Lapseton pääsee niin helpolla

Vanhanapiikana on mukava olla😊

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Joo, päästään helpolla. Monen vuoden masennus ja nykyinen neurologinen sairaus tekevät elämän tosi iisiksi ja huolettomaksi.

Ja loppuun tietoisku: lasten saaminen on ihan oma valinta!

t.vela

Vierailija kirjoitti:

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Oi, pyhä äitiys. Olisiko ihanaa olla monisairas vähävarainen äiti, jonka lapsi joutuu pääosin huolehtimaan itsestään, ei saa kunnon vaatteita tai välineitä, tai pääsee/joutuu (miten sen nyt ottaa) lastensuojelun piiriin? 

Kun ne elämän valinnat eivät ole pelkästään välillä seikkailunhaluinen uranainen tai pullantuoksuinen maalaisäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.

Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.

En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.

Lapsiperheellinen yleensä kuitenkin viettää vapaa-aikansa työajan ulkopuolella työpäivän jälkeen, yöt ja viikonloput perheensä eli läheistensä kanssa eli viikon 168 tunnista 131 tuntia. Yksinasuva taas viettää 131 tunnin ei-työajastaan suuremman osan yksin, ilman tuota korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa, varsinkin jos läheiset eivät asu ihan naapurissa tai edes samalla paikkakunnalla.

Ymmärrät varmaan kuinka nurinkuriselta silloin tuntuu, kun nimenomaan perheelliset, he jotka asuvat ja elävät läheistensä kanssa ja viettävät jokapäiväisessä arjessaan sitä korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa aamiaispöydässä, päivällisellä, sohvalla, takapihalla, viikonloppuna mökillä tai marjametsässä 16/24, vetoavat siihen, että lomallakin heidän perheellisinä pitää saada viettää vielä enemmän eli 24/24 tätä korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa? Eikös se pikemminkin pitäisi olla toisin päin? Yksinasuvan pitäisi päästä viettämään sitä korvaamatonta laatuloma-aikaa kummilastensa kanssa kummilasten kesälomien aikaan, koska perheelliset näkevät lapsiaan joka päivä ilman lomiakin?

Missasit pointtini. Minun mielestäni molempien täytyisi päästä. Yritin vain tuossa selittää, miksi perheelliset ovat niin "itsekkäitä" lomatoiveissaan. Itseäni tämä ei koske, eli tarkastelen asiaa täysin ulkopuolelta - itse saan aina lomailla silloin kuin haluan, ei ole pelkoa siitä, että menettäisin yhteisen loman perheen kanssa. Ja tuohon, mitä mietit siitä, että tarvitsisi lomaa perheestä - on ihan hyvä viettää aikaa myös itsekseen, mutta kesälomat ovat sitä aikaa, jolloin lapsille voi tarjota pitkät kesäviikot yhdessä mökillä tai pitemmät lomamatkat. On ihan ymmärrettävää, että perheellinen haluaa näitä yhteisiä muistoja lastensa kanssa, ja haluaa tarjota lapsilleen mieluummin kesäloman mökillä tai matkoilla kuin kesäloman kotona niin, että lämmittelee yksin mikrossa ruokaa kun vanhempi on töissä. Ja huomaa, että en vähätellyt myöskään lapsettoman toivetta tai tarvetta saada kesäloma toivomanaan ajankohtana. Kuten sanoin, minusta työn pitäisi joustaa enemmän, työntekijöiden loma-aika ei ole mikään toisarvoinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.

Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.

En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.

Ihan hyvä pointti sinulla ja varmasti tuo on totta, mutta itse en kyllä ajattele että kesä olisi pilalla vaikka ei lomaa saisi juuri sille toivomalleen ajankohdalle. Aika harva on töissä 24/7, joten onhan sitä vapaa-aikaa muutenkin kuin lomalla joten jotain kesäjuttuja ehtii varmasti tehdä.

Suomessa sääolotkin on niin epävarmat että säiden puolesta esim. lämmin toukokuu voisikin olla kivempi vaihtoehto kuin vaikka kesäkuun sateet tai heinäkuun helteet. Näitä kun ei voi ennustaa ainakaan vielä siinä vaiheessa kun lomia jaetaan.

Vaikka puolisolla olisikin loma eri aikaan, niin yhteistä aikaa on yleensä tavallista enemmän myös silloin kun vain toinen on lomalla. Minnekään monen viikon reissuun ei tosiaan välttämättä pääse mutta ne menot pitää vain sovittaa työvuorojen mukaan. Ei se yhteinen aika ja mahdollisuus lepoon ole yhtään sen arvokkaampaa eri kuukausina tai vuodenaikoina, mutta tämäkin on aika paljon asennoitumisesta kiinni. Sen ymmärrän täysin että harmittaa jos omia toiveita ei ikinä kuunnella ja jotain muuta taas jatkuvasti suositaan. Kuten sanoit niin monet ihmiset ensisijaisesti ajattelee omaa etuaan, ja siksi viime kädessä esimiehen tehtävä on varmistaa että oikeudenmukaisuus työntekijöiden välillä säilyy.

Lämmin toukokuu tai yhteiset illat ei paljon lohduta, jos olisi ollut toiveena yhteinen mökkiloma koko perheen kanssa silloin, kun lapsillakin on lomaa. Käytännössähän "väärään" aikaan tuleva kesäloma tarkoittaa sitä, että työ määrittää lomankin ja loma vietetään työn ahdoilla. Ja tämä on mielestäni se varsinainen epäkohta, ei suinkaan ihmisten halu viettää lomaa läheistensä kanssa, olivat ne läheiset sitten omia lapsia, oma puoliso, kummilapsia, ystäviä, vanhempia tai ketä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Tottakai valitsisit, koska haluat olla äiti ja haluat elää lastesi kanssa. Kyllä minäkin lapseni valitsisin, jos valinta pitäisi tehdä. Mutta sellaiselle ihmiselle, joka ei halua lapsia, lapsiperhe-elämää eikä vanhemmuuden kokemusta, sellaiselle viiden lapsen äitiys takahikiällä olisi huonompi vaihtoehto. Ja täytyy sanoa, etten itsekään haluaisi olla matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiältä - minulle nuo molemmat vaihtoehdot olisivat epämieluisia. Ihminen, joka ei halua lapsia, saa elämänsisältöä muista asioista. Toki perheellisilläkin on (tai pitäisi olla!) myös muuta elämänsisältöä kuin lapset, mutta ero tässä on se, että lapsettomuuden valinnut ei kaipaa enää lisäksi lapsiperhe-elämää. Hän ei siis koe, että mitään puuttuu, ja siksi hän on tyytyväinen - mikäli siis elää muuten sellaista elämää, mistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Ihanaa kuulla vaihteeksi tällaistakin!

Olen itse lapseton, mutta minusta on loukkaavaa lapsia kohtaan valittaa elämän kamaluutta, kun lapsia tuli hankittua. Ihan liikaa nykyään on vallalla tällainen uhrimentaliteetti.

Älkää hyvät ihmiset hankkiko niitä lapsia, jos ette pikkulapsiarkea kestä. Se on mitä se on. Valintoja valintoja.

Ehkä lapsiperheellistenkin pitäisi panostaa enemmän siihen arkeen ja tekemään yhteisestä arjesta ja viikonlopuista merkityksellisempiä, ettei tarttisi ladata niin suuria odotuksia siihen yhteiseen mökkilomaan heinäkuussa niin että loma täysin pilalla jos ei pääse koko perheen kanssa reissuun parhaaseen aikaan juuri keskellä kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Oi, pyhä äitiys. Olisiko ihanaa olla monisairas vähävarainen äiti, jonka lapsi joutuu pääosin huolehtimaan itsestään, ei saa kunnon vaatteita tai välineitä, tai pääsee/joutuu (miten sen nyt ottaa) lastensuojelun piiriin? 

Kun ne elämän valinnat eivät ole pelkästään välillä seikkailunhaluinen uranainen tai pullantuoksuinen maalaisäiti.

Olen eri, mutta eihän tuossa olisi elämää sen ihanampaa lapsettomanakaan. Itse asiassa silloin, kun ihmisellä ei ole elämässään juuri mitään hyvää, voi nimenomaan lapsen olemassa olo ollakin ainoa merkityksellinen asia - jopa silloin, vaikka lapsi olisi otettu huostaan. Veikkaan, että lapsettomalla on mielekkäämpi elämä silloin, kun siitä voi nauttia, ja silloin kun elämässä on oikeasti jotain merkityksellistä ja hyvää sisältöä.

En ole mikään ydinperhefanaatikko enkä pidä äitiyttä/vanhemmuutta ainoana oikeana, hyvänä tai mielekkäänä valintana, mutta kunhan toin esiin tuonkin puolen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsiperheellistenkin pitäisi panostaa enemmän siihen arkeen ja tekemään yhteisestä arjesta ja viikonlopuista merkityksellisempiä, ettei tarttisi ladata niin suuria odotuksia siihen yhteiseen mökkilomaan heinäkuussa niin että loma täysin pilalla jos ei pääse koko perheen kanssa reissuun parhaaseen aikaan juuri keskellä kesää.

Taidat olla ihminen, jolla ei itsellään ole mökkiä, kun et tajua mitä kaikkea se mökillä olo ihmisille merkitsee.

Toisen lapsettomuuden ja yksinäisyyden syitä ei kukaan voi tietää. Itselleni viimeinen niitti oli se, kun tulin raiskatuksi ja sen myötä raskaaksi. Tein abortin. Tuo kaikki pudotti minut jonnekin, en tiedä minne. Elämä ja ihmissuhteet olivat olleet tarpeeksi vaikeita jo siihenkin asti. Kun vuosien päästä hain apua, osuin sellaisten henkilöiden luo, jotka pahensivat oloani parantamisen sijaan. Traumat syvenivät, ja taas tipuin. Olen haaveillut että kirjoittaisin kokemuksistani, mutta voimia ei vaan ole.

Tiedän olevani kuriositeetti, mutta kuten sanoin, muiden taustasta ja elämästä ei ikinä voi tietää.

Tällä hetkellä olen työtön viisikymppinen ja yritän olla avuksi ainoalle ystävälleni, joka sairastui keski-ikäisenä alzheimeriin. Suru hänen puolestaan on valtava. En osaa muuta sanoa.

Lapsettomat pitävät maapallon pystyssä sillai ettei tuhoudu.   Niitä pitäisi suosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.

Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.

En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.

Ihan hyvä pointti sinulla ja varmasti tuo on totta, mutta itse en kyllä ajattele että kesä olisi pilalla vaikka ei lomaa saisi juuri sille toivomalleen ajankohdalle. Aika harva on töissä 24/7, joten onhan sitä vapaa-aikaa muutenkin kuin lomalla joten jotain kesäjuttuja ehtii varmasti tehdä.

Suomessa sääolotkin on niin epävarmat että säiden puolesta esim. lämmin toukokuu voisikin olla kivempi vaihtoehto kuin vaikka kesäkuun sateet tai heinäkuun helteet. Näitä kun ei voi ennustaa ainakaan vielä siinä vaiheessa kun lomia jaetaan.

Vaikka puolisolla olisikin loma eri aikaan, niin yhteistä aikaa on yleensä tavallista enemmän myös silloin kun vain toinen on lomalla. Minnekään monen viikon reissuun ei tosiaan välttämättä pääse mutta ne menot pitää vain sovittaa työvuorojen mukaan. Ei se yhteinen aika ja mahdollisuus lepoon ole yhtään sen arvokkaampaa eri kuukausina tai vuodenaikoina, mutta tämäkin on aika paljon asennoitumisesta kiinni. Sen ymmärrän täysin että harmittaa jos omia toiveita ei ikinä kuunnella ja jotain muuta taas jatkuvasti suositaan. Kuten sanoit niin monet ihmiset ensisijaisesti ajattelee omaa etuaan, ja siksi viime kädessä esimiehen tehtävä on varmistaa että oikeudenmukaisuus työntekijöiden välillä säilyy.

Lämmin toukokuu tai yhteiset illat ei paljon lohduta, jos olisi ollut toiveena yhteinen mökkiloma koko perheen kanssa silloin, kun lapsillakin on lomaa. Käytännössähän "väärään" aikaan tuleva kesäloma tarkoittaa sitä, että työ määrittää lomankin ja loma vietetään työn ahdoilla. Ja tämä on mielestäni se varsinainen epäkohta, ei suinkaan ihmisten halu viettää lomaa läheistensä kanssa, olivat ne läheiset sitten omia lapsia, oma puoliso, kummilapsia, ystäviä, vanhempia tai ketä vaan.

Itse yritin sanoa ettei se loma tai kesä pilalla välttämättä ole vaikka omat toiveet ei toteutuisi. Yleensä on niin että joku joutuu joustamaan, ja minusta on parempi vain hyväksyä se että välillä vuoro joustaa osuu onalle kohdalle, oli sitten lapseton tai perheellinen. Joissain työpaikoissa työntekijät ehkä saakin lomailla aina juuri silloin kuin huvittaa, mutta monessa paikassa tuo ei vain onnistu, varsinkaan jos kaikilla työntekijöillä on sama toive.

Varsinkin hyväpalkkainen työ yleensä tuo aika paljon kaikenlaista hyvää elämään, mahdollistaa esim. sen mökin hankinnan tai matkustelun, joten kyllä sen työn ja työyhteisön vuoksi voi joutua myös joustamaan. Ja itsellä edelleen pointtina on se, että AINA ei välttämättä saa juuri mitä haluaisi, ja se täytyy hyväksyä. Mutta suotavaa toki olisi että esim. nämä lomatoiveet ainakin joinain kesinä myös toteutuisivat, sekä perheellisillä että lapsettomilla.

Vaihtoehtonahan on myös esim. irtisanoutua ja jäädä työttömäksi jolloin lomaa olisi käytännössä aina, mutta ei välttämättä varaa mökkiin tai matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Tämä on tietenkin totta, ihan oikeassa olet. Ja tottakai, jos kerran työ ei jousta ja työntekijöiden loma-ajan kiertävät, niin tietenkin se silloin täytyy mennä niin, että jokaiselle vuorollan tulee loma kesän parhaimpaan aikaan ja toisaalta ei-suosittuina aikoina.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.

Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.

En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.

Ihan hyvä pointti sinulla ja varmasti tuo on totta, mutta itse en kyllä ajattele että kesä olisi pilalla vaikka ei lomaa saisi juuri sille toivomalleen ajankohdalle. Aika harva on töissä 24/7, joten onhan sitä vapaa-aikaa muutenkin kuin lomalla joten jotain kesäjuttuja ehtii varmasti tehdä.

Suomessa sääolotkin on niin epävarmat että säiden puolesta esim. lämmin toukokuu voisikin olla kivempi vaihtoehto kuin vaikka kesäkuun sateet tai heinäkuun helteet. Näitä kun ei voi ennustaa ainakaan vielä siinä vaiheessa kun lomia jaetaan.

Vaikka puolisolla olisikin loma eri aikaan, niin yhteistä aikaa on yleensä tavallista enemmän myös silloin kun vain toinen on lomalla. Minnekään monen viikon reissuun ei tosiaan välttämättä pääse mutta ne menot pitää vain sovittaa työvuorojen mukaan. Ei se yhteinen aika ja mahdollisuus lepoon ole yhtään sen arvokkaampaa eri kuukausina tai vuodenaikoina, mutta tämäkin on aika paljon asennoitumisesta kiinni. Sen ymmärrän täysin että harmittaa jos omia toiveita ei ikinä kuunnella ja jotain muuta taas jatkuvasti suositaan. Kuten sanoit niin monet ihmiset ensisijaisesti ajattelee omaa etuaan, ja siksi viime kädessä esimiehen tehtävä on varmistaa että oikeudenmukaisuus työntekijöiden välillä säilyy.

Lämmin toukokuu tai yhteiset illat ei paljon lohduta, jos olisi ollut toiveena yhteinen mökkiloma koko perheen kanssa silloin, kun lapsillakin on lomaa. Käytännössähän "väärään" aikaan tuleva kesäloma tarkoittaa sitä, että työ määrittää lomankin ja loma vietetään työn ahdoilla. Ja tämä on mielestäni se varsinainen epäkohta, ei suinkaan ihmisten halu viettää lomaa läheistensä kanssa, olivat ne läheiset sitten omia lapsia, oma puoliso, kummilapsia, ystäviä, vanhempia tai ketä vaan.

Itse yritin sanoa ettei se loma tai kesä pilalla välttämättä ole vaikka omat toiveet ei toteutuisi. Yleensä on niin että joku joutuu joustamaan, ja minusta on parempi vain hyväksyä se että välillä vuoro joustaa osuu onalle kohdalle, oli sitten lapseton tai perheellinen. Joissain työpaikoissa työntekijät ehkä saakin lomailla aina juuri silloin kuin huvittaa, mutta monessa paikassa tuo ei vain onnistu, varsinkaan jos kaikilla työntekijöillä on sama toive.

Varsinkin hyväpalkkainen työ yleensä tuo aika paljon kaikenlaista hyvää elämään, mahdollistaa esim. sen mökin hankinnan tai matkustelun, joten kyllä sen työn ja työyhteisön vuoksi voi joutua myös joustamaan. Ja itsellä edelleen pointtina on se, että AINA ei välttämättä saa juuri mitä haluaisi, ja se täytyy hyväksyä. Mutta suotavaa toki olisi että esim. nämä lomatoiveet ainakin joinain kesinä myös toteutuisivat, sekä perheellisillä että lapsettomilla.

Vaihtoehtonahan on myös esim. irtisanoutua ja jäädä työttömäksi jolloin lomaa olisi käytännössä aina, mutta ei välttämättä varaa mökkiin tai matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvattavat vanhempiaan tosi paljon. Ainakaan elämä ei pyöri aina oman itsensä ympärillä.

No tätä ei kyllä läheskään kaikista äideistä ja isistä huomaa, todellakaan. Kummallista.

Sekin on omalla tavallaan juuri sitä, että elämä pyörii oman itsensä ympärillä, jos äitinä et kykene puhumaan mistään muusta kuin omasta lapsestasi. Joka ikinen uusi juttu alkaa siitä, että kuulkaas kun meidän Janipetteri aamulla sanoi, että.. ja mikä tahansa keskustelun aihe väännetään Janipetteriin.

Matkustus vaikka, että tiedättekö meidän Janipetterillä on nyt koulussa maantietoa ja.. Ruokailu, no kyllä meidän Janipetterikin tykkää tästä ruoasta. Jne. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Tämä on tietenkin totta, ihan oikeassa olet. Ja tottakai, jos kerran työ ei jousta ja työntekijöiden loma-ajan kiertävät, niin tietenkin se silloin täytyy mennä niin, että jokaiselle vuorollan tulee loma kesän parhaimpaan aikaan ja toisaalta ei-suosittuina aikoina.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.

Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.

En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.

Ihan hyvä pointti sinulla ja varmasti tuo on totta, mutta itse en kyllä ajattele että kesä olisi pilalla vaikka ei lomaa saisi juuri sille toivomalleen ajankohdalle. Aika harva on töissä 24/7, joten onhan sitä vapaa-aikaa muutenkin kuin lomalla joten jotain kesäjuttuja ehtii varmasti tehdä.

Suomessa sääolotkin on niin epävarmat että säiden puolesta esim. lämmin toukokuu voisikin olla kivempi vaihtoehto kuin vaikka kesäkuun sateet tai heinäkuun helteet. Näitä kun ei voi ennustaa ainakaan vielä siinä vaiheessa kun lomia jaetaan.

Vaikka puolisolla olisikin loma eri aikaan, niin yhteistä aikaa on yleensä tavallista enemmän myös silloin kun vain toinen on lomalla. Minnekään monen viikon reissuun ei tosiaan välttämättä pääse mutta ne menot pitää vain sovittaa työvuorojen mukaan. Ei se yhteinen aika ja mahdollisuus lepoon ole yhtään sen arvokkaampaa eri kuukausina tai vuodenaikoina, mutta tämäkin on aika paljon asennoitumisesta kiinni. Sen ymmärrän täysin että harmittaa jos omia toiveita ei ikinä kuunnella ja jotain muuta taas jatkuvasti suositaan. Kuten sanoit niin monet ihmiset ensisijaisesti ajattelee omaa etuaan, ja siksi viime kädessä esimiehen tehtävä on varmistaa että oikeudenmukaisuus työntekijöiden välillä säilyy.

Lämmin toukokuu tai yhteiset illat ei paljon lohduta, jos olisi ollut toiveena yhteinen mökkiloma koko perheen kanssa silloin, kun lapsillakin on lomaa. Käytännössähän "väärään" aikaan tuleva kesäloma tarkoittaa sitä, että työ määrittää lomankin ja loma vietetään työn ahdoilla. Ja tämä on mielestäni se varsinainen epäkohta, ei suinkaan ihmisten halu viettää lomaa läheistensä kanssa, olivat ne läheiset sitten omia lapsia, oma puoliso, kummilapsia, ystäviä, vanhempia tai ketä vaan.

Itse yritin sanoa ettei se loma tai kesä pilalla välttämättä ole vaikka omat toiveet ei toteutuisi. Yleensä on niin että joku joutuu joustamaan, ja minusta on parempi vain hyväksyä se että välillä vuoro joustaa osuu onalle kohdalle, oli sitten lapseton tai perheellinen. Joissain työpaikoissa työntekijät ehkä saakin lomailla aina juuri silloin kuin huvittaa, mutta monessa paikassa tuo ei vain onnistu, varsinkaan jos kaikilla työntekijöillä on sama toive.

Varsinkin hyväpalkkainen työ yleensä tuo aika paljon kaikenlaista hyvää elämään, mahdollistaa esim. sen mökin hankinnan tai matkustelun, joten kyllä sen työn ja työyhteisön vuoksi voi joutua myös joustamaan. Ja itsellä edelleen pointtina on se, että AINA ei välttämättä saa juuri mitä haluaisi, ja se täytyy hyväksyä. Mutta suotavaa toki olisi että esim. nämä lomatoiveet ainakin joinain kesinä myös toteutuisivat, sekä perheellisillä että lapsettomilla.

Vaihtoehtonahan on myös esim. irtisanoutua ja jäädä työttömäksi jolloin lomaa olisi käytännössä aina, mutta ei välttämättä varaa mökkiin tai matkusteluun.

Tämä on tietysti totta, ihan oikeassa olet. Jos kerran työ ei jousta ja ihmisten loma-ajat kiertävät, niin niinhän se tietysti täytyy mennä, että jokainen vuorollaan saa loman kesän parhaimpana aikansa ja toisaalta joskus sitten ei-suosittuina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsiperheellistenkin pitäisi panostaa enemmän siihen arkeen ja tekemään yhteisestä arjesta ja viikonlopuista merkityksellisempiä, ettei tarttisi ladata niin suuria odotuksia siihen yhteiseen mökkilomaan heinäkuussa niin että loma täysin pilalla jos ei pääse koko perheen kanssa reissuun parhaaseen aikaan juuri keskellä kesää.

Taidat olla ihminen, jolla ei itsellään ole mökkiä, kun et tajua mitä kaikkea se mökillä olo ihmisille merkitsee.

On mökki ja siellä vietetään perheen kanssa viikonloppuja ympäri vuoden, satoi tai paistoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on mies etkä pääse lapsien takia keikoille? Itse oon yh ja jos mulla ois mies ni mä todellakin laittaisin sen lapsenvahdiks ja lähtisin humputtelemaan vähintään jokatoinen vloppu johonkin keikalle tai baariin. En tajua, miten kahden vanhemman perheessä voi muka olla tollasia ongelmia, ettei pääse.

Olisi ihan kamala parisuhde jos pitäisi vuoro viikonlopuin olla yksin lasten kanssa jotta toinen pääsee baariin. Miksi sinne baariin pitää päästä perheellisenä ihmisenä joka toinen viikonloppu? Tolla menolla parisuhde kuivuu kasaan kun ei vietetä viikonloppuja yhdessä. Tolla sun ajatusmallilla en yhtään ihmettele, että olet yh.

No nyt mä olen ihan kokoajan yksin lapsen kanssa enkä pääse mihinkään ja sen isä on baarissa joka päivä. Kyl tommonen parisuhde ois paljon parempi, että molemmat pääsee halutessaan.

Oikeasti kadehdit lapsen isää joka käy baareissa? Miettisin ehkä uusiksi arvomaailmaani. Olet saanut lapsen ja saat olla hänen kanssaan joka päivä, isä ei ja isä siinä häviää. Nyt on raskasta, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä enemmän saat halutessasi omaa tilaa. Lasten kavereiden vanhempien kanssa voi myös sopia yökylätreffejä puolin jos toisin, jotta vanhemmat saa vapaita viikonloppuja. Siltikin särähtää korvaan tuo baarin tärkeys. Löytäisit sieltä vaan seuraavan ukon ja sitten olisitkin kahden yksinhuoltaja. Mietis vielä. 

Kaikki ei halua olla kokoajan kotona jumissa? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinä. Mulle on ihan helvettiä tää vankina olo. Ja vaikkei ois miestäkään, mutta ees joku "lapsenvahti". En todellakaan aio olla kahden lapsen yksinhuoltaja, oon oppinu tarpeeks tästä virheestä. Kerran tullut uusiksi raskaaksi ja tein heti abortin. Heti. Ja teen vastaisuudessakin, jos tapahtuis.

Onhan joillakin jopa viikko isällä, viikko äidillä -järjestely eikä kukaan ole tuomitsemassa sitä, mutta voi jumankekka, kun totaali-yh haluais välillä viikon lomaa ni p*skamyrsky on täysin taattu :D