Lue keskustelun säännöt.
Miten olette sinut sen kanssa, ettei teistä tullut mitään erityistä?
26.08.2021 |
Ei tullut itsestä kaunista/komeaa, rikasta, kuuluisaa, taiteilijaa, laulajaa, näyttelijää tai poliitikkoa, jotakin suurempaa, että tarinanne jäisi eloon kuoltuanne ja olisitte tunnettu ja ihailtu. Ei onnistumista missään. Pelkkää keskinkertaisuutta. Tavallinen tylsä pulliainen, joka kantaa kauppareissulta kotiin Pirkka-tuotteita kaatosateessa kävellen. Päivän kohokohtana on av-palstailu tai Netflixin sarja.
Minua tämä ahdistaa ja masentaa. Olen kateellinen menestyneille ja erikoisille persoonille. Minun pitäisi olla se kadehdittu, ei kadehtija!
Kommentit (107)
Jokainen on erityinen jollekin. Jos ei ole, voi tulla sellaiseksi.
Estin 2 it semu rhaa. Onhan se tavallasn erityistä. Muitakin pienen mittakaavan juttuja olen tehnyt.
Ollaan arjen sankareita ja se riittää.
Mokaillaan ja pyritään ne korjaamaan hyvillä teoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen elämääni. En myöskään jaa aloittajan näkemystä siitä, etteikö minusta olisi tullut mitään. Olen arvostettu asiantuntija omalla alallani, satunnaisesti esillä myös mediassa. Käytännössä kaikki oman alan ihmiset Suomessa tuntevat tai tietävät minut. Suuri yleisö ei minua kuitenkaan tunnista ja hyvä niin, en ole koskaan viihtynyt valokeilassa.
Olen siis tavallinen pulliainen ja niin olen aina halunnutkin olla. Ihana perhe, oma kiva koti ja kiinnostava työ sekä sopivasti vapaa-aikaa. Niistä aina haaveilin ja ne olen saanut.
Minulle tavallisuus on asia jonka kanssa ei tarvitse diilata erikseen. On kyllä kamalaa miten pinnallisia arvoja joillain on, niin että tuostakin pitää tehdä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen elämääni. En myöskään jaa aloittajan näkemystä siitä, etteikö minusta olisi tullut mitään.
Eihän aloittaja esittänyt mitään näkemystä siitä, mitä sinusta on tullut.
On vaikea tulla toimeen sen kanssa ettei minusta tullut tavallista duunaria.
70-luvulla ajateltiin että jokaisesta tulee halutessaan hyvätuloinen tehdastyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ei tullut koskaan mitään. Verhoan laiskuuteni kaikenlaisten tekaistujen diagnoosien taakse. En osaa mitään enkä jaksa mitään. Kerron kaikille olevani masentunut ja kilpirauhasarvot viturallaan ja suolistoentsyymit sekaisin.
Sitten valitan ja ruikitan koko ajan kaikilla kanavilla sitä, että KELA ei lähetä minulle enempää rahaa. Teidän kaikkien kuuluu maksaa enemmän veroja, että minulle riittää siitä enemmän jaettavaa.
Lopun aikaa trollaan av-kanavalla kaikkien muiden lihavien idioottien kanssa.
Mitä enemmän seuraan julkkisten ja muiden menestyneiden elämää, sen onnellisempi että olen täysin tuntematon tavis.
Jos pystyn olemaan tärkeä ja merkityksellinen ihminen edes muutamalle läheiselleni, siinä on onnistumista kylliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää kun olen vaativassa työssä erityisasijantuntijana. Ei harmita vaikka en ole erittäin vaativassa.
Osaan kumminkin sijoittaa, tuotto koko ajan yli 70%
Varsinkin medialla on suuri vaikutus siihen, miten se vääristää ihmiskuvan. Nostetaan esille vain niitä ihmisiä, jotka oikeastaan itsekin pyrkivät esille ja toimivat sitten millä alalla tahansa hyvässä tai pahassa.
Toisaalta ei ainoastaan media (ihmisethän toki sitäkin tekevät), mutta ihmisissä yleensä on halua kategorioida ja asettaa itsensä aina ylemmäksi muita, pitää omia ominaisuuksiaan muita parempina.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja se ei ole vähän, se on kaikki, lahja mitä ei voi mihinkään verrata. Ainoastaan ihmisen oma turmeltuneisuus saa pikkuhiljaa tuon kuvan haalistumaan ja sen jälkeen ihminen pyrkii koko elämänsä löytämään tuon alkuperäisen kuvan useimmiten huonolla menestyksellä. Tuon takia meistä kaikki ovat epätäydellisiä, vaikka alunperin täydelliseksi tehtyjä.
Katsokaa lapsia, monet heistä ovat hyvin vapaita noista itsetuntoa rapauttavista kahleista, he osaavat aidosti iloita olemassaolostaan, ”lasten kaltaisten on taivasten valtakunta”. Lapsen mieltä siitä, että on hyvä sellaisenaan ei ole vielä liian paljon kyseenalaistettu. Todella ikävää on vain se, että liian monessa tapauksessa aikuiset ihmiset ovat saaneet tuon kauniin Jumalan kuvan, lapsen tuntemaan epävarmuutta itsestään jo hyvin varhain, se näkyy jopa 2-3-vuotiaissa esim. päiväkodeissa.
Eli sen, minkä Jumala loi täydelliseksi, kauniiksi, rakastettavaksi, itsensä kuvaksi, ihmiskunta itse turmelee ja jäljelle jää eksyksissä olevia, sinne tänne hapuilevia ihmisiä, jotka ovat kadottaneet oman itsensä.
Kun kadottaa oman itsensä, alkaa verrata itseään muihin vääristyneisiin kuviin ihmisyydestä ja mitä ihmisen tulisi olla, jotta hän voisi kokea onnea, iloa ja tyytyväisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun peniksen mitat ovat 23/17,5, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vehje on isompi kun suurimmilla pornotähdillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen elämääni. En myöskään jaa aloittajan näkemystä siitä, etteikö minusta olisi tullut mitään.
Eihän aloittaja esittänyt mitään näkemystä siitä, mitä sinusta on tullut.
Mielestäni otsikossa on aivan selvä väite (”ettei teistä tullut mitään erityistä”) ja omalla kohdallani olen siitä eri mieltä.
Mutta ihan sama. En jaksa vängätä asiasta kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun peniksen mitat ovat 23/17,5, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vehje on isompi kun suurimmilla pornotähdillä.
Tunnustan, että minua ärsytti tämä kommentti. Vaan keskiverto se on tässäkin yleensä se menestyksekkäin, ettei sitten luule koon korvaavan käyttötapaa. Itse kun joskus isovehkeisen kanssa harrastelin, kertoi että on vaikea saada täyttä seisokkia ilman apuvälineitä, rengasta tms.. Tällaisen olen kuullut isoista ennenkin mainittavan. Ja minuun laitettaessa jäi varmaan n. 10 cm ulkopuolelle, oudolta tuntui. Seksi oli siis vähän huonoa ja epämukavaa juurikin liian ison koon takia. Mutta toivottavasti sinä pärjäät ja osaat toimia noilla mitoilla hyvin, monille se voi olla taakkakin. Onnea ja menestystä!
Itse olen kyllä tyytyväinen ihan tavallisena. En kaipaa mainetta ja mammonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä kadehdi ketään, teen omasta elämästä sitä mitä haluan sen olevan. En kaipaa olla ihailtu ja kadehdittu. Tavallinen elämä riittää. Kivat harrastukset, ystävät ja perhe sekä miellyttävä työ.
Mulla on kaksijakoiset fiilikset.
Mun nuoruudenystävissäni on sellaisia, jotka ovat tehneet kivaa uraa (esim. akateemista) ja olen ollut oppilaitoksessa, jonka oppilaista tuli muutamasta myös julkisuuden henkilöitä. Tuntuu vaikealta olla sellaisten rinnalla ja heihin verrattuna tuntuu epäonnistuneelta.
Mutta toisaalta olen itse kunnianhimoton ihminen ja en haluaisi julkisuuteen. Olen myös siis hyvällä mielin tavis.
Noh, 99,9% maapallon ihmisistä ei ole julkisuus- tai menestysmittareilla mitattuna "erityisiä".
En ole niin itsekeskeinen että vaivaan mieltäni sillä etten kuulu 0,01 prosenttiin ihmisistä.
On niin paljon elämää elettävänä.
Mä olen ainakin saanut lähtökohtiini nähden hyvin paljon. Ilman pennin pyörylää lähdin 16-vuotiaana kotoa suoraan töihin. Myöhemmin opiskelin pari tutkintoa, sain hyvän perheen itselleni ja nyt elelen ihan mukavasti pienellä palkallani. Olen kokenut asunnottomuuden, päihdeongelman ja varattomuuden. Siihen nähden saavutukseni tavallisesta elämästä on kuin lottovoitto.
Hyvä vain, kun saa elää rauhassa anonyymisti. Haluan vain olla onnellinen ja onnen löydänkin hyvin tavallisista asioista.
Monesti ei nähdä yhtään sen taakse mitä on jouduttu tekemään saavuttaakseen sen "erikoisuuden" ja mitä uhrauksia sen eteen tehdään jatkuvasti. Nähdään vain ne kermat siitä päältä ja sekin vaaleanpunaisten lasien läpi. Olisitko esim. valmis unohtamaan kaiken muun elämän muutamaksi vuodeksi ja elämään sille intohimollesi 16h vuorokaudessa, tietämättä menestytkö siinä ikinä kuitenkaan? Olemaan vesikuurilla viikon kun ei ole varaa ruokaan tai myymään itseäsi rahoittaaksesi edes jonkinlaisen elintason? Jättämään välistä viikonloppujen juhlat ja ystävien näkemiset? Torjumaan mahdolliset kumppanit kun ei yksinkertaisesti riitä aikaa suhteille? Nämä nyt karrikoidusti..
Ajatus esim. kuuluisana laulajana olosta on kutkuttava, mutta yleensä mielikuviin yhdistyy vain ne mukavat asiat: maine, raha, julkisuus. Mutta ne eivät todellakaan tule sormia napsauttamalla. Keikkailu on pidemmän päälle tosi puuduttavaa; kun muut viettää aikaa perheen tai kavereiden kanssa, istut sinä viikonlopun keikkabussissa. Luova työ vaatii isnpiraatiota mutta jos sitä ei joskus ole, voi se aiheuttaa todella kovat paineet, muuten se elantokin katkeaa jos et kokoajan keksi uutta ja säväyttävää.
Ulospäinhän monien julkimoiden elämä näyttää makealta, mutta todellisuus on huumeongelmia (paljon myös sellaisilla artisteilla kenestä et ikinä uskoisi!), riippuvuuksia, masennusta.. Kun keikalla näet viimeisen päälle tällätyn valovoimaisen artistin, voi todellisuus olla se että loput ajasta maataan sängyssä pääsemättä ylös ja painitaan erinäisten mt-ongelmien kanssa.
Monet isot tähdet haaveilevat sellaisesta normaalista elämästä, että kannetaan Pirkkatuotteita vesisateessa kotiin, mikä sinusta kuulostaa vähäpätöiseltä ja tylsältä. ihminen haluaa aina sitä mitä hänellä ei sillä hetkellä ole.
Yläasteella joukkueurheilulajien harrastajat kiusasivat minua ja saivat tytöiltä palkkioksi siitä p...llua. Intissä sodessa vain jänn..miehiä tuli tapaamaan nainen. AMK:sta hyväpalkkaisiin töihin pääsivät vain ne psyk0paatit, jotka koulussa tekivät minimin, mutta psyk0paatinomaisesti kyynärpäätaktiikoilla ja suhteilla surffasivat itsensä paraspalkkaisiin töihin (meritokratia on kuollut). AMK-bileissä en käynyt kun siellä oli vain ne psyk0paatit ym. syrjijät, eikä juuri yhtään ns. hyviä ihmisiä (pari kertaa piti käydä todetakseen tämä). Elikä nyt olen n. 10 v jälkeen AMKista tällainen hieman mediaania vähemmän tienaava, mutta jatkuvasti varojani sijoittava taloudellinen "voittaja". Sillä aikaa kun henkisesti keskenkasvuiset ovat voittaneet kaiken kierosti ja ilman mitään oppimista, olen minä sijoitellut kryptoihin, osakkeisiin yms. Miksi haluaisin olla ns. suosittu kun ne suositut ovat kieroja kiusaajia, suhteilla eteenpäin pyrkijöitä yms.? En todellakaan haluaisi olla sellainen ja ihmettelen miten ne ihmiset voivat elää itsensä kanssa. No ehkä se on helppoa jos on psyk0paatti...