Mikä on se erottava tekijä ihmisellä, joka voi aloittaa suhteen varatun ihmisen kanssa ja sillä kuka ei aloita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella mustavalkoista ajattelua tässä ketjussa. Oikea ”Minä olen hyvä ihminen”- kehumisketju.

En ole pettänyt koskaan enkä rikkonut mitään suhdetta. Mutta ajattelen asiasta paljon laajemmin kuin moni täällä.

Jospa kuitenkaan ei ole tarkoitus olla mikään pyhimys tai "hyvä ihminen", vaan yksinkertaisesti toimia oikein? Toimia moraalisesti oikein kaikkia osapuolia kohtaan? Mikään pakkohan ei varatun kanssa ole harrastaa seksiä, vaan ihan varmasti sitä lohkeaa sinkuilta ja  perheettömiltä. Asia aivan toinen, jos vain varatun jääkaapissa olisi ruokaa ja olisit nääntymässä nälkään.

Millaisen ihmisen mieltä ohjaa sukupuolinen himo, josta ei pysty kieltäytymään...

Tämä. En ole mikään pyhimys jos yksinkertaisesti haluan vain kohdella muita, kuten toivon itseäni kohdeltavan. Jos kaikki noudattaa sitä ohjetta mahdollisimman paljon, kaikilla on parempi olla.

Kuten sanottu, ei oikein toimimalla mitään palkintopokaaleja jaella, mutta systeemi toimii paremmin, kun kaikki eivät elä kuin pahaiset elukat.

Pidät toisia ihmisiä pahaisina elukoina, mutta koet että kohtelet muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Melkoinen ristiriita.

Silläkin on merkitystä, että kenen mies on ns helppo ja kenellä uskollista sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästäkin ketjusta ilmenee aivan johdonmukaisesti toisten naisten tunnekylmyys ja itsekkyys. Tietoisesti varattujen miesten kanssa seurustelevat tai seksisuhteessa olevat naiset ovat epäempaattisia, kylmiä, kovia, itsekkäitä ja piittaamattomia muille aiheuttamistaan kärsimyksistä. Tätä ei voi olla huomaamatta heidän kirjoittamistaan viesteistä ja sanavalinnoista. Kukaan heistä ei kirjoitustensa sävyn perusteella vaikuta lämpimältä, aidosti rakastavalta, totuudelliselta ja muita huomioivalta.

Tämä ei tietenkään vähennä varatun miehen vastuuta omista teoistaan. Molemmat ovat yhtä syyllisiä ja varsinkin viime kädessä Jumalan edessä, jolle kaikki on alastonta ja paljastettua ja jolle jokainen on tilivelvollinen vain omista tekemisistään. Tähän tosin kovat ja paatuneet ihmiset eivät edes usko.

Eihän nämä vaikuta edes pitävän miehistä ollenkaan. Hyväksikäytetään vaan, kun mieheltä saa kupattua rahaa ja seksiä, mutta ei tarvitse katsella sen naamaa koko ajan. Jutut on samaa sarjaa naisvihaaja-miesten kanssa, hekin näkee naiset pelkkinä hyödykkeinä.

Onko siis nainen tunnekylmä jos ei halua parisuhdetta mutta seksiä haluaa ja toisaalta pettäjämiestä sietävä ja anteeksi antava nainen tunteellinen ja herkkä?

Kyllä minä vaan rakastan yli kaiken lapsiani ja lapsenlastani. Rakastin myös lasteni isää, jopa sen verran etten hänen kuolemansa jälkeen halua uutta parisuhdetta. Olen hyvinkin lojaali läheisilleni ja niille joita rakastan.

Sen sijaan yllättävän monet ikäiseni miehet _omien sanojensa_ mukaan elävät rakkaudettomassa ja seksittömässä liitossa mutta eivät halua erota joten win-win, sekä minä että mies saa seksiä ilman turhia lupauksia ja sitoumuksia.

Kyllä, varmasti olen tavallaan tunnekylmä, en jaksa kiinnostua mitä vieras ihminen ajattelee. Eikä se onko liitto todella seksitön. Jotain siitä puuttuu kun kerran mies on vieraissa. Ei kuulkaa hyvät naiset sama osoite tai papin aamen riitä omistussuhteeseen, rakastavan parisuhteen eteen pitää tehdä töitä!

Eli se empatia puuttuu. Kyllähän tuo selvää tunnekylmyyttä on.

Siihen, että mies juoksee vieraissa, ei tarvita välttämättä mitään puutteita parisuhteessa. Voi olla vain samanlainen kuin sinäkin, egoisti.

Empatia on taito, joka tekee elämästä parempaa, kun taas empatian puute luo pahaa oloa ja pahimmillaan myrkyttää koko ympäristöään.

Suomalaiset ovat yksi maailman vähiten empaattisia kansoja. Ehkä Suomen itsemurhaluvut ovat korkeat osittain siitä syystä. Samoin erilaiset mielen häiriöt.

Valikova se on sinunkin empaattisuutesi, et vain huomaa sitä itse. Sinun mielestäsi pitää olla empaattinen vaimoa kohtaan juuri tässä tilanteessa, jonkun toisen mielestä sellaisessa tilanteessa jossa sinä et sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Mmmh. Nyt nää kolmannet pyörät puolustautuu, että avioliitto on pettäjän vastuulla eikä ole heidän ongelmansa. Okei. Mutta silti haluavat miehen, joka pettää ja valehtelee vaimolleen?

Sitä en kyllä tajua. Todellisia laatumiehiä nää :D

Ei mua kiinnosta sun mielipiteesi, miehesi voi olla hyvä nussiskelemaan vaikka olisikin sinua kohtaan mulkkku, ja minä otan vain sen seksin kiitos.

Hurt people hurt people. Muistetaan tämä. Monesti myös kun ihmisellä menee tosi huonosti, epätoivoisuus, näköalattomuus ja rikkinäisyys alkaa ns. venyttämään moraalia. Helpompaahan kellä tahansa on pysyä houkuttelevissa tilanteissa vahvana jos perusasiat on hyvin, itsetunto kunnossa jne. jos kokee että on realistisia parempia VAIHTOEHTOJA. Itse en kaikkia elämässä joskus mokanneita tuomitse "moraalittomiksi", koska se on hyvin suhteellinen käsite. Mutta valitettavasti myönnän kyllä karttavani itsekin sellaisia tyyppejä, joista huokuu sellainen välinpitämättömyys ettei jakseta enää edes yrittää parantaa asioita. Sellainen umpikuja saa sitten "luovuttaneen" ihmisen taipumaan myös epäreiluihin tekoihin helpommin. Joskus myös itsekunnioituksen puute saa aikaan sellaisia tilanteita, ettei vierestä ihmiset ymmärrä ollenkaan miksi joku tekee itsestään niin pellen. Mutta syyt siihen itsekunnioituksen menettämiseen alunperin voivat olla monimutkaisia. Kuka/ketkä ovat satuttaneet tätä henkilöä, kuinka kauan, kuinka syviä traumat ovat jne. Sitäkin varmasti tapahtuu, että aidosti rakastuu ihmiseen jonka todellinen parisuhdetilanne paljastuukin vasta kun tunteita on jo kehittynyt. Ei siitä nyt ihan yhdessä yössä välttämättä osaa itseään repiä irti, vaikka syyllisyys kalvaisi. Ei kai kukaan tieten tahtoen kerjää itselleen ongelmia, vaikka se voikin välillä vaikuttaa siltä. Siellä on aina jokin psykologia taustalla, mikä kuitenkin "käy järkeen" vaikka tilanne olisi traaginen monella tasolla. En hyväksy pettämistä tai mitään muutakaan epärehellisyyttä, mutta tapanani on yrittää ennen kaikkea oppia ymmärtämään erilaisia ilmiöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki sellaiset suhteet, mitkä pitää salata omilta tai toisen osapuolen läheisiltä, ovat väärin. Ja se, että kieltää omassa mielessään joidenkin asiaan liittyvien ihmisten olemassaolon ja tuskan kun kaikki paljastuu, on väärin. Eri asia on, jos paaduttaa omatuntonsa eikä välitä siitä, että elää valheessa ja satuttaa muita ihmisiä.

Et voi tietää sellaista mitä sinulle ei ole kerrottu. Eikä se voi sinua satuttaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Eihän kukaan pettäisi jos ei olisi näitä mahdollistajia jotka iloisesti rallattelevat että toisen parisuhde ei ole este vaan hidaste.

Herrasiunaa, eli puolisosi nyt vain sattuu haluamaan muita, ja niitten muitten pitää kieltäytyä ja pitää huoli, että puolisosi on sinulle uskollinen.

Oletko oikeasti noin yksinkertainen ihminen.

Ja kännätä toisinpäin, se sinun puolisosi saattaa olla juurikin se joka naimisissa olonsa salaa ja salasuhteessa toinen rakastuu.

Pettäjällä on AINA vastuu, ei koskaan kenelläkään muulla.

Pettäjällä on vastuu ja myös sillä jonka kanssa pettää.

Olen sinkku ja tämän keskustelun lukeminen on suorastaan herättänyt halun mennä jahtaamaan varattuja miehiä, on sen verran ärsyttävää ja naiivia kitinää.

Ei varmaan ole yhtä ainoaa syytä. Joku voi olla empaattinen ja sääliä sen varatun kumppania. Joku toinen taas on vain pelkuri eikä halua aiheuttaa itselleen vaikeuksia. Joku on uskonnollinen ja pelkää Jumalan kostoa tai muiden uskovaisten paheksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästäkin ketjusta ilmenee aivan johdonmukaisesti toisten naisten tunnekylmyys ja itsekkyys. Tietoisesti varattujen miesten kanssa seurustelevat tai seksisuhteessa olevat naiset ovat epäempaattisia, kylmiä, kovia, itsekkäitä ja piittaamattomia muille aiheuttamistaan kärsimyksistä. Tätä ei voi olla huomaamatta heidän kirjoittamistaan viesteistä ja sanavalinnoista. Kukaan heistä ei kirjoitustensa sävyn perusteella vaikuta lämpimältä, aidosti rakastavalta, totuudelliselta ja muita huomioivalta.

Tämä ei tietenkään vähennä varatun miehen vastuuta omista teoistaan. Molemmat ovat yhtä syyllisiä ja varsinkin viime kädessä Jumalan edessä, jolle kaikki on alastonta ja paljastettua ja jolle jokainen on tilivelvollinen vain omista tekemisistään. Tähän tosin kovat ja paatuneet ihmiset eivät edes usko.

Tässä puhuu pelko omasta parisuhteesta.

Ohis. Päinvastoin.

Itse asiassa kovuus ja empatian puute on usein merkki itsetunnon puutteesta, heikkoudesta ja epävarmuudesta. Empatian puute ja tunnekylmyys on heikkous. Itsekäs ihminen on heikko. Heikko ihminen ei voi ottaa muita huomioon, koska pelkää itse häviävänsä tällöin jotakin.

Empaattinen ihminen on vahva henkisesti. Vain vahvalla ihmisellä on varaa ajatella muita kuin itseään. Vain vahva ihminen ottaa muut ihmiset huomioon. Vain vahva ihminen voi kieltäytyä mieliteoista ollakseen satuttamatta muita.

Empaattisesta ihmisestä tykätään oikeasti ja sellaisen lähellä on hyvä olla.

Egoisteista ei tykkää kukaan. Kukapa oikeasti haluaa olla sellaisen ihmisen lähellä, joka ajattelee vain itseään ja jolle muut ihmiset eivät merkitse mitään, jos oma etu on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Varatun kanssa oleminen on epärehellistä ja se on hyvin itsekästä. Ei oteta huomioon petettyä puolisoa. Varsinkin jos on perheellinen varattu.

Varattu vastaa itse teostaan, mikä se sellainen suhde on, että puolison menojalka vipattaa ja ulkopuolisten pitää pitää huoli ettei pysty toteuttamaan haluan.

Kasva aikuiseksi.

Tietenkin varatun pitää vastata teoistaan, mutta niin kaikkien muidenkin. Ei nämä kakkoset ole vastuuvapaita tekemään mitä huvittaa toisten suhteille ja perheille.

Tottakai ovat, ei heidän kuulu luopua jostakin sinun takiasi. Pidä suhteesi sellaisessa kunnossa, ettei pettämistä tapahdu.

Toisten liittoja pitää kunnioittaa ja jättää ne rauhaan. Mikään liitto ei aina voi täydellisen hyvin, ja jos siihen tilanteeseen sekaantuu muita osapuolia, ei liitto saa rauhassa toipua.

Ja taas kertauksena: varatulla on vastuu, ja myös niillä kakkosilla.

Ei ole . VAstuu perisuhteesta on ainoastaan parisuhteen osapuolilla, ei ulkopuolisilla. Käykää nämä mitä-sitten-kun-suhde-voi-huonosti-keskustelut niiden miestenne kanssa ENNEN kuin suhde voi huonosti, ja sopikaa miten toimitte siinä tapauksessa. Ei voi olla niin että levitellään käsiä ja siireellään vastuuta ulkopuolisille kun oma suhde voi huonosti. Älkää päästäkö suhdetta sellaiseen tilaan.

Ja sinä luulet, ettei puoliso keskustele, ja sano että rakastaa, ja sano ettei koskaan jätä, ja vanno että on hupsua olettaakaan pettämistä, että rakas mennään lomalle kun olet noin stressaantunut kun kuvittelet olemattomia.

Se siinä satuttaakin!

Kuspääpettäjät osaavat kuule olla hurmureita sinne vaimonkin suuntaan!

Kun tosiaan aina se suhde EI voi huonosti, vaikka mies heruttaakseen sellaista sanoo.

Haluaisin vaan tietää, onko joku pettäjä joskus sanonut "kotona menee hyvin ja rakastan ja haluan vaimoani, mutta otetaas sun kanssa tämmöinen sivusuhde". Olen kuullut vain ne versiot kakkosilta, että he korvaavat "kylmän vaimon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on ihan normaalia. Ei ihmistä ole tarkoitettu monogamiaan.

No joo, kivat sulle, mutta kun sen pitää olla niin selvä ja rehellinen asia, että kerrotaan myös sille kumppanille, ennen kosimista. Annetaan katsos mahdollisuus päättää haluaako suhteeseen, missä puolisolla on useita seksikumppaneita. Eikös sellaista voi kysyä?

Jos tämä on täysin normaalia, niin miksi ihmeessä vannotaan papin edessä uskollisuutta, jos koko ajan on tieto omasta toiminnasta takaraivossa? Onko se oikein, että aloitetaan yhteinen taival, joka perustuu valheelle? Ei ole edes kyse satunnaisesta pettämisestä, vaan normista ja elämänasenteesta, eli en tyydy yhteen, enkä ole uskollinen, mutta menen parisuhteeseen ja valehtelen ja petän minkä ehdin, ja toivon kovin etten jää siitä kiinni.

Näin se näyttäis useimmiten menevän. Mitäs tälle asialle vois tehdä, ettei aina se toinen osapuoli joutuis kärsimään?

Vähän asian vierestä, mutta minkälainen se teidän vannominen oli? Eikös siinä kysytä vain, tahdotko ottaa tämän puolisoksesi, eikä uskollisuudesta sanota mitään?

Ihan kuin miehet tai naiset kertoisi olevansa naimisissa ??? Yökerhot ja työmatkat . Ei kerro.

Kyllä ukoilla on kovaa kun pitää ostella eri kaupungeissa ja maissa monille lapsille ja naisille lahjoja tosin jotkut tekee niin että varastaa toiselta naiselta kuljettaa toiselle naiselle sohvaa koiraa pöytää hajuvettä koruja ...

Luuleeko ap naivisti, että jos hän ei suostu, niin tuo mies ei aloita sitä sivusuhdetta? Sillä on todennäköisesti jo muitakin verkkoja vetämässä. Pitäisi kysyä, mikä näitä pettäjiä vaivaa? Miksi he ylipäätään menevät naimisiin ja perustavat perheen, jos irtosuhteilu on elämässä tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki sellaiset suhteet, mitkä pitää salata omilta tai toisen osapuolen läheisiltä, ovat väärin. Ja se, että kieltää omassa mielessään joidenkin asiaan liittyvien ihmisten olemassaolon ja tuskan kun kaikki paljastuu, on väärin. Eri asia on, jos paaduttaa omatuntonsa eikä välitä siitä, että elää valheessa ja satuttaa muita ihmisiä.

Et voi tietää sellaista mitä sinulle ei ole kerrottu. Eikä se voi sinua satuttaakaan.

Jonain päivänä voi tulla esiin. Valitettavasti voi tulla vuosienkin päästä.

Olkaa niin armollisis kuitenkin, että ette tee kuten iäkkäälle sukulaiselleni tehtiin: naapurinrouva kutsui hänet saattohoidossa ollessaan luokseen ja sanoi että pakko tunnustaa mutta hänellä oli vuosien suhde tämän sukulaisen aviomiehen kanssa. Miten paljon ajattelemattomuutta voi tuollaiseen ihmiseen mahtua! Olisi ripittäytynyt papille jos niin kadotusta pelkäsi. Siinä romuttui 30 + vuoden avioliiton onnellisetkin muistot, kaikki tuntui petokselta.

Kauhee juttu mutta moniko nainen löytää miehensä pornovideoita katsoessa mm.ilmaiset pornovideot Google niin sinne vaan etsiin omaa puolisoa .

Nykyään thai naiset vie miesten asunnot kun ukot on noin 40-60 vuotta vanhempia ....

Ukoilla on mukana myös kursseilla naisystävät ei vaan työmatkoilla. Kyllä viedään ihan omaan kotiin naimaan kun vaimot on muualla vaikka töissä tai mökillä. Löytyykö sängystä huulipunaa ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme siskoni kanssa kasvaneet samassa perheessä ja toinen on koulukiusaaja, varattuihin ns. sekaantuja, abortteihin kevyesti suhtautuva. Toinen meistä on onnellinen ihminen ja toinen vihaa elämää ja jakaa vihaansa muillekin.

Kumpi sinä olet? Ja kumpi on onnellinen?

Olen se joka pitää elämästä. En halua tuottaa henkistä enkä fyysistä kipua muille ihmisille. En itsekään vastusta aborttia (isompi tuska mielestäni lapselle on syntyä esim. kaltoinkohdeltavaksi) mutta se hyytävä suhtautuminen sikiötä ja lasta toivonutta miestä kohtaan... Joku täällä kiteytti hyvin, että empatiakyvyllä on varmaankin yhteyttä siihen miten suhtautuu pettämiseen. Varmasti on myös näitä päätä pahkaa rakastuneita pettäjiä mutta osa on aika tunnekylmiä tapauksia näin omasta kokemuksesta.

Vaikutat tunnekylmältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä kysymystä kyllä aikoinaan mietin.

Takana oli pitkä liitto ja meillä oli pienet lapset. Pikkulapsiaikana tuli myös muuta stressiä ja liitossa oli silloin sitä "huonoa aikaa", oltiin varmasti molemmat aika puhki. Mies sitten aloitti salasuhteen huomattavasti nuoremman työkaverinsa kanssa.

Tämä uusi sitten onnistui vuoden "kampanjan" jälkeen tavoitteessaan: mies ilmoitti minulle täysin yllättäen muuttavansa pois, uuden kumppaninsa luokse. Minä jäin yksin päiväkoti-ikäisten lasten kanssa miehen panostaessa lähinnä "uuteen elämäänsä".

Usein silloin mietin tätä toista naista, joka rikkoi lasteni perheen ja käytännössä myös vei heiltä lähi-isän. Miettikö koskaan meitä? Oliko pahoillaan aiheuttamastaan surusta ja kärsimyksestä?

En usko. Jotkut todellakin ajattelee vain itseään.

Tämä. Ja tätä olen ihmetellyt kun exän uusi puoliso alkoi pyydellä minulta neuvoja lastenhoidossa heti tuoreeltaan eron jälkeen ja ei voi käsittää miksen halua olla hänen ystävänsä.

Ai, tämä on yleistä? Näin minullekin tapahtui.

Mies halusi, että tuen heidän uusperhettään siten, että alamme viettämään aikaa yhdessä isolla porukalla, jotta lapset näkevät, että kaikki tykkää toisistaan.

Se olisi ollut lastesi etu. Ehkä olisit voinut unohtaa katkeruutesi sen verran, että lapsilla olisi ollut hyvä olla.