Mikä on se erottava tekijä ihmisellä, joka voi aloittaa suhteen varatun ihmisen kanssa ja sillä kuka ei aloita?

Vierailija kirjoitti:

Mmmh. Nyt nää kolmannet pyörät puolustautuu, että avioliitto on pettäjän vastuulla eikä ole heidän ongelmansa. Okei. Mutta silti haluavat miehen, joka pettää ja valehtelee vaimolleen?

Sitä en kyllä tajua. Todellisia laatumiehiä nää :D

Kyllä niiden kanssa panee, ei niistä parisuhteeseen ole

Nuorena perustelin asiaa

- tiesin ko ihmisen käyvän vieraissa joka tapauksessa

- en etsinyt parisuhdetta vaan satunnaista seksiä

- olin siis "turvallisempi" vaihtoehto, koska en halunnut, enkä odottanut muuta

- emme viettäneet muuten aikaa yhdessä

En tiedä meneekö ohi aiheen, mutta olen ollut ns. vakavassa suhteessa varattuun mieheen, koska en ole tiennyt hänen olevan naimisissa. Valehteli eronneensa kauan sitten, valehteli paljon muutakin.  Kun asia selvisi, katkaisin suhteen välittömästi. Sitä selittelyn mestaria en enää koskaan halunnut tavata. 

Kesti kauan toipua petoksesta. Luottamus meni täysin. En ole päästänyt tapauksen jälkeen ketään lähelleni. En vieläkään, vaikka tapahtuneesta on monta vuotta.

Missä menee se raja, miten paljon ihmisen omiin sanoihin voi luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Tässä ajattelemme eri tavalla. Mä olen ystävystynyt tämän perheen kanssa tai lähinnä lasten ja miehen ja taustalla se että vaimo luottaa mieheen ja luultavasti myös minuun koska vietän aikaa hänen puolisonsa kanssa, kokisin että pettäisin myös tämän naisen luottamuksen, vaikkemme ole ystäviä tämän naisen kanssa moikkaamme kun näemme kadulla. Pitäisikö minun olla tuntematta tuota naista tuolla tasolla, että vain mies olisi se pettäjä?

Tämä on taas näitä keksittyjä tarinoita, joissa tarinaan tulee koko ajan lisää elementtejä kun keskustelu etenee. Tavoitteenahan aloittajalla on tuoda esiin kuinka toisin ajattelevat ovat yksinkertaisesti väärässä.

Omalta kohdalta ei, en sjatellut perhettä koska sitä ei ollut. Aluksi en ajatellut sitäkään vierasta naista. Vasta sitten kun pian tavattuamme mies yritti erota aloin sääliä miestä ja inhota sitä naisystävää. Nainen ei todellakaan aikonut päästää miestä helpolla eroon ja sain itsekin sen verran hänen raivonsa ja keinonsa tuta, että ymmärsin miten mies oli jäänyt jumiin epätyydyttävään seurustelusuhteeseen alunperinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni petti mua kaksi vuotta sitten. Meillä oli mennyt edeltävästi pari vuotta todella kurjasti. Oltiin sellaisessa pahan olon oravanpyörässä, josta kumpikaan ei osannut pois. Mietin vakavasti avioeroa, mies ajatteli, että ”kyllä tämä tästä”. Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta.

Mies tapasi harrastusten kautta naisen, joka myös tahoillaan onnettomassa liitossa (lapseton). Mieheni aloitti tämän naisen kanssa seksisuhteen, joka kesti kolme kuukautta ennen kuin jäivät kiinni (näin viestit).

Ensimmäisen vuosi pettämisen jälkeen oli aivan kamala. Pelkkää epätoivoa ja tuskaa. Sen jälkeen aloimme rakentaa uutta, parempaa avioliittoa. Tuli puhuttua kaikki asiat, jotka olisi pitänyt puhua kolme vuotta sitten.

Miksi jotkut sitten pettävät? Ovat onnettomia kotona. Nainen pettää, koska rakastuu. Mies pettää, koska haluaa seksiä. Tämä päti ainakin meillä. Jos tätä pettämistä ei olisi tullut, niin meille olisi tullut minun aloitteestani avioero. Myös omassa mielessä oli käynyt pettäminen.

Sitten vuosi omaa terapiaa (helpointa olisi ollut huutaa miehelle ”SIKA!!”) ja ymmärrys, miksi näin kävi. Peiliin katsominen, että kaikki ei ole sen toisen osapuolen vikaa. Puoli vuotta pariterapiaa. Vahinko tapahtui, ihmiset tekevät virheitä. Fiksut oppivat virheistään.

Kun pettäminen selvisi, oma maailmani romahti. Samaan aikaa töissä oli äärettömän kuormittavaa ja yksi lähiomainen sairastui vakavasti. Vuosien univelka painoi niskassa. Viisain neuvo tuli läheiseltä ihmiseltä, joka sanoi, että ”älä tee ensimmäisen kuukauden aikana mitään muuta kuin hengitä”. Jos joku olisi sanonut, että elämme nyt kaksi vuotta tapahtuneesta avioliiton parasta aikaa, en olisi uskonut. Mutta niin siinä kävi. Mutta matka ei ollut helppo.

Niille, jotka miettivät pettämistä, niin kysykää, että miksi. Olen tätä kysynyt myös itseltäni, koska ajatus oli mielessäni usein.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että elämä voitti. Mutta oli niin kamala tie etten halua sinne enää koskaan.

Hienoa että nyt teillä menee paremmin. Ja tätä olen yrittänyt täällä sanoa, että ottakaa petetyt myös vastuu siitä mitä teette/jätätte tekemättä. Jossain mättää kun puoliso lähtee vieraisiin. Uhriudutte ja teette itsestänne marttyyrin, kun olisitte aikoinaan käyttäneet energiaa myös siihen parisuhteeseen.

Kun parisuhteessa on ollut uskottomuutta, siitä on peruuttamattomasti jotain pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Tässä ajattelemme eri tavalla. Mä olen ystävystynyt tämän perheen kanssa tai lähinnä lasten ja miehen ja taustalla se että vaimo luottaa mieheen ja luultavasti myös minuun koska vietän aikaa hänen puolisonsa kanssa, kokisin että pettäisin myös tämän naisen luottamuksen, vaikkemme ole ystäviä tämän naisen kanssa moikkaamme kun näemme kadulla. Pitäisikö minun olla tuntematta tuota naista tuolla tasolla, että vain mies olisi se pettäjä?

Tämä on taas näitä keksittyjä tarinoita, joissa tarinaan tulee koko ajan lisää elementtejä kun keskustelu etenee. Tavoitteenahan aloittajalla on tuoda esiin kuinka toisin ajattelevat ovat yksinkertaisesti väärässä.

Omalta kohdalta ei, en sjatellut perhettä koska sitä ei ollut. Aluksi en ajatellut sitäkään vierasta naista. Vasta sitten kun pian tavattuamme mies yritti erota aloin sääliä miestä ja inhota sitä naisystävää. Nainen ei todellakaan aikonut päästää miestä helpolla eroon ja sain itsekin sen verran hänen raivonsa ja keinonsa tuta, että ymmärsin miten mies oli jäänyt jumiin epätyydyttävään seurustelusuhteeseen alunperinkin.

Ap

Ja lisään etten tiedä mikä erottaa. Ei kai mikään. Itse en ole sen erilaisempi ihminen ennen tai jälkeen tuon muutaman kuukauden episodin. Tiedän varmaan kymmeniä pettäjiä, petettyjä, kolmansia..valtaosa ihan tavallisia talliaisia. Onhan se niin yleistä, että enemmän kuin joka toinen on ilmiöön jollain tapaa osallistunut.

Kyllä kaikki sellaiset suhteet, mitkä pitää salata omilta tai toisen osapuolen läheisiltä, ovat väärin. Ja se, että kieltää omassa mielessään joidenkin asiaan liittyvien ihmisten olemassaolon ja tuskan kun kaikki paljastuu, on väärin. Eri asia on, jos paaduttaa omatuntonsa eikä välitä siitä, että elää valheessa ja satuttaa muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin monikaan varattuun haluaa oikeasti sekaantua. Kun tällaiseen ryhdytään, on tunteita jo niin paljon pelissä, että ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Tartutaan siihen pieneen oljenkorteen. Harvemmin eroa ja yhteistä elämää on tiedossa, mutta voi näinkin joskus käydä. Toiset ovat muutenkin enemmän sellaisia tunteella käyviä tuuliviirejä kuin toiset, jotka pystyvät hillitsemään itsensä paremmin ja ajattelemaan asioita järjellä. 

Tämä oli hyvä kuvaus omistakin tunteista. Olin vaan jo niin syvällä työkuvioissa ystävyydestä rakastumiseksi kasvaneesa tunteessa, että kaikki järki lensi ikkunasta. Oma elämäntilannekkn oli niin kuormittava eroineen ja muuttoineen etten jaksanut järkeillä. Suhde toi muuta mietittävää. Korostan, ettei miehellä kuitenkaan ollut lapsia, siihen en olisi pystynyt. Eikä edes avoliittoa, mutta nainen kuitenkin. Elämme nyt yhteistä elämää jo pitkän aikaa, joten asiat kääntyivät hyväksi.

Erona voi olla myös olosuhteet, ihmisen luonne ja myös ulkonäkö, ikävä kyllä.

Jos ole kotona miehesi kanssa tai yksin viihtyvä hiljainen hissukka ja et ole kovin hyvä sosiaalisissa suhteissa niin on helppoa kieltäytyä sekoamasta varattuun.

Jos olet ihmisten kanssa viihtyvä, puhelias ja käyt erilaisissa tilaisuuksissa niin tapaat paljon enemmän ihmisiä. Siellä voi olla myös joku varattu joka kiinnostuu ja josta kiinnostuu itse.

Helppoa on olla suoraselkäinen ja korkeamoraalinen jos tilaisuuksia kiusaukseen on vähän tai ei lainkaan.

Mä en lähtis varatun kanssa suhteeseen, koska ällöttäisi antaa valehtelevan pettäjän koskea mua. Ansaitsee parempaa. Jotkunhan saa kiksejä siitä, että on ”parempia” kuin se petetty puoliso. Itsetuntokysymys.

Toisessa ketjussa seksittömässä pettäjähenkisessä suhteessa varattuun mieheen oleva kertoi, ettei miehellä kertomansa mukaan ole "juurikaan seksiä" puolisonsa kanssa. Eli varmaan kuitenkin on enemmän kuin toisen naisen kanssa. Vielä. Varattu osapuoli on vastuussa kaikista vihjauksista avoimuuteen uudelle suhteelle.

Jos tässä ketjussa nainen tietää jo, että mies lankeaisi parilla sanalla, mitä on mies mahtanut antaa ymmärtää jo pidempään?

Mun vaimo petti salasuhteella ja otti eron, meni yhteen tän uuden miehen kanssa. Ero oli minulle ja lapsille järkytys. Kysyin, että kuinka sä pystyit tekemään tällä tavalla, niin vaimo silloin vaan vastasi, että kyllähän näitä tapahtuu, ei tää oo mitenkään ihmeellistä. Voitte kuvitella, että jäin ihmettelemään, kun itselle koko homma oli täysi järkytys.

Että aika kevyesti jotkut pettämiseen ja eroamiseen suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Erona voi olla myös olosuhteet, ihmisen luonne ja myös ulkonäkö, ikävä kyllä.

Jos ole kotona miehesi kanssa tai yksin viihtyvä hiljainen hissukka ja et ole kovin hyvä sosiaalisissa suhteissa niin on helppoa kieltäytyä sekoamasta varattuun.

Jos olet ihmisten kanssa viihtyvä, puhelias ja käyt erilaisissa tilaisuuksissa niin tapaat paljon enemmän ihmisiä. Siellä voi olla myös joku varattu joka kiinnostuu ja josta kiinnostuu itse.

Helppoa on olla suoraselkäinen ja korkeamoraalinen jos tilaisuuksia kiusaukseen on vähän tai ei lainkaan.

En ole hiljainen hissukka, vaan tapaan jatkuvasti ihmisiä, reissaan etc. Aina ollut erittäin sosiaalinen ja töiden puolesta pakkokin, työskentelen vielä miesvaltaisella alalla ja ehkä myös siksi minun on helppo olla miesten kanssa vain ystävä, koska vietän miesten kanssa koko ajan aikaa paljon. Vaikka olen "yksin" en ole yksinäinen vaikka monelle yksin oleminen tarkoittaa automaattisesti että on yksinäinen tai erakko.

Erottavia tekijöitä: ihminen ei petä, kun

hänellä on hyvä itsetunto

hän arvostaa omaa kehoaan, ei anna jokaisen houkutuksen räpeltää

hän on älykäs ja omaa mielikuvitusta nähdä tulevat seuraukset kaikille osapuolille

hänellä on jämäkkyyttä, tahtoa ja henkistä kanttia kieltäytyä pettämisestä ym.

hän ei tarvitse egonsa pönkittäjiä ja mielistelijöitä

hänen arvomaailmansa ja moraalinen tasonsa on selkeä, päämäärätietoinen, jolloin pettäminen murtaisi arvomaailman

hänellä on mielikuvitusta pitää parisuhteensa elävänä ilman petosta millään tasolla eli ei henkistä tai fyysistä pettämistä

hän on ns. kypsä aikuinen, ymmärtää vastuunsa ja kykenee asettumaan puolisonsa, lastensa ja itsensä puolelle houkutusten edessä, ymmärtää houkutusten syvät, repivät ja tuhoavat vaikutukset

Vierailija kirjoitti:

Sovinnaisuus vs rohkeus

Toiset ihmiset tekevät omia ratkaisujaan, osa seuraa sokeasti ulkoa annettuja moraaliohjeita.

Tämäpä. Joillekin on hirveän tärkeää toimia "oikein", mutta miksi? Saako sillä kirkkaamman kruunun tai jotakin muuta sosiaalista pääomaa, kun on kaikkien silmissä hyvis? Missä sellaisen ihmisen oma tahto on?

Itse lähestyn tilanteita sillä tavalla, että katson ja arvioin, mikä on missäkin tilanteessa paras tapa toimia. Joskus päädyn sitten tekemään asioita, joita pidetään väärinä, mutta kun en jaksa enkä näe tarpeelliseksi rajoittaa omia tekemisiäni sen mukaan, miten ns. saa toimia ja miten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Varatun kanssa oleminen on epärehellistä ja se on hyvin itsekästä. Ei oteta huomioon petettyä puolisoa. Varsinkin jos on perheellinen varattu.

Varattu vastaa itse teostaan, mikä se sellainen suhde on, että puolison menojalka vipattaa ja ulkopuolisten pitää pitää huoli ettei pysty toteuttamaan haluan.

Kasva aikuiseksi.

Tietenkin varatun pitää vastata teoistaan, mutta niin kaikkien muidenkin. Ei nämä kakkoset ole vastuuvapaita tekemään mitä huvittaa toisten suhteille ja perheille.

Tottakai ovat, ei heidän kuulu luopua jostakin sinun takiasi. Pidä suhteesi sellaisessa kunnossa, ettei pettämistä tapahdu.

Toisten liittoja pitää kunnioittaa ja jättää ne rauhaan. Mikään liitto ei aina voi täydellisen hyvin, ja jos siihen tilanteeseen sekaantuu muita osapuolia, ei liitto saa rauhassa toipua.

Ja taas kertauksena: varatulla on vastuu, ja myös niillä kakkosilla.

Ei ole . VAstuu perisuhteesta on ainoastaan parisuhteen osapuolilla, ei ulkopuolisilla. Käykää nämä mitä-sitten-kun-suhde-voi-huonosti-keskustelut niiden miestenne kanssa ENNEN kuin suhde voi huonosti, ja sopikaa miten toimitte siinä tapauksessa. Ei voi olla niin että levitellään käsiä ja siireellään vastuuta ulkopuolisille kun oma suhde voi huonosti. Älkää päästäkö suhdetta sellaiseen tilaan.

Kun se ei ole mikään "tila", jos sulla on kolme sairasta lasta, joista pidät kotihommiesi ohella kenties itsekin kipeänä huolta. Perheessä voi olla jos minkälaista kriisiä ja väsymystä. Vuosien liitoissa on  mielipide-eroja ja tylsistymistä. 

Kuspiä lähtee pettämään, kun tuossa "tilassa" ei vaimo ole just minuutilleen hehkeänä temppujaan tekemässä. Se ei silti oikeuta mitään puolustuspuheita ulkopuolisilta hutsuilta. Noille miehille sanotaan EI, ja kehoitetaan menemään kotiin lasten ja vaimon luokse selvittelemään asioita, eikös joo?

Kriisit ja väsymykset pitää teidän luovia ja ratkaista siellä omassa perheessänne yhdessä eikä niin että ukkos ramppaa muualla panoilla. Ei koko muu maailma voi olla vastuussa teidän suhteestanne, kyllä se kuuluu teille vain.

No niinhän just totesinkin! Ei tällaisiin tilanteisiin tarvita ketään ulkopuolisia, ei setvimään asioita eikä itseään tyrkyttämään. Jotain rotia sentään. Ja en puhunut omasta elämästäni tuossa esimerkissä..

No älkää sitten viritelkö muita ihmisiä, vaan selvittäkää itse asianne. Ei kukaan väkisin varmaankaan miestäsi ole pannut.

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus takana on myös se fakta, että tietää perheen rikkoutuvan joka tapauksessa. Itse nuorena olin erään perheellisen miehen kanssa, jonka tiesin saavan naisia milloin halusi (oli tietyllä tapaa julkkis, vaikka ei kaiken kansan tuntema ollutkaan). Joten ajattelin, että jos se en ole minä, niin se on sitten seuraava pirkko jonosta. En missään nimessä halunnut meidän suhteen paljastuvan, koska en todellakaan halunnut hänen kanssaan mitään seksisuhdetta vakavampaa. Loppujen lopuksi heille tuli myöhemmin ero, mutta tämä tapahtui vasta pari vuotta meidän suhteen loppumisen jälkeen ja syynä oli joku toinen nainen.

En kokenut tuolloin, enkä edelleenkään olevani suuri rikollinen. Jos tilanne olisi ollut toisenlainen, eli olisin itse vokotellut jotakin perheellistä miestä, joka ei etsi avioliiton ulkopuolista suhdetta, niin se olisi mielestäni ollut vastoin moraaliani. Mutta jos toinen etsimällä etsii (ja halukkaita riittää), niin silloin siitä on turha sysätä vastuuta sille toiselle osapuolelle.

Joillekin ihmisille on todella helppo olla ottamatta vastuuta omista tekemisistään. 

Vaikkapa voi työpaikkakiusata jotakin, koska kaikki muutkin sitä kiusaa, joten miksen minäkin.

Muutkin varastaa kaupasta ja kyllä minä olen tähän oikeutettu, vaikkei mulla ole siihen rahaa.

Tuota moraalia näkee nykyaikana todella paljon ja tuollaiset ihmiset on hyvä tunnistaa, koska ne lyövät puukkoa kenen tahansa selkään, koska pystyvät hyvin selittämään itselleen miksi se on oikein.

Tilaisuus tekee varkaan. Mutta pitää siinä silti olla se varkaan mieli, koska kaikki eivät tartu tilaisuuteen. Jokaisella tulee elämässään niitä tilanteita, joissa hyötyisi enemmän siitä kun tekisi väärin, mutta siitä huolimatta valitsee tehdä oikein. Oikein toimimalla ei saa mainetta, kunniaa, suosiota ja nautintoja yhtä helposti. Mutta se on silti oikein.

Kyllähän sen näkee kuinka pettäjät ja varattujen kanssa paneskelijat ovat todella itsekkäitä ihmisiä. Heillä on aina ne samat minäkeskeiset selitykset, muut ihmiset eivät kiinnosta koska minäminä ei heitä tunne. Hyvä ihminen ei halua loukata edes tuntemattomia ihmisiä. Eikä myöskään halua olla mahdollistajana jonkun väärin tekemisissä, sehän on sama asia kuin olisi rikostoveri.

Se mikä on oikein sinulle, voi olla väärin toiselle, ja vice versa. Et voi määritellä universaalia oikein/väärin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus takana on myös se fakta, että tietää perheen rikkoutuvan joka tapauksessa. Itse nuorena olin erään perheellisen miehen kanssa, jonka tiesin saavan naisia milloin halusi (oli tietyllä tapaa julkkis, vaikka ei kaiken kansan tuntema ollutkaan). Joten ajattelin, että jos se en ole minä, niin se on sitten seuraava pirkko jonosta. En missään nimessä halunnut meidän suhteen paljastuvan, koska en todellakaan halunnut hänen kanssaan mitään seksisuhdetta vakavampaa. Loppujen lopuksi heille tuli myöhemmin ero, mutta tämä tapahtui vasta pari vuotta meidän suhteen loppumisen jälkeen ja syynä oli joku toinen nainen.

En kokenut tuolloin, enkä edelleenkään olevani suuri rikollinen. Jos tilanne olisi ollut toisenlainen, eli olisin itse vokotellut jotakin perheellistä miestä, joka ei etsi avioliiton ulkopuolista suhdetta, niin se olisi mielestäni ollut vastoin moraaliani. Mutta jos toinen etsimällä etsii (ja halukkaita riittää), niin silloin siitä on turha sysätä vastuuta sille toiselle osapuolelle.

Joillekin ihmisille on todella helppo olla ottamatta vastuuta omista tekemisistään. 

Vaikkapa voi työpaikkakiusata jotakin, koska kaikki muutkin sitä kiusaa, joten miksen minäkin.

Muutkin varastaa kaupasta ja kyllä minä olen tähän oikeutettu, vaikkei mulla ole siihen rahaa.

Tuota moraalia näkee nykyaikana todella paljon ja tuollaiset ihmiset on hyvä tunnistaa, koska ne lyövät puukkoa kenen tahansa selkään, koska pystyvät hyvin selittämään itselleen miksi se on oikein.

Tilaisuus tekee varkaan. Mutta pitää siinä silti olla se varkaan mieli, koska kaikki eivät tartu tilaisuuteen. Jokaisella tulee elämässään niitä tilanteita, joissa hyötyisi enemmän siitä kun tekisi väärin, mutta siitä huolimatta valitsee tehdä oikein. Oikein toimimalla ei saa mainetta, kunniaa, suosiota ja nautintoja yhtä helposti. Mutta se on silti oikein.

Kyllähän sen näkee kuinka pettäjät ja varattujen kanssa paneskelijat ovat todella itsekkäitä ihmisiä. Heillä on aina ne samat minäkeskeiset selitykset, muut ihmiset eivät kiinnosta koska minäminä ei heitä tunne. Hyvä ihminen ei halua loukata edes tuntemattomia ihmisiä. Eikä myöskään halua olla mahdollistajana jonkun väärin tekemisissä, sehän on sama asia kuin olisi rikostoveri.

Olen kyllä sitä mieltä, että joku ihminen, vaikka olisikin varatun kanssa, saattaa olla kuitenkin ns. hyvä ihminen. Hän ei panettele, hauku, tuomitse tai puhu rumasti toisista. On hyvinkin avarakatseinen ja elämää ymmärtävä.

Saattaa olla hyvinkin paljon fiksumpi, kuin jotkut ne, jotka eivät ole varatun kanssa. Nämä korkeamoraliiset ihmiset saattavat ajatella ja puhua hyvinkin rumasti ja tuomita muita jyrkästi kuinka paljon tahansa.

Miistäköhän näin päättelen? Sen saatte päätellä ihan itse.

Näin. Mutta ymmärtäkäämme näitä jotka ovat omassa suhteessaan pelko persuksissa jatkuvasti ettei mies vain lähtisi toisen matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Varatun kanssa oleminen on epärehellistä ja se on hyvin itsekästä. Ei oteta huomioon petettyä puolisoa. Varsinkin jos on perheellinen varattu.

Varattu vastaa itse teostaan, mikä se sellainen suhde on, että puolison menojalka vipattaa ja ulkopuolisten pitää pitää huoli ettei pysty toteuttamaan haluan.

Kasva aikuiseksi.

Tietenkin varatun pitää vastata teoistaan, mutta niin kaikkien muidenkin. Ei nämä kakkoset ole vastuuvapaita tekemään mitä huvittaa toisten suhteille ja perheille.

Tottakai ovat, ei heidän kuulu luopua jostakin sinun takiasi. Pidä suhteesi sellaisessa kunnossa, ettei pettämistä tapahdu.

Toisten liittoja pitää kunnioittaa ja jättää ne rauhaan. Mikään liitto ei aina voi täydellisen hyvin, ja jos siihen tilanteeseen sekaantuu muita osapuolia, ei liitto saa rauhassa toipua.

Ja taas kertauksena: varatulla on vastuu, ja myös niillä kakkosilla.

Onko vaimolla mitään vastuuta siinä liitossa? Pidätkö sinä oman huolesi siitä ettei miehesi lähde toisen naisen matkaan? Vai pidätkö vaan kaikkea itsestään selvyytenä?

Eiköhän se ole miehen asia kertoa vaimolleen ongelmat ja selvittää ne yhdessä eikä lähteä heti pettämään kun "vaimo ei ymmärrä". Kyllä mies on omista valinnnoistaan vastuussa.

Eikös näin luvata papinkin edessä eli "niin myötä- kuin vastamäessäkin"? Ei muiden liittoja ja parisuhteita pitäisi todellakaan olla vaikeaa kunnioittaa. Niistä voi pysyä erossa ja suunnata katseensa toisaalle. Kyllä sitä seksuaalista tyydytystä saa muiltakin kuin pienten lasten isiltä. Ei näiden houkutteluihin tarvitse vastata. Arvostakaa itseänne. Jotain arvokkuutta nyt kehiin, naiset!

En ole luvannut papille paneskelevani vain sellaisia ta itällaisia ihmisiä. Ne jotka papin kanssa lupailevat ja soimmuksia tekevät pitäkööt itse niistä kiinni, ei niiden tarvitse jotka eivät ole mitään sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästäkin ketjusta ilmenee aivan johdonmukaisesti toisten naisten tunnekylmyys ja itsekkyys. Tietoisesti varattujen miesten kanssa seurustelevat tai seksisuhteessa olevat naiset ovat epäempaattisia, kylmiä, kovia, itsekkäitä ja piittaamattomia muille aiheuttamistaan kärsimyksistä. Tätä ei voi olla huomaamatta heidän kirjoittamistaan viesteistä ja sanavalinnoista. Kukaan heistä ei kirjoitustensa sävyn perusteella vaikuta lämpimältä, aidosti rakastavalta, totuudelliselta ja muita huomioivalta.

Tämä ei tietenkään vähennä varatun miehen vastuuta omista teoistaan. Molemmat ovat yhtä syyllisiä ja varsinkin viime kädessä Jumalan edessä, jolle kaikki on alastonta ja paljastettua ja jolle jokainen on tilivelvollinen vain omista tekemisistään. Tähän tosin kovat ja paatuneet ihmiset eivät edes usko.

Tässä puhuu pelko omasta parisuhteesta.