Lue keskustelun säännöt.
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa olisi ihan selkeästi yksi vaihtoehto yli muiden. Että te jäätte lukiolaisen kanssa Suomeen ja mies lähtee yhdysvaltoihin keräämään rahaa. Näette livenä pari-kolme kertaa vuodessa ja muuten Teamsin tms välityksellä viikoittain (mikä nyt teille onkaan sopiva väli). Otatte homman yhteisenä projektina, niin onnistuu varmasti.
Teillä ei ole edes pieniä lapsia, niin sinun elämäsi ei käy liian raskaaksi. Talon teknisiin tehtäviin teillä on vara palkata ulkopuolista apua jos tarvitsee. Loppujen lopuksi aika helppo ratkaisu.
Kai sinä tajuat, että jenkeissä ei ole mitään neljän viikon kesälomia? Se mies ei noin vaan käväise Suomessa pari kertaa vuodessa, vaan tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saisi lähteä yksin. Jos saisin oman työni mukaan niin menisin ja tekisin etänä. Lukiolainen voisi jäädä isompien sisarusten vahdittavaksi Suomeen joka tapauksessa jos ei osaisi arvostaa kokemusta ulkomailla.
No eihän lukiolaista voi täysi-ikäisten sisarusten vaivaksi dumpata. En olisi siihen suostunut ikinä "huolehdi pikkuveljestäsi tää neljä vuotta".
Lukiolainen saa luvan itsenäistyä jos ei halua lähteä mukaan. Isommat sisarukset ovat Suomessa tuki ja turva jos tulee hätä. Siihen voi tietysti velvoittaa myös isovanhemmat tai vanhempien sisarukset. Alaikäisellä pitää olla joku samassa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Sivuttiin tätä yhdessä keskustelussa vaihtoehtona, mutta torpattiin heti. Kumpikaan ei ole valmis uhraamaan elämästään niin paljon jonkun työn takia, ettei oltaisi joka pääosin yhdessä. Kun kyse ei ole naapurimaasta tai parin tunnin lentomatkan päässä olevasta maasta, niin tähän ei lähdetä.
ap
Mikä sun ongelma on? Aluksi kirjoitat että pelkäät parisuhteen kariutuvan ulkomailla kun et ehdi nähdä töiden vuoksi miestäsi ja nyt muka kumpikaan ei ole valmis uhraamaan suhdetta "jonkun työn takia".
Ehdottomasti kuopus kävisi lukion loppuun Suomessa. Eli sinä ja kuopus muutatte vasta sitten kun lukio on ohi. Miehesi voi muuttaa maailmalle ensimmäisiksi kuukausiksi yksin. Puolisosi tulee tekemään varsinkin ensimmäisinä kuukausina pitkää päivää, joten hänellä ei ole kuitenkaan aikaa perheelle. Lisäksi asunnon etsintä on helpompaa kun toinen jo asuu siellä kohdemaassa (aluksi jossain vuokralla ehkä) ja voi käydä fyysisesti katsomassa asuntoja.
Tässä on sekin hyvä puoli, että jos työ onkin jotain muuta kuin puolisosi on odottanut ja toivonut, voitte ottaa ekat kuukaudet eräänlaisena koeaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ei ihminen lopulta kadu sitä minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä!”
Millainen diili miehelle on tarjottu? Mitä jos hänkään ei viihdy ekan kokeiluvuoden aikana ja haluatte pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat Jukka Jalosen vaimolta, mut ei se tainnut saada sieltä töitä.
Jukan vaimo on jo tottunut miehensä matkustamiseen, ei täällä rutkuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa jo kysytty: mitä lukiolainen sanoo??
Yhdentekevää, ei lapset tällaisia asioita päätä. Päättää asioistansa saa sitten kun on täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämän kysymyksen ratkaisisi lukiolainen. En halua repiä lapsia/nuoria pois omista kavereistaan tai koulusta jos hän ei itse halua. Nuoruusvuodet on niin tärkeitä. Mutta jos nuori olisi innokas lähtemään, lähtisin katsomaan!
Muutettaisiin ja ottaisin kokemuksena. Lapsi voi suorittaa lukion loppun iltalukiossa ellei sitten voi jäädä kotiin kun jo lukioikäinen ja jos vaikka sisarukset jäisi kaveriksi. En jättäisi tilaisuutta käyttämättä. Kerran täällä eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten lähtisin tuossa tilanteessa, mutta tn. en uskaltaisi irtisanoutua hyvästä työstä, ehkä ottaisin sen sallitun puoli vuotta vuorotteluvapaata jossain kohtaa. Päästäisin miehen tekemään rahaa ja toivoisin, että suhde kestää.
Itsellä tällä hetkellä toisenlainen tilanne: ulkomaan komennusta odottelen, mutta mies ehti muuttaa pois yhteisestä kodista ennen kuin isot muutokset tulivat meidän elämään. No, onpahan helpompi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.
Asuminen on järjestetty, ei maksettaisi siitä mitään. Olisi myös kaksi henkilöä meillä töissä, housekeeperiä, joista toinen ilmeisesti siivoaa ja toinen tekee ruokaa. Tällainen toki houkuttaisi ihan ajatuksen tasolla ihan hirveästi, kun nykyään asutaan aivan tavallisessa rivitaloasunnossa aivan tavallisella asuinalueella ja aivan tavallisesti siivotaan ja tehdään ruokaa itse. Olisihan se kokemus olla neljä vuotta passattavana.
Diiliin kuuluu siis ihan kaikki. Muuttokustannukset, lennot, nuorimman lapsen koulumaksut..
ap
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on aika arvokasta osaamista.
Tekisit käytännössä rikoksen, jos estäisit häntä käyttämästä sitä hyväkseen. Ihmisellä ei ole oikeutta estää toista tavoittelemasta unelmiaan vain siksi, ettei itse tahdo mitään muutosta arkeensa. Lisäksi se, että ilmeisen lahjakas miehesi saavuttaa suurimman mahdollisen osaamisensa tason, hyödyttää myös muita ihmisiä. Joten kyse ei ole vain miehestäsi, vaan laajasti ajatellen koko ihmiskunnasta, jos estät häntä saavuttamasta omaa maksimiaan.
Asia olisi eri, jos lapset olisivat pieniä, mutta kun eivät ole.
Jos meidän lähipiirissämme joku saa tilaisuuden oikeasti kehittää itseään, astua seuraavalle levelille, meidän velvollisuutemme on tukea häntä, eikä yrittää pitää omalla tasollamme. Koska mitä useampi ihminen saavuttaa oman maksiminsa, sitä paremmin koko ihmiskunnalla menee.
Toisekseen ei se jenkeissä asuminen ja työskentely/opiskelu ap:nkaan cv:ssäsi huonolta näytä. Ei sinne ole mikään pakko mennä kotirouvaa leikkimään.
Todennäköisesti tuosta olisi pelkkää hyötyä lukiolaisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiolaisen käytävä koulu Suomessa jos aikoo jatko-opintoihin Suomessa. Rahaahan nyt teillä on että voitte lennellä treffaamaan miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Sivuttiin tätä yhdessä keskustelussa vaihtoehtona, mutta torpattiin heti. Kumpikaan ei ole valmis uhraamaan elämästään niin paljon jonkun työn takia, ettei oltaisi joka pääosin yhdessä. Kun kyse ei ole naapurimaasta tai parin tunnin lentomatkan päässä olevasta maasta, niin tähän ei lähdetä.
ap
Mikä sun ongelma on? Aluksi kirjoitat että pelkäät parisuhteen kariutuvan ulkomailla kun et ehdi nähdä töiden vuoksi miestäsi ja nyt muka kumpikaan ei ole valmis uhraamaan suhdetta "jonkun työn takia".
Kumpikaan ei ole kiinnostunut työstä, joka ajaa erilleen. Ei haluta etäsuhdetta kumpikaan. Jos työ olisi ollut lyhyen matkan päässä, asia olisi voinut olla erilainen. Samoin pelkään sitä, että puolison uusi työ vetää meitä erilleen niin, ettei enää nähdä ja ne vähäiset yhdessäolon hetket eivät riitä ylläpitämään avioliittoa.
Minulla on nyt kaikki oikein erinomaisesti Suomessa kaikinpuolin. Pelkään, että rahankiilto silmissä häivymme maailman laidalle ja se on meidän elämämme pahin virhe.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.
Asuminen on järjestetty, ei maksettaisi siitä mitään. Olisi myös kaksi henkilöä meillä töissä, housekeeperiä, joista toinen ilmeisesti siivoaa ja toinen tekee ruokaa. Tällainen toki houkuttaisi ihan ajatuksen tasolla ihan hirveästi, kun nykyään asutaan aivan tavallisessa rivitaloasunnossa aivan tavallisella asuinalueella ja aivan tavallisesti siivotaan ja tehdään ruokaa itse. Olisihan se kokemus olla neljä vuotta passattavana.
Diiliin kuuluu siis ihan kaikki. Muuttokustannukset, lennot, nuorimman lapsen koulumaksut..
ap
Kaksi riskiä kannattaa tiedostaa etukäteen: neljän vuoden kuluttua sun alkaa jo olla todella vaikea löytää töitä Suomesta ikärasismin takia. Ja neljän vuoden expat-elämän jälkeen saattaa olla todella vaikeaa sopeutua takaisin paluumuutpn jälkeen.
Asiat ovat sen arvoisia paljonko niitä haluaa. Kirjoittaja ei halua lähteä ulkomaille eikä laskea sinne miestäänkään, eihän tässä ole mitään pohdittavaa. Lotto vetämään, tästä projektista ei vaikuta tuloja tulevan. Arki jatkukoon.
En lähtisi mukaan mistään hinnasta. Pidän omasta työstäni. Toisaalta parempi antaa lukiolaisen keskittyä opintoihinsa kotonaan. Aikaisintaan lapsen kirjoitusten jälkeen ottaisin vuorottelu- tai koulutusvapaata ja menisin sitten. USA maana ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Mieluummin lähtisin Aasiaan tai Australiaan tai Uuteen-Seelantiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämän kysymyksen ratkaisisi lukiolainen. En halua repiä lapsia/nuoria pois omista kavereistaan tai koulusta jos hän ei itse halua. Nuoruusvuodet on niin tärkeitä. Mutta jos nuori olisi innokas lähtemään, lähtisin katsomaan!
Samaa mieltä!
Otat vuoden virkavapaan ja sen aikana päätät jatkosta.mahtava mahdollisuus, lapsi sinne lukioon.