Lue keskustelun säännöt.
Lapseton pääsee niin helpolla
27.08.2021 |
Katselen lapsettoman facebookkia. On taas keikalla, kun ei ole lapsia eikä miestä. Itselläni oli aika iso kina tänään teinin kanssa. Se on toki selvitetty ja lapsi on valtavan rakas vaikka on ollut melkoisen tempperamenttinen pienestä pitäen. Onko huono ihminen jos miettii kuinka helpolla lapsettomat pääsee? Ei lasten sairasteluita, kiukkuja, teini - iän ongelmia yms.
Kommentit (167)
Sivuhuomio: ei perheellisen elämään välttämättä kuulu puolisoa. Voit olla yh yhden tai useamman lapsen kanssa, eronnut tai yksin lapsen hankkinut.
Toinen sivuhuomio: ei joka perheessä musiikki tms. keskeydy lapsen vaatimuksesta. Omassa lapsuudenkodissani tehtiin niin kuin vanhemmat käskivät ja lapset mukautuivat, eikä ole ainoa perhe lajiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomio: ei perheellisen elämään välttämättä kuulu puolisoa. Voit olla yh yhden tai useamman lapsen kanssa, eronnut tai yksin lapsen hankkinut.
Toinen sivuhuomio: ei joka perheessä musiikki tms. keskeydy lapsen vaatimuksesta. Omassa lapsuudenkodissani tehtiin niin kuin vanhemmat käskivät ja lapset mukautuivat, eikä ole ainoa perhe lajiaan.
Totta. Ja itse lisäisin sen, ettei jokaisen sinkun/lapsettoman elämässä myöskään ole hyviä ystäviä tai läheisiä sukulaisia. Olen itse juuri nyt tilanteessa, jossa olen etääntynyt niistä ystävistä, jotka olivat minulle läheisimpiä. Jos minua nyt kohtaisi jokin elämän vaikeus tai suru, ei olisi ketään, kehen tukeutua. Tietenkään ystäviä tai läheisiä sukulaisia ei ole välttämättä perheelliselläkään (oman perheen lisäksi, siis), muta tämä huomio vain siitä, että ei lapsettoman elämässä välttämättä tuo onnellista sisältöä läheiset ystävät ja sukulaiset. Olen itse huomennut, että keski-iässä ystävyyssuhteiden merkitys tuntuu vähenevän. Aika harva enää pitää ystäviä niin tärkeinä ja läheisinä kuin joskus nuorena. Monella kun on omat perheensä tai puolisonsa, ja ystävät jäävät taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomio: ei perheellisen elämään välttämättä kuulu puolisoa. Voit olla yh yhden tai useamman lapsen kanssa, eronnut tai yksin lapsen hankkinut.
Toinen sivuhuomio: ei joka perheessä musiikki tms. keskeydy lapsen vaatimuksesta. Omassa lapsuudenkodissani tehtiin niin kuin vanhemmat käskivät ja lapset mukautuivat, eikä ole ainoa perhe lajiaan.
Tähän voisi vielä lisätä kolmannen sivuhuomion: lapseton pariskunta ei välttämättä ole välivaihe, jossa lapsia ei vain vielä ole hankittu. Lapsettomilta pariskunniltahan siitä lapsettomuudesta ja lasten hankkimista yleensä tivataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.
PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13
Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.
Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.
Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.
Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.
Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.
Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.
Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...
Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?
Tuo kaikkihan on seurausta omista valinnoistasi. Jos nyt saisit valita uudestaan, tekisitkö toisin - vai valitsisitko silti perhe-elämän, vaikka sen seurauksena sinulla jääkin vähemmän rahaa säästöön? Ja mikä estää asumasta siinä rivarineliössä?
Tekisin aivan toisin ja antaisin rouvan etsiä jonkun muun keskiluokkaisen unelmaelämänsä maksajaksi. Minulle tämä avioliitto on maksanut 250 k€, ainakin, ei isommin naurata.
Rivarineliöön/kolmioon lähden heti kun kakarat on maailmalla omillaan. Tai voisinhan toisaalta potkia tuon ulos sillä minulla olisi varaa jatkaa yksin tässä, hänellä ei. Mutta mieluummin toiseen päähän Suomea ettei vahingossakaan tule törmättyä ja samalla voi downshiftata rankasti sille tasolle mille olisi pitänyt jäädä silloin kauan sitten.
Lapset kasvattavat vanhempiaan tosi paljon. Ainakaan elämä ei pyöri aina oman itsensä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.
Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.
Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.
Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.
En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kliseisimpiä asioita joita lapseton voi kuulla ”kuka sua hoitaa vanhana”.
Miten itsekäs ihminen voi olla, että luo toisen ihmisen vain siksi, että joku hoitaa häntä vanhana?
Älä saivartele vaan vastaa itse kysymykseen, kuka hoitaa sinua vanhana tai ennemminkin puolustaa sinua hoitokotien huonoa hoitoa vastaan ja vaatii kunnon hoitoa?
Vanhainkodissa hoitsuna olleen siskoni mukaan ei välttämä ne omat lapset. Viime metreillä alkaa ilmestyä ihmisiä joilla olisi ollut monta vuotta käydä vierailuilla tai käyttämässä ulkona, mutta sitten on jo liian myöhäistä kun vanhus on liian heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.
PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13
Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.
Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.
Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.
Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.
Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.
Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.
Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...
Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?
Tuo kaikkihan on seurausta omista valinnoistasi. Jos nyt saisit valita uudestaan, tekisitkö toisin - vai valitsisitko silti perhe-elämän, vaikka sen seurauksena sinulla jääkin vähemmän rahaa säästöön? Ja mikä estää asumasta siinä rivarineliössä?
Tekisin aivan toisin ja antaisin rouvan etsiä jonkun muun keskiluokkaisen unelmaelämänsä maksajaksi. Minulle tämä avioliitto on maksanut 250 k€, ainakin, ei isommin naurata.
Rivarineliöön/kolmioon lähden heti kun kakarat on maailmalla omillaan. Tai voisinhan toisaalta potkia tuon ulos sillä minulla olisi varaa jatkaa yksin tässä, hänellä ei. Mutta mieluummin toiseen päähän Suomea ettei vahingossakaan tule törmättyä ja samalla voi downshiftata rankasti sille tasolle mille olisi pitänyt jäädä silloin kauan sitten.
Ikävää, ettei perhe ollutkaan sinun juttusi, kun kuitenkin menit sellaisen perustamaan. Mikä sinulla oli motiivina tuolloin? Ehkä kannattaa tosiaan erota ja aloittaa uusi oma elämä. Tuokin on oma valintasi, että olet tilanteessa, joka ei sovi sinulle. Turhaan siitä muita syytät, itse olet itsellesi tuon sopan keittänyt.
Sanoisin että ap on jo voiton puolella, enää muutama vuosi ja teini on aikuinen ja vastaa itsestään vaikka asuisikin kotona. Tuon ikäisen voi jo jättää kotiinkin hetkeksi ja pääset itse hengähtämään. Pesee ja syö itse, kulkee itse jne. Taaperot on paljon haastavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sulla on mies etkä pääse lapsien takia keikoille? Itse oon yh ja jos mulla ois mies ni mä todellakin laittaisin sen lapsenvahdiks ja lähtisin humputtelemaan vähintään jokatoinen vloppu johonkin keikalle tai baariin. En tajua, miten kahden vanhemman perheessä voi muka olla tollasia ongelmia, ettei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla on mies etkä pääse lapsien takia keikoille? Itse oon yh ja jos mulla ois mies ni mä todellakin laittaisin sen lapsenvahdiks ja lähtisin humputtelemaan vähintään jokatoinen vloppu johonkin keikalle tai baariin. En tajua, miten kahden vanhemman perheessä voi muka olla tollasia ongelmia, ettei pääse.
Olisi ihan kamala parisuhde jos pitäisi vuoro viikonlopuin olla yksin lasten kanssa jotta toinen pääsee baariin. Miksi sinne baariin pitää päästä perheellisenä ihmisenä joka toinen viikonloppu? Tolla menolla parisuhde kuivuu kasaan kun ei vietetä viikonloppuja yhdessä. Tolla sun ajatusmallilla en yhtään ihmettele, että olet yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.
PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13
Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.
Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.
Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.
Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.
Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.
Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.
Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...
Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?
Tuo kaikkihan on seurausta omista valinnoistasi. Jos nyt saisit valita uudestaan, tekisitkö toisin - vai valitsisitko silti perhe-elämän, vaikka sen seurauksena sinulla jääkin vähemmän rahaa säästöön? Ja mikä estää asumasta siinä rivarineliössä?
Tekisin aivan toisin ja antaisin rouvan etsiä jonkun muun keskiluokkaisen unelmaelämänsä maksajaksi. Minulle tämä avioliitto on maksanut 250 k€, ainakin, ei isommin naurata.
Rivarineliöön/kolmioon lähden heti kun kakarat on maailmalla omillaan. Tai voisinhan toisaalta potkia tuon ulos sillä minulla olisi varaa jatkaa yksin tässä, hänellä ei. Mutta mieluummin toiseen päähän Suomea ettei vahingossakaan tule törmättyä ja samalla voi downshiftata rankasti sille tasolle mille olisi pitänyt jäädä silloin kauan sitten.
Kamala katkera ukko. Mikset voi downshiftaa vaimon kanssa? Oletit vaan ettei häntä kiinnostaisi, mutta et ainakaan kysy koska miehet ei puhu eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvattavat vanhempiaan tosi paljon. Ainakaan elämä ei pyöri aina oman itsensä ympärillä.
No tätä ei kyllä läheskään kaikista äideistä ja isistä huomaa, todellakaan. Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla on mies etkä pääse lapsien takia keikoille? Itse oon yh ja jos mulla ois mies ni mä todellakin laittaisin sen lapsenvahdiks ja lähtisin humputtelemaan vähintään jokatoinen vloppu johonkin keikalle tai baariin. En tajua, miten kahden vanhemman perheessä voi muka olla tollasia ongelmia, ettei pääse.
Olisi ihan kamala parisuhde jos pitäisi vuoro viikonlopuin olla yksin lasten kanssa jotta toinen pääsee baariin. Miksi sinne baariin pitää päästä perheellisenä ihmisenä joka toinen viikonloppu? Tolla menolla parisuhde kuivuu kasaan kun ei vietetä viikonloppuja yhdessä. Tolla sun ajatusmallilla en yhtään ihmettele, että olet yh.
No nyt mä olen ihan kokoajan yksin lapsen kanssa enkä pääse mihinkään ja sen isä on baarissa joka päivä. Kyl tommonen parisuhde ois paljon parempi, että molemmat pääsee halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla on mies etkä pääse lapsien takia keikoille? Itse oon yh ja jos mulla ois mies ni mä todellakin laittaisin sen lapsenvahdiks ja lähtisin humputtelemaan vähintään jokatoinen vloppu johonkin keikalle tai baariin. En tajua, miten kahden vanhemman perheessä voi muka olla tollasia ongelmia, ettei pääse.
Olisi ihan kamala parisuhde jos pitäisi vuoro viikonlopuin olla yksin lasten kanssa jotta toinen pääsee baariin. Miksi sinne baariin pitää päästä perheellisenä ihmisenä joka toinen viikonloppu? Tolla menolla parisuhde kuivuu kasaan kun ei vietetä viikonloppuja yhdessä. Tolla sun ajatusmallilla en yhtään ihmettele, että olet yh.
No nyt mä olen ihan kokoajan yksin lapsen kanssa enkä pääse mihinkään ja sen isä on baarissa joka päivä. Kyl tommonen parisuhde ois paljon parempi, että molemmat pääsee halutessaan.
Oikeasti kadehdit lapsen isää joka käy baareissa? Miettisin ehkä uusiksi arvomaailmaani. Olet saanut lapsen ja saat olla hänen kanssaan joka päivä, isä ei ja isä siinä häviää. Nyt on raskasta, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä enemmän saat halutessasi omaa tilaa. Lasten kavereiden vanhempien kanssa voi myös sopia yökylätreffejä puolin jos toisin, jotta vanhemmat saa vapaita viikonloppuja. Siltikin särähtää korvaan tuo baarin tärkeys. Löytäisit sieltä vaan seuraavan ukon ja sitten olisitkin kahden yksinhuoltaja. Mietis vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Niin ja kuuluuhan henkilö liittoon? Ne palvelee vain maksavia jäseniä. Liittykää ihmiset liittoon![/quote
Valitettava totuus on, että liitot eivät enää tee paskaakaan muuta kuin keräävät tyytyväisinä hyväuskoisilta rahat pois. Ehkä viimeksi joskus 80-luvulla liittoon kuulumisesta oli todellista hyötyä. Siksipä kuulun monen muun lailla nykyään vain työttömyyskassaan.
Toivoisin, että liitot oikeasti ryhdistäytyisivät ja vaikka yhdistyisivät entistä suuremmaksi yhtenäiseksi ryhmittymäksi ja alkaisivat oikeasti uuden nousun työntekijöiden oikeuksien puolustajina ja saisivat aikaa jotain konkreettisia parannuksia palkkauksen ja työaikojen ym. saralla. Silloi alkaisi jengi liittyä takaisin ja homma taas toimia.
Ohis, sori, mutta pakko avautua.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.
Että sun mielestä kaikki lapsettomat ovat yksinäisiä tai sinkkuja? Et sen vertaa ole ihqusta perhekuplastasi ulos vilkaissut, että parisuhde voi olla ilman lapsiakin ja usein todella onnellinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.
Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.
Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.
Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.
En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.
Lapsiperheellinen yleensä kuitenkin viettää vapaa-aikansa työajan ulkopuolella työpäivän jälkeen, yöt ja viikonloput perheensä eli läheistensä kanssa eli viikon 168 tunnista 131 tuntia. Yksinasuva taas viettää 131 tunnin ei-työajastaan suuremman osan yksin, ilman tuota korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa, varsinkin jos läheiset eivät asu ihan naapurissa tai edes samalla paikkakunnalla.
Ymmärrät varmaan kuinka nurinkuriselta silloin tuntuu, kun nimenomaan perheelliset, he jotka asuvat ja elävät läheistensä kanssa ja viettävät jokapäiväisessä arjessaan sitä korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa aamiaispöydässä, päivällisellä, sohvalla, takapihalla, viikonloppuna mökillä tai marjametsässä 16/24, vetoavat siihen, että lomallakin heidän perheellisinä pitää saada viettää vielä enemmän eli 24/24 tätä korvaamatonta aikaa läheistensä kanssa? Eikös se pikemminkin pitäisi olla toisin päin? Yksinasuvan pitäisi päästä viettämään sitä korvaamatonta laatuloma-aikaa kummilastensa kanssa kummilasten kesälomien aikaan, koska perheelliset näkevät lapsiaan joka päivä ilman lomiakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.
Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.
Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.
Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta... Ymmärrän pointtisi, mutta ihmisillä on vuodessa niin vähän lomaa, ja sen vuoksi loma on kaikille niin tärkeää, että eivät ihmiset yleensä pysty miettimään asiaa muiden kannalta siinä vaiheessa, kun itsellä on stressi ja pelko siitä, että oma kesä menee työn takia pilalle. Perheellisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että he yrittävät taistella itselleen loman sellaiseen aikaan, että voivat viettää sen yhdessä perheen kanssa. Suurin ongelma ei tässä ole ihmisten "itsekkyys" vaan työn ja loma-aikojen joustamattomuus. Käytännössähän tässä työ voi pilata ihmiseltä koko kesän ja koko loman, jos loman saa itselleen huonoon aikaan - ja tämä koskee yhtä lailla perheettömiäkin. Työn ylivalta ihmisen elämässä on se ongelma. Ihminen sitten yrittää paniikissa pelastaa sen, mitä voi. Kyseessä on kuitenkin oma elämä.
En siis tässä puolustele nimenomaan perheellisen oikeutta saada loma haluamaansa ajankohtaan, vaan minusta se pitäisi järjestyä kaikille perhetilanteesta riippumatta. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihminen voi tuntea jopa hätää siitä, että menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa läheistensa kanssa - työn vuoksi. Yhtä lailla ymmärrän myös perheettömän hädän siitä, että menettää kallisarvoisia ja korvaamattomia kesiään, jos joutuu pitämään lomat aina joskus toukokuussa. Ihmisellä on vuosia niin vähän, joten ei niitä kesiäkään loputtomasti ole, jolloin voi nauttia kesäajasta ja olostaan.
Ihan hyvä pointti sinulla ja varmasti tuo on totta, mutta itse en kyllä ajattele että kesä olisi pilalla vaikka ei lomaa saisi juuri sille toivomalleen ajankohdalle. Aika harva on töissä 24/7, joten onhan sitä vapaa-aikaa muutenkin kuin lomalla joten jotain kesäjuttuja ehtii varmasti tehdä.
Suomessa sääolotkin on niin epävarmat että säiden puolesta esim. lämmin toukokuu voisikin olla kivempi vaihtoehto kuin vaikka kesäkuun sateet tai heinäkuun helteet. Näitä kun ei voi ennustaa ainakaan vielä siinä vaiheessa kun lomia jaetaan.
Vaikka puolisolla olisikin loma eri aikaan, niin yhteistä aikaa on yleensä tavallista enemmän myös silloin kun vain toinen on lomalla. Minnekään monen viikon reissuun ei tosiaan välttämättä pääse mutta ne menot pitää vain sovittaa työvuorojen mukaan. Ei se yhteinen aika ja mahdollisuus lepoon ole yhtään sen arvokkaampaa eri kuukausina tai vuodenaikoina, mutta tämäkin on aika paljon asennoitumisesta kiinni. Sen ymmärrän täysin että harmittaa jos omia toiveita ei ikinä kuunnella ja jotain muuta taas jatkuvasti suositaan. Kuten sanoit niin monet ihmiset ensisijaisesti ajattelee omaa etuaan, ja siksi viime kädessä esimiehen tehtävä on varmistaa että oikeudenmukaisuus työntekijöiden välillä säilyy.
Niin no, kyllähän se vaativa ja ylimielinen käytös ja siitä aiheutuvat haasteet muille työntekijöille on tavallaan myös niiden itsekkäiden perheellisten vika. Jos he itsekin joustaisivat ja käyttäytyisivät reilusti niin muiden, esim. uudempien, nuorempien, lapsettomien tms. työntekijöiden ei tarvitsisi alkaa selvittää näitä asioita työnantajan kanssa.
Tarkoitin vain että loppuviimein sen pitäisi kuitenkin olla esimies joka laittaa liian vaativat työntekijät kuriin, oli näillä sitten lapsia tai ei, ja huolehtia että esim. lomat jakautuu reilusti. Voi olla, että pienten lasten vanhemmissa on paljon näitä joilla on kovat vaatimukset, mutta on tuo minusta luonteeseenkin liittyvää. Joskus esim. iäkkäämmät työntekijät voi ajatella että heillä on erityisoikeuksia, ja myös sellaisissa työpaikoissa joissa työntekijät on kaikki nuoria ja lapsettomia saattaa olla tosi epäreilu meininki, joitain suositaan ja toiset sitten näiden takia kärsii. Minusta se on myös huonoa johtamista jos minkäänlaista epäreilua pelleilyä sallitaan. Aina työntekijät ei vain itse ota vastuuta toiminnastaan jos kukaan ei puutu.