Miten tuette kotoa pois muuttanutta opiskelevaa lastanne?

Olen superylpeä tyttärestäni, joka on hakenut omat kesätyönsä ja laittanut rahaa säästöön. Hän on hankkinut tuntityötä uudelta opiskelupaikkakunnaltaan ja etsinyt itse vuokra-asunnon. Olisin ollut valmis maksamaan säännöllisesti tililleen pari sataa tm., mutta hän on sitä mieltä, että on opittava selviämään omillaan. Ja tämähän on totta! Vähillä tuloilla elämänen opettaa selviytymään ja jokainen itse tienattu euro tuntuu hyvältä.

Ostimme ja annoimme tytölle jotain kalusteita ja perustarvikkeita. Osan osti itse kirpparilta. Puhelinlasku maksetaan. Autetaan, kun on tarvis. Kaikista paras tilanne on, jos aikuiselle lapselle syntyy luottamus omaan pärjäämiseen. Hän osaa hakea töitä ja oppii toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Jos haluaa luksusta, on sen eteen tehtävä työtä. Ja toisaalta, kun oppii tulemaan toimeen vähällä, ei pelkää myöskään työttömyyttä tms.

Olisi varaa maksaa ja mielelläni auttaisin taloudellisesti, mutta pakko olla julma kun työt ei nappaa ja ammattikoululla käydään vain syömässä. Poitsu ei vaadi mitään ja tyytyysiihen mitä on. Elää opintotuella ja asuntotuella niin että 10e menee viikossa (ei siis käy baareissa) No parempi tuo kun huumeet ja kännääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Opiskelija=iäkäs aikuinen lapsi? WTF???

Lue uudelleen ajatuksen nkanssa.

Ei täällä yleensä ole näin paljon "vanhuksia", joilla on jo aikuiset opiskelevat lapset.

Varsinkaan asuntoja heille ostelevia.

Mä olin 40v kun esikoinen lähti opiskelemaan, en sitten tiedä olinko iäkäs. Nyt kun kuopus lähti olen 61v ja vain keski-ikäinen😂

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuoden päästä edessä. On mietitty, että jos annetaan vaikka 200 Euroa/kk, niin mehän uidaan rahassa eli kulut romahtaa vaihtamatta asuntoa pienempään. On niin kallis tässä kotona asuessa. Auto, vaatteet, koulu, harrastukset, kampaaja, ripset, ruuat jne.

Katsotaan nyt, kun hankkii asunnon, niin lasketaan, paljonko jää elämiseen ja paljonko pitää meidän täydentää sitä. Näkisin, että puhutaan tuollaisesta 200-250 Euroa/kk. Eli jos tuet on vaikka 550 ja vuokra 430, niin elämiseen jää vaan 120 Euroa. Siihen voimme antaa tuon 200-250. Menköön töihin, jos tarvii enemmän.

Ei ilmeisesti opiskele pk seudulla tai suurimmissa kaupungeissa? Vuokrat lähtee 600 eurosta ykdiöissä ellei ota soluasuntoa

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla itseäni ei tuettu yhtään mitenkään, kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Sanottiin, että ota opintolaina. No otin, ja sitten tuli 90-luvun lama ja takaaja eli isäni joutui maksamaan lainan pois. Siitä nurisi sitten monta vuotta. Tavallaan siis tuettiin.

Eikö kasarilla saanut valtion takaamaa opintolainaa. Kun sait laman jälkeen töitä,maksoit varmaan oman lainasi takaisin takaajalle-eihän se kiellettyä ole,päivänvastoin velvollisuus,jos töitä ja rahaa löytyy. En ihmettele isääsi yhtään-hassasi väärään hevoseen,ei tuntenut lastaan,jos maksumieheksi joutui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin asunto opiskelijapaikkakunnalta ja vuokrattiin se lapselle. Näin kela maksaa asunnon lainanlyhennykset ja asumistuen verran voidaan palauttaa lapselle oman käytöön.

Olen näitä laskeskellut, omat lapset vielä alakouluikäisiä, mutta tuota yhtälöä ei mitenkään saa toimimaan siten, että kelan rahalla saisi lainan maksettua. Pakosta siihen on laitettava rahaa ihan reilusti itsekin.

Eikä siis sillä, että sen kuuluisikaan mennä niin, että asumistuella kuitataan lainat. Mutta jos joku suunnittelee, että näin voisi toimia, niin ei toimi käytännössä mitenkään. Nykyasuntojen hinnoilla ei sijoitusasuntoa saa mitenkään pyörimään täysin vuokratuoton varassa (siis jos tahtotilana olisi, että vuokra kattaa asunnon kulut ja lainanlyhennyksen 100 %).

Ei saakaan, eri asia jos on joku 10-20 vuotta sitten hankittu kämppä. Meillä on kolme sijoitusasuntoa , velalla hankittuja, ja kyllä jokaiseen saa laittaa useamman satasen rahaa itsekin vielä vuokran jälkeen. Sitten kun lapset ovat aikuisia, mihin menee vanhimmallakin vielä melkein 10 vuotta, tilanne saattaa olla sellainen, että näitä voi vuokrata lapsille edullisesti, mutta turha sitä miettiä vielä, kun ei tiedä millainen maailma tuolloin on, tai mitkä ne omat taloudelliset realiteetit.

Järjestelkää lainanne uudelleen. Meillä viisi asuntoa ja ne pyörivät ihan itsekseen. Lainanlyhennys on sen suuruinen, että ei tarvitse lisätä tilille yhtään senttiä, jää jopa ylimääräistä kuukausittain vastikkeidenkin jälkeen.

No hyvät teille. Sano nyt vielä, että kaikki asunnot on hankittu esim viimeisen viiden vuoden sisään, ilman muuta alkupääomaa kuin pakollinen pankin vaatima, jostain isohkosta kaupungista ja ovat sellaisia, ettei isoja kuluja nostavia remontteja ole lähiaikoina edessä. Niinpä, ei ole mahdollista.

Meillä ei otettu lainaa, realisoitiin muuta omaisuutta ja hankittiin asunnot Helsingin keskustasta. Niiden laskennallinen arvo on 5 vuodessa noussut sen verran, että hankintoja voi pitää tuottavina. Suurin tuotto on kuitenkin opiskelevien lasten elämänlaadussa eli asunto on oikeasti koti, siitä ei joudu luopumaan remontin tai omistajanvaihdoksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme asunnon. Nuori maksaa vuokraa meille sen verran että saa täydet tuet.

Ja sitten haukutaan aina toimeentulotuen saajia. Kyllä ne verorahojen ryövääjät ovat muissa yhteiskuntaluokista kuin alimmassa sosioekonomisessa luokassa 🤨 Itse ostan ruokaa ja maksan puhelin yms laskuja.

Opiskeleva nuori saa max 420 e/kk asumistukea, toimeentulotuella elävälle maksetaan koko vuokra eli esim. 900 e/kk. Sinustako siis alin sosioekoniminen luokka saa vähemmän kuin muut?

Oon ite parikymppinen opiskelija. Vanhemmat maksaa puhelinlaskun, muuta säännöllistä rahallista tukea ei tule. Enkä kyllä tarvitsekaan. Ovat kyllä sanoneet, että jos vaikka tulee joku lasku jota ei itse pysty heti maksamaan niin he kyllä hoitaa. Kerran mulla oli loppukuusta rahat lopussa, niin laittoivat tilille parikymppiä että sai kuun vikoille päiville ruokaa. Ja jos oon vaikka äitin kanssa shoppailemassa, niin monesti tarjoutuu maksamaan mun ostoksia. Ei nyt kerralla mitään satojen eurojen vaateostoksia tms mutta vaikkapa yhden paidan. Samoten jos käydään yhdessä ravintolassa niin porukat maksaa aina.

Sillon ku muutin omaan kämppään niin porukat kustansi tänne kaiken tarvittavan - aterimet, veitset, kattilat ja pannut, juustohöylät, pyyhkeet, siivoustarvikkeet jne. Yhden kirjahyllyn hankkivat tänne, loput huonekalut löyty omasta takaa. Todella kiitollinen oon tästä kaikesta avusta 🙂 Muutenki aina painottavat, että jos tarvii, niin auttavat kyllä. Harvemmin kuitekaan on tarvinnu kysyä. Hieman ihmetyttää nää kanssaopiskelijat, jotka saa satoja euroja kuukausirahaa vanhemmiltaan. Oman kokemuksen mukaan opintotuella ja pienellä määrällä lainaa pärjää paremmin ku hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oon ite parikymppinen opiskelija. Vanhemmat maksaa puhelinlaskun, muuta säännöllistä rahallista tukea ei tule. Enkä kyllä tarvitsekaan. Ovat kyllä sanoneet, että jos vaikka tulee joku lasku jota ei itse pysty heti maksamaan niin he kyllä hoitaa. Kerran mulla oli loppukuusta rahat lopussa, niin laittoivat tilille parikymppiä että sai kuun vikoille päiville ruokaa. Ja jos oon vaikka äitin kanssa shoppailemassa, niin monesti tarjoutuu maksamaan mun ostoksia. Ei nyt kerralla mitään satojen eurojen vaateostoksia tms mutta vaikkapa yhden paidan. Samoten jos käydään yhdessä ravintolassa niin porukat maksaa aina.

Sillon ku muutin omaan kämppään niin porukat kustansi tänne kaiken tarvittavan - aterimet, veitset, kattilat ja pannut, juustohöylät, pyyhkeet, siivoustarvikkeet jne. Yhden kirjahyllyn hankkivat tänne, loput huonekalut löyty omasta takaa. Todella kiitollinen oon tästä kaikesta avusta 🙂 Muutenki aina painottavat, että jos tarvii, niin auttavat kyllä. Harvemmin kuitekaan on tarvinnu kysyä. Hieman ihmetyttää nää kanssaopiskelijat, jotka saa satoja euroja kuukausirahaa vanhemmiltaan. Oman kokemuksen mukaan opintotuella ja pienellä määrällä lainaa pärjää paremmin ku hyvin.

Kaikki ei opiskele Suomessa.

Ja se laina kannattaa ennemmin sijoittaa.

Fiksumpaa se on tuossa vaiheessa antaa rahaa ja maksaa kuluja kuin pantata kaikki perinnöksi.

Oma lapsi on lukiossa viimeistä vuotta eli ensi vuonna sitten jossakin muualla opiskelemassa. Teinille mieleistä astiastoa olen jo kerännyt ja annan ne sekä aterimet yo-lahjaksi. Huonekaluja saa kotoa. Muusta avustamisesta en vielä tiedä, sen näkee sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Opiskelija=iäkäs aikuinen lapsi? WTF???

Lue uudelleen ajatuksen nkanssa.

Ei täällä yleensä ole näin paljon "vanhuksia", joilla on jo aikuiset opiskelevat lapset.

Varsinkaan asuntoja heille ostelevia.

Mä olin 40v kun esikoinen lähti opiskelemaan, en sitten tiedä olinko iäkäs. Nyt kun kuopus lähti olen 61v ja vain keski-ikäinen😂

Mä olen 42 ja mun ainoa lapsi on lukion viimeisellä luokalla eli ensi syksynä jatko-opiskeluissa. Ja opiskelija hänestä tuli heti peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana ja mä olin tuolloin 40v. Oma lapsi asuu vielä kotona, mutta kyllä pieniltä paikkakunnilta joudutaan lähtemään muualle asumaan heti peruskoulun jälkeen. Kotona voi aivan hyvin vielä olla alle kouluikäisiä sisaruksia.

Mä en 42-vuotiaana ole iäkäs. 65+ on iäkäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla itseäni ei tuettu yhtään mitenkään, kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Sanottiin, että ota opintolaina. No otin, ja sitten tuli 90-luvun lama ja takaaja eli isäni joutui maksamaan lainan pois. Siitä nurisi sitten monta vuotta. Tavallaan siis tuettiin.

Eikö kasarilla saanut valtion takaamaa opintolainaa. Kun sait laman jälkeen töitä,maksoit varmaan oman lainasi takaisin takaajalle-eihän se kiellettyä ole,päivänvastoin velvollisuus,jos töitä ja rahaa löytyy. En ihmettele isääsi yhtään-hassasi väärään hevoseen,ei tuntenut lastaan,jos maksumieheksi joutui.

Ainakin kasarin lopulla sai, ei niihin sukulaisten takauksia tarvittu. Lienee bulshittiä koko tarina. Jos opiskeli ihan kasin alussa niin miksi oli vadta laman aikana valmistumassa?

Olen 45v lapset 21v ja 20v opiskelevia nuoria, koen kyllä etten ole vielä iäkäs.

Vierailija kirjoitti:

Lupasin etten välittömästi lyö jos satutaan näköetäisyydelle.

Klassinen tapaus: Sata metriä etumatkaa!

En mitenkään, kotiin jäänyt sairas puoliso vie kaikki rahat ja mehut.

Itse sain vanhoja huonekaluja ja keittiötavaroita, vanhemmat auttoivat muutossa ja maksoivat puhelinlaskun ensimmäisinä vuosina. Antoivat 50€ kun tulin käymään, junamaksun kustantamiseen. Asuin solussa 7 vuotta. Tiukkaa oli, nostin opintolainaa ja tein töitä. Vanhemmat vähävaraisia duunareita. Kaverit, jotka saivat vanhemmiltaan asuntoa ym. kummastuttivat minua. Taisivat vihastuttaakin ja olin varmasti sisimmässäni kateellinenkin. Kyllä minusta tuntui upealta, kun maisteriksi valmistumisen jälkeen tienasin peräti 1300€/kk 😁 Alle 30-vuotiaana tienasin kuitenkin jo 6000€/kk, eli kyllä kannatti opiskella. Jokainen itse saavutettu ura-askel tuntui mielettömän hyvältä!

Nyt olemme mieheni kanssa hyvin toimeentulevia. Mieheni on halunnut rahastosäästää lapsille. Saavat ne rahat sitten käyttöönsä. Itse tahdon panostaa siihen henkiseen puoleen. Opetan valmistamaan ruokaa, huoltamaan vaatteita ja arvostamaan kirpputorikamaa. Pyrin opettamaan lapsia iloitsemaan oman työn jäljestä ja olemme pienestä pitäen antaneet pieniä rahapalkkioita yhdessä sovituista kotihommista. Missään tapauksessa en tule ostamaan heille asuntoa tai autoa. Mikä ilo siinä on, jos jo parikymppisenä elää hyvätuloisen keski-ikäisen elämää?! Esimerkiksi kallista musiikkiharrastusta tai maalausvälineitä voisin sen sijaan tukea.

Pahin painajaiseni olisi, että helikopterivanhempana hyysäisin lapseni uusavuttomiksi yhteiskunnan eläteiksi… Näitäkin olen elämän varrella nähnyt, että kaikesta nuristaan vaikka vanhemmat ovat passanneet kaikella tarmollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuoden päästä edessä. On mietitty, että jos annetaan vaikka 200 Euroa/kk, niin mehän uidaan rahassa eli kulut romahtaa vaihtamatta asuntoa pienempään. On niin kallis tässä kotona asuessa. Auto, vaatteet, koulu, harrastukset, kampaaja, ripset, ruuat jne.

Katsotaan nyt, kun hankkii asunnon, niin lasketaan, paljonko jää elämiseen ja paljonko pitää meidän täydentää sitä. Näkisin, että puhutaan tuollaisesta 200-250 Euroa/kk. Eli jos tuet on vaikka 550 ja vuokra 430, niin elämiseen jää vaan 120 Euroa. Siihen voimme antaa tuon 200-250. Menköön töihin, jos tarvii enemmän.

Ei ilmeisesti opiskele pk seudulla tai suurimmissa kaupungeissa? Vuokrat lähtee 600 eurosta ykdiöissä ellei ota soluasuntoa

Ei muuten pidä paikkaansa, katseltiin loppukeväästä/kesällä asuntoja, koska lapsi muutti yliopiston alkamisen vuoksi omilleen ja yksiön olisi saanut 480-600€ niin että vaihtoehtoja oli useampia. Sitten on lisäksi yliopiston tarjoamat asunnot jollaisen omani valitsi, vuokra hieman yli 400€ ja kyseessä peräti kaksio, sisältää jopa veden+sähkön ja nettiyhteyden. Kaupunki ei ole Hki, mutta suurimpiin kuuluva yliopistokaupunki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.

On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.

Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.

Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.

Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti. 

Kyllä on töitä tekevälle jatkuvasti. Omat nuoret aikuiset olleet pikaruokaloissa, kioskeilla, siivoamassa ja puhelinmyynnissäkin. Jatkuvasti on avoimia paikkoja jos ei ihan maalla asu. Älkää nyt menkö siihen halpaan jos lapsi sanoo ettei töitä ole. Toki ne on matalapalkkaisia ja jos kotona on tottunut satasen viikkorahaan, niin ei kovin motivoi jos vanhemmilta saa hikoilematta.

Älä sinä jauha paskaa. Jokainen edes aavistuksen asioista perillä oleva tietää, ettei kaikille ole töitä tarjolla, vaikka kuinka olisi tekevä. Jos olisi, työttömiä ei olisi lähimaillekaan niin paljoa kuin on nyt. Suurin osa kuitenkin haluaisi tehdä töitä. Elämäntapatyöttömiä on hyvin vähän. 

No, vaikuttaisko siihen se, että miten käyttäytyy ja miten työnsä tekee. Molempia mukuloita kositaan koko ajan töihin samalla kun käyvät yliopistoa. Että kyllä töitä on. Laiskat on erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Luulitko oikeasti, että täällä kirjoittelee vain vauvaikäisten vanhempia :D:D:D:D:D

Olen itse tuota ryhmää ja harvemmin saa vastauksia oman ikäisteni asioihin. Mutta kun tulee kyse rahasta, asunnon ostosta lapselle, niin ilmoittautujia tuleekin monta. Selvää provosointia, irl en tiedä ketään joka olisi ostanut opiskeleville lapsilleen asunnot. Näin se vaan menee.

Pahoittelen, että sulla on niin köyhä tuttavapiiri. Me ostettiin just toinen asunto, kun nuorempi sälli lähti opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kela maksa asunistukia jos lapsi asuu vanhempien omistamassa asunnossa:)[/quotOtahan selvää asioissta ennenkuin kirjoittelet potaskaa.