Lue keskustelun säännöt.
Paljonko pettymyksiä ihminen henkisesti kestää?
Kohta romahtaa
29.08.2021 |
Kuinkahan paljon ihminen pystyy henkisesti kestämään asioita sortumatta jollakin tapaa? Mulle on tullut tunne etten ihan kohta enää kestä. Onko tunne mielipuolisuudesta/luovuttamisesta kovin yleistä? Jos yritän puhua asiasta, ihmiset näkee vain vikan pettymyksen ja tasoittelee asiaa tyyliin: ihan normi ongelmia. Ei tuo maailmanloppu ole jne... Kuuluu elämään. Oon tosi yksin jotenkin ongelmieni ja pääni kanssa. Tai on siis se tunne ainakin.
En nyt tähän yksityiskohtaista tarinaa kerro mutta lyhyin ajatusviivoin. Kaikki alkoi 3 vuotta sitten.
- Mut houkuteltiin vaihtaa työnantajaa tarjoamalla kivempiä vastuita, mutta se olikin huijaus. 6kk koeajan jälkeen todettiin että saan jäädä firmaan jos unohdan luvatut vastuualueet ja tyydyn aloittelijan palkkaan. Mulla on 12 v kokemus alalta enkä saanut pätkääkään tehdä tarjottuja hommia. Asianajajani mukaan mua kusetettiin ja olisin voinut viedä asian oikeuteen, mutta hän suositteli etten tekisi sitä asiantuntija-alani takia. Tuhoan maineeni alani ihmisten silmissä ja oikeudenkäynti olisi ollut ruma.
-Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni.
-Tuli pandemia ja äkisti en löytänytkään töitä vaikka hain. Kaikki kuulostelivat tulevaisuutta varovaisena.
-5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta. Olin käytännössä rahaton 600e työttömyyskorvauksella ja 1000e vuokralla. Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde. Aloitettiin uudelta pöydältä ja yksi mun ehdottomista vaatimuksista oli jatkossa jopa raaka rehellisyys.
Anteeksiantaminen oli vaikeata ja tunneasiat oli yhtä vuoristorataa mutta mua auttoi pahimpaan aikaan ihana miespuolinen ystävä joka löytyi yhden pelin kautta netistä. Hän oli 8kk parhain ystâväni ja henkinen tukeni.
-Hain töitä ja äkisti sellaisen sainkin työhaastattelun jälkeen. Upea työ jossa olisin saanut matkustella. Myös palkka olis ollut parannus työttömyystukeen. Kun myöhemmin kyselin työn alkamispäivää CEO laittoikin viestin ettei voi palkata mua sillä työpaikan kollegat ei halua mua työkaverikseen. (Olisin ollut ainoa nainen talossa).
-Seuraava rekry johti myöskin siihen että CEO oli palkkaamassa mut. Mutta sitten...mun tuleva lähin esimies...joka oli aloittamassa työtä 6kk mun jälkeen, kielsi koska hän haluaa palkata itse työntekijänsä. Nyt sentään tuli pahoitteleva soitto siitä, että hän meni asioiden edelle lupailemaan jotain mitä ei voinutkaan pitää.
-Sitten kolmas rekry johti uuteen työpaikkaan ja kivaan oman alan duuniin. Palkka oli mieluinen, firman työkaverit ja yrityskulttuuri inhimillisen oloisia. Tässä vaiheessa parhain ystäväni netistä ilmoitti ettei hän voi olla ystävä etäisyyksien päästä. Hän leikkas mut ulos elämästään samantien vastaten viesteihini ja kyselyihin hiljaisuudella. Kaikki tuntui tosi julmalta ja toisinnolta siitä miten mun puoliso hylkäsi mut yli vuosi sitten.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
yksi asia, mitä sun pitää tehdä on lopettaa vaikeuksista puhuminen ulkopuolisille. työirtisanomiset voivat olla siitä, että olet avautunut tuleville työkavereille ongelmistasi ja he ovat juorunneet siitä eteenpäin. älä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, älä kerro ongelmistasi eteenpäin. älä ole niin luottavainen ja avaudu ihmisille. ex-miehelle estot puhelimeen ja samoin estot kaikille, jotka eivät ole olleet tukenasi. facebookista ja linkedinistä siivoat kaikki ihmiset pois, jotka voisivat sinusta pahaa sanoa. siivoa taustasi kuntoon.
Mä en puhu asioistani tuntemattomille. Olen melko pidättyvâinen. Nämä kommentit joista mainitsen ovat ihan lähipiiriltäni. En ikinä kertoisi jostain rekryfaileista uudessa työpaikassa jossa yritän näyttää kynteni ja vielä vähemmän linkedinissä tsi sosiaalisessa mediassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tartun tuohon sun mieheen. Eikö sulle valjennut jo aiemmin, ettei hän ole häävi otus?
Koska jos olit sokea hänelle, ehkä sulla on alun perin jotain kertynyttä onnettomuutta, jonka takia et odota alun perinkään tarpeeksi.
Ja jos se sama sitten jotenkin voisi näkyä näissä työnhakukuvioissa, jotenkin menevät puihin kun alkavat epäillä valintaansa. Paljastut jotenkin epävarmaksi tai yli-innokkaaksi tai jotain?
En tiedä. Tosi paljon paskaa on kyllä tuossa tehty yhdelle ihmiselle. Onko alassasi jotain mikä selittää moisen?
Ehkä, suppea taideammatti mutta olen hyvä siinä. Ammatillista itseluottamusta minulla kyllä on ja pärjään omassa ammatissani laadullisesti hyvin.
Voimia ja jaksamista ❤️ Kyllä se elämä vielä voittaa
Elämä välillä koettelee mutta en anna paskan voittaa. Minulla on viimeisen 15 vuoden aikana päättynyt yksi avioliitto ja yksi avoliitto, molemmissa mies vaan ilmotti että ei enää halua jatkaa ja muutti seuraavana päivänä pois. Olen ollut yh 14 vuotta ja joutunut vuosikausiksi työpaikkakiusatuksi, kun ei ollut voimia hakea muuta työtä. Kun lopulta jaksoin, hain kouluun ja irtisanoin itseni vakityöstä. Valmistuin ja sain vain määräaikaisia töitä. Vuosia kärsin ihmeellisistä oireista joihin ei löytynyt mitään selitystä. Kunnes viimeisen vuoden aikana olen saanut kolme syöpäepäilyä, käynyt läpi henkisesti todella rankkoja tutkimuksia ja kaksi leikkausta. Lapsella on ollut ongelmia mielenterveyden kanssa ja olen joutunut hoitamaan siinä sivussa myös omaa päätäni kuntoon.
Juuri nyt kaikki on hyvin. Terveys alkaa olla kunnossa ja lapsellakin asiat hyvin. Ensi viikolla aloitan vakituisessa työssä. Täytän ensi vuonna 40 joten puolikkaaseen elämään olen tämän kaiken kokenut
Vierailija kirjoitti:
Aiheutanko mä itse jotenkin tän epäonnen?
OSITTAIN - miehen kohdalla.
Jos katsotaan seurtaavia lainauksia niin kyllähän sinä olet kaivanut verta nenästä etkä ole itseäsi kunnioittanuta vaan tyytynyt kaikkeen. Olet liian kiltti ja hyväuskoinen ja sitä käytetään hyväksi. Sua on ikään kuin saanut kohdella miten sattuu ja se kyllä näkyy miehesi käytöksessä sinua kohtaan.
----
"Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni."
----
Kuka ilmoittaa erosta, kun toinen on juuri saanut tietää irtisanomisesta.
Ei ainakaan välittävä ihminen.
Mies perui aikeensa, ja sinä hyväyksyit sen ja otit miehen takaisin.
MIKSI?
----
"5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta."
----
Kertooko tämä sinulle mitää. Itseltäni loppuu sanat.
Miksi suunnittelet lasta henkilön kanssa, jonka kanssa olet alle 6kk seurustellut täsdsä vaiheessa ja joka on jo jättänyt suniut pahimmalla hetkellä (irtisanominen). Jättää nyt jo toistaminiseen - taas YHTÄKKIÄ.
----
"Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde."
----
HUH HUH
----
"Kuukausi sen jälkeen kun menetin ystäväni, selvisi että mies oli aloittanut taas viestimisen tuon naisen kanssa, jonka takia jätti mut. Viestejä oli vaihdeltu 6kk ajan jo niistä oli valehdeltu mulle ja ne oli poistettu etten huomaisi."
----
EROSIT - PYSY EROSSA - LOPULLISESTI
Vierailija kirjoitti:
Oonko ansainnut sen?
ET OLE
Sinulla on myös huonoa tuuria, huonon tuurinkin kanssa lienee tulee joskus pohja vastaan, ja silloin on vain yksi tie - ylöspäin.
TSEMPPIÄ!
Kohta romahtaa kirjoitti:
Mitä jos sieltä romahduksen jälkeen ei pääsekään ylös? Olen 2 nuoruudessani sairastanut masennuksen. Yritän pysyä toimintakykyisenä vaikka väkisin.
masennus on sisäänpäin kääntynyttä vihaa
kohdista se oikeaan osoitteeseen
esim törkeään ex mieheesi jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutanko mä itse jotenkin tän epäonnen?
OSITTAIN - miehen kohdalla.
Jos katsotaan seurtaavia lainauksia niin kyllähän sinä olet kaivanut verta nenästä etkä ole itseäsi kunnioittanuta vaan tyytynyt kaikkeen. Olet liian kiltti ja hyväuskoinen ja sitä käytetään hyväksi. Sua on ikään kuin saanut kohdella miten sattuu ja se kyllä näkyy miehesi käytöksessä sinua kohtaan.
Ah niin, olin epäselvä. Anteeksi siitä. Miehen suhde toiseen kesti 6kk ja mun ja hänen yli 10 vuotta.
Miksikö annoin anteeksi? Shokki, ymmärrän myös rakkauden ja ihastuksen tunteita ja miehellä oli myös hyviä selityksiä petokselleen. Mutta toki tiedän, ei kukaan kunnollinen jätä puolisoaan kuin nalli kalliolle 10v jälkeen. Ei noin. Toisella naisela oli myös osansa tässä. Hän halusi miehen heti eikä huomenna, ehkä paranteli omaa itsetuntoaan näin.
Nyt olen sopeutunut jo eroajatukseen. Mies ei halua ja hidastelee mutta mun pää ei enää käänny. Annoin uuden tilaisuuden ja hän munasi sen. Toista ei tule. En rakasta enää.
----
"Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni."
----
Kuka ilmoittaa erosta, kun toinen on juuri saanut tietää irtisanomisesta.
Ei ainakaan välittävä ihminen.
Mies perui aikeensa, ja sinä hyväyksyit sen ja otit miehen takaisin.
MIKSI?
----
"5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta."
----
Kertooko tämä sinulle mitää. Itseltäni loppuu sanat.Miksi suunnittelet lasta henkilön kanssa, jonka kanssa olet alle 6kk seurustellut täsdsä vaiheessa ja joka on jo jättänyt suniut pahimmalla hetkellä (irtisanominen). Jättää nyt jo toistaminiseen - taas YHTÄKKIÄ.
----
"Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde."
----
HUH HUH
----
"Kuukausi sen jälkeen kun menetin ystäväni, selvisi että mies oli aloittanut taas viestimisen tuon naisen kanssa, jonka takia jätti mut. Viestejä oli vaihdeltu 6kk ajan jo niistä oli valehdeltu mulle ja ne oli poistettu etten huomaisi."
----
EROSIT - PYSY EROSSA - LOPULLISESTI
Vierailija kirjoitti:
Oonko ansainnut sen?
ET OLE
Sinulla on myös huonoa tuuria, huonon tuurinkin kanssa lienee tulee joskus pohja vastaan, ja silloin on vain yksi tie - ylöspäin.
TSEMPPIÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutanko mä itse jotenkin tän epäonnen?
OSITTAIN - miehen kohdalla.
Jos katsotaan seurtaavia lainauksia niin kyllähän sinä olet kaivanut verta nenästä etkä ole itseäsi kunnioittanuta vaan tyytynyt kaikkeen. Olet liian kiltti ja hyväuskoinen ja sitä käytetään hyväksi. Sua on ikään kuin saanut kohdella miten sattuu ja se kyllä näkyy miehesi käytöksessä sinua kohtaan.
----
"Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni."
----
Kuka ilmoittaa erosta, kun toinen on juuri saanut tietää irtisanomisesta.
Ei ainakaan välittävä ihminen.
Mies perui aikeensa, ja sinä hyväyksyit sen ja otit miehen takaisin.
MIKSI?
----
"5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta."
----
Kertooko tämä sinulle mitää. Itseltäni loppuu sanat.Miksi suunnittelet lasta henkilön kanssa, jonka kanssa olet alle 6kk seurustellut täsdsä vaiheessa ja joka on jo jättänyt suniut pahimmalla hetkellä (irtisanominen). Jättää nyt jo toistaminiseen - taas YHTÄKKIÄ.
----
"Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde."
----
HUH HUH
----
"Kuukausi sen jälkeen kun menetin ystäväni, selvisi että mies oli aloittanut taas viestimisen tuon naisen kanssa, jonka takia jätti mut. Viestejä oli vaihdeltu 6kk ajan jo niistä oli valehdeltu mulle ja ne oli poistettu etten huomaisi."
----
EROSIT - PYSY EROSSA - LOPULLISESTI
Vierailija kirjoitti:
Oonko ansainnut sen?
ET OLE
Sinulla on myös huonoa tuuria, huonon tuurinkin kanssa lienee tulee joskus pohja vastaan, ja silloin on vain yksi tie - ylöspäin.
TSEMPPIÄ!
Ah niin, olin epäselvä. Anteeksi siitä. Miehen suhde toiseen kesti 6kk ja mun ja hänen yli 10 vuotta.
Miksikö annoin anteeksi? Shokki, ymmärrän myös rakkauden ja ihastuksen tunteita ja miehellä oli myös hyviä selityksiä petokselleen. Mutta toki tiedän, ei kukaan kunnollinen jätä puolisoaan kuin nalli kalliolle 10v jälkeen. Ei noin. Toisella naisela oli myös osansa tässä. Hän halusi miehen heti eikä huomenna, ehkä paranteli omaa itsetuntoaan näin.
Nyt olen sopeutunut jo eroajatukseen. Mies ei halua ja hidastelee mutta mun pää ei enää käänny. Annoin uuden tilaisuuden ja hän munasi sen. Toista ei tule. En rakasta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta romahtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutanko mä itse jotenkin tän epäonnen?
OSITTAIN - miehen kohdalla.
Jos katsotaan seurtaavia lainauksia niin kyllähän sinä olet kaivanut verta nenästä etkä ole itseäsi kunnioittanuta vaan tyytynyt kaikkeen. Olet liian kiltti ja hyväuskoinen ja sitä käytetään hyväksi. Sua on ikään kuin saanut kohdella miten sattuu ja se kyllä näkyy miehesi käytöksessä sinua kohtaan.
----
"Viikko irtisanomisen jälkeen, mies ilmoitti yhtäkkiä ettei halua enää olla kanssani. Mulla alkoi kauhea hätä talousasioiden kanssa ja just kun totuin ajatukseen erosta viikon aikana ja hommasin itselleni kivan pienen kodin, mies peruikin aikeensa ja muutti kanssani pikkuiseen asuntooni."
----
Kuka ilmoittaa erosta, kun toinen on juuri saanut tietää irtisanomisesta.
Ei ainakaan välittävä ihminen.
Mies perui aikeensa, ja sinä hyväyksyit sen ja otit miehen takaisin.
MIKSI?
----
"5kk pandemian alkamisen jälkeen mies yhtäkkiä ilmoitti tekstarilla ettei halua enää kanssani. Hän oli aiemmin pakannut ison kasan vaatteita kassiin ja lähtenyt mökille mutta olikin itseasiassa muuttanut toisen naisen luokse ja lähtenyt lomareissuun tämän kanssa. Ei vastannut puheluihin, teki osoitteenmuutoksenkin samana pv kun tekstarin mulle laitto. Olin ihan shokissa sillä just aikaisemmin oltiin puhuttu lasten hankkimisesta."
----
Kertooko tämä sinulle mitää. Itseltäni loppuu sanat.Miksi suunnittelet lasta henkilön kanssa, jonka kanssa olet alle 6kk seurustellut täsdsä vaiheessa ja joka on jo jättänyt suniut pahimmalla hetkellä (irtisanominen). Jättää nyt jo toistaminiseen - taas YHTÄKKIÄ.
----
"Suhdetta oli kestänyt 6kk ja myöhemmin selvis että mies oli sen naisen tuonut mun kotiin, vienyt mökille ja kaikille mun alueille. Hän rupesi katumaan tekojaan 2pv päästä ja kyseli jo 5pv päästä kotiintulemisen mahdollisuuksia. Olin niin lamassa, että suostuin siihen et yritetään paikata suhde."
----
HUH HUH
----
"Kuukausi sen jälkeen kun menetin ystäväni, selvisi että mies oli aloittanut taas viestimisen tuon naisen kanssa, jonka takia jätti mut. Viestejä oli vaihdeltu 6kk ajan jo niistä oli valehdeltu mulle ja ne oli poistettu etten huomaisi."
----
EROSIT - PYSY EROSSA - LOPULLISESTI
Vierailija kirjoitti:
Oonko ansainnut sen?
ET OLE
Sinulla on myös huonoa tuuria, huonon tuurinkin kanssa lienee tulee joskus pohja vastaan, ja silloin on vain yksi tie - ylöspäin.
TSEMPPIÄ!
Ah niin, olin epäselvä. Anteeksi siitä. Miehen suhde toiseen kesti 6kk ja mun ja hänen yli 10 vuotta.
Miksikö annoin anteeksi? Shokki, ymmärrän myös rakkauden ja ihastuksen tunteita ja miehellä oli myös hyviä selityksiä petokselleen. Mutta toki tiedän, ei kukaan kunnollinen jätä puolisoaan kuin nalli kalliolle 10v jälkeen. Ei noin. Toisella naisela oli myös osansa tässä. Hän halusi miehen heti eikä huomenna, ehkä paranteli omaa itsetuntoaan näin.
Nyt olen sopeutunut jo eroajatukseen. Mies ei halua ja hidastelee mutta mun pää ei enää käänny. Annoin uuden tilaisuuden ja hän munasi sen. Toista ei tule. En rakasta enää.
Hyvä. Tuosta se lähtee, se kipuaminen ylös.
-sama-
Ennen ajattelin että kärsimyksen määrä on vakio. Että kaikilla on sama määrä kärsimystä ne vaan ilmenee eri tavalla ja eri aikoina. Uskoin myös kohtaloon. Mutta enpä enää tiedä kun itselleni on vuosien kuluessa sattunut tosi paskamaisia juttuja (masennus, keskenmenoja, raha vaikeuksia, sukulaisten kiusaamaksi joutumista, työttömyyttä, miehen taholta huonoa käytöstä, lapsen kehitysvamma) muut sen kun porskuttaa. Elämä on perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutatkohan ap muiden silmiin vähän liian kiltiltä ja jopa alistuvalta ihmiseltä? Miehesi ja entisen työnantajasi käytös on ollut todella törkeää, mutta jostain syystä he ovat kokeneet että sinulle pystyy tällaisen tempun tekemään, etkä sinä tule pistämään kampoihin. Tuollainen vaikutelma ei tee hyvää työympäristössä ja saattaa osaltaan vaikeuttaa työnsaantia, vaikka muuten hommat miten osaisitkin. En tarkoita tätä millään pahalla, kärsin tästä ongelmasta itsekin, mutta kannattaa tarkkailla sitä ettei anna ulkopuolisille mitään lapasen vaikutelmaa. Liika joustavuus tulkitaan helposti heikkoudeksi.
Voi olla. Yksi sana: kotikasvatus.
Itkeä ei saanut, piti olla kokoajan kiltti ja jakaa kaikki, karkkipussit, lelut yms...
Isällä oli iso suku, muistan miten jäin monesti ilman omaa karamellia kun karkkipussin aukaistessa se piti ENSIN kierrättää isän 12 veljen, näiden vaimojen ja lasten käsissä. Kun sain sen takaisin, se oli tyhjä ja isot miehet siihen nauraa että pitâä itse pitää huoli että saa makeisen. Vähän vaikeeta kun äiti haukkana vieressä vahtii, että muut ensin.
Mun ongelma enemmänkin on näin aikuisena et kun en suostu hyväksikäytettäväksi, ihmiset ikäänkuin raivostuu. Kai se sit on et vaikutan niin kiltiltä ja sympaattiselta ja sit kun totuus paljastuu et pidänkin puoliani, pettymys on kamalan iso. 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen, että nämä menee kausissa. Mulle oli 2012-2015 hirveää. Valmistuin 2012, olin puoli vuotta työtön. Sain töitä 200 km päässä kotoa. Otin asunnun työpaikkakunnalta myös. Tein töitä niska limassa ensimmäisen vuoden. Tein myös abortin kun lapsi oli kehitysvammainen.
2013 mut raiskattiin ja sain 26 vuotiaana sydänkohtauksen. En puhunut raiskauksesta kenellekään. Alkoi vielä kovempi alamäki. Irtisanouduin työpaikalta, hain muihin töihin saamatta töitä. Tietenkin kaikki näkivät, että olivan aivan loppu. Olin kotona karenssissa, sillä lääkärin lausuntoa vastaan te-toimisto oli sitä mieltä että pystyn vuorotyöhön sydämen ongelmien kanssa ja minun olisi pitänyt vain jatkaa työssä, joka aiheutti fyysistä ongelmaa. Koitin itse ja yksin ratkoa ja selvittää päätä. Mieletön burn out ja olin itsemurhan partaalla. Silloinen mies alkaa tuomaan erilaisia naisia kotiimme kun olen käymässä muualla. Annoin sen vain olla.
2014 pääsin töihin ja terapiaan. Töissä romahdin aivan täysin ja itkin koko päivän. Minut irtisanottiin. Olin taas työttömänä. Mies kielsi kaikki hänen suhteensa. Terapian puolessa välissä keskustelin miehen kanssa ja hän kertoi, että hänellä on diagnoosina psykopaatti. Muutaman kuukauden päästä tästä sanoin miehelle, että haluan erota. Mues toi uuden naisen asuntloomme samana iltana. Itse muutin kahden viikkon jälkeen.
2015 alkoi jo hieman näyttää valoa tunnelin päässä ja sain töitä. Odottelen tässä seuraavaa aaltoa. Nautin täysillä tällä hetkellä nykyisestä elämästäni ja siitä, että ole sinkku. seuraavassa aallossa saattaa alkaa ihmisten lakoaminen ympäriltäni. Se saattaa olla myös aika tiukka paikka.
Voiko olla kusipäisempää miestä kuin tuollainen joka tuo uuden naisen edellisen naisensa kotiin?! Järkyttävä tapaus, hyvä että pääsit siitä eroon! Ja millainen nainen tulee toisen naisen kotiin? En nyt yhtäkkiä keksi mitään josta voisin pahemmin loukkaantua.
Mutta haluan kiittää muuten teitä kaikkia. Maailma tuntuu jo nyt hitusen valoisammalta kun sain ulostaa tuon kaiken tänne ja lukea ajatuksianne. Tää auttaa itseäni jotenkin jäsentelemäänkin asioita.
Mulla on itselläni jo uusi seksisuhdekin. En sano suhde, koska tästä ei tule mitään vakavaa, mutta tän yleisfiiliksen takia tuo uusi tuttavuuskaan ei tunnu oikein hyvältä enää. Just sellanen mitäänsanomaton selkääntaputtelija, mies joka ei osaa/halua olla tukena tai sit vain ei ymmärrä / välitä miten syvissä vesissâ olen. Hän toki ei tiedäkään koko paskaperiodiani. Mutta tunnen miten sellanen miehekäs kyvyttömyys kâsitellä mun fiiliksiâ nyt alkaa tuhoamaan meidän välejä mielessäni tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta romahtaa kirjoitti:
Voi olla. Yksi sana: kotikasvatus.
Itkeä ei saanut, piti olla kokoajan kiltti ja jakaa kaikki, karkkipussit, lelut yms...
Isällä oli iso suku, muistan miten jäin monesti ilman omaa karamellia kun karkkipussin aukaistessa se piti ENSIN kierrättää isän 12 veljen, näiden vaimojen ja lasten käsissä. Kun sain sen takaisin, se oli tyhjä ja isot miehet siihen nauraa että pitâä itse pitää huoli että saa makeisen. Vähän vaikeeta kun äiti haukkana vieressä vahtii, että muut ensin.Mun ongelma enemmänkin on näin aikuisena et kun en suostu hyväksikäytettäväksi, ihmiset ikäänkuin raivostuu. Kai se sit on et vaikutan niin kiltiltä ja sympaattiselta ja sit kun totuus paljastuu et pidänkin puoliani, pettymys on kamalan iso. 🤷♀️
Tuttu ongelma. Jos ihmiset saavat sinusta heikkoluonteisen vaikutelman, mutta myöhemmin sittenkin puolustat oikeuksiasi, ihmiset pitävät sinua ikään kuin valheellisena persoonana. Ikään kuin olisit tahallaan johtanut heitä harhaan. Tämän vuoksi on hyvä opetella antamaan heti jämäkkä ensivaikutelma. Ikävä kyllä maailmasta löytyy paljon ihmisiä jotka heti käyttävät hyväkseen, jos ihminen vaikuttaa liian kiltiltä. :/
Kohta romahtaa kirjoitti:
Voi olla. Yksi sana: kotikasvatus.
Itkeä ei saanut, piti olla kokoajan kiltti ja jakaa kaikki, karkkipussit, lelut yms...
Isällä oli iso suku, muistan miten jäin monesti ilman omaa karamellia kun karkkipussin aukaistessa se piti ENSIN kierrättää isän 12 veljen, näiden vaimojen ja lasten käsissä. Kun sain sen takaisin, se oli tyhjä ja isot miehet siihen nauraa että pitâä itse pitää huoli että saa makeisen. Vähän vaikeeta kun äiti haukkana vieressä vahtii, että muut ensin.Mun ongelma enemmänkin on näin aikuisena et kun en suostu hyväksikäytettäväksi, ihmiset ikäänkuin raivostuu. Kai se sit on et vaikutan niin kiltiltä ja sympaattiselta ja sit kun totuus paljastuu et pidänkin puoliani, pettymys on kamalan iso. 🤷♀️
S a i r a i t a aikuisia. Meitä on niin monee junaan.
Aikuinen kyllä yleensä ymmärtää, että lapsi haluaa enemmän namin ja lapselle tulee paha mieli, jos ei saa sitä namia. Aaikuinen pystyy kyllä tämän namihalun sietämään ja hyväksuÿmään, jos jää ilman.
Cathy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen, että nämä menee kausissa. Mulle oli 2012-2015 hirveää. Valmistuin 2012, olin puoli vuotta työtön. Sain töitä 200 km päässä kotoa. Otin asunnun työpaikkakunnalta myös. Tein töitä niska limassa ensimmäisen vuoden. Tein myös abortin kun lapsi oli kehitysvammainen.
2013 mut raiskattiin ja sain 26 vuotiaana sydänkohtauksen. En puhunut raiskauksesta kenellekään. Alkoi vielä kovempi alamäki. Irtisanouduin työpaikalta, hain muihin töihin saamatta töitä. Tietenkin kaikki näkivät, että olivan aivan loppu. Olin kotona karenssissa, sillä lääkärin lausuntoa vastaan te-toimisto oli sitä mieltä että pystyn vuorotyöhön sydämen ongelmien kanssa ja minun olisi pitänyt vain jatkaa työssä, joka aiheutti fyysistä ongelmaa. Koitin itse ja yksin ratkoa ja selvittää päätä. Mieletön burn out ja olin itsemurhan partaalla. Silloinen mies alkaa tuomaan erilaisia naisia kotiimme kun olen käymässä muualla. Annoin sen vain olla.
2014 pääsin töihin ja terapiaan. Töissä romahdin aivan täysin ja itkin koko päivän. Minut irtisanottiin. Olin taas työttömänä. Mies kielsi kaikki hänen suhteensa. Terapian puolessa välissä keskustelin miehen kanssa ja hän kertoi, että hänellä on diagnoosina psykopaatti. Muutaman kuukauden päästä tästä sanoin miehelle, että haluan erota. Mues toi uuden naisen asuntloomme samana iltana. Itse muutin kahden viikkon jälkeen.
2015 alkoi jo hieman näyttää valoa tunnelin päässä ja sain töitä. Odottelen tässä seuraavaa aaltoa. Nautin täysillä tällä hetkellä nykyisestä elämästäni ja siitä, että ole sinkku. seuraavassa aallossa saattaa alkaa ihmisten lakoaminen ympäriltäni. Se saattaa olla myös aika tiukka paikka.
Voiko olla kusipäisempää miestä kuin tuollainen joka tuo uuden naisen edellisen naisensa kotiin?! Järkyttävä tapaus, hyvä että pääsit siitä eroon! Ja millainen nainen tulee toisen naisen kotiin? En nyt yhtäkkiä keksi mitään josta voisin pahemmin loukkaantua.
Kaksi paskaa löytäneet toisensa.
Kohta romahtaa kirjoitti:
Voi olla. Yksi sana: kotikasvatus.
Itkeä ei saanut, piti olla kokoajan kiltti ja jakaa kaikki, karkkipussit, lelut yms...
Isällä oli iso suku, muistan miten jäin monesti ilman omaa karamellia kun karkkipussin aukaistessa se piti ENSIN kierrättää isän 12 veljen, näiden vaimojen ja lasten käsissä. Kun sain sen takaisin, se oli tyhjä ja isot miehet siihen nauraa että pitâä itse pitää huoli että saa makeisen. Vähän vaikeeta kun äiti haukkana vieressä vahtii, että muut ensin.Mun ongelma enemmänkin on näin aikuisena et kun en suostu hyväksikäytettäväksi, ihmiset ikäänkuin raivostuu. Kai se sit on et vaikutan niin kiltiltä ja sympaattiselta ja sit kun totuus paljastuu et pidänkin puoliani, pettymys on kamalan iso. 🤷♀️
Isän kaksitoista veljeä - joku lahko kenties?
Kertoisitko vähän lisää lapsuusajoistasi. Olisiko joku vanha kaveri, joka voisi kertoa jotain siitä tekemästäsi vaikutelmasta?
Olen itse miettinyt tuota, että nimenomaan sellainen, että vaikutat lapaselta ja siellä onkin nyrkkirauta sisällä, on anteeksiantamatonta. Ihmiset joutuvat sosiaaliseen häpeään koska ovat yrittäneet tossuttaa sinua ja sitten sattuukin nenään. Vaikka he eivät olisi yrittäneet hyväksikäyttää mitenkään, moni ei kestä myöntää vääriä mielikuviaan ja tuntuu ikävältä oivaltaa tuossa tilanteessa, mitä ne olivat.
Toisin päinhän asia on vallan ok - pahisrooleihin tyypitetty näyttelijä paljastuukin ihanaksi ihmiseksi siviilissä, kaikki rakastavat häntä sen jälkeen. Esim. Alan Rickman.
Elämäni on ollut 33 v. pelkkää pettymystä. Ehkä sinulla meni lapsuudessa liian hyvin?
Minulla toistuu elämässäni teema, että kehenkään ei voi luottaa.
Alkoi lapsuudessa sillä, että vanhemmat päihteidenkäyttäjiä ja minä heidän armoillaan.
Jatkui kouluun, olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan mutta yksikään opettaja ei saanut sitä loppumaan edes eri kouluissa.
Nuorena olisin halunnut opiskelemaan tiettyä alaa, johon tarvitsi tietokoneen. Minulla piti olla isovanhempien säästämiä rahoja tilillä reilusti- kävikin ilmi, että toinen vanhemmistani oli kavaltanut ne, vähän ennen kuin kuoli yliannostukseen.
Jouduin huostaanotetuksi oman henkisen pahoinvointini takia paikkaan, jossa toinen nuori yritti raiskata minut. Tässä paikassa työskentelevä nainen kohteli minua kuin saastaa, ja kun lääkäri suositteli vaikeiden kuukautisten vuoksi minulle pillereitä, en saanut niitä. Vaikka olin neitsyt, olisin kuulemma pillereiden avulla vaan "huorannut pitkin kaupunkia". Minä olin -ja olen edelleen- kiltti, kirjastossa aikaani viettävä introvertti.
Kun pääsin vihdoinkin asumaan omilleeni, mielenterveyteni repesi lopullisesti. Sain vuoden sisään kolme diagnoosia. (Terapiaa pyysin 14 vuotta(!), kunnes olin Kelan mielestä tarpeeksi kunnossa sen aloittamiseen. Siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.) Paras ystäväni hylkäsi minut sanomatta mitään, ja pian tämän jälkeen toinenkin vanhemmistani kuoli yllättäen. Sekosin kuoleman myötä aika pahasti ja muutuin raivohulluksi. Sanoin ja tein asioita, joita kadun tänäkin päivänä. Kaikki paitsi yksi ihminen kaikkosi luotani, oikeutetusti.
Nyt olen lähemmäs nelikymppinen. Työtön ja mielisairas. En ole saanut kuntoutusta enää vuosiin, ei vissiin kannata kohdallani. Eläkkeelle en ole päässyt, koska toistaiseksi onnistun vielä vastaamaan puhelimeen kun joku virkailija soittaa (sossu sanoi näin, kirjaimellisesti) ja suihkussakin käyn säännöllisesti. Lääkkeiden avulla en ajattele itsemurhaa tai sekoamista koko aikaa, mutta onko tämä elämää?
petturi mies pitää jättää,elämä paranee jo sillä. työnantajan kanssa tehdään sopimus heti, ennen sitä ei ole takeita. sittenkin voi olla huijaus firma.
ihmisiin ei kannata luottaa,aina voi tulla pettymys.
kaikkiin kusetuksiin ja onnetomuksiin ei voi vaikuttaa ,mut tasapainoisten, kivojen ihmisten seura voi auttaa kestään tätä elämää jossa kaikenlaista sattuu.