Miten tuette kotoa pois muuttanutta opiskelevaa lastanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin asunto opiskelijapaikkakunnalta ja vuokrattiin se lapselle. Näin kela maksaa asunnon lainanlyhennykset ja asumistuen verran voidaan palauttaa lapselle oman käytöön.

Olen näitä laskeskellut, omat lapset vielä alakouluikäisiä, mutta tuota yhtälöä ei mitenkään saa toimimaan siten, että kelan rahalla saisi lainan maksettua. Pakosta siihen on laitettava rahaa ihan reilusti itsekin.

Eikä siis sillä, että sen kuuluisikaan mennä niin, että asumistuella kuitataan lainat. Mutta jos joku suunnittelee, että näin voisi toimia, niin ei toimi käytännössä mitenkään. Nykyasuntojen hinnoilla ei sijoitusasuntoa saa mitenkään pyörimään täysin vuokratuoton varassa (siis jos tahtotilana olisi, että vuokra kattaa asunnon kulut ja lainanlyhennyksen 100 %).

Ei saakaan, eri asia jos on joku 10-20 vuotta sitten hankittu kämppä. Meillä on kolme sijoitusasuntoa , velalla hankittuja, ja kyllä jokaiseen saa laittaa useamman satasen rahaa itsekin vielä vuokran jälkeen. Sitten kun lapset ovat aikuisia, mihin menee vanhimmallakin vielä melkein 10 vuotta, tilanne saattaa olla sellainen, että näitä voi vuokrata lapsille edullisesti, mutta turha sitä miettiä vielä, kun ei tiedä millainen maailma tuolloin on, tai mitkä ne omat taloudelliset realiteetit.

Järjestelkää lainanne uudelleen. Meillä viisi asuntoa ja ne pyörivät ihan itsekseen. Lainanlyhennys on sen suuruinen, että ei tarvitse lisätä tilille yhtään senttiä, jää jopa ylimääräistä kuukausittain vastikkeidenkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin asunto opiskelijapaikkakunnalta ja vuokrattiin se lapselle. Näin kela maksaa asunnon lainanlyhennykset ja asumistuen verran voidaan palauttaa lapselle oman käytöön.

Olen näitä laskeskellut, omat lapset vielä alakouluikäisiä, mutta tuota yhtälöä ei mitenkään saa toimimaan siten, että kelan rahalla saisi lainan maksettua. Pakosta siihen on laitettava rahaa ihan reilusti itsekin.

Eikä siis sillä, että sen kuuluisikaan mennä niin, että asumistuella kuitataan lainat. Mutta jos joku suunnittelee, että näin voisi toimia, niin ei toimi käytännössä mitenkään. Nykyasuntojen hinnoilla ei sijoitusasuntoa saa mitenkään pyörimään täysin vuokratuoton varassa (siis jos tahtotilana olisi, että vuokra kattaa asunnon kulut ja lainanlyhennyksen 100 %).

Periaatteessa saattaa onnistua, jos asunto ei ole Helsingissä. Esim Turusta Varissuolta saa kaksion alle 60 000€:lla. Saattaisi saada sumplittua vastikkeen ja lainanlyhennyksen riittämään ”vuokratuottoon”. Toki pitää muistaa, että vuokratuotosta joutuu maksamaan 30% pääomatuloveroa.

Niinno, edullinen vanha asunto -> melko varmasti tulossa isoja remppoja mikä nostaa asumisen kuluja. Ehkä mahdollista jos oikein hinta-laatusuhteeltaan alihinnoitellun asunnon löytää ja on mahdollisesti valmis tinkimään sijainnista. En tunne Turkua alueena, mutta eikös Varissuo ole aika epämääräistä aluetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.

On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.

Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.

Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.

Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti. 

Kyllä on töitä tekevälle jatkuvasti. Omat nuoret aikuiset olleet pikaruokaloissa, kioskeilla, siivoamassa ja puhelinmyynnissäkin. Jatkuvasti on avoimia paikkoja jos ei ihan maalla asu. Älkää nyt menkö siihen halpaan jos lapsi sanoo ettei töitä ole. Toki ne on matalapalkkaisia ja jos kotona on tottunut satasen viikkorahaan, niin ei kovin motivoi jos vanhemmilta saa hikoilematta.

Älä sinä jauha paskaa. Jokainen edes aavistuksen asioista perillä oleva tietää, ettei kaikille ole töitä tarjolla, vaikka kuinka olisi tekevä. Jos olisi, työttömiä ei olisi lähimaillekaan niin paljoa kuin on nyt. Suurin osa kuitenkin haluaisi tehdä töitä. Elämäntapatyöttömiä on hyvin vähän. 

Opiskelijalle kelpaa hyvin 10-15 tuntia töitä viikossa matalapalkkaisilta aloilta, työtön ei lähde edes haastatteluun ellei tarjolla ole 3500 e/kk ja vakituinen työsuhde.

Minulle työttömänä olisi käynyt oikein hyvin tuollainen osa-aikatyö, koska olin silloin osatyökykyinen. Valitettavasti työnantajat eivät palkkaa osatyökykyisiä vaan he haluavat sellaisen, joka voi tehdä täyttä päivää vaikkei siinä työssä sellaista koskaan tulekaan. Muuten sanon vain, että olet ilkeä ja pahansuopa ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Luulitko oikeasti, että täällä kirjoittelee vain vauvaikäisten vanhempia :D:D:D:D:D

Olen itse tuota ryhmää ja harvemmin saa vastauksia oman ikäisteni asioihin. Mutta kun tulee kyse rahasta, asunnon ostosta lapselle, niin ilmoittautujia tuleekin monta. Selvää provosointia, irl en tiedä ketään joka olisi ostanut opiskeleville lapsilleen asunnot. Näin se vaan menee.

Omilla opiskelevilla lapsillani on opiskelutovereita, jotka asuvat vanhempiensa ostamissa sijoitusasunnoissa. Asunnot on siis ostettu sen jälkeen, kun lapsen opiskelupaikkakunta on selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin asunto opiskelijapaikkakunnalta ja vuokrattiin se lapselle. Näin kela maksaa asunnon lainanlyhennykset ja asumistuen verran voidaan palauttaa lapselle oman käytöön.

Olen näitä laskeskellut, omat lapset vielä alakouluikäisiä, mutta tuota yhtälöä ei mitenkään saa toimimaan siten, että kelan rahalla saisi lainan maksettua. Pakosta siihen on laitettava rahaa ihan reilusti itsekin.

Eikä siis sillä, että sen kuuluisikaan mennä niin, että asumistuella kuitataan lainat. Mutta jos joku suunnittelee, että näin voisi toimia, niin ei toimi käytännössä mitenkään. Nykyasuntojen hinnoilla ei sijoitusasuntoa saa mitenkään pyörimään täysin vuokratuoton varassa (siis jos tahtotilana olisi, että vuokra kattaa asunnon kulut ja lainanlyhennyksen 100 %).

Ei saakaan, eri asia jos on joku 10-20 vuotta sitten hankittu kämppä. Meillä on kolme sijoitusasuntoa , velalla hankittuja, ja kyllä jokaiseen saa laittaa useamman satasen rahaa itsekin vielä vuokran jälkeen. Sitten kun lapset ovat aikuisia, mihin menee vanhimmallakin vielä melkein 10 vuotta, tilanne saattaa olla sellainen, että näitä voi vuokrata lapsille edullisesti, mutta turha sitä miettiä vielä, kun ei tiedä millainen maailma tuolloin on, tai mitkä ne omat taloudelliset realiteetit.

Järjestelkää lainanne uudelleen. Meillä viisi asuntoa ja ne pyörivät ihan itsekseen. Lainanlyhennys on sen suuruinen, että ei tarvitse lisätä tilille yhtään senttiä, jää jopa ylimääräistä kuukausittain vastikkeidenkin jälkeen.

No hyvät teille. Sano nyt vielä, että kaikki asunnot on hankittu esim viimeisen viiden vuoden sisään, ilman muuta alkupääomaa kuin pakollinen pankin vaatima, jostain isohkosta kaupungista ja ovat sellaisia, ettei isoja kuluja nostavia remontteja ole lähiaikoina edessä. Niinpä, ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Kuinka vanha on mielestäsi iäkäs?

Vierailija kirjoitti:

Tästä nähdään, että köyhiä iäkkäitä pitäisi tuke enemmän kuin opiskelijavaiheessa olevia nuoria.

Parempituloisille vanhemmille voisi jopa laittaa vastuuta alle 25-vuotiaan opiskelevan tukemisesta ihan lain mukaan, jollei sillä ole tuloja.

Itse pidän tukemista itsestään selvänä.

Miehen iäkäs täti kärvisteli kamalan köyhää vanhuutta. Sillä kun ei ollut sponsoreita. (me joskus vietiin jotain pientä, vaikkei isotuloisia ollakaan)

Oliko täti oikeasti köyhä vai vainko sanoi olevansa? Oma äitinkin käyttää itsestään termiä "köyhä leski" vaikka kyseessä on pieniä tuloja valittava, kohtuullisen hyvin toimeentuleva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin asunto opiskelijapaikkakunnalta ja vuokrattiin se lapselle. Näin kela maksaa asunnon lainanlyhennykset ja asumistuen verran voidaan palauttaa lapselle oman käytöön.

Olen näitä laskeskellut, omat lapset vielä alakouluikäisiä, mutta tuota yhtälöä ei mitenkään saa toimimaan siten, että kelan rahalla saisi lainan maksettua. Pakosta siihen on laitettava rahaa ihan reilusti itsekin.

Eikä siis sillä, että sen kuuluisikaan mennä niin, että asumistuella kuitataan lainat. Mutta jos joku suunnittelee, että näin voisi toimia, niin ei toimi käytännössä mitenkään. Nykyasuntojen hinnoilla ei sijoitusasuntoa saa mitenkään pyörimään täysin vuokratuoton varassa (siis jos tahtotilana olisi, että vuokra kattaa asunnon kulut ja lainanlyhennyksen 100 %).

Ei saakaan, eri asia jos on joku 10-20 vuotta sitten hankittu kämppä. Meillä on kolme sijoitusasuntoa , velalla hankittuja, ja kyllä jokaiseen saa laittaa useamman satasen rahaa itsekin vielä vuokran jälkeen. Sitten kun lapset ovat aikuisia, mihin menee vanhimmallakin vielä melkein 10 vuotta, tilanne saattaa olla sellainen, että näitä voi vuokrata lapsille edullisesti, mutta turha sitä miettiä vielä, kun ei tiedä millainen maailma tuolloin on, tai mitkä ne omat taloudelliset realiteetit.

Järjestelkää lainanne uudelleen. Meillä viisi asuntoa ja ne pyörivät ihan itsekseen. Lainanlyhennys on sen suuruinen, että ei tarvitse lisätä tilille yhtään senttiä, jää jopa ylimääräistä kuukausittain vastikkeidenkin jälkeen.

No hyvät teille. Sano nyt vielä, että kaikki asunnot on hankittu esim viimeisen viiden vuoden sisään, ilman muuta alkupääomaa kuin pakollinen pankin vaatima, jostain isohkosta kaupungista ja ovat sellaisia, ettei isoja kuluja nostavia remontteja ole lähiaikoina edessä. Niinpä, ei ole mahdollista.

Joo hieman on vaikeaa uskoa. Minulla on oma ensiasuntoni sijoitusasuntona edelleen. Se on hankittu noin 15 vuotta sitten, kun asuntojen hinnat olivat aika paljon matalammalla. Lainaa on jäljellä vielä 10 vuotta (alkuperäinen laina-aika oli 20 vuotta, mutta sain pankin kanssa sovittua uusiksi). Se pyörii juuri ja juuri vuokran avulla (=vuokra verojen jälkeen kattaa lainan ja asunnon kulut) jos tyhjiä kuukausia ei tule tai isoja remontteja/hankintoja. Että vanhojen asuntojen ja/tai alkupääoman turvin onnistuu, muuten ei.

Maksetaan vuokra, yliopiston vuosimaksut ( opiskelee ulkomailla), soitellaan, etsitään kesätyöpaikkoja, neuvotaan, käydään kylässä. Sanalla sanoen tehdään kaikki, mikä on inhimillisesti mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme asunnon. Nuori maksaa vuokraa meille sen verran että saa täydet tuet.

Ja sitten haukutaan aina toimeentulotuen saajia. Kyllä ne verorahojen ryövääjät ovat muissa yhteiskuntaluokista kuin alimmassa sosioekonomisessa luokassa 🤨 Itse ostan ruokaa ja maksan puhelin yms laskuja.

Meillä tämä on vielä uutta, koska esikoisella alkoi opiskelu toisella paikkakunnalla nyt elokuussa. Kesän ajan siihen valmistauduttiin esim. hakemalla Ikeasta halpoja astioita ja muutama kalustehankinta. Ruokaa olen viikonloppuisin tehnyt vähän reilummin, että voi mikrossa lämmittää itselleen alkuviikosta. Matkat kotiin viikonlopuksi on maksettu. Ei ole pakko siis tulla, mutta tässä alussa hän on halunnut. Yksi konkreettinen tuki on ollut, että hoidetaan hänen koiraansa meillä kotona. Se on jo vanha koira ja tottunut asumaan omakotitalossa. Koiraraukka on nukkunut täällä kotona opiskelijan sängyllä joka yö ja varmaan vähän ihmettelee, miksei tule yöksi kotiin kuin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Pistän tilille säännöllisen epäsäännöllisesti rahaa, tsemppaan, neuvon, kun neuvoa kysytään ja muistutan, että kotiin saa aina tulla. Kun käydään siellä opiskelupaikkakunnalla, mennää syömään hyvään ravintolaan ja ostetaan kaapit täyteen ruokaa ja kaikkea muuta tarvittavaa.

Juuri näin! Annetaan tukea jos sitä tarvii ja todellakin kotiin saa aina tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kela maksa asunistukia jos lapsi asuu vanhempien omistamassa asunnossa:)

Joskus on ollut näin, ei enää.

Opiskelee ulkomailla. Maksetaan matkat ja vakuutukset sekä netti ja puhelin. Laitetaan rahaa tilille ja yritetään maksaa osaa lukukausimaksuista.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.

On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.

Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.

Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.

Miten käytännössä tuo henkinen tuki toimii. Vai onko se vain oma näkemyksesi?

Nuoret saattavat vetää roolia vanhemmille vaikka olisivat kuinka rikki.

Aika kylmältä vaikutat. Sellaiselle joka ei hyväksy epäonnistumisia ja raha tuntuu ratkaisevan kaiken.

Kyllä me olisimme ostaneet opiskelijalle asunnon jos opiskelisi Suomessa. Nyt maksamme vuokran. Ja maksoimme matkat, vakuutuksen ja lukukausimaksun. Elää nyt sitten opintotuella ja säästöillään. Annamme rahaa tarvittaessa lisää. Lainan sijoittaa.

Kasarilla itseäni ei tuettu yhtään mitenkään, kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Sanottiin, että ota opintolaina. No otin, ja sitten tuli 90-luvun lama ja takaaja eli isäni joutui maksamaan lainan pois. Siitä nurisi sitten monta vuotta. Tavallaan siis tuettiin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten ihmetellään pullamössö nuorisoa, kun kaikki saatu valmiina.

Eiköhän nuorelle iskostu hyvät arvot jo kotoa ilman, että pitää olla "pullamössöä", vaikka valmiina on paljon saanutkin. Mekin haluamme puolison kanssa antaa lapsellemme aikanaan mahdollisimman paljon valmiina (esim. asunto), koska itse emme saaneet kotoa mitään konkreettista. Muutin 18-vuotiaana omilleni vuokralle. Oma valmistumiseni viivästyi, koska tein paljon töitä, ei ollut lomia. Myös mieheni teki paljon töitä parikymppisenä opiskelijana. Olemme kituuttaneet pienillä tuloilla nuorina. Emme halua tätä lapsellemme, vaan parempaa ja vapaampaa nuoruutta. Hän voi vaikka matkustella, keskittyä täysillä opiskeluun, pitää lomia, mitä vain.

Minulla 2 lasta. Molemmille olen kustantanut lukiokirjat ja maksanut erotuksen joka vuokrasta jää maksettavaa asumistuen jälkeen 2. asteen koulutuksen ajan. Molemmat siis muuttaneet pois kotikaupungista 16-vuotiaina, siksi näin. Kuopuksen viimeinen lukiovuosi pyörähti juuri käyntiin. Esikoinen korkeakoulussa. Hänen vuokriaan en enää maksa. Molempien puhelinlaskut ja kotivakuutukset maksan, koska vakuutuksista saan alennuksia. Lisäksi heillä on lapsivakuutukset jotka ovat 25-vuotiaiksi voimassa. Ne maksan siihen asti.

Lisäksi autokoulut, ensimmäiset takuuvuokrat, tietsikat ja puhelimet olen ostanut. Esikoinen käy töissä opintojensa ohella joten viimeisin puhelin on oma ostamansa. Näiden lisäksi en muuta maksele, mitä nyt ruoat silloin harvoin kun kotona käyvät. Eivätkä ole pyydelleet. Sitä en tiedä auttaako heidän isä jotenkin, en ole kysellyt.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla itseäni ei tuettu yhtään mitenkään, kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Sanottiin, että ota opintolaina. No otin, ja sitten tuli 90-luvun lama ja takaaja eli isäni joutui maksamaan lainan pois. Siitä nurisi sitten monta vuotta. Tavallaan siis tuettiin.

Et sitten lukenut kysymystä?