Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
En varmaan. Nyt ei ole mitää ja nyt olen päättäny itsemurhan tehdä
Olen jo 2 v miettiny itsemurhaa. Kyllä se vaan lähenee se aika en jaksaa enää omana itsenäni ja tyhmänä.
Nuorena oli paljo naisia. 4 v ei ole enää ollut ketään. Nykyää kaikki kaverit menny kaikki. Lopetan työt ja tapan itseni
Mä oon tosi varma. Äiti kärsii elämän ku tapan itteni mutta päätös tehty ja pysyy. Voisin illalla tappaa itteni.
Illalla varmaa lukee iltalehden vantaalainen 36 v mies on kuollut rekan yliajamana.
Sitten ihmiset pääsee musta eroon. En oo olemassa enää ja mun ei tarvi kärsiä yksinäisyyttä masennusta joka on kestäny masennus jo vuosia.
Sama juttu. Elämä ihan sekaisin... vaikea tausta, alkoholismia, mt ongelmia perheessä. Hankala, turvaton lapsuus.
En usko, että minusta on mihinkään. Itsetuntoni on olematon.. sosiaaliset taidot huonot. Yksi ystävä löytyy, jota tapaan harvoin.
En ole saanut mitään aikaan. En tiedä, mitä opiskella ja missä työskennellä. Miksi kukaan tällaista edes haluaisi töihin.. masennus + ahdistus löytyy.
Olisipa edes jotenkin normaali. Mitä hemmettiä minä lähden opiskelemaan, kun tuntuu että on jokaiseen ammattiin sopimaton, kun en tosiaan ole sosiaalinen. Ujo ja hiljainen vaan. Ei mitään erityisiä taitojakaan.
Tämä tilanne hävettää ja surettaa niin paljon. :(
n23
Mulla on töitä. Mutta silti se ei auta. Olen vaan tyhmä. Yksinäinen. Erilainen. Ilmaa. Sosiaaliset taidot 0. Paha mieli ollut jo 3 v
Mulla on pahat ongelmat päässä. Miten tää enää tästä muuttuisi. Paha olla ja ulkopuolinen. Tuntuu että kaikilla on omis kavereita ja oma parisuhde.
Kaikilla on kavereita. Mä hengailen vaa äitinkaa mulla ei oikein tätä elämää ole. Parisuhdetta ei oo. Ja ei ole iloa elämässä. Oon turha paska. Masentunut. En halua enää nähdä ihmisiä ku mä oon aina yksin pahenee vaa mieliala
Mä en halua nähdä enää ketää. Haluan erakoitua kotiin ku ei mulla ole kavereita ollut 3 vuoteen.
Mitä mä sit teen? Elän elämäni yksin? Ei saatana ei koskaan. Yksin tuijotan telkkaria 30 v.
Mä en halua elää tälläistä elämää. En vain kestä enää. Olen onneton ja paha mieli. Olen ollut liikaa yksin. Mä todellaki aion tappaa itteni kyllä kun sopiva aika tulee.
Sehän nimenomaan on pinnallisen vastakohta, jos ulkoisesti normaali mies ei kelpaa käyttäytymisen, persoonan, älyn ym. osalta. Parisuhteissa katsotaan yleensä muutakin kuin ulkonäköä, joten ehkä niillä lihavilla ja lyhyillä on enemmän annettavaa henkisesti... Harva jaksaa katkeruutta, raivokohtauksia, itsesääliä ja itsemurhauhkailua. Et varmaan harrastanut näitä niin paljon nuoruudessasi, siksi jokunen nainen oli silloin.