Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on mulla sekaisin ja olen hyvin turhautunut kaikkeen.
28.08.2021 |
Mitenhän aloittaisin tän ketjun. Voin kertoa vaikka omasta elämästä. Eli mulla on ollut aika vaikee elämä. Lapsuus ihan ok hyvä perhe, vanhemmat töissä. Sitte menin kouluun ja alettiin pahasti kiusaamaan kun vissiin olin ujo ja jotenki tyhmä. Sitten jotenki koulun käynti eu sujunut.. laitettiin mulle päiväkotiin oma hoitaja kun en vissiin pärjännyt ihmistenkaa. Sitten jouduin jo erityiskouluun en pysyny mukana ja jotain oli vialla. Monta vuotta kävin semmosta mukautettua yläastetta ja tehtiin kokeet. Oppimisvaikeus nykyään heikkolahjaisuus. No sitten kävin amiksen ja sain huonot numerot.. sitte toisen koulun sain huonot numerot. Elämä ollut tosi sekavaa. Olen töitä tehnyt lukuisia potkuja saanut en ole pärjännyt. Asiat ei mene perille. Nykyää olen 36 v mies sinkku, kavereita ei tuttuja ei ketään ole. Olen tosi masentunut turhautunut vihainen omaan elämääni. Tunnen olevani jotain ilmaa. Vanhemmat pitää yhteyttä ketään muuta ei ole. Kavereita oli vuosia sitte viimeksi. Olen yksinäinen. Tunnen olevani ilmaa. Olen halunnut jo kauan parisuhdetta. Toki seurustellut olen, mut nykyää en kelpaa siis naisille ollenkaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Joskus nuorena olin laiha ja komea vielä. Tukka kaljuuntunu tossa 20 jälkee ja mul on aika huono itsetunto. Myös olen noin 15 kg lihonnut ja tullut kaljamahaa. Tuntuu et maailma on julma meille erikoisille vaan ettei vaan ketää enää löydä. Jotenki en vaa jaksa tätä elämää. Tuntuu pahalta kun ei kelpaa vain ja muut saa kumppaneita. Olen pitkään miettiny mitä vikaa mussa on jos ei ees kavereita, tuntuu et oon jotenki ilmaa. Olen monta kertaa miettiny itsemurhaaki. Apua olen hakenut erilaista ja syön masennuslääkkeitä. Mut onko täälä muita joilla samoja tuntemuksia. Haluan jotain vertaistukee ja keskustella tästä?
Kommentit (390)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus lääkkeet ei korjaa ongelmia. Mä ainakin jätin syömisen kesken kun tajusin että opamoxit ym ei ole se ratkaisu. Alkoholin käyttö kannattaa myös jättää ja mielestäni se onkin hienoa tai jopa ylpeyden aihe sanoa ääneen että on raitis tai absolutisti.
Mun elämä on on mennyt vähän niin ja näin, mutta pitää osata elää hetkessä eikä murehtia huomista.
Olen menettänyt työni, ammattitaitoni on surkea, mulla ei ole frendejä ja ainoa harrastukseni onkin retkeily. Mielestäni on ihan hauskaa keitellä aamu kahvit kaasukeittimellä ulkona aamulla ensimmäiseksi ja mennä vaikka uimaan Saimaaseen jos tarkenee. Itse nukun yöt autossa ja reissaan siellä ja täällä. Lapset ja perhe jäi saamatta. Kannattaa myös muistaa että parisuhde on aina haaste, eikä välttämättä ole jatkuvaa onnea.
Mitä mä sit teen? Elän elämäni yksin keharina ja ilman naista?
Mä syön masennuslääkettä, en tiedä auttaako tai ei. Mutta olen ollut allapäin tosi kauan, menettäny kaverit. Nyt otin itsestä niskasta kiinni. Haluan muuttua en tiedä auttaako. Mut on vakityö ja ihan ok sillee elämä vaikka ei naista, kaverit toki meni ja kaikkee. Mutta kai mä sit meen vaa salille ja laihdutan ainaski 5 kg alkuun. Lähetää siitä.
Voi olla että kun olin nuorempi. Mua ei tunnettu. Varmaa maine on menny ettei naisia enää yhtää kiinnosta. Jopa mutsiki on ihmetelly miten tää tällästä että sä oot vuodesta toiseen yksin ja nyt sulla on työpaikka ja sä oot pitkä ja kivan näkönen mies. No sitähän mäki jatkuvasti mietin ja se fiilis vain pahentunut ku on kokoajan yksin eikä pääse ees naisille juttelee saati treffeille. Äitiki sanoi et sulla menee paljo paremmin elämä nykyää ku ennen ja lopetit alkoholin käytön. Mutta ei naisia vaa jotenki kiinnosta kai tää on mun kohtaloa. Pyörin vaa äitinkaa kun joku pikkulapsi jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä mulla on usein näitä fiiliksiä ku mietin tätä elämää ja miten eteenpäin. Haluaisin niin kelvata jollekki tavalliselle naiselle omana ittenäni. Mä säälin itteeni kun pelkään että olen vaa nykyää ruma ja kaljuuntunut ja vanhentunut mitä olin nuorena. Varsinki itsetunto on heikko kaljuuntumisen takia. Sitten alkaan miettiin tappamisjuttuja ku en vaa kestä tälläistä elämää enää. Kun ei oikein mikää muutu. Mul on vaa mutsi. Isä ja veli pistäny välit poikki.. ei yhtään kavereita ole ollut. naiset jättäny mut. Tuntuu vaa tosi pahalta. Ehkä se on sit totta että laaja alainen oppimisvaikeus että olen vajaa ja en saa enää koskaa naista?
Tuntuu että onko naiset niin nirsoja. Kertokaapas miksei kelpaa kaljuuntunut mies jolla on vähän kaljamahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö olla komea ja ei mahaa.. sporttinen itsevarma tumma komistus?
En osta peruukkia. Pakko mun on olla vaa kaljuuntunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten jatkaa tätä elämää. Pitäs varmaa olla todella komea laiha ja mies et nykyää kelpaa. Keski-ikäinen kaljuuntunut mies on kai nolla. Vaikka on vakituinen työ ja elämä jotenki rullaa. Mä en ihan ymmärrä, tai ajattelen erilailla.
Saitko mahdollisesti bannit sinne hepopalstalle, kun spämmäät nyt täällä harhaisia juttujasi? Olet ilmiselvästi nainen, et osaa olla kovin uskottava miehen roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä menen sit treenaamaa porrastreenit käyn parturissa ja mietin elämää miten tästä jatkaisi.
Kai mun pitää vaan laihduttaa ja alottaa siitä. Sit käyn terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tässä pitäs sit laihduttaa jos ei muuten kelpaa.
Sulla on vielä kaikki hyvin, kun et ole saanut nokkatippuria
Silti näytän hyvältä. En ole runa.
En ole ruma mutta en komea. Kumma etten saa naista.
Kai mut jo tunnetaan tai etin liian kauniita vääränlaisia naisia.
Ei se nainen täältä löydy ja kannattaako höpöttää kehitysvammastaan koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Mun pakko hyväksyä vaa väkisin että olen vanhentunut kaljamahaa ja tukka ohentunut.