Lue keskustelun säännöt.
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Mihin päin maailmaa komennus? Noin, ei tarvii sanoa tarkkaa maata.
Jos Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan niin ok, lähtisin, mutta esim Saudi-Arabian työkeikka oli sen verran karu kokemus, että sinne en lähtisi. Siis henk koht
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tilanteessa varmaan jäisin Suomeen, koska kuulosti tosiaan, että et halua sinne yhtään. Omassa tilanteessa taas lähtisin innosta kiljuen ja jättäisin mielelläni työni. Lapsen antaisin jäädä halutessaan Suomeen.
Mies tekisi omat päätöksensä. Itse en lähtisi mukaan pysyvästi, lomilla voisin toki hänen luonaan käydä.
Mies lähtee ja hankkii edustusvaimon. Sulle se on moro.
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin päin maailmaa komennus? Noin, ei tarvii sanoa tarkkaa maata.
Jos Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan niin ok, lähtisin, mutta esim Saudi-Arabian työkeikka oli sen verran karu kokemus, että sinne en lähtisi. Siis henk koht
Yhdysvallat kyseessä.
Jos olisi ollut joku Ruotsi tai Brysselin virkamies, niin oltaisiin tottakai tehty niin, että vain mies olisi reissannut ja me jääty Suomeen. Yhdysvalloista käsin ei onnistu.
ap
Vaikea sanoa. Itse keksisin tekemistä ilman töitäkin (kokemusta on) mutta jos olisi mieluisa työ irtisanoutuminen ei houkuttaisi. Ja tosiaan miten se lapsi, koulu ja kaverit, mikä hänen mielipiteensä on? Ulkomailla asuminen voi olla tosi hieno kokemus josta on iloa koko loppuelämän - tai sitten ihan kamala.
En oikein osaa sanoa muuta kuin että keskustellaan perheenä asiasta laajalti. Toivottavasti löydätte kaikille sopivan ratkaisun, oli se mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Lähtisin miettimättä edes kahteen kertaan. Kyllä se loppuelämän vapaus ja täydellinen taloudellinen turva on sen arvoista. Minne olisitte menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Juuri tätä mietin. Meillä menee parisuhdemielessä aivan loistavasti tällä hetkellä. Mutta mitä olisi se arki, jossa odotan miestä kotiin, ei oikein mitään sosiaalista elämää, koronakin vielä varmaan sekoittaisi kaikkea mahdollista harrastamista ja muuta vapaa-ajan elämää.
Tykkään omasta työstäni täällä Suomessa todella paljon. Työyhteisö on upea, työkaverit mahtavia, palkka hyvä, kaikki erinomaisesti. Näin yli nelikymppisenä ja lähempänä viittäkymmentä palatessa en yhtään hämmästyisi, vaikken saisi töitä enää oikein mistään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin päin maailmaa komennus? Noin, ei tarvii sanoa tarkkaa maata.
Jos Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan niin ok, lähtisin, mutta esim Saudi-Arabian työkeikka oli sen verran karu kokemus, että sinne en lähtisi. Siis henk koht
Yhdysvallat kyseessä.
Jos olisi ollut joku Ruotsi tai Brysselin virkamies, niin oltaisiin tottakai tehty niin, että vain mies olisi reissannut ja me jääty Suomeen. Yhdysvalloista käsin ei onnistu.
ap
Lähtisin ehdottomasti! Mahdollisuuksien maa, sulle tulee kivaa aikaa siellä, varsinkin, jos lapsikin lähtee mukaan! Pitäkää kivaa ja vaalikaa sitä vähää yhteistä aikaa miehen kanssa, mitä saatte:)
Jenkeistä vain positiivisia (työ)kokemuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Sivuttiin tätä yhdessä keskustelussa vaihtoehtona, mutta torpattiin heti. Kumpikaan ei ole valmis uhraamaan elämästään niin paljon jonkun työn takia, ettei oltaisi joka pääosin yhdessä. Kun kyse ei ole naapurimaasta tai parin tunnin lentomatkan päässä olevasta maasta, niin tähän ei lähdetä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Suurin osa ihmisistä ei suunnittele perhe-elämäänsä perustuen siihen, että entäs jos tuleekin ero. Menettänyt 4 v. elämästä? 4 v. työtä ja perus oravanpyörää? Joo, kyllä varmaan jää harmittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin sen sian ja menisin itse töihin.
Mies saisi lähteä yksin. Jos saisin oman työni mukaan niin menisin ja tekisin etänä. Lukiolainen voisi jäädä isompien sisarusten vahdittavaksi Suomeen joka tapauksessa jos ei osaisi arvostaa kokemusta ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet että puoliso lähtisi sinne yksin 4 vuodeksi ja kävisitte siellä sitten lomilla, kuten vaikka Jouluna, jne. Te asuisitte nykyisessä paikassa ja kävisit töissä ja lapsi lukiossa, jne. ei se tuolle lukiolaiselle ylitsepääsemätön ikävä tulisi, ja kävisitte sitten pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaan lomalla siellä. Miehelläsi olisi sitten se rauha tehdä töitä ilman että täytyisi stressata sitä ettei ole aikaa perheelle ja parisuhteelle. Voisi keskittyä niihin töihin kunnolla. Win-win.
Tietysti luotto pitää olla kunnossa, eli jos pelkää että miehellä alkaa menomela vipattamaan kun vaimo ei ole vieressä, em. ratkaisu tuo vain ongelmia.
Mitä jos se onkin naisen lettu joka lepattaa?
Onko mahdollisuus kompromissiin: kauanko kestää että lapsi saa lukion suoritettua? Vasta sitten menoksi.
Saatko työpaikastasi virkavapaata?
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanteessa varmaan jäisin Suomeen, koska kuulosti tosiaan, että et halua sinne yhtään. Omassa tilanteessa taas lähtisin innosta kiljuen ja jättäisin mielelläni työni. Lapsen antaisin jäädä halutessaan Suomeen.
Sama. Jos on ilmastoltaan hyvä paikka, niin varmasti viihtyisin. Harrastaisin paljon liikuntaa ja opiskelisin.
Ai että vielä Yhdysvaltoihin. Millaiseen kaupunkiin? Kyllä lähtisin ehdottomasti!
Lähtisin ehdottomasti!