin vaaditaan aina vaan lisää ja enemmän.
Maailma on helvetin julma paikka.
Universumi poistaa huonoja asioita elämästäsi tehdäkseen tilaa jollekin paremmalle.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan vaikka ihan terveyskeskus lääkärin kautta terapeutille, (tiedän siellä on jono, mutta se lyhenee ja olet jonossa, on parempi kuin ettet ole edes menossa sinne:) lainkaan.
Liika kuormaa on hyvä saada pillkoa, ja siinä nyt vaikka kirjoittelu päiväkirjamaisesti tms, auttaa, terapeutille puhuminen jne. Onneksi nykyään ihmisen ei tarvitse jaksaa kaikkea ihan yksin.
Olet nuori(nuorehko ainakin), joten vielä ei todellakaan kannata luovuttaa.
Nykyään voi pyytää lähetettä Terveyskylän nettiterapiaan jos terapiapalvelut ovat fyysisesti kaukana.
Ihmettelen miten pitkään on kestäny nähdä minkälainen mies on. Monella olisi jo silmät auennut jos mies on ulkomaanmaanmatkoja jne tehnyt toisen naisen kanssa ja ilmoittaa väliajoin ettää jättää. Minä en hyväksyisi tuollaista omassa parisuhteessa ollenkaan. Luottamus pitää olla.
Mä ajattelen, että nämä menee kausissa. Mulle oli 2012-2015 hirveää. Valmistuin 2012, olin puoli vuotta työtön. Sain töitä 200 km päässä kotoa. Otin asunnun työpaikkakunnalta myös. Tein töitä niska limassa ensimmäisen vuoden. Tein myös abortin kun lapsi oli kehitysvammainen.
2013 mut raiskattiin ja sain 26 vuotiaana sydänkohtauksen. En puhunut raiskauksesta kenellekään. Alkoi vielä kovempi alamäki. Irtisanouduin työpaikalta, hain muihin töihin saamatta töitä. Tietenkin kaikki näkivät, että olivan aivan loppu. Olin kotona karenssissa, sillä lääkärin lausuntoa vastaan te-toimisto oli sitä mieltä että pystyn vuorotyöhön sydämen ongelmien kanssa ja minun olisi pitänyt vain jatkaa työssä, joka aiheutti fyysistä ongelmaa. Koitin itse ja yksin ratkoa ja selvittää päätä. Mieletön burn out ja olin itsemurhan partaalla. Silloinen mies alkaa tuomaan erilaisia naisia kotiimme kun olen käymässä muualla. Annoin sen vain olla.
2014 pääsin töihin ja terapiaan. Töissä romahdin aivan täysin ja itkin koko päivän. Minut irtisanottiin. Olin taas työttömänä. Mies kielsi kaikki hänen suhteensa. Terapian puolessa välissä keskustelin miehen kanssa ja hän kertoi, että hänellä on diagnoosina psykopaatti. Muutaman kuukauden päästä tästä sanoin miehelle, että haluan erota. Mues toi uuden naisen asuntloomme samana iltana. Itse muutin kahden viikkon jälkeen.
2015 alkoi jo hieman näyttää valoa tunnelin päässä ja sain töitä. Odottelen tässä seuraavaa aaltoa. Nautin täysillä tällä hetkellä nykyisestä elämästäni ja siitä, että ole sinkku. seuraavassa aallossa saattaa alkaa ihmisten lakoaminen ympäriltäni. Se saattaa olla myös aika tiukka paikka.
Oli todellakin vaikea keskittyä työhön kaikkien noiden ihmissuhdehuolien kanssa, mutta se oli myös ainoa asia joka tsemppas mua. Perusturva!
Sitä en ymmärrä miten äkisti mieltään muuttaneet rekryt olisivat olleet vikani.