Lue keskustelun säännöt.
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Mitä tapahtuu, jos mies ei haiuakaan olla neljää vuotta siellä töissä? Tuleeko sanktioita? Onko tuo 4 vuotta ehdoton minimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin riemusta kiljuen. Ja niin olen lähtenytkin enkä todellakaan ole katunut. Meillä määräaikaisuus muuttui pysyväksi, nyt jo yli 20 v. kotirouvana ulkomailla. Ja tekemisen puutetta ei todellakaan ole ollut, joten pitkästymistä ei tarvitse pelätä, toki se on ihmisen luonteesta kiinni. Samoin kuin se, tarvitseeko nyhjätä kaiket illat miehen kyljessä kiinni vai voiko keksiä omaa tekemistä.
Taloudellinen tilanteemme on erittäin hyvä, voimme tehdä, mitä haluamme. Onhan palkat ihan toista kuin Suomessa.
Lähtiessä olin kuitenkin fiksu ja teimme asianajajan avustuksella virallisen sopimuksen miehen elatusvelvollisuudesta, jos huonosti kävisi. Laitoimme perintöasiat ja -ehdot kuntoon jne. Sekä itsestään selvästi mies on koko ajan maksanut minulle varsin hyvää eläkettä yksityiseen eläkerahastoon, koska lähtiessämme jätin oman työni.
Jotkut lukioiässä olevat ovat tarpeeksi fiksuja jäädäkseen kotimaahan suorittamaan loppuun, toiset eivät. Voivatko sukulaiset olla tässä avuksi?
Toisaalta se on myös huippuhieno mahdollisuus lukiolaiselle suorittaa amerikkalainen lukio ja saada täydellinen kielitaito. Selvittäkää miehen työnantajan mahdollinen osallistuminen koulukustannuksiin! Meillä työnantaja maksoi yksityisen koulun maksut.
Sitten vielä: onko sinulla mahdollisuus vaikka noin aluksi saada vuoden virkavapaa töistä ja lähteä mukaan kokeilumielessä?
Ja mahdollisesti voisit sielläkin työllistyä.
Riippuu tietysti ulkomaasta. Jos kyseessä olisi Norja, olisin jo pakannut kamani.
Jos pitäisi asettua johonkin maailman metropoliin, kieltäytyisin ehdottomasti.
Lapset ovat jo niin isoja, että niitä ei tarvitse ajatella. Sekin, jolla on lukio kesken voi joko tulla mukaan tai vaihtoehtoisesti jäädä yksinään Suomeen. Jos palkka on niin hyvä, voitte aivan hyvin maksaa sille oman kämpän, ja isommat sisarukset ovat kuitenkin täällä jos tarvitsee turvaa tai silmälläpitoa.
Tietty lähdet. Lukioikäinen jää Suomeen asumaan ja harjoittelemaan itsenäistymistä. Voit itse viettää pidempiä aikoja Suomessa lomaillen ja keksiä jotain uusia harrastuksia/etäopiskeluita ym.
Varsin ongelmallinen tilanne varsinkin ikääntyvälle naisella päästää mies yksin ulkomaille saattaa olla että jossain vaiheessa löytää hehkeän synnytysikäisen kaunottaren. Miehelle taas jos nainen olisi vielä synnytyskelvokas olisi ehkä paras vaihtoehto laittaa naiselle ns pullat uuniin mahdollisten vieraiden urosten varalta, mutta noin iäkkäälle se tuskin onnistuu ainakaan niin montaa kertaa. Riippuu miehestä, ehkä olisi hyvä paikka erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollisuus kompromissiin: kauanko kestää että lapsi saa lukion suoritettua? Vasta sitten menoksi.
Saatko työpaikastasi virkavapaata?
Nuorin vasta aloitti lukion, eli kokonaan suorittamatta. Puoli vuotta ehtisi olla lukion ekalla Suomessa.
Saisin vain vuoden virkavapaata, en neljää.
ap
Mä ottaisin kyllä virkavapaan ja lähtisin miehen mukaan.
Neljä vuotta ulkomailla tekemättä työtä? Ei Ei Ei ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisithan koettaa työllistyä yhdysvalloissa omalla alallasi tai vaikka opiskella siellä alaasi liittyvän yliopistotutkinnon. Sitten kun tulet takaisin Suomeen, sinulla on kansainvälistä kokemusta/koulutusta ja kielitaito priimaa. Laita nyt Linkedin ja CV kuntoon ja suositukset monesta paikasta, niin edesauttaa työllistämistä. Ehdottomasti en suosittele kotirouvana olemaan, sillä Suomeen palatessa 4v musta aukko CV:ssä tekee ihmisestä spitaalisen (valitan, näin se kuitenkin on).
Vierailija kirjoitti:
Mies saisi lähteä yksin. Jos saisin oman työni mukaan niin menisin ja tekisin etänä. Lukiolainen voisi jäädä isompien sisarusten vahdittavaksi Suomeen joka tapauksessa jos ei osaisi arvostaa kokemusta ulkomailla.
No eihän lukiolaista voi täysi-ikäisten sisarusten vaivaksi dumpata. En olisi siihen suostunut ikinä "huolehdi pikkuveljestäsi tää neljä vuotta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.
Asuminen on järjestetty, ei maksettaisi siitä mitään. Olisi myös kaksi henkilöä meillä töissä, housekeeperiä, joista toinen ilmeisesti siivoaa ja toinen tekee ruokaa. Tällainen toki houkuttaisi ihan ajatuksen tasolla ihan hirveästi, kun nykyään asutaan aivan tavallisessa rivitaloasunnossa aivan tavallisella asuinalueella ja aivan tavallisesti siivotaan ja tehdään ruokaa itse. Olisihan se kokemus olla neljä vuotta passattavana.
Diiliin kuuluu siis ihan kaikki. Muuttokustannukset, lennot, nuorimman lapsen koulumaksut..
ap
Tulitko v*****lemaan meille? :D Mene pakkaamaan ne laukut nyt hyvä ihminen!!!
Aluksi olin itsekin jo pakkaamassa tavarani, mutta kun ihan oikeasti istuu alas ja alkaa miettiä asioita, niin kaikki ei olekaan enää hienoa. Välillä tuntuu siltä, että tässä on pelkkä raha, joka houkuttaa, kaikki muu on huonoja puolia. Enkä todellakaan halua pelkän rahan takia elää neljää vuotta elämää, jota en halua elää. Mitä jos se neljä vuotta pilaa loppuelämän? Ei ole sen arvoista.
ap
Miksi se neljä vuotta pilaisi teidän elämän? Mieti, että saat naisena ja äitinä vihdoinkin ansaitsemaasi vapaa-aikaa. Voit viettää lapsen kanssa paljon aikaa myös. Lapsellehan tämä on oikein ainutlaatuinen tilaisuus, kun saisi suorittaa opintoja Yhdysvalloissa ja saa kansainvälisen kokemusta, oppii sujuvaa englantia. Ja itsellesi sä kyllä keksit tekemistä, varsinkin jos on kyse isommasta kaupungista.
Itse asun Etelä-Euroopassa lasten kanssa, ja mieheni on töissä ulkomailla. Emme siis asu yhdessä. Itse en tee töitä lainkaan, ja voin sanoa, että ei ole kertaakaan tullut töihin ikävä näiden vuosien aikana. Ja meillä ei toooodellakaan ole tuollaista diiliä, kuin teillä, ja silti valittiin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Varsin ongelmallinen tilanne varsinkin ikääntyvälle naisella päästää mies yksin ulkomaille saattaa olla että jossain vaiheessa löytää hehkeän synnytysikäisen kaunottaren. Miehelle taas jos nainen olisi vielä synnytyskelvokas olisi ehkä paras vaihtoehto laittaa naiselle ns pullat uuniin mahdollisten vieraiden urosten varalta, mutta noin iäkkäälle se tuskin onnistuu ainakaan niin montaa kertaa. Riippuu miehestä, ehkä olisi hyvä paikka erota
Miksi nainen haluaisi jatkaa suhdetta miehen joka etsii itselleen synnytyskonetta? Tuossa tilanteessa päätös olisi selvä mies saisi lähteä yksin etsimään sitä synnytyskonettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Suurin osa ihmisistä ei suunnittele perhe-elämäänsä perustuen siihen, että entäs jos tuleekin ero. Menettänyt 4 v. elämästä? 4 v. työtä ja perus oravanpyörää? Joo, kyllä varmaan jää harmittamaan.
Sitäpaitsi missään ei sanota, että ap:n pitäisi olla jenkeissä pelkkänä kotirouvana ja kykkiä yksin kotona. Hänkin voisi mennä töihin, tai opiskella lisää.
Mitä siihen lukiolaiseen tulee, hiton hyvää kokemustahan hänellekin olisi ulkomailla opiskelu. Moni menee vaihtoon ihan ilman perhettään. Ja toisaalta, lukioikäiset pärjää ihan hyvin itsekseenkin, moni menee toiselle paikkakunnalle lukioon ja asuu omillaan. Tässä tapauksessa edes talous ei olisi ongelma, jos isä kerran tienaisi niin paljon. Ja vanhemmat sisarukset voisivat katsoa nuorimman perään.
Kyse on siis vain siitä, että ap:lla on joku keski-ikäisen ämmän muutoksenpelko. Ei tahdo, että mikään elämässä muuttuu. Ikinä. Vaikka juuri tuossa iässä on parasta kokea seikkailuja: lapset ovat jo niin isoja, ettei niissä ole kiinni, mutta itse on vielä niin nuori että jaksaa -ja toisaalta niin vanha, että ei tee enää tyhmyyksiä.
Puhumattakaan siitä, että rakastava puoliso EI asetu jarruksi toisen uran eteen vain siksi, että on itse pelkuri, joka ei kestä muutosta. Vaikka se on elämässä ainoa varma ja väistämätön asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.
Asuminen on järjestetty, ei maksettaisi siitä mitään. Olisi myös kaksi henkilöä meillä töissä, housekeeperiä, joista toinen ilmeisesti siivoaa ja toinen tekee ruokaa. Tällainen toki houkuttaisi ihan ajatuksen tasolla ihan hirveästi, kun nykyään asutaan aivan tavallisessa rivitaloasunnossa aivan tavallisella asuinalueella ja aivan tavallisesti siivotaan ja tehdään ruokaa itse. Olisihan se kokemus olla neljä vuotta passattavana.
Diiliin kuuluu siis ihan kaikki. Muuttokustannukset, lennot, nuorimman lapsen koulumaksut..
ap
Tulitko v*****lemaan meille? :D Mene pakkaamaan ne laukut nyt hyvä ihminen!!!
Aluksi olin itsekin jo pakkaamassa tavarani, mutta kun ihan oikeasti istuu alas ja alkaa miettiä asioita, niin kaikki ei olekaan enää hienoa. Välillä tuntuu siltä, että tässä on pelkkä raha, joka houkuttaa, kaikki muu on huonoja puolia. Enkä todellakaan halua pelkän rahan takia elää neljää vuotta elämää, jota en halua elää. Mitä jos se neljä vuotta pilaa loppuelämän? Ei ole sen arvoista.
ap
Menkää vuodeksi kokeilemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tilanteessasi ottaisin vuoden virkavapaan ja lähtisin kokeilemaan. Siinä ei mitään menetä ja, jos et vuoden aikana ala viihtymään niin palaat takaisin. Muutama kk menee oman elämän sisällön keksimiseen ja uusien ystävien saamiseen, mutta vuodessa näät miten elämänne muokkautuu. Lapsien kanssa keskustelisin asiasta ja antaisin tehdä oman päätöksen, kun ovat jo niin vanhoja. Lukiolainen voisi halutessaan tulla mukaan tai jäädä Suomeen opiskelemaan. Varmasti tulisi mielellään jokaisella lomalla käymään. Vuoden päästä, jos muuttaisit takaisin Suomeen, pääsisit vielä vanhoihin hommiin ja sitten olisi enää 3 vuotta etäsuhdetta edessä, joka on loppujen lopuksi aika pieni aika pitkässä liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa olisi ihan selkeästi yksi vaihtoehto yli muiden. Että te jäätte lukiolaisen kanssa Suomeen ja mies lähtee yhdysvaltoihin keräämään rahaa. Näette livenä pari-kolme kertaa vuodessa ja muuten Teamsin tms välityksellä viikoittain (mikä nyt teille onkaan sopiva väli). Otatte homman yhteisenä projektina, niin onnistuu varmasti.
Teillä ei ole edes pieniä lapsia, niin sinun elämäsi ei käy liian raskaaksi. Talon teknisiin tehtäviin teillä on vara palkata ulkopuolista apua jos tarvitsee. Loppujen lopuksi aika helppo ratkaisu.
Paskin mahdollinen vaihtoehto. Ap mätänee kotona vanhoissa ympyröissä, kun mies saa uusia virikkeitä ja elämänkokemusta. Ap alkaisi tässä skenaariossa vihata paitsi miestään, myös sitä lukiolaista, jonka takia "uhrautuu" -eikä ole sanottu, että tämä on paras vaihtoehto lapsellekaan.
Kannattaa nyt ensin kysyä, mitä mieltä lukiolainen on. Useimmat nuoret onnistuvat kyllä saamaan kavereita muuton jälkeenkin, joten ap:n huoli "kaverit jää" on jotenkin älyttömän typerä ja lapsellinen. Aika monien perheiden on nimittäin PAKKO muuttaa työn perässä. Ja ihmiset luo sitten uudessa paikassa itselleen uudet sosiaaliset ympyrät ongelmitta.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mukaan jos minulle ei olisi töitä. Ihan sama että puoliso saisi vielä suurempaa palkkaa kuin mainitsemasi vajaa 100000 vuodessa - ja se on jo iso palkka - mutta minun on katsottava että oman eläkkeeni eteen olen töissä. Tunnen kaksikin ”hienoa diplomaatin vaimoa” jotka 20 vuotta sitten vielä elivät kokkeineen ja siivoojineen ja nannyjensä keskellä kuvankauneissa paikoissa ulkomailla, ja nyt ovat miehet löytäneet nuoremmat vaimot eli nämä tuttavuuteni asuvat miniyksiössä elämänsä loppuun asti, Suomessa, eivätkä osaa tai omista mitään enää!
Miksi ap tarvitsisi erityisen hyvän eläkkeen? On oletettavaa, että mies on valmis elättämään myös eläkkeellä, kun kerta tuon neljän vuoden aikanakin.
Mainitsemillasi naisilla oli varmaan miestensä kanssa avioehto. Ap:lla ei. Eli eron sattuessa ap saa joka tapauksessa satojen tuhansien eurojen omaisuuden.
Monta kertaa jo kysytty: mitä lukiolainen sanoo??
Mitä jos ukkos saisi siellä lopputilin, oletko selvittänyt miten siellä nämä asiat hoituu rahallisesti? Sitten ei olisi kummallakaan työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin ehdottomasti. Oletteko edes kysyneet siltä lukion aloittavalta hänen mielipidettä?
Ei olla kerrottu vielä. Ei haluta sitä tilannetta, että lapsi haluaisi lähteä ja ehtii innostua, mutta me peruttaisiinkin lähtö kokonaan.
Ei olla kerrottu kenellekään, mutta omalta työnantajalta ehdin jo kysyä virkavapaasta.
ap
En lähtisi mukaan jos minulle ei olisi töitä. Ihan sama että puoliso saisi vielä suurempaa palkkaa kuin mainitsemasi vajaa 100000 vuodessa - ja se on jo iso palkka - mutta minun on katsottava että oman eläkkeeni eteen olen töissä. Tunnen kaksikin ”hienoa diplomaatin vaimoa” jotka 20 vuotta sitten vielä elivät kokkeineen ja siivoojineen ja nannyjensä keskellä kuvankauneissa paikoissa ulkomailla, ja nyt ovat miehet löytäneet nuoremmat vaimot eli nämä tuttavuuteni asuvat miniyksiössä elämänsä loppuun asti, Suomessa, eivätkä osaa tai omista mitään enää!