Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Mulla on pari:

Asuin ulkomailla 3 tuntemattoman ihmisen kanssa yhteismajoituksessa. Huone oli pieni koppi, jossa oli 2 kerrossänkyä ja vaatekaappi. Se pisti herkkävatsaisen (eli herkästi pierevän) ihmisen koville, kun oli vieraan maan ruoka ja vesi, ja olin 24/7 jonkun seurassa. Vessakin oli yhteisvessa. Kerran olimme kaikki huoneessa lähdössä porukalla ulos, ja muut olivat jo pakkautuneet ovelle lähtövalmiina, kun koin tilaisuuteni tulleen ja laskin majoneesisalaattileijan huoneeseen hieman muiden jäljessä viivytellen. Sitten yksi tytöistä halusikin vaihtaa vielä vaatteet ja koko lössi kääntyi ovelta takaisin. Huoneessa lemusi aivan karmealta, ja se katku täytti hetkessä koko kopin. 10 sekuntia kaikki vain penkoivat täysin hiljaa tavaroitaan eikä kukaan maininnut hajusta, sitten repesin totaalisesti, kun katselin siinä, miten kaikilla piti pokeri. Sopertelin jotain, että luulin, että lähdetään, ja pieraisin, sori.

Luojalle kiitos siitä, että en herää pieruihini, joten en koskaan pääse häpeämään sitä, montako pierua päästin tuolla unissani.

Mulle on myös käynyt niin, että piereskelin avokonttorissa, kun kaikki muut olivat lounaalla, ja eikö heti selän takana istuva jätkä tule takaisin. Jätkä yritti viritellä small talkia samalla kun käveli paikalleen, mutta juttelu loppui kuin seinään, kun hän saapui loosiimme.

Kerran olin koiran kanssa lenkillä, ja lenkkipolku koukkasi pienellä matkalla aivan pyörätien vierestä. Mua alkoi pierettää, ja katsoin ettei takana ole ketään ja vapautin ilman hölkätessäni niin, että töräytin osan ilmasta ulos joka askeleella, pröt-pröt-pröt ja koira sipsuttaa nätisti vierellä. Sitten huomasin, että pyörätiellä sauvakävelee nainen, joka oli juuri jäänyt puun taakse, kun aloin pierrä. Kun lopetin, meillä oli suora katsekontakti. Onneksi ei ollut kukaan tuttu, niin tämä nauratti enemmän kuin hävetti.

Välillä kertyy ilmaa ja vatsa turpoaa. Pakkohan se ilmakertymä on ulos vapauttaa koska toinen vaihtoehto on kauheat vatsakivut. Olin siis isossa marketissa ostoksilla ja kierrellyt hyllyjen välissä kaasuja päästellen. Karsea löyhkä leijaili marketin käytävillä ja huomasin ihmisten mulkoilevan toisiaan epäluuloisina. Aikani siellä luuhattuani arvelin olevani turvassa ja voisin riskeerata kassajonon. Näin sitä voi pieni ihminen erehtyä! Jonossa äänettömät, seiniltä tapetit tiputtavat leijat pääsivät ilmoille muidenkin iloksi. Ainoa hyvä puoli oli se, että kaasupilvi ehti levitä ilmaan sopivasti ennen kuin löyhkä koko karmeudessaan rekisteröityi ihmisten hajureseptoreissa. Toisin sanoen, hajun lähde oli mahdoton varmuudella selvittää. Hommahan parani niin että kun olin lopulta saanut maksettua ostokseni ja pääsin pakkaamaan, ilmoille ampaisi vielä yksi hiljainen teurastaja. Samalla hetkellä viereiselle linjalle ampaisi jostain keski-ikäinen mieshenkilö kassittamaan omia ostoksiaan. Sillä kertaa hajun lähteestä ei voinut erehtyä, enkä ikinä unohda sitä epäuskon ja järkytyksen sekaista ilmettä kyseisen mieshenkilön naamalla :DD Hymyilin söpösti, keräsin tavarani ja lähdin. 

Rippileirin hiljentymisillassa. Mahassa kiersi niin jäätävästi. Ilta kesti kaksi tuntia ja piereskelin koko sen ajan. Naama punaisena istuin paikoillani ja paska haisi ympärilläni. Jälkeenpäin mietin että miksen tajunnut lähteä vessaan.

Ei ole oma, vaan miehen. Tai no, koko perheen.

Oltiin Gracen risteilyllä ja hengailtiiin hytissä. Mies päästi hirveän mädän kananmunan hajuisen pierun, jonka yhdessä totesimme olevan aivan jäätävä. Eikös sattunut niin, että samalla minuutilla ovelle koputettiin ja sisään tuli kaksi siivoojaa. Mies oli jo kasvoiltaan punainen tässä vaiheessa. Siivoojat olivat aivan hiljaa ja ryhtyivät työhön. Hiljaisuuden katkaisi kuopuksen kirkkaalla äänellä antama tiedotus: ”Isin pierun haju leijailee”. Mies oli syvemmän punainen, siivous jatkui usean minuutin hiljaisuudessa ja se pierun haju leijaili. Tätä ollaan muisteltu monet kerrat vuosien varrella.

Me makailtiin joskus miehen kanssa lusikassa ennen seksiä, ja musta tuntui, että en kerta kaikkiaan pysty seksiin kun pierettää kovasti, ja pelkäsin, että pieraisen seksin aikana. Yritin päästää hiljaa vähän ilmaa ulos, mutta se ei ollutkaan mikään pikkupieru, vaan armoton turaus, joka jysähti lämpimänä aaltona suoraan miehen kasseille ääniefektin kera. Säikähdi itsekin ja vetäydyin kauemmas hytkymään naurusta. Miehen erektio kuoli suunnilleen samalla sekunnilla, eli ei tarvinnut harrastaa sitä seksiä sitten lopulta, vaikka pierua tuskin olisi enää päässyt.

Aloitin innoissani erään itsepuolustuslajin. Heti ekalla harjoituskerralla alkeiskurssilla juistiin ringissä ympäri salia ja punnerrettiin merkistä. Kun heittäydyin punnerrusasentoon päästin oikein kuuluvan ja salissa kaikuvan pierun. Siitä sitten vaan pokkana jatkamaan rinkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vieläkin hävettää niin että tekis mieli vajota maan sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Me makailtiin joskus miehen kanssa lusikassa ennen seksiä, ja musta tuntui, että en kerta kaikkiaan pysty seksiin kun pierettää kovasti, ja pelkäsin, että pieraisen seksin aikana. Yritin päästää hiljaa vähän ilmaa ulos, mutta se ei ollutkaan mikään pikkupieru, vaan armoton turaus, joka jysähti lämpimänä aaltona suoraan miehen kasseille ääniefektin kera. Säikähdi itsekin ja vetäydyin kauemmas hytkymään naurusta. Miehen erektio kuoli suunnilleen samalla sekunnilla, eli ei tarvinnut harrastaa sitä seksiä sitten lopulta, vaikka pierua tuskin olisi enää päässyt.

EI LUOJA, KUOLISIN NAURUUN JOS SE OLISI MAHDOLLISTA😂😂😂😂😂

Olin asuntonäytöllä.Olin kahdestaan välittäjän kanssa tyhjässä asunnossa ja multa pääsi äänetön pieru, mutta järkyttävän hajuinen.Olin nolona.

Näin korona-aikana on tullut istuttua Teams-kokouksissa. Yleensä pidän näissä aina mikrofonin kiinni muuten paitsi oman puheenvuoron aikana. No, taannoin olin Teams-kokouksessa, jossa oli lisäkseni vain kaksi muuta osallistujaa. Juttelimme vilkkaasti ja vapaamuotoisesti, joten pidin mikkiä koko ajan auki. Sitten alkoi pierettää ja päästin sen kummemmin ajattelematta pierun, kun aiemminkin olen Teams-kokouksissa piereskellyt mikin ollessa kiinni. En edes heti tajunnut, että nyt se ei ollutkaan kiinni! Hetken päästä tajusin, että ei helevetti... No, onneksi pieruni ei ollut sellainen perinteinen prööt vaan enemmänkin läpsähtävä ääni. Pokkana sitten vaan loppukokouksen läpsyttelin papereita, jos vaikka niistä kuuluisi samanlainen ääni... En tiedä, tajusivatko työkaverit minun pieraisseen. Onneksi hajun perusteella ei voi jäädä virtuaalikokouksessa kiinni 😁

Olimme vaimon siskon luokse menossa. Tämän kyseisen kerrostalon hissi on järkyttävän hidas liikkeissään. Tulimme kerrokseen missä vaimon sisko asuu ja juuri ennen pysäytystä päästin ison ja haisevan pierun. Avasin hissin oven ja huomasin mummelin moikkaavan iloisesti ja menevän hissiin samalla ovenavauksella. En voi kuvailla kuinka paljon hävetti.

Olin kutsunnoissa ja tilasuuen loputtua vien sieltä yhen ikäiseni kotiasa ku sillei ollu autoa. Jossain vaiheessa matkaa ihmettelin pierunhajua ja mietin miten tuo kehtaa. Meniköhän vuosia ku sitten ymmärsin että kenteis olinkin ite pieraissut (istuimme molemmat etupenkillä, minä kuskina varsinki)

Olin lähdössä ulos ja jo eteisessä kengät jalassa valmiina lähtemään kun huomasin, että vatsassa kuplii ja pieru on tulossa. Päästin sen eteisessä ja odottelin sen jälkeen hetken, että haju haihtui ennenkuin menin rappuun. Juuri rappuun astuessani vastapäinen ovi avautui ja sieltä tuli naapuri ison koiransa kanssa. Koira lähti juoksemaan tavoistaan poiketen perääni ja tunki kuononsa suoraan perseeseeni, koiralla kun on herkkä hajuaisti. Naapuri siinä sitten toppuutteli koiraansa. Luikin vaan äkkiä ulos rapun ovesta pakoon koiraa ja naapuria.

Olin joogatunnilla kaverini kanssa isohkossa jumppasalissa. Oli aivan hiljaista ja parikymmentä ihmistä olivat reilun metrin välein hajautuneina pitkin salia. Teimme liikkeen, jossa piti maata selällään ja nostaa sitten jalat ja selkä ylös ilmaan lattiasta. Asento oli sellainen, että minulta pääsi yhtäkkiä kovaääninen, pitkä ja hallitsematon emätinpieru. Pieru oli niin pitkä, että ehdin jo sen aikana miettiä, että milloin tämä pieru loppuu? Toivoin, että salissa olisi ollut edes taustamusiikkia soimassa. Kukaan ei kommentoinut ääntä mitenkään. Ei edes kaverini, joka joogasi vieressäni.

Olin pari kesää sitten isossa rakennuksessa, jossa paljon eri toimijoiden tiloja, töissä. Olin yksin töissä ja siinä tietokoneen äärellä sitten rupsuttelin ihan jäätäviä kaasuja. En odottanut kenenkään tulevan meidän toimistoon koko päivänä mutta kuinkas sattuikaan, alakerran uusi tiedottaja oli juuri päättänyt tulla esittäytymään ja marssi sisään ovesta. Hyvä luoja että mua hävetti, se haju oli ihan järkyttävä.

Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta, mutta vieläkin nolottaa. Osallistuin lukion öljymaalauskurssille ja olimme kaikki kurssilaiset hajaantuneet ympäriinsä pitkin taidekeskuksen tiloja. Itse maalasin tyhjällä käytävällä ikkunan edessä. Minulla oli ilmavaivoja ja päästin äänettömän ja järkyttävän pahanhajuisen leijapierun, joka haisi kananmunan ja mädäntyneen viemärin sekoitukselta. Yhtäkkiä kulman takaa tulikin opettaja ja kysyi, että mitenkäs sinun maalailusi sujuu? Katsoimme siinä toisiamme sen hirveän lemun ympäröimänä ja aloin selittää jotain työstäni todennäköisesti naama punaisena. Toivoin, että opettaja tajuaisi lähteä jatkamaan matkaa nopeasti, mutta se jäi siihen juttelemaan ja pieru ei haihtunut millään. Jäätävän pitkä piina. Jouduin tapaamaan opettajan vielä silmästä silmään monta kertaa koska kurssi ei loppunut siihen.

Tässä jutussa olin sijaiskärsijä :D

Olin Tokmannilla etsimässä sopivaa hiusväriä ja tutkin eri paketteja kapeassa hyllyvälissä. Huomasin että viereeni samaan hyllyväliin tuli joku vaalea nainen myös katselemaan hiusvärejä. Keskittyneenä tutkin paketteja kun huomasin yhtäkkiä, että ihan karsea pierumainen lemu leijailee nenääni. Refleksinomaisesti aloin pidättää hengitystäni ja vilkaisin sivulleni, vaalea nainen oli kadonnut. Lähdin minäkin pakoon hajua muutaman hyllyn päähän. Hän oli siis ilmeisesti pieraissut ja jätti minut sen hajun kanssa sinne kahdestaan. Ei näkynyt naista enää missään.

Kun en voisi syödä perunaa ,leipää maha pömpöttää alkaa,ilmaa kerryttää,no olin käynny syömäs ruokalas,tein hoitotyötä.Nostin asiakasta pyörätuoliin en muista pitikö kyykätä jalat astinraudoille,kyykkäsin kuitenki,eikös kyykätes paukahda,aika hiljaa mut kuitenki,se oli noloo.kysyin avaanko ikkunan? Hän ei tartte..kyllä nolotti...

Hei minäkin olen kaasuttanut Gracen hytin täyteen juuri ennen siivoojan saapumista! Jollain muulla kun oli ketjussa käynyt samoin. Olin palaamassa työmatkalta ja vatsa oli valmiiksi sekaisin kokouspullista ja viini-illallisista. Kävin vielä laivan buffetissa lounaalla, ennen kuin linnoittauduin omaan hyttiin lepäämään ja pieremään loppumatkaksi. Eikö noin kuuden tunnin kaasuttelun jälkeen ovelta kuulunut koputus... Haju hytissä oli varmasti jäätävä.

Siivooja-parat. Onkohan tämä yleinenkin ilmiö Viking Gracella, kun kerran jo kaksi Grace-pierijää on tunnustanut ketjussa?

Parveilimme yläasteella musiikkiluokan edessä odottamassa tunnin alkua. Multa oli tulossa pieru, jonka otaksuin olevan melko pieni ja äänetön. Ajattelin kuitenkin varoiksi yskäistä kovaäänisesti samaan aikaan, niin kukaan ei varmasti huomaisi mitään.

Yskä ei kuitenkaan osunut samaan kohtaan pierun kanssa, vaan pieru myöhästyi. Pieru ei nimittäin ollutkaan äänetön, vaan ihan jäätävä töräytys, joka piti oikein puristaa. Näinpä yskäisin ensin ja siihen perään kauhea vääntöpieru: KHÖH KHÖH - PRÖÖÖÖT!!

Luokkatoverit juoksivat kauemmas ja alkoivat kuorossa huutaa "HYI LAURA HYI HYIII!!!" Kauempana käytävällä olleet luokkatoverit kysyivät, että mitä nyt, ja heille vastattiin niin että koko käytävä kaikui: "NO LAURA PIERAS!!!"

Ei mennyt ihan putkeen se yskällä peitetty pikkupieru :D

Vierailija kirjoitti:

Olin joogatunnilla kaverini kanssa isohkossa jumppasalissa. Oli aivan hiljaista ja parikymmentä ihmistä olivat reilun metrin välein hajautuneina pitkin salia. Teimme liikkeen, jossa piti maata selällään ja nostaa sitten jalat ja selkä ylös ilmaan lattiasta. Asento oli sellainen, että minulta pääsi yhtäkkiä kovaääninen, pitkä ja hallitsematon emätinpieru. Pieru oli niin pitkä, että ehdin jo sen aikana miettiä, että milloin tämä pieru loppuu? Toivoin, että salissa olisi ollut edes taustamusiikkia soimassa. Kukaan ei kommentoinut ääntä mitenkään. Ei edes kaverini, joka joogasi vieressäni.

Joogassa ja pilateksessa ei ole tavatonta kuulla konkun pieraisevan. Varsinkin jos porukassa keski-ikäistä ja vanhempaa väkeä.

Tuo liike on sellainen jossa pierun tuntemus tulee joskus itsellenekn. Jotenkin sen saan estettyä.