Lue keskustelun säännöt.
Miten tuette kotoa pois muuttanutta opiskelevaa lastanne?
Kommentit (193)
Kyselen kauheasti hänen elämästään ja opinnoistaan. Olen kiinnostunut. Kertoo sitten mitä haluaa.
Maksan puhelinlaskun nyt alkuun ja vien ruokaa. Kutsun luokseni syömään. Saatan joskus ostaa jotain kalliimpaa, takin tai kengät vaikka jos hän huolii. Itse saa tietenkin valita minkälaiset. Yritän auttaa taloudellisesti sen verran, että nuori saa keskittyä opintoihinsa eikä tarvi käydä töissä samalla. Vuokra menee opintotuesta, sen maksamiseen ei varallisuuteni riitä. Olen onnellinen ja ylpeä hänestä, kun pääsi yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin, että aina saa ottaa yhteyttä ja niin pahaa asiaa ei ole etteikö siitä voisi minulle kertoa. Luotan kuitenkin siihen, että tähänkin saakka asiansa mallikkaasti hoitanut hoitaa ne jatkossakin. Pikavippejä olen kieltänyt jo aikoja sitten ottamasta.
Minä olin jo kolmikymppinen, kun aloitin yliopisto-opiskelut toisella paikkakunnalla. Tätä ennen olin ollut työelämässä, oli oma vuokra-asunto jne. Siihen elämiseen en tarvinnut apuja.
Opiskelujen myötä tulot tippuivat rajusti, vaikka opintolainaa nostinkin. Äitini (leski, kohtuu-hyvällä eläkkeellä) toi käydessään ruokakasseja, useimmiten käteistä rahaa, n. 50 e silloin tällöin. Laittoi välillä yllätysrahaa tilille. Hänen uusi miesystävänsä, jonka kanssa ystävystyimme, lähetti välillä yllätyspaketteja postissa: laadukkaita riistalihasäilykkeitä, kahvia, jotain hyvää teetä, lempisuklaatani ja pienen Hirvenkaato-pullon! Ym. säilyvää ylellisyyttä, joka ei rikkoutunut kuljetuksessa.
Minä kutsuin heitä usein kylään, ja tarjosin kotonatehtyä ruokaa: olenhan äitini tytär, eli hyvä kokki.
Noilla kyläilyillä tuliaisiksi tuodut voipaketit, juustot ym. tulivat tarpeeseen, varastojen täydentämiseksi.
Lyhyesti: äiti suosi rahalahjoja, koska ei voinut tietää, mitä ruokatarviketta tai välttämätöntä kurssi- tai tenttikirjaa olin milloinkin vailla. En hosunut baareissa ynnä muilla festarikinkereillä. Äiti tiesi, että käytän nuo pienet "stipendit" huolella ja harkiten.
No, ihan ensitöiksi kustannettiin asuntoon kaikki, isommat ja pienemmät huonekalut+laitteet ja vempaimet ja täytettiin kaapit erilaisilla säilötuotteilla ja jääkaappi+pieni arkkupakastin ruoalla.
Maksamme vuokrasta reilut 100€/kk eli hänelle jää opintotuki kokonaan muuhun käyttöön, koska vuokraosuutensa on saamansa asumistuki.
Maksamme puhelinkulut ja yliopiston opiskelijaruokailukulut, n.60€/kk.
Ja on sovittu, että junaliput kustannamme silloin kun kotona käy. Olen tehnyt selväksi, että olen/mme vain puhelinsoiton päässä, aina tukena ja ei ole asiaa mistä ei voisi kertoa/avautua, jos niikseen on.
Maksamme isommat, kalliimmat vaate/kenkä-hankinnat ja jos tulee kalliimpia lääkärikuluja joita YTHS:n palvelut ei kata.
Ainiin, 1x/kk hän saa ruoka-ainestilauksen Prismasta, ensimmäinen sellainen tuli hänen ovelleen tänään, n.150€ edestä tuotteita kuten paistijauhelihaa, kalaa, hevi-osastoa, hieman herkkujakin jne, painopiste sellaisissa ja sen hintaisissa asioisssa joita hän ei ehkä itse raaskisi kustantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka kun käy ja auto, että pääsee työharjoitteluun.
Ostimme asunnon. Nuori maksaa vuokraa meille sen verran että saa täydet tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainut lapsemme on muuttamassa yksin asumaan ja ostamme oman asunnon hänelle.
Lainaan autoa tarvittaessa, tarjoan ruokaa, kun tulee käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni näyttää ostaneen nuorelle asunnon. Niin mekin tehtiin.
Maksetaan ihan kaikki, mitä nuori haluaa. Asunto ostettiin jo 2 vuotta sitten, kun sattumalta löytyi hyvä. Käytännössä toimitaan niin, että nuorella on visakortti tilille, joka nimissäni, mutta tarkoitettu vain hänelle. Verottaja ei näin pääse laskemaan rahalahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ihmetellään pullamössö nuorisoa, kun kaikki saatu valmiina.
Kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.
Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.
Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Ostettiin huonekalut ja autettiin muutossa. Maksetaan toistaiseksi puhelinlaskut ja varmaan jotain muutakin, esim. ostetaan vaatteita yms. isompia hankintoja ja varmaankin maksetaan junamatkoja. Muuten hän elää opinto- ja asumistuella.
Minä en esikoisena saanut yhtään mitään muuta kuin vanhat romut ja sisarta tuettiin kaikilla keinoilla kun se puski pari kakaraa heti miehelle jota ei edes rakastanut ja petti heti sitä. Ei ollut onnellinen saadessaan ihan kaikki ja ero tuli kun löytyi parempi rakastaja jolla oli isompi vehje. Se isompi vehkeinen osottautui niin köyhäksi ettei sillä ollut rahaa sisareni tuhlaavaiseen elämäntyyliin niin että se äijä luovutti kun rahat loppuivat eikä kestänyt niitä riitoja rahasta. Leveeseen elämän tyyliin tottuneena sisareni lypsi vanhempiani sen jälkeen kun jäi ihan yksin. Lopulta antoi lapsensa huostaan kun rahat loppuivat kaikilta ja lopetti työnteon kokonaan ja leveilee tuntemattomille ihmisille kuinka lapset ovat voimavara hänelle jne. Ei ole maksanut senttiäkään lastensa elatusmaksuista niin että hänet ja kaikki ovat veronmaksajat elättäneet. Lasten isäkin jäi työttömäksi eikä ole maksanut elatusmaksuja omista lapsistaan. Koko sakin elättävät veronmaksajat eivätkä edes häpeä sitä. Naurattaa nämä voimavara höpinät kun ei ole koskaan elämässään ollut voimavaroja elättää omia kakaroitaan eikä ottaa vastuuta omasta elämästään. Koko iän vain hyväksikäyttänyt muita ihmisiä ja elänyt kuin lapseton ihminen ja kamalan kateellinen lapsettomille vaikka kukaan ei ole pakottanut lapsia tehtailemaan. On pakko tehdä lapsia ja silti haluaa elää kuin lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Kyllä on töitä tekevälle jatkuvasti. Omat nuoret aikuiset olleet pikaruokaloissa, kioskeilla, siivoamassa ja puhelinmyynnissäkin. Jatkuvasti on avoimia paikkoja jos ei ihan maalla asu. Älkää nyt menkö siihen halpaan jos lapsi sanoo ettei töitä ole. Toki ne on matalapalkkaisia ja jos kotona on tottunut satasen viikkorahaan, niin ei kovin motivoi jos vanhemmilta saa hikoilematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Kyllä on töitä tekevälle jatkuvasti. Omat nuoret aikuiset olleet pikaruokaloissa, kioskeilla, siivoamassa ja puhelinmyynnissäkin. Jatkuvasti on avoimia paikkoja jos ei ihan maalla asu. Älkää nyt menkö siihen halpaan jos lapsi sanoo ettei töitä ole. Toki ne on matalapalkkaisia ja jos kotona on tottunut satasen viikkorahaan, niin ei kovin motivoi jos vanhemmilta saa hikoilematta.
Älä sinä jauha paskaa. Jokainen edes aavistuksen asioista perillä oleva tietää, ettei kaikille ole töitä tarjolla, vaikka kuinka olisi tekevä. Jos olisi, työttömiä ei olisi lähimaillekaan niin paljoa kuin on nyt. Suurin osa kuitenkin haluaisi tehdä töitä. Elämäntapatyöttömiä on hyvin vähän.
Pistän tilille säännöllisen epäsäännöllisesti rahaa, tsemppaan, neuvon, kun neuvoa kysytään ja muistutan, että kotiin saa aina tulla. Kun käydään siellä opiskelupaikkakunnalla, mennää syömään hyvään ravintolaan ja ostetaan kaapit täyteen ruokaa ja kaikkea muuta tarvittavaa.