Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
Olen kai näkymätön tyyppi. istun kahvilas lenkkeilen käyn joskus ostamas jotain vaattetta.. käyn salilla.. silti ei naiset kiinnitä mitää huomiota ku en kiinnosta ketää. oon antanu numeroa ei kukaa koskaa soita.. Miten jaksan tätä.. en vaa halua olla yksinäinen enää en totaalisesti kestä
En halua enää liikkua missää en juoda en käydä baareis istun kotona oon niin turhautunut ja ulkopuolinen. Kun ei kavereita ei mitään elämää oikein.. käyn töissä ja urheilen siinä se on. Turhauttaa vaa tää sinkkuus.
Ei olis pitäny antaa numeroa.. sen nyt arvas naisia ei kiinnosta. ei koskaa ei vaa koskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kai näkymätön tyyppi. istun kahvilas lenkkeilen käyn joskus ostamas jotain vaattetta.. käyn salilla.. silti ei naiset kiinnitä mitää huomiota ku en kiinnosta ketää. oon antanu numeroa ei kukaa koskaa soita.. Miten jaksan tätä.. en vaa halua olla yksinäinen enää en totaalisesti kestä
Ala urheilla (vaikka koripalloa) ja kehity siinä huippuhyväksi, niin alkaa niitä naisiakin pörrätä ympärillä.
Hyvin moni muukin on sinkku, käy töissä ja urheilee. Käy lisäksi välillä kaupungilla ja shoppailemassa, ehkä ravintolassa tai kahvilassa. Ihan normaalia elämää siis.
Laita hakemusta menemään ensi vuoden Ensitreffit alttarilla -kaudelle??
En jaksa enää yrittää mitää ku en kelpaa kellekkää. Mussa on vaa vikoja ja olen tyhmä ja läski.
Mun elämä on vaan pysähtyny pahasti mitä se oli ennen kun tapasin naisia ja oli parisuhde.
Niin on sinkku. Mä oon ihan tarpeeksi jo ollut. Kaipaisin elämänmuutosta.
Pariskuntia jatkuvasti näkee ovat iloisia. Ei tällänen ole elämää. Jatkunu jo kauan tää yksin oleminen.
Kertakaikkiaan ei vain tutustu enää naisiin.
Kukaan nainen ei uskalla eikä halua soittaa sulle noiden its ari puheiden ja raivoamisen jälkeen. Siks ei kukaan soita.
Vierailija kirjoitti:
Jospa lopettaisit sen kaljoittelun ja alkaisit käydä salilla.
Ala tosiaan panostamaan omaan terveyteesi, siitä tulee parempi olo pidemmällä tähtäimellä ja se itsetuntokin samalla kasvaa. Ala käymään päivittäin kävelylenkillä ja suosittelen myös meditoinnin aloittamista.
Ennen naiset soitteli mulle ja halus tavata.
Ei mulla vain tunnu olevan elämää. Olen yksin ja jumissa. Lenkkeilen päivittäin mut olen yksin.
Selkeesti olen vanhentunut ja en kelpaa enää kellekkään.
Jos ei naiset lähesty missään niin selkeesti olen toivoton tapaus.
Tarinatäti laittaa nyt sen korkin kiinni. Koko ketju on silkkaa keksittyä huomioh*orausta.
Ehkä pitäs luovuttaa elämä ja olla yksinäinen aina. Kai se hyväksyttävä
Oon jo 36 selkeesti vanha. Lihonut. Kaljuuntunut ruma. Pinnallinen elämä. Elämä aivan sekasin.
Jutellu naisenkaa puhelimes 3 v sitte miettikää. EI Kukaa soita ikinä mulle.. ei ihme että tullut hulluksi ei ihme. Tuntuu että mua ei ole olemassa.