Onko ihan mahdoton haave kun haluaisin kirjoittaa kirjan? Siis ihan julkaisukelpoisen?

Älä murehdi niitä opintoja vaan aloita ihan vaan naputtelemalla sitä tarinaasi sinne ruudulle. Sitten kun sinulla on jo jotakin, mitä työstää, voit perehtyä lähemmin POVn ja syvä-POVn ynnämuun ihmeelliseen maailmaan, jos ei ole entuudestaan tuttu. Nyt kun jotenkin saa sellaisen mielikuvan, että suurin ongelmasi on aloittamisen vaikeus. Sen ensimmäisen sanan, lauseen, kappaleen saaminen sinne ruudulle. Pikku vippaskonsteja on monia, mutta voithan vaikka aloittaa sillä perinteisellä "Oli synkkä ja myrskyisä yö" ja jatkaa siitä. Yksi tekniikka on tökätä sormi satunnaisen kirjansivun päälle, ottaa siitä verbi ja tökätä sormi toiselle sivulle ja ottaa siitä toinen verbi ja sitten mielikuvitus liikkeelle ja kirjoittaa nämä kaksi verbiä yhdistävä lauseen mittainen tarina ja aloittaa siitä, olkoot vaikka juosta ja kuiskata.

Kirjoittajaksi haaveilevilla on usein harhakuvitelmia kirjailijan työstä, että se on ihanaa mielikuvittelua ja sormet vaan kiitää näppäimistöllä, kun tarinoita syntyy tuosta noin vain. Ja menestys tulee varmasti, ikään kuin se olisi jotenkin varmaa.

Totuus on se, että kirjoittaminen on pidemmän päälle raskasta, ja sille pitää oikeasti antaa kaikkensa. Kolmivuorotyö ja kirjan kirjoittaminen kuulostavat aikamoiselta yhtälöltä. Aikaa toki on kirjoittaa siellä täällä, mutta velho pitää olla, jos esim. pystyy kirjoittamaan kirjaa yövuorossa. Ap:n kannattaa ottaa selvää kirjoittamisesta vielä paljon enemmän ja karistaa myös nuo julkaisuhaaveet hetkeksi pois, vaikka se ikävältä tuntuukin. Ei julkaisukelpoinen kirja synny tuosta vain, jos ei ole ikinä aikaisemmin kirjoittanut pidempää tekstiä. Puhumattakaan lukuisista muista asioista, jotka vaikuttavat siihen, onko mahdollista saada kirja kansiin. Vai kannattaako tosiaan lähteä indie-reitille.

Ap, vaikutat haaveilijalta. Se on ihan ok, mutta osoittaa vain, että sinulla on pitkä matka kirjailijaksi. Kirjoittaja sinä olet heti kun alat niitä tarinoita kirjoittamaan. Ehkä kannattaa pyytää joku lukemaan tekstejäsi, saisit vähän palautetta. Sekin on hirveää, jos kirjoitat sen kirjan, ja joku sitten sanoo, että ihan kauheaa roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.

Itse asiassa jälkimmäiset voivat sitten tehdä sellaista kirjallisuutta jota lukevat kaikki, eivät vain himoharrastajat.

Päteekö tämä muillekin elämänalueille?

Tekevätkö parasta mainstream-musiikkia ne, jotka eivät ole koskaan kuunnelleet musiikkia? Uivatko kovimmin ne, jotka eivät ole katsoneet mallia keneltäkään krooliin tai perhoseen? Korjaako moottorin sulavimmin sellainen tyyppi joka ensi kerran katsoo konepellin alle?

Parasta mainstream musiikkia tekee sellainen joka ei osaa nuotteja eikä soittaa mitään eli kyllä. Osaa laulaa ja hyräillä biisit.

Maksullisia kirjoituskursseja löytyy netistä paljon. Ehkä kannattaa silti tässä vaiheessa kysyä itseltään: miksi kirjoitan?

Itse haaveilin kirjan kirjoittamisesta yli kymmenen vuotta. Ajattelin jatkuvasti, miten väärin oli, että muut julkaisivat kirjoja, mutta minä en. Tarinakin oli jo päässäni valmiina! Ainakin ajattelin, että se oli.

Mitä enemmän aloin lukea kotimaisia uutuuskirjoja, sitä mahdollisemmalta alkoi tuntua ajatus siitä, että kirjoittaisin paremman. Aloitinkin sen kirjoittamisen monta kertaa, ja lopetin yhtä monta. 

Koska halusin kertoa tarinani olinpa matkalla Suomen suurimmaksi kirjailijaksi tai en, ajauduin työhön, jossa sain kirjoittaa. Tulin paremmaksi kirjoittajaksi. Senkin jälkeen kului monta vuotta ja kertyi monta kymmentä ja sataa kirjoitettua sivua ennen kuin oikeasti pääsin julkaisemaan kirjani.

Nyt olen kirjailija. Jollekin toiselle tie unelma-ammattiin voi olla helpompi ja nopeampi – useammalle ei.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.

Itse asiassa jälkimmäiset voivat sitten tehdä sellaista kirjallisuutta jota lukevat kaikki, eivät vain himoharrastajat.

Päteekö tämä muillekin elämänalueille?

Tekevätkö parasta mainstream-musiikkia ne, jotka eivät ole koskaan kuunnelleet musiikkia? Uivatko kovimmin ne, jotka eivät ole katsoneet mallia keneltäkään krooliin tai perhoseen? Korjaako moottorin sulavimmin sellainen tyyppi joka ensi kerran katsoo konepellin alle?

Parasta mainstream musiikkia tekee sellainen joka ei osaa nuotteja eikä soittaa mitään eli kyllä. Osaa laulaa ja hyräillä biisit.

Jos joku ei osaa mitään muuta kuin hyräillä biisit, häntä ei oikein millään muotoa voi pitää musiikin tekijänä. Joku toinen joutuu tekemään kaikki rytmilliset ja harmoniset päätökset ja saa nimensä säveltäjäkrediitteihin.

Kirjallisuuden puolella vastaava analogia olisi, että joku kertoo tarinoita leirinuotiolla ja joku toinen kirjaa ne ylös ja laatii kehyskertomuksen. Tällä tavalla on toki syntynyt hyviäkin kirjoja, mutta kirjoitustaidottomuus itsessään ei tee kenestäkään kirjailijoiden aatelia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.

Itse asiassa jälkimmäiset voivat sitten tehdä sellaista kirjallisuutta jota lukevat kaikki, eivät vain himoharrastajat.

Päteekö tämä muillekin elämänalueille?

Tekevätkö parasta mainstream-musiikkia ne, jotka eivät ole koskaan kuunnelleet musiikkia? Uivatko kovimmin ne, jotka eivät ole katsoneet mallia keneltäkään krooliin tai perhoseen? Korjaako moottorin sulavimmin sellainen tyyppi joka ensi kerran katsoo konepellin alle?

Parasta mainstream musiikkia tekee sellainen joka ei osaa nuotteja eikä soittaa mitään eli kyllä. Osaa laulaa ja hyräillä biisit.

Jos joku ei osaa mitään muuta kuin hyräillä biisit, häntä ei oikein millään muotoa voi pitää musiikin tekijänä. Joku toinen joutuu tekemään kaikki rytmilliset ja harmoniset päätökset ja saa nimensä säveltäjäkrediitteihin.

Kirjallisuuden puolella vastaava analogia olisi, että joku kertoo tarinoita leirinuotiolla ja joku toinen kirjaa ne ylös ja laatii kehyskertomuksen. Tällä tavalla on toki syntynyt hyviäkin kirjoja, mutta kirjoitustaidottomuus itsessään ei tee kenestäkään kirjailijoiden aatelia.

Niitä biisejä ei olisi olemassakaan ilman sitä ensimmäistä. Sen toisen osan voi tehdä ihan kuka tahansa. Se säveltäjä muuten lopetti ja siihen loppui popin aikakausi. Ei olisi halunnut edes aloittaa, mutta pakotettiin uhkailemalla. Säälittävää ja tyhmää sakkia.

Lahjakkaat ihmiset tekee ja lahjattomat kopioi. Sitä se on. Ottaisi minuakin päähän, jos olisin tyhmä.

Kannattaa ap:n olla hereillä. Jos juoni tai kokonainen kirja vuotaa, joku toinen kerää siitä kunnian ja rahat. Joku tyhmä ja katkera.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan kirjoittaminen on äärimmäisen haastava laji. Suorastaan musertavan haastava laji. Siksi aion yrittää onnistua siinä. Työväenopiston kirjoittajakurssit kannattaa tarkastaa ja saada vertaistukea muilta, musertaa ja musertua. Ja jatkaa kirjoittamista. Lopussa kaikki voi olla yhtä tyhjän kanssa mutta olet ainakin kamppaillut hienossa lajissa ja voit kuolla onnellisena.

Jokainen meistä on käynyt kirjan kirjoittamisen 12 vuotisen kurssin (jos siis lukio käytynä). Itse kijoitin pelkästään bilsan yhteen kysymykseen kirjoituksissa 9 sivua tekstiä. Tuli täydet pisteet, kun kukaan ei varmaan sitä jaksanut lukea.

Kirjailijan erottaa siitä, että kirjailija kirjoittaa kirjansa valmiiksi ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan eikä vaan puhu kirjan kirjoittamisesta. Kun kirja on valmis, kirjailija kuuntelee kärsivällisesti hymyillen kun kaikki he, jotka eivät ole yhtään kirjaa kirjoittaneet, puhuvat kirjojen kirjoittamisesta: "minullakin olisi yksi kirjaidea" ja "kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan" tai "nykyisin kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan" "kyllä minäkin voisin kirjoittaa kirjan, mutten viitsi/ehdi/jotakin" "nykyisin julkaistaan ihan kaikkea sontaa" "kaikki on jo sanottu/ei ole enää uusia tarinoita."

Kyllä kirjoittavat ihmiset puhuvat kirjoittamisesta nykyään. Mutta Suomessa se lienee eri asia koska Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.

Kyllä isoilta kustantamoilta yleensä tulee enemmän kuin 1-2 esikoisteosta vuodessa. Toki osa tulee sieltä julkkiskaistan kautta, mutta kyllä silti voidaan puhua kahden tai ainakin yhden käden sormilla laskettavasta määrästä.

Jos katsotaan vaikka tämän syksyn isojen kustantamoiden esikoiskirjailijoita, niin kyllä lähes kaikilla on kirjoittajaopintoja korkeakoulutasolla, tai sitten kirjoittamiseen liittyvä ammatti. Taso on nykyään huiman korkea. Mutta, kuten yllä oleva kirjoittaja totesi, silti tärkein opettaja on kirjallisuus itse. Jos ei ole lukenut paljon, on erittäin vaikeaa kirjoittaa omaäänisesti.

Esikoisteoksella tarkoitetaan proosaa tai runoutta, ei julkkisten kirjoja tai tietokirjoja. Esikoiskirjailijan (proosa) lanseeraus vaatii paljon markkinointia, jotta tekijästä voisi tulla jotain, sen vuoksi  isot kustantajat investoivat vain yhteen tai kahteen vuodessa, joista toinen on runoilija. Pienet kustantamot julkaisevat enemmän esikoisia, jos on varaa, heillä markkinointi on enemmän kirjailijan itsensä harteilla.

T. Kustannustoimittaja

”Tänä vuonna esikoisromaaneissa on niin autofiktiota, historiallisia romaaneja, lukuromaaneja, psykologinen trilleri kuin kirjallinen mysteerikin... Yhteen romaaniin mahtuu kokonainen maailma, kolmeentoista jo universumi.”

- WSOY:n tämän syksyn katalogin esipuheesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kirjoittavat ihmiset puhuvat kirjoittamisesta nykyään. Mutta Suomessa se lienee eri asia koska Suomi.

Kirjoittavat ihmiset eivät ole niitä, jotka kertovat toisille kirjoittaville ihmisille, että kirjan kirjoittaminen on helppoa, kuka vaan voi kirjoittaa kirjan ja kyllä minäkin voisin kirjoittaa kirjan, mutten viitsi, kun joku kuitenkin varastaa minun ideani. Kirjoittamisesta puhuminen on jotakin ihan muuta. Mutta se on totta, että Suomessa on kulttuuri, jossa palkkatyö on ainoa oikea työ ja kaikenmoista yksityisyritteliäisyyttä vähätellään ja lannistetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.

1-2 julkaistaan? Kyllä suuret kustantamot julkaisevat kymmeniä, jos ei satoja kirjoja vuosittain. 

Vaikka et sopimusta koskaan saisikaan niin voihan sen vaikka jättää jälkipolville😅 Kyllä tuo on sellainen minkä voi tehdä omaksi ilokseenkin.

Juu, ei kukaan oikeasti kirjoittava sano, että kirjoittaminen on helppoa. Jos haluaa kirjoittaa kirjan, on hyväksyttävä, että se on iso,, pitkäjänteinen prosessi. Siihen kannattaa ryhtyä niin, että selvittää, miten se kannattaa tehdä, jos oikeasti on tavoitteellinen eli tahtoo saada kirjan valmiiksi ja vielä julki. Se onnistuu pienin askelin, vaikka olisi elämässä kiirettäkin, jos oikeasti haluaa.

Joskus tulee sellainen fiilis, että ihmiset toivoisivat vain, että joku sanoisi, että kyllä se, mitä haluat, onnistuu tosi helposti, ilman vaivaa. Sitten kun ymmärtää, ettei niin ole, siirtyykin siihen tekemisvaiheeseen ja huomaa, että kirjoittaminen on hienoa, vaikka usein tuskaistakin. Suosittelisin tosiaan hieman lukemista tarinan rakenteista ja henkilöhahmojen luomisesta ja julkaisuprosesseista (esim. omakustantaminen), jos oikeasti haluaa saada tekstin aikaan eikä tehdä kaikkia aloittelijan virheitä, joiden korjaamiseen menee tolkuttomasti aikaa. Kirjoittamiskurssit ovat hyviä myös, mutta nopeimmin saa kokonaisuudesta kuvan jonkin perusoppaan avulla.

Joidenkin viesteistä paistaa läpi vähän ikävä asenne mua kohtaan ja tehdään kummallisia oletuksia. En ole missään kirjoittanut, että kuvittelen kirjan kirjoittamisen olevan helppo prosessi. Tiedän, että se vaatii aikaa eikä kirja ole valmis yhdellä kirjoittamisella vaan se pitää käydä läpi uudestaan useitakin kertoja. Osaan kyllä kirjoittaa ja olen aina saanut hyviä arvosanoja ainekirjoituksessa kun sai kirjoittaa fiktiota. Mähän en kertonut mitään siitä kuinka paljon olen kirjoittanut vaan jotkut nyt teki oletuksia. Osaan kyllä olla realistinen tämän asian kanssa enkä kuvittele kirjan kirjoittamisen olevan mitään elokuvan unelmaa.

Joku tuolla kirjoittikin, että mulla vaikuttaa olevan vaikeuksia aloittamisen kanssa. Kyllä, tästä se on pitkälti kyse. En tiedä miten aloittaisin tarinan.

Kirjoittamisen lahja, into ja inspiraatio ovat suunnattoman hienoja asioita ja jos sinulla on tarina mielessäsi, kirjoita se. Kustantamista ei kannata miettiä vielä, sillä realismi tappaa luovuuden. Tosiasiahan on se, että vain yksittäiset, aniharvat kirjoittajat päätyvät (isojen tai pienien) kustantamojen  listalle.

Asioita, jotka esimerkiksi vaikuttavat sisällöltään mainion kirjan päätymiseen kustannettavaksi:

- Nimi. Se suuri tekijä; tietyt kirjailijat ja julkisuuden henkilöt saavat kirjansa helpommin läpi, esikoisjulkaisua hakeva päätyy todennäköisemmin hylkyyn. Suurilla kustantamoilla noin 0,1-0,5 % vastaanotetuista kirjaehdokkaista päätyy painoon.

- Genre. Suomessa parhaiten menestyvät rikoskirjallisuus, ruoanlaittokirjat, muistelmat, romantiikka ja klassikot. Sen sijaan valitettavasti esimerkiksi fantasiakirjallisuus, jonka ensiluokkaisia kirjoittajia ja laadukkaita teoksia Suomesta löytyisi kustannettavaksi ja jopa ulkomaille käännettäväksi runsaasti, ei myy.

- Teksin laatu. Vaikka tekstiä tullaan kustantajan puolelta editoimaan todennäköisesti hyvinkin rankalla kädellä ja oikeinkirjoitus tietysti tarkistetaan, tulee tekstin olla silti johdonmukainen ja hyvin rakennettu. Huonolla suomen (tai vaikka englannin tai ruotsin ym.) kielellä kirjoitettu teksti päätyy helposti hylkyyn, ellei tarina ole aivan harvinaisen erityislaatuinen. Kustantaja ei halua liiaksi lisätyötä.

- Tuuri. Monesti erinomainenkin teksti hylätään, koska kustantamo tai kustantamon lukija ei koe sitä kustantamisen arvoisena syystä tai toisesta. Lukuisat menestyskirjailijat ovat lähettäneet esikoistyönsä moniin eri kustantamoihin, saaden niistä vain hylkyjä.

Näiden lisäksi toki on paljon muuta, missä prosessi voi mennä ja todennäköisesti myös menee pieleen ja on syynä sille, että kirjaa ei haluta julkaista. Määrätietoisesti kirjoittaminen ja lukeminen on kuitenkin avainasemassa sille, että kirja tulee kirjoitetuksi. Kirjoita, lue, kirjoita, lue. Älä siksi, että saisit tekstin valmiiksi, vaan siksi, että kirjoitat tarinan. Voi olla, että teet kuten minä tein, eli hävität koko 400-sivuisen tekstin ja aloitat vuoden päästä saman prosessin kokonaan uudelleen ja työstät projektia vielä 13 vuoden kuluttua. Tai sitten olet täysin tyytyväinen tekstiisi heti.

Kunhan kirjoitat.

Kirjailijaksi kirjoitti:

Joidenkin viesteistä paistaa läpi vähän ikävä asenne mua kohtaan ja tehdään kummallisia oletuksia. En ole missään kirjoittanut, että kuvittelen kirjan kirjoittamisen olevan helppo prosessi. Tiedän, että se vaatii aikaa eikä kirja ole valmis yhdellä kirjoittamisella vaan se pitää käydä läpi uudestaan useitakin kertoja. Osaan kyllä kirjoittaa ja olen aina saanut hyviä arvosanoja ainekirjoituksessa kun sai kirjoittaa fiktiota. Mähän en kertonut mitään siitä kuinka paljon olen kirjoittanut vaan jotkut nyt teki oletuksia. Osaan kyllä olla realistinen tämän asian kanssa enkä kuvittele kirjan kirjoittamisen olevan mitään elokuvan unelmaa.

Joku tuolla kirjoittikin, että mulla vaikuttaa olevan vaikeuksia aloittamisen kanssa. Kyllä, tästä se on pitkälti kyse. En tiedä miten aloittaisin tarinan.

Olen pahoillani, että sinulle on syntynyt mielikuva, että tässä dissataan sinua! Ei ollut tarkoitus, eikä kommenteistasi ole ainakaan minulle tullut oletusta, että sinä kuvittelisit kirjan kirjoittamisen olevan helppoa. Tarkoitukseni oli pikemminkin varoittaa, että tällaista vähättelyäkin tulet ehkä kohtaamaan, kuten muutamassa kommentissa tässäkin ketjussa, mutta että älä välitä, kaikki itsekin kirjoittavat tietävät, että kirjan kirjoittamisesta puhuminen (tyyliin kyllä minäkin voisin mutta...) on helppoa, kirjoittaminen ei. Ja kaikista vaikeinta on aloittaminen. Siitä kynnyksestä ei kannata tehdä itselleen liian kunnianhimoista peikkoa, vaan mennä kliseellä siitä mistä aita on matalin. Kaikkea muuta voi tekstissä muokata ja työstää paitsi tyhjää sivua.

Kirjailijaksi kirjoitti:

Joidenkin viesteistä paistaa läpi vähän ikävä asenne mua kohtaan ja tehdään kummallisia oletuksia. En ole missään kirjoittanut, että kuvittelen kirjan kirjoittamisen olevan helppo prosessi. Tiedän, että se vaatii aikaa eikä kirja ole valmis yhdellä kirjoittamisella vaan se pitää käydä läpi uudestaan useitakin kertoja. Osaan kyllä kirjoittaa ja olen aina saanut hyviä arvosanoja ainekirjoituksessa kun sai kirjoittaa fiktiota. Mähän en kertonut mitään siitä kuinka paljon olen kirjoittanut vaan jotkut nyt teki oletuksia. Osaan kyllä olla realistinen tämän asian kanssa enkä kuvittele kirjan kirjoittamisen olevan mitään elokuvan unelmaa.

Joku tuolla kirjoittikin, että mulla vaikuttaa olevan vaikeuksia aloittamisen kanssa. Kyllä, tästä se on pitkälti kyse. En tiedä miten aloittaisin tarinan.

Rauhoita ympäristösi, istu alas, avaa koneesi ja tekstinkäsittelyohjelmasi ja ala kirjoittaa. On samantekevää, mitä tai miten lähdet tekstiäsi kirjoittamaan. Inspiraatio on tarinasi siemen, halu kertoa tarina on sen juuret, teksti on tarinasi runko, mielikuvitus sen vesi, taustatiedot sen lannoite ja kirjoittaminen sen aurinko.

Kun olet saanut tekstiä tuotetuksi, olet jo aloittanut kirjasi kirjoittamisen! Teksti voi olla todella kömpelöä, epäselvää tai hölmöä, mutta siitä lähdet veistämään ja kehittämään sitä eteenpäin. Oman tarinani alku on muuttunut aivan tyystin alkuperäiseen versioon verrattuna, niissä ei ole juuri mitään samaa. Se vain muokkaantuu hiljalleen.