Lue keskustelun säännöt.
Miten tuette kotoa pois muuttanutta opiskelevaa lastanne?
Kommentit (193)
Vie GTrailija kirjoitti:
Meillä on vuoden päästä edessä. On mietitty, että jos annetaan vaikka 200 Euroa/kk, niin mehän uidaan rahassa eli kulut romahtaa vaihtamatta asuntoa pienempään. On niin kallis tässä kotona asuessa. Auto, vaatteet, koulu, harrastukset, kampaaja, ripset, ruuat jne.
Katsotaan nyt, kun hankkii asunnon, niin lasketaan, paljonko jää elämiseen ja paljonko pitää meidän täydentää sitä. Näkisin, että puhutaan tuollaisesta 200-250 Euroa/kk. Eli jos tuet on vaikka 550 ja vuokra 430, niin elämiseen jää vaan 120 Euroa. Siihen voimme antaa tuon 200-250. Menköön töihin, jos tarvii enemmän.
Ripset??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ajettu lasta kotoa muuttamaan. Eikä ajeta. Ammattikoulussa opiskelee seuraava askel töihin , niin kauan asuu kotona kun on varaa lähteä omilleen. Meillä ei hirveästi ole antaa mitään tukisummia ostetaan aina jotain pientä kun tarvitsee ja välttämättömät mutta kumminkin tulevaisuutta ajatellen..ostaa itse sitten loput. Meil ei juurikaan itsellämme ole tarvetta enää mihinkään uuteen,koska muutamme itsekin pois Suomesta. Niin mahdottomaksi tää touhu on mennyt
Ei monikaan aja lasta pois kotoa, mutta joillakin paikkakunnilla ei ole sopivia kouluja. Esim. täällä on vain lukio. Lähin ammattikoulu on 30km päässä eikä siellä ole kaikkia koulutuksia. Seuraavat koulut sitten 50, 70 ja 90 km:n päässä. Joskus on pakko muuttaa pois kotoa jos haluaa opiskelemaan tietylle alalla.
Ollaan ostettu mieleinen ja asunto, avominiä oli mukana asuntonäytöillä.. Kodin arvikkeita ,puhelilasku, tietokoneet, lomamatkat. Ettei tarviset ottaa lainaa, saa käyttää minun luottokorttia. Hän on tarkka raha.asioissa ja huolehtii kaikesta. Minälle annan myös käyttörahaa kun on hoitovapaalla ja hän on kaikin puolin ihana ihminen.
Lapseni perivät isänsä ja isoisänsä. Molemmilla n 300000 rahaa ja lisää tulossa lähivuosina. Ovat siis vauraampia kuin minä äitinsä.Taloudellista tukea eivät siis tarvitse.
Muuten tuen kyllä. Kuuntelen ja kannustan. Kotiin saavat aina tulla.
Vierailija kirjoitti:
Käyn hänen kanssaan loppukuusta ruokakaupassa, ihan peruselintarvikkeita ja säilykkeitä ostamassa. Näin hänen ei tarvitse stressata ruuasta jos rahat onkin vähissä.
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ajettu lasta kotoa muuttamaan. Eikä ajeta. Ammattikoulussa opiskelee seuraava askel töihin , niin kauan asuu kotona kun on varaa lähteä omilleen. Meillä ei hirveästi ole antaa mitään tukisummia ostetaan aina jotain pientä kun tarvitsee ja välttämättömät mutta kumminkin tulevaisuutta ajatellen..ostaa itse sitten loput. Meil ei juurikaan itsellämme ole tarvetta enää mihinkään uuteen,koska muutamme itsekin pois Suomesta. Niin mahdottomaksi tää touhu on mennyt
No kaikki ei tähtää kuopalla oleviin tavoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Meillä ainakin nuori aikuinen on säästänyt suurimman osan palkoistaan ihan opiskeluaikojaan varten. Hän ei ole materialisti eikä kiinnostunut merkkivaatteista eikä juo rahojaan vaikka käy kavereidensa kanssa ulkona.
Fiksuja nuoria on olemassa. Kun he ovat omin silmin nähneet, ettei raha kasva puussa niin se antaa elämään omanlaistaan realismia. Ei suostu olemaan mikään paapottava vaan haluaa olla omilla jaloillaan seisova aikuinen.
Hieno homma! Nytkö sitten kuvittelet, että se on vain nuoren tyhmyydestä kiinni, jos ei saa töitä ja pysty säästämään tuhansia euroja?
Jotain kummaa siinä on, koska esimerkiksi siivousalan paikkoja on ihan jokaisella paikkakunnalla. Jos viitsii lähteä lähimpään kaupunkiin, niin on myös ravitsemusalan paikkoja. Eihän vain vanhemmat kotona väheksy noita matalapalkkatöitä, ääneen tai piilevästi?
Ihan lukiolaisena meilläkin on lapset aloittaneet, tosin poika aloitti jo yläkouluikäisenä siivoushommat. Tytär muutti lukion jälkeen välivuodeksi isompaan kaupunkiin vuokralle, jotta sai tienattua pikaruokaketjussa opiskelurahoja (teki kahta työtä samaan aikaan, kun ei kummassakaan paikassa täysiä tunteja saanut). On syystäkin ylpeä itsestään ja me vanhemmat myös.
Nämä meidän lapset pyrkivät ns. siisteihin sisätöihin koulutuksellaan ja hyvät työllisyysnäkymät odottaa, mutta jokaisella on hyvä olla kunnon kosketuspinta myös duunaritöihin jotta eivät koskaan mielessään väheksy sitä, että joku ne muutkin hommat heidän puolesta tekee!
Jos joku vielä ajatteli, ettei Suomessa ole luokkaeroja, niin tässä se näkyy. Näin meilläkin kotona duunarivanhemmat ajatteli. "Ettei ylpisty ja luule olevansa meitä parempi. Ei saa päästä liian helpolla" oltiin niin kovilla ja köyhiä, että moni ei selvinnyt siitä vakituiseen koulutusta vastaavaan työhön ikinä. Minä kustannan opiskelevalle lapselle minkä ikinä pystyn, jotta hän voi keskittyä opiskeluun ja sitten valmistumiseen ja työnhakuun. Se on riittävän kova maailma. Ei tarvitse siihen enää iltasiivoustakin tunkea henkensä pitimiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään pullamössö nuorisoa, kun kaikki saatu valmiina.
Miten asian ottaa. Mun nuoreni valmistui aikaa sitten,vailla huolen häivää. Maksaa nyt hyvästä palkastaan opintolainaansa ja asuntolainaansa.
pystyi keskittymään opintoihinsa kun ei tarvinnut huolehtia rahasta koko aikaa.
Ei,en antanut suuria summia. Kävi syömässä täällä ja sai ruokakassin jos tarvitsi,usein annettiin vaikka ei ois tarvinnutkaan.
Ihan hyvin on mennyt,ja meneekin jos ei liikaa anna,sormia napsauttamalla.
Aikoinaan saman sain itse,jotain pientä aina.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vuoden päästä edessä. On mietitty, että jos annetaan vaikka 200 Euroa/kk, niin mehän uidaan rahassa eli kulut romahtaa vaihtamatta asuntoa pienempään. On niin kallis tässä kotona asuessa. Auto, vaatteet, koulu, harrastukset, kampaaja, ripset, ruuat jne.
Katsotaan nyt, kun hankkii asunnon, niin lasketaan, paljonko jää elämiseen ja paljonko pitää meidän täydentää sitä. Näkisin, että puhutaan tuollaisesta 200-250 Euroa/kk. Eli jos tuet on vaikka 550 ja vuokra 430, niin elämiseen jää vaan 120 Euroa. Siihen voimme antaa tuon 200-250. Menköön töihin, jos tarvii enemmän.
Ripset? Siis mitähän setämies lukee. Maksoiko äiti teinin tekoripset?
Aikuistumisen paikka, sanoisin.
T keski-ikäinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asuin alivuokralaisena ankeassa omakotitalossa. Onneksi meitä neuvottiin hankkimaan työkokemusta ja ekan kesän olin ilmaisessa työharjoittelussa. Vuoden päästä pääsin harjoittelijapalkalla töihin.
Koko opiskeluajan olin mäkissä töissä viikonloppuisin. En vieläkään syö sitä ruokaa.
Monta onnenkantamaa on ollut.
Mekin ostettiin asunto ja vuokra asetettiin niin, että sillä saa maksimituet. Asunto ostettiin sillä mielellä, että lapsi ostaa sen myöhemmin itselleen. Ekan opiskeluvuoden aikana annettiin myös ruokarahaa, koska lapsi oli käynyt lukion kahdessa vuodessa ja muut samanikäiset asuvat vielä kotona äidin lihapatojen ääressä. Ei siis haluttu rankaista lasta siitä, että kävi lukion nopeammin.
Asuntoon hankittiin myös tarvittavat huonekalut ja astiat ja kodinkoneet. Ja valaisimet ja mitähän muuta nyt asunnossa tarvitaan.
Ensimmäisen vuoden syksyn ja alkukevään lapsi kävi myös meillä kotona siivoamassa. Siitä oli meille iso apu. Viikon tai kahden viikon välein 2-3 tuntia ja itse siivosin apuna. (Myöhemmin selvisi, että meillä on molemmilla ADHD, minkä takia tämä siivoamiseen ryhtyminen on aina kauhea ponnistus, jos onnistuu ollenkaan.) Ekan opiskeluvuoden huhtikuun alusta lapsi pääsi osa-aikaisesti tekemään oman alan töitä ja siihen loppui nämä siivoushommat, kun ei ollut tarvetta enää taskurahalle.
Ekan opiskeluvuoden jälkeen lapsi meni naimisiin ja siirsimme ruokintavastuun aviomiehelle. Vuokraa korotettiin vesilaskun verran. Toisen opiskeluvuoden aikana nämä ostivat asunnon meiltä pienellä alennuksella ostohintaan verrattuna, mutta suuremmalla alennuksella markkinahintaan nähden. Alennus oli noin 60000€ markkinahintaan nähden, meidän ostohintaan nähden noin 15000€.
Nyt nuo ovat vaihtamassa isompaan asuntoon ja saavat mieheltä 115000€ siltarahoitusta tätä varten.
Maksoimme myös lapsen ADHD-tutkimukset yksityisellä. Hän oli saanut lähetteen julkisen puolen neuropsykiatriselle osastolle (?) mutta asioiden nopeuttamiseksi tämä ratkaisu. Harmittaa, ettei osattu tällaista epäillä, mutta mikä ihme kun emme tätä itsessämmekään ole tajunneet? Haluttiin auttaa, että pääsee nopeammin elämässään eteenpäin.
Lapsen puolisolla oleva sairaus on edennyt todella nopeasti ja vaikka tällä alalla Suomessa on ihan huipputason osaamista, niin tilanne on nyt se, että häntä ei voida enempää auttaa (edes maailmalla olevat kollegat eivät löytäneet verrokkitapausta) ja näyttää pahasti siltä, että joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle vasta 22-vuotiaana :-( Saattaa siis hyvin olla, että joudumme jatkossakin auttelemaan. Meillä on onneksi hyvä taloudellinen tilanne. Tyttären ja vävyn puolesta tietenkin surettaa, kun elämä menee jo näin nuorena vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Meillä ainakin nuori aikuinen on säästänyt suurimman osan palkoistaan ihan opiskeluaikojaan varten. Hän ei ole materialisti eikä kiinnostunut merkkivaatteista eikä juo rahojaan vaikka käy kavereidensa kanssa ulkona.
Fiksuja nuoria on olemassa. Kun he ovat omin silmin nähneet, ettei raha kasva puussa niin se antaa elämään omanlaistaan realismia. Ei suostu olemaan mikään paapottava vaan haluaa olla omilla jaloillaan seisova aikuinen.
Hieno homma! Nytkö sitten kuvittelet, että se on vain nuoren tyhmyydestä kiinni, jos ei saa töitä ja pysty säästämään tuhansia euroja?
Jotain kummaa siinä on, koska esimerkiksi siivousalan paikkoja on ihan jokaisella paikkakunnalla. Jos viitsii lähteä lähimpään kaupunkiin, niin on myös ravitsemusalan paikkoja. Eihän vain vanhemmat kotona väheksy noita matalapalkkatöitä, ääneen tai piilevästi?
Ihan lukiolaisena meilläkin on lapset aloittaneet, tosin poika aloitti jo yläkouluikäisenä siivoushommat. Tytär muutti lukion jälkeen välivuodeksi isompaan kaupunkiin vuokralle, jotta sai tienattua pikaruokaketjussa opiskelurahoja (teki kahta työtä samaan aikaan, kun ei kummassakaan paikassa täysiä tunteja saanut). On syystäkin ylpeä itsestään ja me vanhemmat myös.
Nämä meidän lapset pyrkivät ns. siisteihin sisätöihin koulutuksellaan ja hyvät työllisyysnäkymät odottaa, mutta jokaisella on hyvä olla kunnon kosketuspinta myös duunaritöihin jotta eivät koskaan mielessään väheksy sitä, että joku ne muutkin hommat heidän puolesta tekee!
Jos joku vielä ajatteli, ettei Suomessa ole luokkaeroja, niin tässä se näkyy. Näin meilläkin kotona duunarivanhemmat ajatteli. "Ettei ylpisty ja luule olevansa meitä parempi. Ei saa päästä liian helpolla" oltiin niin kovilla ja köyhiä, että moni ei selvinnyt siitä vakituiseen koulutusta vastaavaan työhön ikinä. Minä kustannan opiskelevalle lapselle minkä ikinä pystyn, jotta hän voi keskittyä opiskeluun ja sitten valmistumiseen ja työnhakuun. Se on riittävän kova maailma. Ei tarvitse siihen enää iltasiivoustakin tunkea henkensä pitimiksi.
Kun itse opiskelin yliopistossa 20 vuotta sitten, suuri osa oli osa-aikatyössä, myös akateemisten perheiden lapset.
Joukossa oli mm. suurlähettilään lapsi ja paljon muita ns. eliittiin kuuluvien perheiden jälkikasvua. Työt oli palvelualan töitä. Opiskelijoita oli töissä varsinkin kahvilassa ja kaupan kassalla.
Maksetaan laskut puolesta. Rahaa ei laiteta tilille ettei tule mitään lahjavero-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Meillä ainakin nuori aikuinen on säästänyt suurimman osan palkoistaan ihan opiskeluaikojaan varten. Hän ei ole materialisti eikä kiinnostunut merkkivaatteista eikä juo rahojaan vaikka käy kavereidensa kanssa ulkona.
Fiksuja nuoria on olemassa. Kun he ovat omin silmin nähneet, ettei raha kasva puussa niin se antaa elämään omanlaistaan realismia. Ei suostu olemaan mikään paapottava vaan haluaa olla omilla jaloillaan seisova aikuinen.
Hieno homma! Nytkö sitten kuvittelet, että se on vain nuoren tyhmyydestä kiinni, jos ei saa töitä ja pysty säästämään tuhansia euroja?
Jotain kummaa siinä on, koska esimerkiksi siivousalan paikkoja on ihan jokaisella paikkakunnalla. Jos viitsii lähteä lähimpään kaupunkiin, niin on myös ravitsemusalan paikkoja. Eihän vain vanhemmat kotona väheksy noita matalapalkkatöitä, ääneen tai piilevästi?
Ihan lukiolaisena meilläkin on lapset aloittaneet, tosin poika aloitti jo yläkouluikäisenä siivoushommat. Tytär muutti lukion jälkeen välivuodeksi isompaan kaupunkiin vuokralle, jotta sai tienattua pikaruokaketjussa opiskelurahoja (teki kahta työtä samaan aikaan, kun ei kummassakaan paikassa täysiä tunteja saanut). On syystäkin ylpeä itsestään ja me vanhemmat myös.
Nämä meidän lapset pyrkivät ns. siisteihin sisätöihin koulutuksellaan ja hyvät työllisyysnäkymät odottaa, mutta jokaisella on hyvä olla kunnon kosketuspinta myös duunaritöihin jotta eivät koskaan mielessään väheksy sitä, että joku ne muutkin hommat heidän puolesta tekee!
Jos joku vielä ajatteli, ettei Suomessa ole luokkaeroja, niin tässä se näkyy. Näin meilläkin kotona duunarivanhemmat ajatteli. "Ettei ylpisty ja luule olevansa meitä parempi. Ei saa päästä liian helpolla" oltiin niin kovilla ja köyhiä, että moni ei selvinnyt siitä vakituiseen koulutusta vastaavaan työhön ikinä. Minä kustannan opiskelevalle lapselle minkä ikinä pystyn, jotta hän voi keskittyä opiskeluun ja sitten valmistumiseen ja työnhakuun. Se on riittävän kova maailma. Ei tarvitse siihen enää iltasiivoustakin tunkea henkensä pitimiksi.
Kun itse opiskelin yliopistossa 20 vuotta sitten, suuri osa oli osa-aikatyössä, myös akateemisten perheiden lapset.
Joukossa oli mm. suurlähettilään lapsi ja paljon muita ns. eliittiin kuuluvien perheiden jälkikasvua. Työt oli palvelualan töitä. Opiskelijoita oli töissä varsinkin kahvilassa ja kaupan kassalla.
Nykyään on pakko keskittyä opiskeluun, koska venyttäminen ei kannata. Sitäpaitsi niitä töitä on paljon vähemmän tarjolla. Ja ne on sitten niitä hyppää kun käsken -firmoja eli riistävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tuki 100%, rahallinen tuki 0.
On oppinut tekemään töitä ja tilillä tuhansia euroja omia tienestejä. Hän ei ole enää lapsi, 20v on jo nuori aikuinen. Oma lapsi aina, tietysti, mutta ei enää riippuvainen.Kun pärjää opiskelijana, pärjää aina. Paras asia mitä vanhempi voi antaa on itseluottamus. Liika passaaminen vie sen kasvun mahdollisuuden.
Hän on oman elämänsä toimija, eikä vain jonkun pieni mussukka jolle täytetään kaapit.Kovin naiivi parikymppisen äiti, kun kuvittelee, että kaikki nuoret tuosta vaan saavat töistä, joilla kerryttää tuhansia euroja tilille. Siitä ei lapselle mitään haittaa ole, että opiskeluaikana saa tukea vanhemmilta myös rahallisesti. Suurin osa saa ja silti selviää elämästä jatkossa itsenäisesti.
Meillä ainakin nuori aikuinen on säästänyt suurimman osan palkoistaan ihan opiskeluaikojaan varten. Hän ei ole materialisti eikä kiinnostunut merkkivaatteista eikä juo rahojaan vaikka käy kavereidensa kanssa ulkona.
Fiksuja nuoria on olemassa. Kun he ovat omin silmin nähneet, ettei raha kasva puussa niin se antaa elämään omanlaistaan realismia. Ei suostu olemaan mikään paapottava vaan haluaa olla omilla jaloillaan seisova aikuinen.
Hieno homma! Nytkö sitten kuvittelet, että se on vain nuoren tyhmyydestä kiinni, jos ei saa töitä ja pysty säästämään tuhansia euroja?
Jotain kummaa siinä on, koska esimerkiksi siivousalan paikkoja on ihan jokaisella paikkakunnalla. Jos viitsii lähteä lähimpään kaupunkiin, niin on myös ravitsemusalan paikkoja. Eihän vain vanhemmat kotona väheksy noita matalapalkkatöitä, ääneen tai piilevästi?
Ihan lukiolaisena meilläkin on lapset aloittaneet, tosin poika aloitti jo yläkouluikäisenä siivoushommat. Tytär muutti lukion jälkeen välivuodeksi isompaan kaupunkiin vuokralle, jotta sai tienattua pikaruokaketjussa opiskelurahoja (teki kahta työtä samaan aikaan, kun ei kummassakaan paikassa täysiä tunteja saanut). On syystäkin ylpeä itsestään ja me vanhemmat myös.
Nämä meidän lapset pyrkivät ns. siisteihin sisätöihin koulutuksellaan ja hyvät työllisyysnäkymät odottaa, mutta jokaisella on hyvä olla kunnon kosketuspinta myös duunaritöihin jotta eivät koskaan mielessään väheksy sitä, että joku ne muutkin hommat heidän puolesta tekee!
Jos joku vielä ajatteli, ettei Suomessa ole luokkaeroja, niin tässä se näkyy. Näin meilläkin kotona duunarivanhemmat ajatteli. "Ettei ylpisty ja luule olevansa meitä parempi. Ei saa päästä liian helpolla" oltiin niin kovilla ja köyhiä, että moni ei selvinnyt siitä vakituiseen koulutusta vastaavaan työhön ikinä. Minä kustannan opiskelevalle lapselle minkä ikinä pystyn, jotta hän voi keskittyä opiskeluun ja sitten valmistumiseen ja työnhakuun. Se on riittävän kova maailma. Ei tarvitse siihen enää iltasiivoustakin tunkea henkensä pitimiksi.
Kun itse opiskelin yliopistossa 20 vuotta sitten, suuri osa oli osa-aikatyössä, myös akateemisten perheiden lapset.
Joukossa oli mm. suurlähettilään lapsi ja paljon muita ns. eliittiin kuuluvien perheiden jälkikasvua. Työt oli palvelualan töitä. Opiskelijoita oli töissä varsinkin kahvilassa ja kaupan kassalla.
Minä en taas tuntenut ketään, joka kävi opiskeluiden ohella töissä. Melkein kaikilla oli kesätöitä, mutta työt lopetettiin opiskeluiden alettua. Tästä on kyllä 30 vuotta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään pullamössö nuorisoa, kun kaikki saatu valmiina.
Eiköhän nuorelle iskostu hyvät arvot jo kotoa ilman, että pitää olla "pullamössöä", vaikka valmiina on paljon saanutkin. Mekin haluamme puolison kanssa antaa lapsellemme aikanaan mahdollisimman paljon valmiina (esim. asunto), koska itse emme saaneet kotoa mitään konkreettista. Muutin 18-vuotiaana omilleni vuokralle. Oma valmistumiseni viivästyi, koska tein paljon töitä, ei ollut lomia. Myös mieheni teki paljon töitä parikymppisenä opiskelijana. Olemme kituuttaneet pienillä tuloilla nuorina. Emme halua tätä lapsellemme, vaan parempaa ja vapaampaa nuoruutta. Hän voi vaikka matkustella, keskittyä täysillä opiskeluun, pitää lomia, mitä vain.
Näin minäkin olen ajatellut. Olin todella köyhä ja jouduin asumaan purkutalossa, jossa katto vuosi, ja altistuin homeille. Virassa minulle tuli kunnantaloilla sisäilmaoireita ja meinasin menettää työkyvyn. Rajoittaa työpaikkoja valtavasti. Ei ole pullamössöä pitää nuorensa terveenä ja työkykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ostin asunnon ja auton. Laitan tilille 500€/kk.
Vaihdoin ulko-oven lukon.
Vierailija kirjoitti:
Maksetaan laskut puolesta. Rahaa ei laiteta tilille ettei tule mitään lahjavero-ongelmia.
Tilille voi laittaa jos pysyy alle 5000 kolmessa vuodessa. Jotain 130 se oli kuussa.
Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.
Olen juuri tutustumassa uusiin ryhmäläisiini yliopistossa. Olen 30+ perheellinen alanvaihtaja, suurin osa muista näitä nuoria. Mulle ei koskaan nuorempanakaan opiskellessa tullut kotoa rahallista tukea kuin joskus pyytäessä tiukan paikan tullen. Säästin ja kituutin silloin. Nyt työelämässä olleena itse säästänyt ja valmiina taas laskemaan elintasoa, edelleen vuokralla jne. Ja ei tietenkään kukaan muu meidän perhettä tue rahallisesti kuin me itse. Mutta niin, se mitä tästä voi päätellä, on et monilla nuorilla ei ole välttämättä mitään käsitystä rahan arvosta, eikä kokemusta selviytymisestä, eikä sen myötä syntynyttä käsitystä siitä, että on vastuullinen, omassa elämässään itsenäisesti pärjäävä aikuinen. Olisiko aika antaa elämän kasvattaa nuoria, eikä pitää rahan avulla pumpulissa?