Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan mahdoton haave kun haluaisin kirjoittaa kirjan? Siis ihan julkaisukelpoisen?
Kirjan kirjoittaminen on ollut mun haave jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi laittaa mitään paperille. Tarina on mielessä ja olen hahmoja ja juonta kehitellyt, mutta pitäisi saada oikeasti ns. lihaa luiden ympärille eli kunnon tarina kasaan. Tiedän, että se eka versio ei ole lopullinen vaan pitää käydä kirja uudestaan läpi.
Sitten mietin sitäkin, että jos nyt saisin kirjan käsikirjoituksen kasaan, niin miten osaan valita mihin kustantamoon sen lähetän vai lähetänkö moneen yhtä aikaa? Omakustanteeseen ei ole varaa.
Viisastelijat voi pitää sormensa kurissa ja jättää viestinsä kirjoittamatta. Ihan konkreettisia vinkkejä tietävät voi antaa mulle neuvoja. :)
Kommentit (304)
Se mitä edellä joku sanoi kirjan kannesta on kovin totta. Se on kuin täky mikä pitää olla kunnossa jotta koukkuun saisi uusia asiakkaita. Sen jälkeen kun pitää jonkun kirjoista ostaisi ne vaikka blankoilla kansilla. Mutta tavoite on saada ne tykkääjät ensin. Ja sitten uusia. Joten kansi on kyllä se täky millä saadaan ketään 1 klikkaamaan sitä tuotetta päästäksi lukemaan blurbbi ja sitten sen perusteella e-kirjan näyte kirjan alusta. Blurbbi on myös siis äärettömän tärkeä asia. Se ei ole helppo, se!
Niin on myös kategorisointi.
Editointi maksaa mutta se on todella tärkeä, hyvä editointi, sekä ammattimaisesti toimiva kansitaiteilija.
Nykyään me myymme Facebookissa, kirjailijasivuilla, profiileissa, kirjailijoiden omissa ryhmissä ja genreryhmissä joista osa on keskustelu- ja suositteluryhmiä, osa promosuuntautuneita.
Verkostoituneina, rapsuttaen toistemme selkää.
Ilmestyvät kirjat heti julkaisupäivänä Goodreadsiin genren listalle. Fanit äänestämään sinne kipin kapin listalla ylös ja ennen kaikkea oitis jokin 5 tähden arvostelu sinne ja Amazon piste comiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne omakustanteet ole niin kalliita. Oletkohan asiaan perehtynyt...
E-kirja on päivän sana. Kustannuksia 0 euroa.
Ei e-kirjakaan ihan ilmainen ole. E-kirjatkin myydään "kansikuvien" mielikuvilla. Toki on ilmaisohjelmia kansikuvien suunnitteluun ja ilmaisia kuvapankkeja tee se itse -kirjailijoille, mutta jos kirjailijalla ei ole graafisen alan ammattitaitoa ja kokemusta niin amatöörimäiseltähän ne "kannet" näyttävät. Tarina voi olla laadukas ja kieli korkeatasoista, mutta jos ulkoasu huutaa "amatööri" niin kuluttajan oletus on, että sisältö vastaa ulkokuorta eli tarinakin on amatöörimäinen ja kehno sepustus. Tietenkin, jos kirjailijan tavoite on vain saada kirja julkaistua eikä myynnillä ole väliä, myöskään markkinoinnilla ei ole mitään väliä. Mutta jos kirjailijalla on tavoitteena pitkä ja nousujohteinen ura ja kasvava 5 000 e-kirjan myynti vuodessa, niin it takes money to make money. Markkinointiin ja omaan brandiin kannattaa panostaa. Ammattitaitoinen markkinointi lisää myyntiä.
Näin äkkiä arvioituna menee sellaiset puoli vuotta innostunutta opiskelua ja typografioiden tutkiskelua, että pystyy tekemään kirjalle laadukkaan näköisen graafisen ilmeen. Jos on yhtään lahjoja.
Laadukkaan sisällön tekeminen kirjaan puolestaan vaatii sellaiset 10-20 vuotta lukemista, funtsimista, kirjoittamista ja uudelleen kirjoittamista. Jos on yhtään lahjoja.
Ja ennen kuin joku innostuu Amazon-kirjailijaksi, kerrotaan että indie-kirjailijoita Amazonissa on seitsennumeroinen määrä. Heistä jopa ”useat tuhannet” elättävät itsensä.
Eli kustannussopimuksen saaminen Suomessa on se helppo tie.
Ei, kotimainen ei oikeasti ole se helppo tie, mutta kukin valitsee kykyjensä ja mieltymystensä mukaan itse mitä uskaltaa koettaa ja tahtooko elättää itseään vaiko pääasiassa kustantajaa sekä päättääkö itse asioistaan vaiko antaa päätösvallan muille tullen vielä ties miten huijatuksi.
Kuten kukin päättää ihan itse senkin miten miten käyttäytyy netissä!
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. Kirjastosetä
Siinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1000 sanaa eli noin 4 sivua päivässä, tunti per sivu, viitenä päivänä viikossa on 200 sivuinen kässäri 2,5 kuukaudessa ja 400 sivuinen alle puolessa vuodessa. Toki sitä käsikirjoitusta voi kirjoittaa myös 10 vuotta, mutta jos ap:lla on jo tarinaa päässä, niin sitten pitää pistää peppu penkkiin ja sormet näppäimistölle, ryhtyä töihin ja kirjoittaa se ulos.
Ei se haittaa, vaikkei se ensimmäinen raakile ole heti valmis ja tarinassa on aukkoja. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että tarina pitää kirjoittaa alusta loppuun yhtä kyytiä. Jos tiedät lopun, niin kirjoita se. Jos sinulla on päässä hyviä kohtauksia tarinan varrelta, niin kirjoita ne. Sillä tavalla tarinat muokkautuvat. Kirjoittamalla ja kirjoittamalla. Aukkoja täydentämällä, hiomalla, syventämällä, karsimalla. Tekemällä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Mutta eiväthän kilpa- ja ammattiurheilijat synny kilpa- ja ammattiurheilijoina. Moniko ammattilaisjääkiekkoilija on aloittanut lajinsa opettelun ihan harrastepohjalta kotipihalla lämimällä ja moniko oli valmis liigapelaaja heti kun laittoi luistimet jalkaan? Kirjailijan työ on vielä siitä kiitollinen, ettei ole sidottu ikään eikä fyysiseen kuntoon. Kirjailijaksi ei tarvitse alkaa treenata jo nuorena, eikä varttunut kirjailijanalku ole koskaan liian vanha kirjailijaksi.
Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla ja kirjoittamalla ja kehittämällä kirjoitustaitojaan, ihan samalla lailla kuin tavoitteelliset urheilijat kehittävät lajiominaisuuksiaan tullakseen riittävän hyviksi pärjätäkseen, jolloin sponsoritkin kiinnostuvat.
Synnynnäinen lahjakkuus on kumma myytti. Se mitätöi täysin sen kovan työn ja päämäärätietoisuuden, jolla toiset meistä saavuttavat unelmiaan.
https://writemybook.co.uk/write-my-book/copycats/
Muista varoa varkaita ja katsoa kenen kanssa teet yhteistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Mutta eiväthän kilpa- ja ammattiurheilijat synny kilpa- ja ammattiurheilijoina. Moniko ammattilaisjääkiekkoilija on aloittanut lajinsa opettelun ihan harrastepohjalta kotipihalla lämimällä ja moniko oli valmis liigapelaaja heti kun laittoi luistimet jalkaan? Kirjailijan työ on vielä siitä kiitollinen, ettei ole sidottu ikään eikä fyysiseen kuntoon. Kirjailijaksi ei tarvitse alkaa treenata jo nuorena, eikä varttunut kirjailijanalku ole koskaan liian vanha kirjailijaksi.
Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla ja kirjoittamalla ja kehittämällä kirjoitustaitojaan, ihan samalla lailla kuin tavoitteelliset urheilijat kehittävät lajiominaisuuksiaan tullakseen riittävän hyviksi pärjätäkseen, jolloin sponsoritkin kiinnostuvat.
Synnynnäinen lahjakkuus on kumma myytti. Se mitätöi täysin sen kovan työn ja päämäärätietoisuuden, jolla toiset meistä saavuttavat unelmiaan.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että kateelliset lyttäävät lahjakkuuksia. On monia, jotka syntyvä lahjansa kanssa ja moni ei sitä kestä. Kuka tahansa ei voi olla Einstein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Mutta eiväthän kilpa- ja ammattiurheilijat synny kilpa- ja ammattiurheilijoina. Moniko ammattilaisjääkiekkoilija on aloittanut lajinsa opettelun ihan harrastepohjalta kotipihalla lämimällä ja moniko oli valmis liigapelaaja heti kun laittoi luistimet jalkaan? Kirjailijan työ on vielä siitä kiitollinen, ettei ole sidottu ikään eikä fyysiseen kuntoon. Kirjailijaksi ei tarvitse alkaa treenata jo nuorena, eikä varttunut kirjailijanalku ole koskaan liian vanha kirjailijaksi.
Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla ja kirjoittamalla ja kehittämällä kirjoitustaitojaan, ihan samalla lailla kuin tavoitteelliset urheilijat kehittävät lajiominaisuuksiaan tullakseen riittävän hyviksi pärjätäkseen, jolloin sponsoritkin kiinnostuvat.
Synnynnäinen lahjakkuus on kumma myytti. Se mitätöi täysin sen kovan työn ja päämäärätietoisuuden, jolla toiset meistä saavuttavat unelmiaan.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että kateelliset lyttäävät lahjakkuuksia. On monia, jotka syntyvä lahjansa kanssa ja moni ei sitä kestä. Kuka tahansa ei voi olla Einstein.
Myös lahjakkaat tarvitsevat treeniä. Jokainen voi hakea esimerkiksi kirjoittajakoulutukseen. Sieltä on jo huomattavasti parempi ponnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Myös harrasteurheilija haluaa - ja saa - kilpailuissa yleisöä, ihan vieraitakin silmäpareja seurailemaan näytöksiään, vaikka se tulos ei niin henkeäsalpaava olekaan. Omakustannekirajilija maksaa tuotoksensa ihan itse, ei sillä mitään sponsoreita etsiskellä. Jos joku lukee, ehkä haluaa laittaa mielipiteensä, sekin on kivaa. Joku tuttava saattaa ostaakin harrastusta kannustaakseen. Kyse oli omakustanteen oikeutuksesta. Minun mielestäni sillä on se, vaikka se tosiaan olisi vain kirjailijan subjektiivinen nautinto saada fyysinen (tai virtuaalinen) muoto kirjallisille tuotoksilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakustannekirjat pitäisi kieltää, täysin kammottavia tekeleitä niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Myös monet pienkustantamojen kirjat ovat silkkaa roskaa. Maailmassa on yleensäkin paljon turhia kirjoja.
T. KirjastosetäSiinä mielessä olet toki oikeassa, että lähes kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu, paitsi uusi tutkimustieto. Mutta turhaa? Minusta oikeastaan mikään omakustanne, joka tuottaa vaikka ihan vain subjektiivista iloa kirjoittajalleen ei ole turha. Ajattelusi on aika elitististä ja hierarkista. Myös harrasteurheilijoiden kilpailu pitäisi kieltää koska valmiiksi ”paska” tulos tiedossa?
Harrasteurheilu on hyvä analogia. Se tapahtuu puhtaasti urheilun ilosta ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Samalla asenteella harrastajan pitäisi myös kirjoittaa: itselle ja ehkä korkeintaan kavereille.
Jos sohvaperunana ostaisin tossut ja tulisin kyselemään kuinka saisin sponsoreita niin että voisin harjoitella päätoimisesti, minulle varmasti kerrottaisiin että onnistun yhdessä tapauksessa tuhannesta.
Mutta eiväthän kilpa- ja ammattiurheilijat synny kilpa- ja ammattiurheilijoina. Moniko ammattilaisjääkiekkoilija on aloittanut lajinsa opettelun ihan harrastepohjalta kotipihalla lämimällä ja moniko oli valmis liigapelaaja heti kun laittoi luistimet jalkaan? Kirjailijan työ on vielä siitä kiitollinen, ettei ole sidottu ikään eikä fyysiseen kuntoon. Kirjailijaksi ei tarvitse alkaa treenata jo nuorena, eikä varttunut kirjailijanalku ole koskaan liian vanha kirjailijaksi.
Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla ja kirjoittamalla ja kehittämällä kirjoitustaitojaan, ihan samalla lailla kuin tavoitteelliset urheilijat kehittävät lajiominaisuuksiaan tullakseen riittävän hyviksi pärjätäkseen, jolloin sponsoritkin kiinnostuvat.
Synnynnäinen lahjakkuus on kumma myytti. Se mitätöi täysin sen kovan työn ja päämäärätietoisuuden, jolla toiset meistä saavuttavat unelmiaan.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että kateelliset lyttäävät lahjakkuuksia. On monia, jotka syntyvä lahjansa kanssa ja moni ei sitä kestä. Kuka tahansa ei voi olla Einstein.
Hemingway, tunnetusti, kirjoitti 47 erilaista Jäähyväiset aseille -loppuversiota, osa niistä ihan rehellisesti huonosti kirjoitettuja. Onko tämä nyt sitten sitä "synnynnäistä lahjakkuutta" vaiko silkkaa sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, harjoittelua ja hakemista, sitä ettei luovuta ennen kuin onnistuu? Vaiko Hemingway ei vaan ollut riittävän lahjakas kirjoittamaan sitä täydellistä ensimmäistä, ainoaa ja lopullista käsikirjoitustusversiota?
Ammattilaisen ja harrastelijan ero on siinä, että amatöörille riittää kun onnistuu edes kerran, ammattilainen jatkaa taitojensa hiomista kunnes ei enää epäonnistu kertaakaan. Toisin sanoen harrastelijat luovuttavat liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa meistä luonnostaan kannustaa muita, osa päinvastoin. Kateus vie kalatkin merestä. Osalla Suomessa on myös todella aataminaikuiset asenteet ja mielipiteet jotka eivät "päde" enää moderniin todellisuuteen tällä alalla.
Tämä kannattaa pitää mielessä kaikenlaisia mielipiteitä ja neuvoja puntaroidessa.
Mitään ei oikeasti häviä koettamalla kirjoittaaja julkaista, jos on sen tyyppinen persoona joka tahtoo kirjoittaa.
Indienä joutuu sijoittamaan kyllä rahaa esimerkiksi editointiin ja vetäviin kansikuviin pelkissä e-kirjoissakin. Ainakin jos tahtoo hoitaa homman kotiin sen minkä voi ja tehdä asiat edes kunnolla, mutta niinpä sitä yleensäkin moni harrastus maksaa. Jos sen kaiken vetää alta riman läskiksi lyöden, silloin ei tarvitse ihmetellä ellei siitä sitten tule mitään, edes mielihyvän vertaa.
Suosittelen hakeutumaan kirjoittajakoulutukseen. Tasokkaita sellaisia on nykyisin monella paikkakunnalla, Helsingissä Kriittinen korkeakoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijaksi kirjoitti:
Unohtui mainita se, että tällä pikkupaikkakunnalla ei ole mitään tahoa joka järjestäisi kirjoittamisen kursseja. Lähin paikka on n.40km:n päässä ja se on pitkä matka näin vuorotyötä tekevälle kun jaksaminen muutenkin vähissä.
Jaksaminen vähissä? Mitenkäs sinä kirjan sitten meinasit kirjoittaa?
Kirjaa voi kirjoittaa omaan tahtiin, silloin kun itselle sopii, mutta jollain kursseilla käydessä on sitten sidottu kurssin aikatauluihin, ja tuo matkakin veisi aikaa. Noista kursseista voisi varmaan olla hyötyä mutta en usko että on ihan välttämätöntä. Joku etänä opiskeltava voisi kyllä olla hyvä aloittajalle.
Tsemppiä!
Tuossa se olikin selitetty. Kurssit ovat tiettynä aikana ja kolmivuorotyö hankaloittaa sitä. En voisi jatkuvasti toivoa vapaata tai tiettyjä vuoroja kun on välillä muistakin syistä toiveita, esim. lääkärin takia. Lisäksi on matkaa aika paljon ajella usean kerran kuukaudessa. Siksi täysin etänä suoritettava kurssi olisi parempi.
Tosiaan myös tuo, että kirjaa voi kirjoittaa omaan tahtiin. Sitä voisin kirjoittaa esim. yövuorossakin kun on hiljaista.
Googlaa Kirsi Merimaa, ja ota yhteyttä.
Hän on paras esimerkki siitä miten kirjan saa kustannettua, aika pienillä kirjoittajanlahjoilla tosin.
On tullut paljon viestejä tähän ketjuun eilisen jälkeen. Jossakin viestissä luki, että siitä on hyötyä jos itse lukee paljon kirjoja. Mä olen aina lukenut paljon kirjoja. Lukiossa äidinkielen opettaja kysyi, että luenko paljon. Sen kuulemma huomasi mun tekstistä, että luen paljon.
Pitäisi nyt vain ottaa itseä niskasta kiinni ja kylmästi vain alkaa kirjoittamaan eikä enää miettiä asiaa. Kirjan nimikin mulla olisi. :D Kauan mulla oli mielessä osa siitä nimestä, mutta tänään tajusin mikä on hyvä kokonaisuus nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Suurille kustantamoille tulee vähän yli tuhat käsikirjoitusta vuodessa, joista 1-2 julkaistaan eli kirjan saaminen kustannetuksi ei ole helppoa. Haaveesi on tosi yleinen, mutta vaatii paljon työtä ja paneutumista. Ensin tosiaan pitää kirjoittaa se kirja ja katsoa tuleeko sitä edes tehtyä. Jos olet kova lukemaan, niin sinulla on jonkinlainen käsitys kirjallisuudesta. Moni sellainenkin haaveilee kirjan kirjoittamisesta, joka ei itse edes lue. Silloin voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei kirjasta tule sellaista, mitä muutkin jaksaisivat lukea.
Itse asiassa jälkimmäiset voivat sitten tehdä sellaista kirjallisuutta jota lukevat kaikki, eivät vain himoharrastajat.
Osalla kirjailijoista on vahva halu kertoa tarina, mutta myös yhtä vahva halu jakaa se tarina mahdollisimman monen lukijan kanssa. Näyttelijät ja taiteilijatkin useimmiten haluavat yleisönsä. Pöytälaatikkokirjoittajat ovat eri koulukunta.
E-kirjoissa on se hyvä puoli, että ne pysyvät lypsävinä lehminä pitkään. Jos kirjailijalla on jo 5 kirjan backlist ja uusi lukija tykästyy siihen uusimpaan, niin usein siitä seuraa myös niiden 4 aikaisemmin julkaistun myynti, edellyttäen, että kirjailija on johdonmukaisesti rakentanut brandiään tietyssä genressä. Kirjakaupoistahan, jos sinne kirjansa saa, melkein uutuudetkin joutuvat nopeasti väistymään uutuuksien tieltä eikä sitä vanhempaa tuotantoa varastoida ellet ole Remes tai Hirvisaari.