Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan mahdoton haave kun haluaisin kirjoittaa kirjan? Siis ihan julkaisukelpoisen?
Kirjan kirjoittaminen on ollut mun haave jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi laittaa mitään paperille. Tarina on mielessä ja olen hahmoja ja juonta kehitellyt, mutta pitäisi saada oikeasti ns. lihaa luiden ympärille eli kunnon tarina kasaan. Tiedän, että se eka versio ei ole lopullinen vaan pitää käydä kirja uudestaan läpi.
Sitten mietin sitäkin, että jos nyt saisin kirjan käsikirjoituksen kasaan, niin miten osaan valita mihin kustantamoon sen lähetän vai lähetänkö moneen yhtä aikaa? Omakustanteeseen ei ole varaa.
Viisastelijat voi pitää sormensa kurissa ja jättää viestinsä kirjoittamatta. Ihan konkreettisia vinkkejä tietävät voi antaa mulle neuvoja. :)
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijan erottaa siitä, että kirjailija kirjoittaa kirjansa valmiiksi ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan eikä vaan puhu kirjan kirjoittamisesta. Kun kirja on valmis, kirjailija kuuntelee kärsivällisesti hymyillen kun kaikki he, jotka eivät ole yhtään kirjaa kirjoittaneet, puhuvat kirjojen kirjoittamisesta: "minullakin olisi yksi kirjaidea" ja "kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan" tai "nykyisin kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan" "kyllä minäkin voisin kirjoittaa kirjan, mutten viitsi/ehdi/jotakin" "nykyisin julkaistaan ihan kaikkea sontaa" "kaikki on jo sanottu/ei ole enää uusia tarinoita."
Paras kommentti: Nykyisin kuka tahansa voi netistä kopioida itselleen kirjan ja laittaa nimensä vaan kanteen.
Ja kunniamaininta kaikille heille, jotka avuliaasti tarjoavat omia tarinaideoitaan kirjailijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teet ensin suunnitelman tarinan kokonaisrakenteesta ja juonesta, voit kokeilla vaikka erilaisia aloituksia tai aloittaa kirjoittamisen kohtauksesta, joka tuntuu helpoimmalta kirjoittaa.
Itse olen tähän ketjuun oikeasti yrittänyt antaa ap:n aloituksessa toivomia konkreettisia vinkkejä. Jos tavoite on tosissaan julkaista, voi alusta asti pyrkiä siihen, mutta silloin on hyvä tietää, mitä tekee. On kuitenkin tasapainoteltava sen kanssa, että kirjoittaa myös sitä, mikä on se oma juttu.
Koska kerroit, ettet ole oikein saanut mitään paperille, se kuulostaa siltä, ettet ole ihan kauheasti oikeasti kirjoittanut. Aloittaminen on ihan joka päivä vaikeaa. Ainut, mikä sitä helpottaa, on että kirjoittaa. Kirjoita tarinan juoni kohtauksittain ylös. Sitten vain istut alas ja aloitat esim. kohtauksesta 1 ja kirjoitat. Voit kirjoittaa kuinka huonosti tahansa, kunhan kirjoitat. Tämän antaisin neuvoksi, jos aloittaminen on vaikeaa. Seuraavana päivänä jatkat siitä, mihin jäit. Taas on vaikeaa, mutta kun toistat tämän riittävän monta kertaa, se on jonain päivänä jo vähemmän vaikeaa. Tekeminen on vain ainut tapa saada aikaan. En usko, että kukaan tässä haluaa dissata, mutta on vaikea antaa muunkaanlaista neuvoa.
Ja tosiaan, itseäni innostaa myös kirjoittamaan se, että luen tarinan, henkilöiden ja muun rakentamisesta teoreettisesti. Uskon, että sieltä on tarttunut myös paljon vinkkejä siihen, että tekstini ovat kehittyneet.
Minua kiinnostaisi myös, onko ap saanut täältä mielestään yhtään hyvää vinkkiä. Itse olen niitä koettanut tässä ja parissa aiemmassa viestissä antaa.
Kaari Utrion elämäkerrassa avataan aika hyvin sitä valtavaa työmäärää, joka menee ihan taustatietojen hankkimiseen ja suunnitteluun. Vaikka historiallinen romaani onkin tässä suhteessa vaativampi kuin perus rakkauskertomus, melkein kaikki kirjailijat joutuvat tekemään paljon myös taustatyötä ja suunnittelevat henkilöt, juonen ja luvut etukäteen. Siksi kannattaa kirjoittaa sellaisista aiheista mitkä tuntee hyvin, prosessi muuttuu paljon helpommaksi.
Valitsen työkseni kirjastoon hankittavia kirjoja. Surettaa, kuinka paljon markkinoilla on huonosti tehtyjä omakustanteita. Jo kirjan kansi on niin kökkö, että jää valitsematta.
Kustantamoissa kirjan viimeistelyyn osallistuu kustannustoimittaja, jonka avulla tekstiä saatetaan muokata paljonkin. Isoillakin kirjailijanimillä kustannustoimittaja tekee paljon töitä. Ja lopuksi asiansa osaava graafikko ja taittaja tekevät kirjaan upean ulkoasun. Näiden toimien jälkeen kirjalla on mahdollisuus löytää yleisönsä. Moni jää silti liian vähälle huomiolle.
Suosittelen ap:tä hakeutumaan kirjoittajayhdistykseen, kirjoituskursseille jne. Niissä saa arvokkaita vinkkejä ja palautetta muilta. Onnea matkaan!
Kirjoita vaan. Minun äitini on saanut runoteoksen julkaistavaksi, kun olin vielä lapsi. Se jäi hänen ainoaksi teokseksi, mutta siinä täyttyi yksi suuri haave. Hän oli aloittanut suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot yliopistossa, mutta ne keskeytyivät, kun isosiskoni syntyi ja äitini oli pakko mennä töihin. Olen joskus miettinyt, pitäisikö minun koostaa uusi kirja äitini vanhoista runoista, sillä sain perinnöksi monta ruutuvihkoa täynnä runoja ja ajatelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet ap?
Minä olen 44 ja kirjoittanut viikottain ihan halusta ja intohimosta kirjaimiin.
Elämänkokemusta jo sen verran yhdistettynä luovuuteeni on tuottanut hyvää tekstiä.
Minulla on ainekset valmiina. Pitää vielä yhdistellä, koota, kaivella.
Minä en koskaan ole ottanut enkä ota minkäänlaisia kirjoittamiskursseja.
Olen omaehtoinen! Erittäin itsenäinen ja syntymälahjani on osata kirjoittaa.
En ole kunnianhimoinen ja kasvatin lapseni ensin aikuisiksi.
Nyt on aikaa. Muistakaa, että moni tunnettu kirjailija on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa vasta neljänkympin jälkeen. Moni myöhemminkin.
Ei kaksikymppisellä ole viisikymppisen kokemusta.
En ole pyrkyri enkä tunkija, mutta aikansa tulee minullekin. Ihan itsestään.
Ja haluan nimenomaan olla kouluttamaton ”pystymetsän” kirjoittaja! :)
En halua lannistaa ketään, joka haluaa kirjoittaa! Mutta se kun kysyy, onko mahdollista kirjoittaa julkaisukelpoinen kirja... Kysymys itsessään kertoo siitä, että kysyjällä on paljon opittavaa. Ei se haittaa. Kaikki olemme olleet juuri tuon kysymyksen äärellä: mitä se vaatii, jotta saa kirjansa julkaistua? Vastaus on pitkä, sillä vaaditaan paljon. 😀 Lainaa ap kirjastosta muutama opus kirjoittamisesta, niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Mistäs sen tietää, mikä tarina kertoja ap on. Hyviä tarinoita halutaan aina lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten koota itsensä kirjoittamiskurssin murskapalautteen jälkeen ja aloittaa uudestaan alusta?
Vierailija kirjoitti:
Miten koota itsensä kirjoittamiskurssin murskapalautteen jälkeen ja aloittaa uudestaan alusta?
Murskapalautteet ja kustantamojen hylsyt kuuluvat kirjoittajan elämään. Vanha kässäri sivuun ja uutta tarinaa ruudulle. Palautteesta, musertavastikin, voi olla kiitollinen. Palaute on harvinaista herkkua! Hiljaisuus, ettei saa palautta ollenkaan, on paljon pahempaa. Kannattaa antaa muutaman viikon kulua ja palata sitten siihen palautteeseen avoimin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten koota itsensä kirjoittamiskurssin murskapalautteen jälkeen ja aloittaa uudestaan alusta?
Muistuttamalla itseään, että ei ole yhtään huonompi kuin ennenkään, ainoastaan hieman tietoisempi.
Olen kirjoittanut menestyneitä tietokirjoja, mutta kyllä kaunokirjan saaminen julkaistavaksi on tosi kova juttu! Vaikea onnistua, mutta tietenkin aina joku onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi! Ap:n kysymykseen vastaus on kyllä, jos huomioidaan omakustanteetkin. Vaikka ei huomioitaisi, sanoisin että kyllä perinteistäkin tietä on mahdollista julkaista, jos on vain riittävästi sisua eikä tähtää ainoastaan isoihin kustantamoihin.
Täällä yleisin neuvo on ollut että kirjoita vain. Se toki on totta mutta eiköhän ap sen jo tiedä? Itse haaveilin myös vuosien ajan kirjoittamisesta, mutten oikein tehnyt asialle mitään, lukuunottamatta paria teininä vihkoon kirjoitettua alkua, jotka tyssäsivät nopeasti. Sain potkun kirjoittamiselle käytyäni pari vuotta viikoittain kansalaisopiston kirjoituskurssilla ja kirjoituspiirissä, ehkä syy tähän oli se että tuli säännöllisesti mietittyä ja puhuttua kirjoittamisesta. Minulla ei ollut mitään tiettyä tarinaa mitä olisin vuosien ajan pyöritellyt, mutta sain usein ideoita joita laitoin ylös. Sitten päätin kirjoittaa yhdestä niistä. Joululomalla luin muutaman historiankirjan ja Suomen mytologiaa taustatyönä ja suunnittelin rakennetta ja hahmoja. Tuohon vaiheeseen olisi ollut helppo jumahtaa niinkuin ehkä sinullakin on käynyt? Kun vapaapäivät lähenivät loppuaan tajusin että nyt on ihan pakko alottaa. Se oli kauhean pelottavaa. Mutta kun aloitin, sanat aivan tulvivat mielestäni ja kirjoitin koko tarinan muutamassa viikossa, pienissä pätkissä tauoilla ja aamuyölläkin heräsin kirjoittamaan. Siitä on jo useampi vuosi, olen editoinut tarinaa useita kertoja ja kirjoittanut sen jälkeen 1-2 tarinaa vuodessa lisää. Yhtäkään en koe vielä julkaisukelpoiseksi, mutta tänä syksynä lähtee yksi pesästä, saa nähdä miten käy.
Vaikeinta on siis aloittaminen, kirjoititpa niin että suunnittelet etukäteen tai "pantsaatko" eli lähdet vain kirjoittamaan ja katsot mihin tarina vie. Itse kirjoitan kronologisesti alusta loppuun mutta voi aloittaa muualtakin. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin kirjoittajiakin. Omiin kokemuksiini pohjaten suosittelisin, että käytä max yksi päivä että keksit aloituslauseen tarinallesi. Jos päivän lopussa et ole keksinyt mitään hienoa, se on ok, valitse huonompi ja kirjoita se ylös tiedostoon. Koeta kirjoittaa sen jälkeen vielä vaikka kaksi lausetta lisää, ehkä yksi kappale edes. Aseta vaikka tavoitteeksi että kirjoitat joka päivä 50 sanaa, jos ei muuten niin vaikka sängyssä maaten. Veikkaisinpa että aika pian lähtee rullaamaan ja sanoja tulee enemmänkin, mutta kiireisinä tai huonoina päivinäkin yritä kirjoittaa edes tuo 50 tai 10 tai edes yksi lause. Näin tarina pysyisi koko ajan mielessäsi ja etenisi, jos ei muuten niin hyvin hitaasti sitten. Älä huoli että tarvitsisi olla täydellistä, muokkaat kuitenkin sitten lopuksi. Itse en muokkaile kirjoittaessa, varsinkaan isoja juttuja, jotkut muokkaavat aina edellisen päivän tekstin ensin. Sen lukeminen voi kyllä auttaa pääsemään taas kirjoitustunnelmaan.
Jatkuu...
Jatkoa...
Muita vinkkejä, joita kannattaa kokeilla ja valita ne, mitkä toimii itselle: authortube eli kirjoittamisvideot. Itse saan näistä enemmän irti kuin kirjoituskursseista ja ovat ilmaisia. Eri genreille löytyy videoita (mitä genreä muuten sinun tarinasi on?). Itse seuraan mm Abbie Emmons, Alexa Donne, Jenna Moreci, Diane Callahan, Brandon Sandersonin luennot ja suomalaista For YA.
Podcastit, esim Kirjoittamisesta (ilmaiseksi esim spotify), Writing excuses (oma sivusto).
Kansalaisopistojen kirjoituskurssit, näitäkin on etänä ja halvempia.
Facebookin Kirjoittajanloput -ryhmä ja vanhat keskustelut.
Nanowrimo on taas kohta marraskuussa. Tapahtuma jakaa mielipiteitä, omasta mielestä kiva kunhan ottaa sen sillä tavalla mikä itseä hyödyttää, minulle toimii että on deadline ja kiva päivitellä sanamääriä ylös. Pakko ei ole kirjoittaa 50 000.
Kaikista isoin hyöty on kun löytää kavereita jotka kirjoittaa myös, heidän kanssa aiheesta keskusteleminen, tarinan ongelmakohtien ratkominen, ja aikanaan myös vertaispalaute.
Vielä suosittelisin, että älä kiinny yhteen tarinaan. Harvalla varmaan se ensimmäinen tarina on vielä kauhean laadukas kun silloin vasta opetellaan. Itse olin tosi ylpeä omastani ja olen kyllä edelleenkään, vaikka näen nyt siinä paljon puutteita. Voi toki olla että jonain päivänä editoin sitä taas rankalla kädellä, nyt kun olen kirjoittanut paljon enemmän niin tekstini on paljon laadukkaampaa ja olen oppinut myös editointia. Suosittelen siis pitämään mielen avoinna, laittamaan ylös ideanpalasia mitä pulpahtelee sinne tai uniin tai mihin vain. Lukeminen inspiroi minua ja mielestäni syöttää mieleeni "raaka-aineita" jotka muhivat siellä ja pulpahtelevat sitten omina ideoina ulos kypsyttyään. Oppii myös tekstin rakenteita ja toimivia juttuja.
Sitten kun ensimmäinen tarina on valmis, se kannattaa unohtaa joksikin aikaa, itsellä ekan version jälkeen vähintään 3 kk tauko, usein jopa 6 kk. Välissä vaan seuraavaa ideaa kehiin. Näin pystyy objektiivisemmin editoimaan sitten.
Kustantajatkin arvostavat jos vaikuttaa siltä, että kirjoittaja todennäköisesti pystyy kirjoittamaan muutakin eikä jää yhden tarinan kirjailijaksi.
Jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa...
Kannattaa myös kokeilla eri genrejäkin, jos ei muuten niin oppimismielessä, mutta joskus oma genre voi olla joku muu kuin ensin ajatteli tai niitä voi jopa olla useampi. Itse kirjoitan fantasiaa, niin kuin täällä sanottu, se ei myy, mutta en näe että voisin päätoimisesti mitään muuta kirjoittaa (olen kyllä rikostarinoita ja romantiikkaa kirjoittanut, ihan kiva mutta ei samanlaista intohimoa) ja loppujen lopuksi teen tätä täysin kirjoittamisen ilosta ja siksi etten osaa olla kirjoittamatta enää.
Kustantamoista on minusta ok haaveilla ja vaikka Hollywood-leffadiileistäkin, unelmat on unelmia eikä unelmointi tee ihmisestä hölmöä, päinvastoin. Ei se tarkoita etteikö tietäisi, että ne ovat vain unelmia. Ne voivat kuitenkin motivoida ja inspiroida ja sulostuttaa päivää. Joskus ne myös toteutuvat. Silloin unelmoinnista on haittaa jos unelmointi estää niiden tavoittelua, eli kaikki aika menee siihen tai jos se ajan saatossa muuttuu myrkylliseksi, eli katumukseksi siitä kun ei tavoitellut unelmiaan. Kirjoittamisessa se on hyvä että tämän voi aloittaa vaikka eläkkeellä vasta, toki suosittelen heti aloittamaan, sitä enempi aikaa on sitten kehittyäkin. Mutta mielestäni unelmointi on erittäin tarpeellista kirjoittaessa, samoin se että näkee oman tekstinsä ruusunpunaisten lasien läpi, kirjoittaminen on (joskus, ei koko ajan) niin rankkaa työtä että pakosti tarvitsee sitä.
Yhden tarinan olen kyllä lähettänyt kustantamoihin, viime kesänä, vaikka nyt vähän kaduttaa, olisi pitänyt vielä jättää se silloin esim puoleksi vuodeksi hautumaan ja pyytää vieläkin lisää kommentteja, sillä nyt olen niitä saanut ja näen myös isoja muutoksia mitä kannattaisi tehdä. Toisaalta taas en kadu, oli opettavaista kirjoittaa saatekirjeitä ja tutkia kustantamojen nettisivuja (googlen kautta muuten löytyy blogipostauksia joissa listattu kustantamoja, Kirjailijanlopuissa taitaa olla myös lista ja useita keskusteluja). Parista paikasta en ole vieläkään saanut vastausta, useimmista tuli normihylsy, yhdestä kannustava palaute (tätä vaalin sydämessäni). Laitoin vain isoihin ja keskisuuriin, ja vain niihin joille ko genre sopi. Jotkut neuvovat laittamaan kaikkiin mahdollisiin, mikä on täysin ok, enkä ole vieläkään sulkenut pienkustantamoja täysin pois, mutta toisaalta haluaisin että olisi edes keskisuuri, tähän useampi syy, joista yksi toki unelmointi, mutta en nyt lähde avaamaan kun enköhän muutenkin saa jonkun äkäisen kommentin tästä. :D
En ole ikinä kommentoinut tänne foorumille tai oikestaan mihinkään muuhunkaan (paitsi teininä demiin xD), tämä oli varmaan aivan liian pitkö vastaus. En tiedä pystyykö täällä laittelemaan yksityisviestejä, koska jos haluat niin voisin kyllä jakaa nanowrimotunnukseni, osallistun serkkuni kanssa tänä vuonna. Mukaan vaan! Ehkä se voisi olla aloituspotku tai "tekosyy" sinullekin alkaa kirjoittaa tarinaa? En nyt vain tiedä miten tuon jakaisi kun en ehkä viitsisi tähänkään laittaa...
Tl;dr: Unelmointi kannattaa aina!
P.s on tosiaan liian pitkä niin jaan pätkiin. :D
Oi, voisin vielä lisätä vinkin: Pinterest. Sieltä löytyy todella paljon artikkeleita kirjoittamisesta, itse olen koonnut taulun, johon olen luonut kansioita eri asioille, mm rakenne, juoni, hahmot, inspiraatio, maailmanrakennus, ensimmäinen luku, lopetus, fantasia, romantiikka, rikos yms. Jotkut käyttävät sitä myös etsiäkseen inspiroivia kuvia, hahmojen ulkonäköä pohtiessa, tai tehdäkseen inspiraatiotaulun tarinalleen. Itsekin olen esim fantasiaolennoille etsinyt inspiraatiota! Ja kun hieman etsii niin algoritmi alkaa syöttää myös uusia aiheeseen liittyviä ehdotuksia, vaihdoin jo vuosia sitten somen ja uutisten selaamisen siihen että selailen pinterestiä tai authortubea ja katson kirjoitusaiheisia juttuja. Näin pysyy koko ajan kirjoittaminen mielessä. Tiktokissakin on ymmärtääkseni paljon ainakin lukemisaiheista sisältöä, veikkaisin että myös kirjoittamisaiheista, itselle ei ole tuttu se kuitenkaan.
Vielä kerran up, en ole AP mutta olen saanut täältä hyviä vinkkejä.
Harkitsen Kirjoittajaklubia!
Kokemuksia Kirjoittajaklubista?
Oma esikoisteokseni on eräänlainen 2000-luvun "Alkemisti". Epätoivoisen päähenkilön viimeiseksi tarkoitettu matka elämänopetuksineen halki Suomen ja pian todennäköisesti hieman ulkomaillekin. Tarinan kulku on hieman auki. Ehkä 50 sivua kasassa mutta ei siitä tule Alkemistin tapaan kovin pitkää. Tosin kirja on nyt vähän jumissa mutta kun se on valmis se julkaistaan. Jos ei kustantajaa kiinnosta niin omakustanne ja jakelen sitä ihmisille joita kiinnostaa. Silloin projekti on loppu olen saanut kirjan valmiiksi ja olen kirjailija ikuisesti pääty kirja sit vain omaan kirjahyllyyn tai valkokankaalle.
Sitä tarinaa ei tarvitse aloittaa alusta, vaan voit aloittaa jostain kohtauksesta ja sitten alkaa rakentaakseen ympärillä. Jos haluat kirjoittaa kirjan niin aloita jostain.