Keskustelu - Vai ettei jäähyllekkään saa lasta enää laittaa, vai niin... | Aihe vapaa

2014-09-29T19:34:38

Myönnän suoraan, että olen vähän tyhmä. Ei mitään korkeampaa koulutusta ja kolme lasta, jotka on kasvatettu ihan maalaisjärjellä. Tänään kun ajelin töistä kotiin, kuulin kun radiossa puhuttiin uusimmasta amerikkalaistutukimuksesta, jossa oli todettu, että jäähy on lapselle huono vaihtoehto. Sen aikana lapsen aivoissa aktivoituu sama alue, kuin ilmeisesti lyötäessä, näin ymmärsin? Samoin kerrottiin suomalaisen lastenpsykiatrin kanta asiaan. Hän oli tutkimuksen kanssa samoilla linjoilla ja hänen mukaansa jäähylle laittaminen ei ole "rakentavaa" eikä tarjoa lapselle ratkaisukeinoja. Asiat pitäisi kuulemma aina pystyä selviuttämään puhumalla ja koittaa ymmärtää lasta omien moraalikäsitysten ulkopuolella...ja jotain. Tyhmä ei enää jaksanut kuunnella. Mä en tiedä, miksi tää asia mua niin kaivelee. Musta vaan tuntuu, että tällaisten tutkimusten mukana häviää viimeinenkin maalaisjärki? Aivojen osien aktivoitumionen ensinnäkin? Onko se satavarma keino tulkita toisen ihmisolennon tuntemuksia ja onko siis jokainen jäähytetty lapsi nyt sitten yhtä kuin hakattu lapsi? Ja kuinka moni vanhempi jaksaa aina, ihan aina selvittää tilanteet rakentavasti, unohtaen omat tunteensa. Joskus se jäähy on tarpeen sille vanhemmallekkin, samoin kun lapselle. Kai mua vituttaa, kun omat lapset on olleet jäähyillä ja musta se on auttanut. Minuutti per ikävuosi. Ja nyt sekin on ollut ihan väärin. Siis typerähän munkin reaktio on, mutta olisi kiva joskus kuulla jotain vastakritiikkiä noille tutkimuksillekin. Tollasta vaan lätkästään sun eteen, että revi siitä. Huono päivä tänään, kun menee kuppi nurin moisesta...

Vierailija

61/295 |

30.09.2014 | 09:35

Näytä aiemmat lainaukset

Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin, tai sitten halutaan ymmärtää tahallaan väärin. Jäähyttömyys ei tarkoita sitä, että lapsi saa tehdä mitä tahansa tai että sääntöjä ei ole.

Raivoavan lapsen paikka ei kuitenkaan ole yksin. Tunteita selitetään lapselle (sinua harmittaa, ettet saanut tehdä niin, äiti tietää, että sinua harmittaa) ja häntä pidetään turvassa. Lapsi ei hallitse tunteitaan, mutta aikuisen tulee näyttää, että hän on vahva ja kestää lapsen kiukun. Tunteita saa ja pitää näyttää. Lapsi ei saa myöskään olla vastuussa aikuisen tunteista, ts. ei niin, että "äidille tulee paha mieli, kun sinä kiukuttelet". Tokihan jäähy on vanhemmille helppo toimintakeino: "nyt istut siellä hiljaa ja mietit, mitä tuli tehtyä ja tulet takaisin vasta, kun osaat käyttäytyä". Tuollainen ei kuitenkaan luo lapselle ratkaisumalleja vaikeisiin tilanteisiin, eikä opeta tunteiden hallintaa ja käsittelyä. Lapsi oppii vain, että negatiivisia tunteita ei näytetä ja ne kestetään yksin.

Esimerkki meiltä töistä päiväkodista: Oltiin lähdössä ulos ja suuri osa lapsista oli jo puettu. Aloin auttamaan erästä kolmevuotiasta pukemisessa, mutta hän ei halunnutkaan laittaa kurahousuja, ja raivostui täysin. Lapsi ei koskaan kiukuttele tahallaan, halua olla inhottu ja ilkeä. Hänellä on aina syy kiukkuunsa. Olisin voinut nostaa lapsen raivoamaan yksin jonnekin ja todeta vain, että eteisessä ei kiukutella. Tämä olisi opettanut lapselle kuitenkin vain sen, että tunteita ei saa näyttää, asioista ei voi keskustella ja toimeen on tultava yksin.

Sen sijaan otin raivoavan lapsen tiukasti syliin. Keinuttelin häntä ja toistelin rauhallisella äänellä "tiedän, että sinua harmittaa, itke vain". En katsonut kelloa ja varmasti aluksi lapsi ei edes kuullut, mitä sanoin. Jatkoin tasaista, tiukkaa keinuttelua ja rauhallisella äänellä toistelua. Pikkuhiljaa itku alkoi laantua nyyhkytyksiksi ja lapsi alkoi rauhoittua. Kun hän pystyi kuuntelemaan, mitä sanoin, jatkoin keskustelua: "Sinua harmitti kovasti, kun et halunnut laittaa kurahousuja, niinkö?" Lapsi nyökkäsi (ei puhunut ikätasoisesti). Mietin, mikä lapsen mielestä kurahousuissa voisi olla vikana tai miksi hän ei haluaisi niitä pukea ja jatkoin keskustelua: "Olisiko sinusta kuitenkin ihanaa mennä vesilätäköihin? Nyt on ulkona ihania lätäköitä, siksi puetaan saappaat ja kurikset." Lapsi nyökkäsi. Mietin edelleen. "Sinä et haluaisi pukea kurahousuja, tuntuvatko ne jotenkin hankalilta? Onko niissä vähän hankalampi leikkiä kuin pelkässä haalarissa?" Lapsi nyökkäsi. Näin keskustelemalla sain selville, että kurikset tuntuivat lapsesta pahalta, koska olivat vähän tiukat ja olisi ollut kivempi leikkiä ilman. Keskustelu jatkui todella rauhallisesti ja valtavassa yhteisymmärryksessä. Kerroin lapselle, että tiedän, miten kuriksen tuntuvat tosiaan vähän hankalilta. Juttelimme siitä, miten ilman niitä ei kuitenkaan lätäköihin voisi mennä. Koko keskustelun ajan lapsi oli rauhallinen ja näytti arvostavan ja nauttivan valtavasti siitä, että kuuntelin hänen mielipidettään. Lopuksi lapsi puki kurahousut (avustuksellani) helpottuneena hymyillen ja juoksi iloisena vesileikkeihin. Koko tilanne oli meille molemmille hyvin palkitseva ja kaunis kohtaaminen. Lapsi koki tulevansa aidosti kuulluksi, eikä jyrätyksi diktaattorimaisesti tyylillä "sinä puet ne kurikset, kun minä sanon".

t. Lto

Vastaa

Tapahtumat

Vai ettei jäähyllekkään saa lasta enää laittaa, vai niin...

Kommentit (295)