Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Tapahtui äskettäin... Mies oli jossain reissussa ja olin illalla yksikseni kotona. Luin kirjaa sohvalla kun yhtäkkiä alkoi kiertää mahassa. Kun kerran olin yksin, kehtasin päästää ihan pidättelemättä. Se olikin sitten todella pitkä töräys, kesti varmaan kymmenen sekuntia. Ja aivan JÄRKYTTÄVÄ ääni! Ällistyin itsekin, kun minulta ei ollut tuollaista varmaan ikinä ennen tullut.

Kaiken kukkuraksi alakerrasta kuului naapurin huudahdus "wou!" Hänkin sai sitten kuulla sen.

Perjantaina työpaikan pikkujoulut. Istutaan saunan jälkeen pukuhuoneessa, muut tytöt menee hakemaan meille siiderit. Samassa multa pääsee kaasu. Kun tulevat takaisin, hirveä löyhkä ja vain minä paikalla.

Lähdin ennen aikojaan pois ja maanantaina pitäisi mennä kuuntelemaan pikkujoulujen muistelua.....

Mulle kävi myös noin.

Ei tää nyt sinällään noloa ole mutta eilen päästin kunnon märkäpierun,onneksi olin kotona.

Ajattelin että nyt päästän kunnon töräyksen mutta hämmästys olikin suuri kun peräreiästä kuuluikin vaan vaimea "pulp",heti tajusin että joku meni vikaan.

Melkein ruokalusikallinen tuli tavaraa pöksyihin,alushousut meni uusiksi ja alapääpesu piti tehdä.

Kuulin aikoja sitten sellaisen pierutapauksen.Ihminen oli mennyt kauppaan ostoksille ja oli palaamassa atolle,jolle oli kuljettaja.Parkkiruudukoissa oli vierekkäin kaksi aivan samanlaista Saabia.Henkilö oli mennyt etupenkille istumaan ostoksineen.Kun hän oli laittamassa ovea kiinni,niin pieru narahti.Oli katsonut kuljettajaan ja sanonut"OHO".Viereisessä autossa oli istunut tuttu,oikea kuljettaja autoineen.

Näin unta,että olin liikekeskuksen pitkässä liukuportaikossa ja siinä oli asiakkaita paljon,melkein tungos.Unessa minua ryhtyi pierettämään vimmatusti.En mahtanut mitään ja pääsi äänekäs pörinä valloilleen.Heräsin pierun tuoksuun ja olin oikeasti pierenyt omassa vuoteessani.

Pienenä olin uimarannalla siskojen ja äitini kanssa. No, minä sitten ihan muina tyttöinä pieraisen veteen, enkä todellakaan salaa sitä. "Äiti, mä pieraisin, ja tuli kuplia" sanoin naurua pidätellen JA KOVAAN ÄÄNEEN. Varmaan nolotti äitiä. Ja varmaan kaikki tuijotti meitä.

Ei ehkä niin nolo, koska kukaan ihminen ei kuullut, mutta huvittava kuitenkin.

Istuin pöydän ääressä ja päästin pitkän pierun, joka kuulosti joltain moottorin revittelyn ääneltä. Kissani heräsi ja ponkaisi järkyttyneenä pystyyn. Se katsoi minua silleen "kuulitko sinäkin tuon?" ja alkoi tuijottaa ikkunasta ulos hermostuneen näköisenä. Kesti kauan ennen kuin se rauhoittui. Osku-parka. :D

Varaa uusi aika.

Ehdottomasti noloin tapaus sattui hierojalla. Oli jo pitkään ollut alaselkävaivaa joka säteili jalkaan varpaisiin asti, olin kuvauttanutkin selän mutta ei sieltä mitään löytynyt, ja ajattelin sitten lopuksi kokeilla hierojaa (en ollut koskaan ennen käynyt). Valitsin päteväksi kehutun salskean nuorehkon urheiluhierojamiehen. Hän arveli että jotain piriformiskireyttä voi olla, ja rupesi möyhentämään pakaraani (ko. lihas sijaitsee siellä). Tunsin että vatsassa on kehittynyt kaasua, koetin pidätellä ja samalla tietysti jännittyivät pakaratkin, hierojamies kehottaa että yrittäisin rentoutua... enkä kehtaa sanoa että pierettää niin vietävästi. Lopulta annoin periksi ja pääsi mojova pröööt. Mies naurahti että no niin, ja jatkoi tyytyväisenä työtään. Itse oli varmasti ihan tulipunainen. Käsittelyn loputtua kehtasin joten kuten kömpiä pystyyn, pukea ja maksaa, mutta kun ehdotettiin uutta aikaa, mutisin jotakin etten työkiireiltäni nyt pysty sanomaan milloin pääsen ja että soitan kun tiedän. On edelleen soittamatta, vaikka tuosta on jo monta vuotta. (Vaivakin on ajan myötä hellitättänyt vaikkei täysin kadonnut.)

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjaa sohvalla kun yhtäkkiä alkoi kiertää mahassa. Kun kerran olin yksin, kehtasin päästää ihan pidättelemättä. Se olikin sitten todella pitkä töräys, kesti varmaan kymmenen sekuntia. Ja aivan JÄRKYTTÄVÄ ääni! Ällistyin itsekin, kun minulta ei ollut tuollaista varmaan ikinä ennen tullut.

Kaiken kukkuraksi alakerrasta kuului naapurin huudahdus "wou!" Hänkin sai sitten kuulla sen.

Itselle kävi samalla lailla, mutta seinänaapurista ei kuulunut "wou" vaan "Yööögh!" ja kuulin kun hän nousi tv-tuolistaan.

Lukiossa välitunnilla tosi komea toisen luokan kundi (johon olin ihastunut) tuli odottamatta juttelemaan. Yhtäkkiä, ennen kuin tajusin mitä tapahtui, minulta pääsi ihan järkyttävän äänekäs paukkupieru. Kundi jäi katsomaan kummastunut inhon ilme naamallaan. Eipä seurannut mitään romanssia...vieläkin hävettää. 

Olin tuoreen poikaystäväni kanssa ulkona syömässä. Emme tosiaankaan olleet vielä pierutasolla, hyvä jos röyhtäistä hiljaa kehtasi. Matkasimme syömästä sitten poikakaverin kämpille, ja minua pieretti ihan älyttömästi. Tunsin, että pieru olisi todennäköisesti hiljainen, ja mahdollinen paha haju jäisi leijailemaan rappukäytävään ja me livahtaisimme kämppään sisään - eli pääsisin tästä kuin koira veräjästä. No, ajoitin (onneksi sentään hiljaisen) pieruni vähän väärin, ja kaikki se mädän kananmunan nenää kirveltävä haju jäi pienenpieneen yksiön eteiseen. Poikaystävä oli valitellut aiemmin bioroskiksensa hajua, ja alkoi taas ääneen päivittelemään, että haistanko minäkin tuon hirveän mädän lemun. Poikakaveri alkoi oikein nuuhkia ympärilleen, kävi vessassa ja keittiössä haistelemassa mistä tuo haju tuli. Olisin voinut juosta kämpästä pihalle sillä sekunnilla, mutta yritin pitää pokkani. Läpällä vielä heitin, että minä se varmaan vaan. Haistoi sitten minuakin. Lopetti sen jälkeen sanaakaan sanomatta ja jatkoimme iltaamme. En ole tähän päivään mennessä kolmen vuoden jälkeen ottanut tätä puheeksi.

Huh tulipa romaani. Selkeästi oli aika päästää tämä salaisuus ulos. Kiitos

Kuvitelkaa semmoinen kimeä, ikuisuuden kestävä "piuuuu"-ääni elokuvateatterin salissa, juuri kun elokuvassa on hiljainen hetki ja koko sali odottaa jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuu. No, pieruani ei ainakaan osannut kukaan odottaa :D

Viime perjantaina jäin päivän jälkeen töihin tekemään yhtä projektia (avokonttori). Muut olivat jo lähteneet kotiin. Mahassa kiersi ja päätin päästää kaasut ulos - mikäs siellä haistessa, yksin ollessa. Sellainen PUT PUT PUT PUT PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT pieru pääsi, ja siihen loppuun sitten ähkäisin oikein silleen "Ääääähhhhhhhh". Kuului kun takanani joku alkoi hihitellä, paniikissa katsoin, ja siellä oli yksi työkaveri työpisteellään, syntyi katsekontakti, hän alkoi nauraa ihan hulluna. Ja sitten taputtaa. Mitä minä siinä muuta, nauroin itsekin ja pyysin anteeksi, selitin että luulin olevani yksin. Työkaveri vaan että jos tämä menee tähän niin hänkin, röyhtäisi kylläkin vain mutta tosi kuuluvasti. Meillä on ollut hurjan kivaa olla töissä sen jälkeen :D

Moi T jos luet tätä! <3

Vierailija kirjoitti:

Tuo omiin pieruihin herääminen koettu täälläkin monta kertaa. Kauhusta kankeana odotat henkeä pidätellen onko mies hereillä. Varmasti hänkin herännyt useaan otteeseen minun paukkuihini. Nolottaa, vaikka asuttu yhdessäkin jo pari vuotta.

Meillä taas kerran kävi niin, että mies heräsi aivan sanoinkuvaamattoman järkyttävän pahanhajuiseen -mutta äänettömään- pieruunsa,säikähtäen että mikä ihme haisee niin pahalle.

Itse todistin tätä sohvan toisesta päästä ja olin jo vetänyt vilttiä naamalleni kaasunaamarin virkaa toimittamaan, se haju todellakin tuntui kärventävän nenäkarvat ja tuntui, että silmiä kirvelee. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen nauran tälle vedet silmissä, kun muistan miehen säikähtäneen, mutta hämmentyneen huudahduksen ja sen ilmeen, kun heräsi oman pierunsa hajuun ja kuvitteli olevansa mahdollisesti altistunut vaaralliselle kaasulle tms. 😂

Edellisessä työpaikassani käytiin pareittain + esimies, eräänlaisia kehityskeskusteluita ajoittain. Kyseessä oli todella pieni toimistohuone missä pidettiin kyseinen palaveri, joka oli alkamassa 13:00. Itse saavuin työpisteeltäni noin klo 12:55 paikalle. Huone oli vielä tyhjä, pomoni eikä kolleegani Liisa (nimi muutettu) ollut vielä saapunut paikalle.

Istuin huoneessa hetken aikaa itsekseni kunnessa mahassani alkoi vääntää. Päästin häpeilemättä kunnon pierun, joka onnekseni ei ollut kovinkaan äänekäs...mutta haju sen sijaan, oli kammottava. Huoneen haju muuttui kuin jätelaitoksella. Tässä vaiheessa koin parhaimmaksi livetä paikalta hetkeksi ennen palaverin alkua ja pyrähdin takaisin työpisteelleni. Näin kuinka kolleegani Liisa tuli minua vastaan ja oli kyseiseen palaveriin menossa, hän ei nähnyt minua. Hetki tämän jälkeen pomoni meni sisään, jolloin kuulin kuinka Liisa suorastaan huusi pomolleni: "Hyyyyyi! Täällähän haisee paska!". Odotin muutaman minuutin ennen kuin menin paikalle ja pahoittelin että myöhästyin muutaman minuutin. Huvittuneisuutta oli vaikea pidätellä sillä Liisa nyrpisteli nenäänsä vielä pitkään palaverin aikana.

-

Avotoimistolla on muutenkin erittäin mukava päästellä hiljaisia, jäte kananmunalta haisevia rupsuja. Ohi kulkevien ihmisten reaktiot ovat hulvattomia.

Hmm, en oikein osaa näistä kahdesta valita pahinta, joten kerron molemmat.

Olen suuhygienisti, ja pieraisin kesken potilastyön. Teemme työtä yksin, toisin kuin hml jolla on hhoitaja yleensä apuna. Taisin jatkaa kuin ei mitään, en enää muista kun häpeä on hälventänyt muiston.

Sitten kerran yhenyön hoito oli mun luona yötä. Oltiin harrastettu seksiä yöllä, jonka päätteeksi väsyneenä en ollut käynyt enää vessassa alapesulla, vaan nukahdin. Heräsin sitten keskellä yötä sellaiseen oikein märkään, persettä värisyttävään pieruun johon heräsin säpsähtäen. Meinasi silmät pudota kuopistaan. En tiedä oliko poika hereillä - en voi uskoa, että joku EI heräisi tuollaiseen..

Menin toiseen kaupunkiin ekaa kertaa (ja viimistä) tapaamaan yhtä miestä. Reilun tunnin bussimatkalla hermostuksissani rouskutin rasiallisen sinisiä mynthoneita. Virhe.

Käytiin ammeessa ja tuntui, että kellun. Sänkyhommista ei tullut mitään kun oli niin paha pidätellä. Nukuttiin yö ja aamulla maha oli laskenut, olin tod kaasuttanut koko yön. Voi miesparka. En mennyt toista kertaa.

Oma tarinani on jo muutaman vuoden takaa. Olin marketissa hakemassa yhden kassillisen verran ruokaostoksia. Satoi kaatamalla ja mieheni kanssa sovimme että hän kiertää parkkista ja kun näkee minut pysäyttää oven eteen, jolloin pääsen nopeasti sisään. Kaupassa alkoi pierettää aivan älyttömästi. Kassalla kipristelin jo voimakkaasti, mutten tietenkään viitsinyt päästää pierua. Maksoin ostokset ja ryntäsin pihalle, näin automme pihalla, vetäisin sivuoven auki, loikkasin sisään ja päästin älyttömän pierun. Samalla huomasin, että kuskin paikalla istuu vieras mies. Sitten tajusin, että auto oli väärä. En sanonut mitään vaan avasin oven ja loikkasin autosta ulos. Samalla huomasin, että miehenihän sieltä kurvasi juuri kaupan eteen. En kertonut hänelle mitä tapahtui. Enkä ole kertonut kenellekään muullekaan. Jos olet se autokuski jonka kyydissä pieraisin, esitän nyt anteeksipyyntöni.