Lapseton pääsee niin helpolla

Älkää alkako ruokkia tuota ketjuun eksynyttä sekopäätrollia, kun kerrankin ihan asiallinen lapselliset vs. lapsettomat ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kliseisimpiä asioita joita lapseton voi kuulla ”kuka sua hoitaa vanhana”.

Miten itsekäs ihminen voi olla, että luo toisen ihmisen vain siksi, että joku hoitaa häntä vanhana?

Älä saivartele vaan vastaa itse kysymykseen, kuka hoitaa sinua vanhana tai ennemminkin puolustaa sinua hoitokotien huonoa hoitoa vastaan ja vaatii kunnon hoitoa?

Minua hoitavat ne hoitajat jotka siellä ovat sitten töissä. Ja olen tehnyt hoitotestamentin, joka turvaa vanhuuteni paremmin kuin joidenkin jälkeläiset tulevat ikinä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

"Nainen on tarkoitettu äidiksi". Voi vee, mitä pazcaa! Elätkö 1800-luvulla idioottimaisine käsityksinesi? Varmaan myös nyrkin ja hellan väliin, eiks niin? 

Älä nyt jokaiseen provoon tartu - näihin ketjuihin tulee aina kirjoituksia, joiden tarkoituskin on provosoida ihmisiä hermostumaan.

Ikimaailmassa en halua lapsia. Lapset sellainen riesa ja olet käytännössä vastuussa hänestä seuraavat 18 vuotta. Elän mielummin omaa elämää kun kuuntelen lasten kiukkuja ja muita valituksia. Nyt saan elää sellaista elämää ja nauttia omista valinnoista. Sinkkuna eläminen mitä parhainta. Voit nauttia ja ei tarvitse kysyä toiselta mielipidettä. Ei kiitos lapsille.

Ihme katkeruutta taas ap.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Lapseton ja sinkku on eri asioita. Mun oli kauniina ja timminä naisena tosi helppo löytää ihana, komea ja varakas mies, vaikka sinänsä viihdyin kyllä sinkkunakin. Lapsettomia ollaan omasta halusta ja nautitaan elämästä täysillä. Tiedän myös, että useat tutut kadehdivat meitä. Ja jotkut sitten saattaa sääliä, jos luulevat meidän olevan tahattomasti lapsettomia. Eipä siinä mitään, itse säälin hieman katkeroituneita ja yksinäisiä yh-vanhempia ja onnettomissa liitoissa lapsen takia kärvisteleviä tuttuja lähipiirissäni, vaikka tiedän kyllä, että ovat tilanteessaan ihan omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kliseisimpiä asioita joita lapseton voi kuulla ”kuka sua hoitaa vanhana”.

Miten itsekäs ihminen voi olla, että luo toisen ihmisen vain siksi, että joku hoitaa häntä vanhana?

Älä saivartele vaan vastaa itse kysymykseen, kuka hoitaa sinua vanhana tai ennemminkin puolustaa sinua hoitokotien huonoa hoitoa vastaan ja vaatii kunnon hoitoa?

Minua hoitavat ne hoitajat jotka siellä ovat sitten töissä. Ja olen tehnyt hoitotestamentin, joka turvaa vanhuuteni paremmin kuin joidenkin jälkeläiset tulevat ikinä tekemään.

Kerro tarkemmin, millainen tuo hoitotestamentti on? En ole tuo, jonka kanssa olet tästä aiheesta keskustellut, mutta minua kiinnostaisi tuo hoitotestamentti. Voisin itsekin tehdä. Haluaisin ainakin estää mielivaltaisen kohtelun, hoitohenkilökunnan mahdolliset laiminlyönnit sekä sen, että aiemmin laatimani toiveet hoitoani kohtaan ohitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Lapseton ja sinkku on eri asioita. Mun oli kauniina ja timminä naisena tosi helppo löytää ihana, komea ja varakas mies, vaikka sinänsä viihdyin kyllä sinkkunakin. Lapsettomia ollaan omasta halusta ja nautitaan elämästä täysillä. Tiedän myös, että useat tutut kadehdivat meitä. Ja jotkut sitten saattaa sääliä, jos luulevat meidän olevan tahattomasti lapsettomia. Eipä siinä mitään, itse säälin hieman katkeroituneita ja yksinäisiä yh-vanhempia ja onnettomissa liitoissa lapsen takia kärvisteleviä tuttuja lähipiirissäni, vaikka tiedän kyllä, että ovat tilanteessaan ihan omasta halustaan.

Miksi yh-vanhempi on katkera ja yksinäinen?

Ihan on tietoinen valinta. Ei yhtään katkeruutta.

Myönnän, en lukenut kuin otsikon. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta minulle lapsi on autuus.

Hän on aina aamulla mielessän i ja illalla viimeisenä rukoilen hänelle ja elämäänsä hyvää. Hän on tehnyt minullle hyvää, olin aiemmin aika itsekäs. KIITOS LAPSENI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Lapseton ja sinkku on eri asioita. Mun oli kauniina ja timminä naisena tosi helppo löytää ihana, komea ja varakas mies, vaikka sinänsä viihdyin kyllä sinkkunakin. Lapsettomia ollaan omasta halusta ja nautitaan elämästä täysillä. Tiedän myös, että useat tutut kadehdivat meitä. Ja jotkut sitten saattaa sääliä, jos luulevat meidän olevan tahattomasti lapsettomia. Eipä siinä mitään, itse säälin hieman katkeroituneita ja yksinäisiä yh-vanhempia ja onnettomissa liitoissa lapsen takia kärvisteleviä tuttuja lähipiirissäni, vaikka tiedän kyllä, että ovat tilanteessaan ihan omasta halustaan.

Miksi yh-vanhempi on katkera ja yksinäinen?

Koska monen on vaikea ymmärtää tätä av:lta itsekin oppimaani totuutta, eli että Hyvä Äiti on sellainen, joka yh:ksi jouduttuaan ei vilkaisekaan miehiin päin ainakaan niin kauan että lapsia on kotona. Lapsille niitä ei ainakaan saa esitellä ettei lapsi mene rikki. Mieshän on alun perin hankittu vain siksi että saisi Ydinperheen ja jälkikasvua.

Siitä monelle se ajatus katkeruudesta ja yksinäisyydestä kun ensin periaatteen takia eletään kuin nunna vain lapsia varten, ja kun lapset lähtevät kotoa huomataan että ollaan edelleen yksin ja vanhoja. Sitten roikutaan aikuisissa lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kliseisimpiä asioita joita lapseton voi kuulla ”kuka sua hoitaa vanhana”.

Miten itsekäs ihminen voi olla, että luo toisen ihmisen vain siksi, että joku hoitaa häntä vanhana?

Älä saivartele vaan vastaa itse kysymykseen, kuka hoitaa sinua vanhana tai ennemminkin puolustaa sinua hoitokotien huonoa hoitoa vastaan ja vaatii kunnon hoitoa?

Kukaan siis ei kukaan voi tietää etukäteen kuka hoitaa, kuka puolustaa ym. Ei kaikista jälkeläisistä tule hoitajia ja puolustajia. Sen todetakseen voi lukea vaikka ihan tätäkin palstaa ja kertomuksia vanhempien ja lasten väleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, en lukenut kuin otsikon. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta minulle lapsi on autuus.

Hän on aina aamulla mielessän i ja illalla viimeisenä rukoilen hänelle ja elämäänsä hyvää. Hän on tehnyt minullle hyvää, olin aiemmin aika itsekäs. KIITOS LAPSENI!

Anna mä arvaan. Nykyään itsekkyytesi kattaa myös egosi jatkeen eli tämän lapsen. Siksi kuvittelet että olet muka epäitsekkäämpi. Mutta ei, itseäsi sä vain ajattelet koska mammalle lapsi on aina osa itseä.

Ole hyvä, palautus todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kliseisimpiä asioita joita lapseton voi kuulla ”kuka sua hoitaa vanhana”.

Miten itsekäs ihminen voi olla, että luo toisen ihmisen vain siksi, että joku hoitaa häntä vanhana?

Älä saivartele vaan vastaa itse kysymykseen, kuka hoitaa sinua vanhana tai ennemminkin puolustaa sinua hoitokotien huonoa hoitoa vastaan ja vaatii kunnon hoitoa?

Kukaan siis ei kukaan voi tietää etukäteen kuka hoitaa, kuka puolustaa ym. Ei kaikista jälkeläisistä tule hoitajia ja puolustajia. Sen todetakseen voi lukea vaikka ihan tätäkin palstaa ja kertomuksia vanhempien ja lasten väleistä. 

En minä ainakaan käyttäisi aikaa elämästäni vanhusten paapomiseen, senntakia on ammattilaiset ja hoitolaitokset. Elämä on muutenkin alusta loppuun yhtä raatamista. Itsekkäät vanhempani tekivät lapsia vaikkei olisi pitänyt, olisin mieluummin jäänyt syntymättä. En ole heille velkaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Lapseton ja sinkku on eri asioita. Mun oli kauniina ja timminä naisena tosi helppo löytää ihana, komea ja varakas mies, vaikka sinänsä viihdyin kyllä sinkkunakin. Lapsettomia ollaan omasta halusta ja nautitaan elämästä täysillä. Tiedän myös, että useat tutut kadehdivat meitä. Ja jotkut sitten saattaa sääliä, jos luulevat meidän olevan tahattomasti lapsettomia. Eipä siinä mitään, itse säälin hieman katkeroituneita ja yksinäisiä yh-vanhempia ja onnettomissa liitoissa lapsen takia kärvisteleviä tuttuja lähipiirissäni, vaikka tiedän kyllä, että ovat tilanteessaan ihan omasta halustaan.

Onnellista uusparia vasta kadehditaan. Lapsia kummallakin tosin eri ikäluokkaa. En haluaisi olla lapseton. Olisin jäänyt paljosta paitsi.

Sepä se onkin tämän lapsettomuuden idea. Kaikesta ei tarvitse tehdä hankalaa. Lopussa ei raatajia odota mikään palkkio. Ja ei, et ole huono ihminen. Kyllähän niistä lapsista on varmasti suurta iloa. Me ihmiset vaan nähdään aina ekana ne asiat mitä muilla on ja itsellä ei. Entä jos keskittyisit siihen mitä sinulla on?

T: Vela-mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Lapseton ja sinkku on eri asioita. Mun oli kauniina ja timminä naisena tosi helppo löytää ihana, komea ja varakas mies, vaikka sinänsä viihdyin kyllä sinkkunakin. Lapsettomia ollaan omasta halusta ja nautitaan elämästä täysillä. Tiedän myös, että useat tutut kadehdivat meitä. Ja jotkut sitten saattaa sääliä, jos luulevat meidän olevan tahattomasti lapsettomia. Eipä siinä mitään, itse säälin hieman katkeroituneita ja yksinäisiä yh-vanhempia ja onnettomissa liitoissa lapsen takia kärvisteleviä tuttuja lähipiirissäni, vaikka tiedän kyllä, että ovat tilanteessaan ihan omasta halustaan.

Onnellista uusparia vasta kadehditaan. Lapsia kummallakin tosin eri ikäluokkaa. En haluaisi olla lapseton. Olisin jäänyt paljosta paitsi.

Ohis, en oo kyl koskaan kenenkään kuullu kadehtivan uusperheitä. Kyllä niissä on sen verran säätöä, vaikka perhe muuten toimisi niin en ole kuullut tapauksesta jossa vähintään toisen eksä tai eksän nyksä ei ongelmia aiheuttaisi. Se on sen tason soppa että ei kateutta herätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.

PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13

Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.

Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.

Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.

Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.

Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.

Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...

Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?

Pariskunta = 2 ihmistä, kahden hengen talous

Sinkku = 1 ihminen, yhden hengen talous

Pariskunta on perhe, mutta pariskunta ei automaattisesti tarkoita lapsiperhettä nyt eikä tulevaisuudessa. Totta kai työtön pariskunta pärjää pitkässäkin juoksussa huonommin kuin hyvin ansaitseva sinkku, mutta eiköhän se kaikista parhaiten toimeentuleva talousyksikkö kuitenkin ole työssäkäyvä lapseton pariskunta, erityisesti jos molemmilla hyvät ansiot.

Edesmenneillä vanhemmillani oli tapana joka kerta kun heitä kävin katsomassa, että kyllä yksinäisellä ihmisellä on elämä hienoa ja helppoa, kun jää koko tili/palkka pankkiin, yksinäisellä kun ei ole mitään rahan menoa. Heillä oli raskasta ja kaikki rahat menivät kahden kakaran kasvattamiseen, heille ei jäänyt säästöön mitään. Tätä kuuntelin yli 10 v. ennenkuin avioiduin. Heillä oli pari taloa ja kesämökki, joka vuosi uusi auto. Itse opiskelin keskikoulun jälkeen kaiken omalla rahallani ja hankin ammatin, ylioppilaaksi iltaoppikoulusta ensin. Mutta kun yksinäisellä ihmisellä jäi se koko palkka pankkiin niin kyllä rahaa pitää olla ja ostaa lahjoja heille, olla kiitollinen hyville vanhemmille. Veljeni opiskeli opintolainalla ja muutti myös ajoissa pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun mainitset, niin tottahan tuo on. Lapsettomana joskus melkein hävettää oman elämäni sietämätön keveys verrattuna perheellisten ikuiseen raatamiseen. Rahaa jää säästöön ja sen kaiken voin käyttää oman mieleni mukaan ja itseeni. Voi valita kivan sporttiauton eikä tarvitse tyytyä siihen tylsään käytännölliseen perhepakkaukseen, johon mahtuvat lapset ja heidän rojunsa. Kodissa voi panostaa sisustukseen, oleskelutiloihin ja yleellisyyteen, kun ei ole sitä pakollista ylimääräistä koppiriviä lapsille ja tylsää lastenkestävää vessaa. Voi toteuttaa aikuisten unelmia, matkustella, kokeilla uusia harrastuksia ja tarttua tilaisuuksiin vaikka siltä istumalta ilman hankalia järjestelyjä kotona. Raskaan työpäivän jälkeen lapsellisilla (no, äideillä nyt yleensä ainakin) odottaa vielä toinen työpäivä kotona, kun taas me lapsettomat voidaan lähteä kasvohoitoon, konserttiin tai kuntosalille tuulettumaan työpäivästä ja keräämään voimia seuraavaan päivään. Meille jää aikaa ja voimia panostaa itseemme ja parisuhteeseemme. Että ihmekös tuo sitten jos lapsellisilla on naama astetta vähemmän freesimpi ja pinna kireällä töissä ja kateutta lapsettomien helppoa elämää kohtaa.

Ei tuo sinun elämäsi "keveys" lapsettomuudesta johdu, vaan siitä, että sinulla on riittävät tulot tuollaiseen elämään. Ei kaikilla työssäkäyvillä sinkuilla ole varaa elää noin. Ja sitten niistäkin, joilla olisi varaa, suurimmalla osalla ei ole energiaa niin aktiiviseen elämään. Merkittävä osa ihmisistä ei jaksa työpäivien jälkeen juosta kasvohoidoissa ja konserteissa, vaan he lojuvat sohvalla lepäämässä.

No en olekaan työssäkäyvä sinkku vaan työssäkäyvä aviovaimo. Yhdessä ylemmässä kommentissa huomautankin, että taloudellisesti parhaiten menee juuri meidänlaisilla työssäkäyvillä lapsettomilla pariskunnilla, kun kaksilla tuloilla katetaan vain kahden ihmisen kulutus.

Totta, kahden työssäkäyvän tulot yleensä riittävät yhdessä ihan hyvään elämään. Mutta ei se silti sitä tarkoita, että heilläkään kaikilla on varaa matkustella, kokeilla harrastuksia, juosta hoidoissa ja keikoilla. Tuloistahan se siinäkin tapauksessa riippuu. Ja toisaalta sitten myös hyvätuloisilla perheellisillä on varaa ja mahdollisuuksia kaikkiin mainitsemiisi asioihin.

Jotenkin omituisesti näissä keskusteluissa aina toistuu se oletus, että lapsettomat elävät aktiivista ja yleellistä elämää, matkustelevat, käyvät hoidoissa, juovat samppanjaa, harrastavat kalliita asioita, sisustavat, ostavat design-asioita, syövät hienoissa ravintoloissa... ja sitten vastavuoroisesti perheelliset ovat velkavankeudessa koko ikänsä, laskevat rahoja Prisman kurahousuosastolla ja syövät jotain makaronilaatikkoa ketsupilla eikä rahat riitä enää lasten harrastusten jälkeen mihinkään. Mutta yhtä laillahan sekä perheellisissä ja lapsettomissa on niitä, joiden rahat riittävät vain peruselämiseen, ja sitten toisaalta niitä, joilla on rahaa enemmän kuin keksivät kuluttaa. Eikä kaikkien toive-elämä edes ole mitään design-shoppailua, kasvohoitoja ja samppanjaa.

Minusta taas päinvastoin omituista näissä keskusteluissa on se oletus, että lapseton on onneton, yksinjäänyt, yksinäinen, semi-syrjäytynyt sinkkunainen, jolla ei ole omaa perhettä, vanhempia, sisaruksia, sukua, ystäviä (kiteytyy yleensä kommentteihin "yksinäisestä" vanhuudesta ja "kuka hoitaa sinua vanhana," koska sisaruksia, serkkuja, ystäviä ja heidän lapsiaan ei ilmeisesti ole olemassakaan) ja tuskin mitään "elämää".

Se työpaikan menevä ja menestynyt 4-kymppinen lapseton sinkkuekonomimies loistaa näissä keskusteluissa poissaolollaan. Ja jos 4-kymppisellä, itsestään huolehtivalla lapsettomalla sinkkuekonominaisella onkin talous ja eläke turvattu, niin surkea yksinäinen vanhuus raihnaisena vanhainkodissahan se naista silti odottaa, näissä keskusteluissa.

Näkökulma on hyvin rajoittunut ja stereotyyppinen, jossa edelleen nimenomaan se yksinasuva lapseton nainen on tikun nenässä ja yhteiskunnallisesti vähän paheksuttava, ja tähän varmasti liittyy myös vanhakantaiset ajatukset naisen seksuaalisuudesta, sen toteuttamisesta parisuhteessa vs. vapaasti, ja ns. kevytkenkäisyydestä. Itsellinen nainen on edelleen pelottava. "Helppoa elämää" omillaan ehdoillaan omilla rahoillaan elävä nainen on on ongelma ja parempi olisi olla miehen kanssa ja hankkia lapsia, että olisi hyödyllisempääkin tekemistä ja voisi käyttää aikansa muista huolehtimiseen; eli kiteytyy tähän: jos et nyt huolehdi muista niin ei sinustakaan sitten vanhana huolehdita.

En kadehdi uuspareja, säälin pidemminkin. Jos perheessä on minun sinun ja meidän lapsia, on turhaa selittää että kaikki menee kuin vettä vaan. Jos ei ole aiemmissakaan suhteissa mennyt, surullista että esiteään muuta. Puhutaan muuten, että lapsi sopeutuu, ei sopeudu! Se nähdään nyt kaikessa!