Lue keskustelun säännöt.
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Mitä jos se onkin naisen lettu joka lepattaa?
Ei järvi soutamalla kulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on joku kirjoittanut, miten saattaa käydä sitten naiselle, joka on elänyt yltäkylläistä elämää kotona, kun mies on tehnyt uraa itse.
Sitten tulee ero, ja aina ( minun tietämäni mukaan) siksi, että mies ihastuu johonkin uuteen ja nuorempaan ja se on pakattava laukku ja lähdettävä. Jaa mihin sitä viisikymppinen lähtee? Kotisuomeen.
Cv:ssä yo-todistus v 1981, kokemusta organisoida isojakin tilaisuuksia, tietoa viineistä ja ruokalajeista, kulttuurien tuntemusta ja kielitaitoa.
Että siitä sitten te-keskukseen, peruspäivörahalle ja töitä hakemaan.
Vanhat merkkilaukut ja vaatteet menee ja kestää vielä joitakin vuosia, on koruja ja hyvä kello.
Mutta mitä sitten jää? Mitä on itsellä?
Yhden tällaisen ex-rouvan tunnen.
Kyllä on hiljaista työrintamalla, asumisneliöt kutistuneet, tuttavapiiri tyhjentynyt. Minkälaista uutta miesystävää tarjolla? No ei oikein minkäänlaista.
Miten ap ratkaisi perheensä kanssa tilanteen? Kiinnostaisi tietää.
mies lähtee ensin yksin, sinä perässä, kun nuorimmaisen koulu valmis. sitten opettelet tutustumaan uusiin ihmisiin ja menet töihin, hyväntekeväisyyteen, kielikurssille tai opiskelet. voit myös pitää vaimoaamiaisia, jos seudulla on tarpeeksi expatteja. muuten, ei ulkomaille lähetetä 'valtavan' vastuun kanssa. se on nuorten urakoulutusta tai vanhempien työntekijöiden sivuraidetta, eli palkka kompensoi sitä, että mies on pääkonttorilla tiellä.
kaikkea hyvää t. expat wife.
Mies lähtee ensin yksin. Sinä jäät Suomeen lapsen kanssa niin pitkäksi aikaa, että hän saa käytyä koulunsa loppuun. Käytte tietysti tapaamassa toisianne miehen kanssa, noilla tuloilla on lentolippuihin ja sun palkattomiin vapaisiin / etätyöjärjestelyihin varaa hyvin vaikka parin kuukauden välein.
Kun tutustut jenkkilään ja uuteen asuinseutuun siellä paremmin näiden vierailujen aikana voit päättää, lähdetkö itse jossakin vaiheessa sinne kokonaan vai jatkatteko etäsuhdetta. Itse ajattelisin, että neljä vuotta ei olisi kovin pitkä aika vakiintuneella vanhalla parilla elää matkalaukkuelämää ja vierailla toinen toisen luona parin kolmen kuukauden välein. Olisin valmis siihen, jos taloudellinen tilanne olisi sen jälkeen turvattu loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin vaimo lähti "ulkomaille" 70 km päähän kylpylään viikon kuntoutus reissulle, eikä enää palannut. Eli 15 vuotta nyrkin ja hellan välissä.
Lähtisin mukaan, ehdottomasti. Lukiolainen voi käydä koulunsa kotona tai lähteä mukaan, miten sitten itse haluaa. Mikään raha, mikään sun työpaikka täällä ei korvaa sitä kokemusta, jonka tästä saat. Ja rahaa vielä päälle. Mä en ymmärrä miksi edes mietit. Ja USA on tähä hommaan paras paikka.