Lue keskustelun säännöt.
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Kuinkahan estynyttä ja rajallista yhteiselonne muutenkin jo on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä koe mitään kehohäpeää tai ole estynyt sen suhteen. Se vaan tuntuu samalta, kun ottaisi miehen mukaan seuraamaan wc-toimitusta. Siis onhan hän läheinen ja rakas, mutta pitääkö suhteessa jakaa ihan kaikki todella intiimitkin kokemukset? Ei meillä käydä pskalla ovi auki normaalistikaan. Tai jaeta mitään detaileja kuukautisista. Siis oikeesti ällöttää koko ajatus.
Jännä sanavalinta. Kun tuo lapsen syntymä on intiimi kokemus myös miehelle. Aikuinen mies tuskin ällöttelee venyvää alapäätäsi tai eritteitä, vaan keskittyy oman, rakkaan lapsensa kohtaamiseen.
Miehillekin on tärkeää päästä luomaan heti se suhde ja nähdä konkreettisesti lapsen syntyvän. Heiltä "riistetään" nyt jo niin paljon, kun eivät voi itse olla raskaana tai synnyttää. Miehelleni oli äärettömän tärkeää olla läsnä ja nähdä lapsensa konkretisoituvan sieltä mahasta tähän elämään, eikä vain tyrkätä jotain valmista lasta syliin myöhemmin. Minullekin se oli tärkeää, että hän on mukana. Tuen vuoksi, mutta myös hänen itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneen junaan. Itse taas pidän päivänselvänä että mies tulee synnytykseen eikä kesken kaiken karata käytävälle vaikka kuinka pelottaisi. Jos nainen kestää synnytyksen niin kyllä mies kestää sen helpomman osuuden eli paikalla olemisen.
Ei se ole helpompaa katsoa vierestä kun toiseen sattuun eikä pysty/osaa tehdä asialle mitään.
Kun oikein kovat synnytyskivut niin silittäminenkin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Sinä et todellakaan ymmärrä käsitteitä kuten kiintymyssuhde tai vieraannuttaminen. Isyys on jotain ihan muuta kuin sitä, että näkee vauvan tulevan ulos vaginasta ja that's it. Mies ei voi mitenkään fyysisellä tasolla osallistua synnytykseen, se on biologisesti mahdotonta. Tuo kuulostaa enemmän joltain pakkomielteeltä (fetissiltä?) kuin halulta olla lapsensa elämässä...
Sinä taas et tunnu ymmärtävän että jokainen muodostaa sen tunnesiteen ihan omalla tavallaan ja omista "aineksistaan", ei juuri sillä tavalla kuin sinä haluat tai sinun mielestäsi pitäisi.
On hassu ajatus että äiti ja äidin tunteet kyllä otetaan huomioon olivat ne sitten millaisia tahansa mutta miehen pitäisi tuntea kuten käsketään.
No jos tunnesiteen muodostuminen on kiinni siitä synnytyksen todistamisesta, niin varsin erikoinen tapa muodostaa se... Oikeastaan vain vahvistaa käsitystäni että asia on sinulle jonkinsortin fetissi.
Eikä kukaan ole väittänyt ettei miehillä saisi olla omia tunteita. Synnytyksessä on vain pakko mennä äidin tahdon mukaan, koska se lapsi on tulossa naisen kehosta.
Synnytys hoidetaan niin, miten on äidille ja vauvalle parasta. Jos äitiä stressaa miehen läsnäolo, sitten häntä ei pidä ottaa saliin eivätkä edes kätilöt ja lääkärit halua miestä siinä tilanteessa paikalle. Heitä kiinnostaa vain vauvan ja äidin hyvinvointi. Mies mukana on uudempi ilmiö ja ajatuksena on nimenomaan ollut, että äiti saa siinä henkistä tukea, eikä se, että miehellä olisi muka joku ihmisoikeus nähdä lapsensa heti, kun vaan päälaki pilkottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys hoidetaan niin, miten on äidille ja vauvalle parasta. Jos äitiä stressaa miehen läsnäolo, sitten häntä ei pidä ottaa saliin eivätkä edes kätilöt ja lääkärit halua miestä siinä tilanteessa paikalle. Heitä kiinnostaa vain vauvan ja äidin hyvinvointi. Mies mukana on uudempi ilmiö ja ajatuksena on nimenomaan ollut, että äiti saa siinä henkistä tukea, eikä se, että miehellä olisi muka joku ihmisoikeus nähdä lapsensa heti, kun vaan päälaki pilkottaa.
Samoin myös se, että mies siivoaa kotona on uusi asia, mikä ihmeen ihmisoikeus se on että miehen pitää siivota kotona. Miksi muuttaa jotain joka on toiminut tuhansia vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Sain olla yksin ammattilaisten kanssa synnyttämässä, se toi sitä rauhaa, yksityisyyttä ja turvallisuutta jota tilanteeseen kaipasin. Oma mieheni oli päätökseeni tyytyväinen, mutta koska sinun mies haluaa mukaa pitäisi hänenkin näkemystä kunnioittaa.
Olen kuullut miten miehet joskus häiritsevät synnytyksessä, pitää katsoa myös niiden perään siinä, että miten jaksavat. Lisäksi mieheni itsekkin koki hetken synnytyshuoneessa oltuaan, että koki olevansa tiellä ja haitaksi hoidolle.
Mikähän tässä olisi se kompromissi?
Hoitohenkilöstö myös kuittaili ikävästi miehelleni, koska tuli vasta sitten kun vauva piti pestä. Eivät ymmärtäneet että se oli synnyttäjän toive.
Mitä jos miehesi on siinä alussa mukana. Ja sitten jos haluat voit pyytää häntä menemään odotushuoneeseen ja hänet voi sieltä pyytää takaisin kun olet synnyttänyt istukan ja paikkoja vähän siivottu? Synnytys saattaa kestää useita tunteja, joten seurusteluunkin riittä aikaa.
Siis synnytys ei välttämättä pääty istukan synnyttämisen, vaan minulla kävi niin että jouduin istukan irrotukseen leikkaussaliin, kun se ei tullut itsestään. Oli todellä hyvä, että mieheni oli paikalla, sillä hän piti huolta vastasyntyneestä vauvasta muutaman tunnin kun olin leikkaussalissa ja heräämössä. Vaikka se suht harvinaista on, aina on mahdollista että synnyttäjälle tulee joku komplikaatio, jonka takia ei ole kykenevä hoitamaan vauvaa. Silloin todellakin on toisen vanhemman hyvä olla paikalla hoitamassa pienokaista. Kiireisillä kätilöillä ei hoivaamiseen ole ylimääräistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys hoidetaan niin, miten on äidille ja vauvalle parasta. Jos äitiä stressaa miehen läsnäolo, sitten häntä ei pidä ottaa saliin eivätkä edes kätilöt ja lääkärit halua miestä siinä tilanteessa paikalle. Heitä kiinnostaa vain vauvan ja äidin hyvinvointi. Mies mukana on uudempi ilmiö ja ajatuksena on nimenomaan ollut, että äiti saa siinä henkistä tukea, eikä se, että miehellä olisi muka joku ihmisoikeus nähdä lapsensa heti, kun vaan päälaki pilkottaa.
Samoin myös se, että mies siivoaa kotona on uusi asia, mikä ihmeen ihmisoikeus se on että miehen pitää siivota kotona. Miksi muuttaa jotain joka on toiminut tuhansia vuosia.
Miten miehen lisääntymiselimistö estää siivouksen?
Te joilla on ollut puoliso mukana synnytyksissä, peukuttakaa jos muistatte sen hetken kun katsoitte miestänne ensimmäisen kerran silmiin kun lapsi oli saatu rinnalle :)
Se oli nimittäin aika unohtumaton tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, ettei ole hyvä, jos miehen läsnäolo synnytyksessä stressaa. Tässä tapauksessa kuulostaa kuitenkin siltä, että olisi ihan mahdollista sopia yhteiset pelisäännöt niin, että stressin määrä minimoidaan. Mies kuulostaa kuitenkin ihan tavallisen järkevältä ja varmaankin pystyy toimimaan synnytyssalissa ap:n toivomalla tavalla, kunhan asiasta käydään perusteellinen keskustelu etukäteen.
Onko ap sama, joka kirjoittia juttua miesystävänsä innokkuudesta osallistua sukulaisen/kaverin vastasyntyneen kanssa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö, että syntyvä lapsi ei olekaan isänsä näköinen?
Yleisesti ottaen lapsen isä synnytyksessä on häiriötekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiriötekijä lisää synnytyksen kestoa. Nainen ei ehkä niin helposti keskity kivunhallintaan, ja sikiökin voi siitä kärsiä (hapensaannin tasaisuus).
Mitä te hössötätte synnytyksestä, joka on vasta ensi vuonna?
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, että syntyvä lapsi ei olekaan isänsä näköinen?
Ehkä se on joku mutaatio, josta alkaa kokonaan uusi ihmisrotu!
Vierailija kirjoitti:
Mitä te hössötätte synnytyksestä, joka on vasta ensi vuonna?
Mitä mahtaa olla synnärillä, kun nyt jo riidellään.
Babette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei.
Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.
Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?
Aiemmin tuolla kerroin, että mieheni poistui pyynnöstäni ponnistusvaiheen ajaksi. Lisään vielä, että mieheni hoiti lasta alusta lähtien enemmän kuin minä. Kylvetti, vaihtoi vaippoja ja lauleli vauvalle. Toki imetyksen hoidin pääosin minä, mutta välillä hän halusi syöttää öisin pullosta, että minä saisin nukkua. Ei aiheutunut hänelle mitään traumaa siitä, että sain synnyttää haluamallani tavalla. Minä sen sijaan olisin kärsinyt, jos olisin joutunut uhrautumaan näin isossa asiassa miehen mieliksi. Synnytys on tosi intiimi ja synnyttäjälle henkilökohtainen asia. Onneksi mieheni ei ollut niin itsekäs, että olisi alkanut kinastelemaan asiasta. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko mies läsnä ponnistuksen hetkellä vai vasta muutaman minuutin kuluttua sen jälkeen. Jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei lasta hoida olipa hän sitten kyttäämässä silmä kovana synnytystä tai jossain muualla.
Muslimikulttuureissa miehet omistavat naisen ja voivat päättää tällaisista asioista. Suomessa naisilla on oikeus päättää itse kehostaan. Samoin kuin miehillä on oikeus päättää ottavatko vaimon mukaan katselemaan omia lääkärissäkäyntejään. Jotkut haluavat tehdä kaiken käsi kädessä ja toiset haluavat yksityisyyttä. Pääasia, että se jonka kehosta on kyse, saa päättää.
Jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan. Minulle mieheni oli tärkein tuki ja turva koko synnytyksen ajan ja etenkin ponnistusvaiheessa. Olin jossain vaiheessa niin sekaisin kivusta ja ilokaasusta ja ties mistä, että en enää ymmärtänyt tai kuullut mitään kätilöiden puheesta. Ainoastaan mieheni sai minuun yhteyden, kun hän piti kädestäni ja kuiskasi rauhoittavia sanoja korvaani. Ilman hänen tukeaan synnytys olisi ollut minulle hyvin pelottava kokemus. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä tuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Sinä et todellakaan ymmärrä käsitteitä kuten kiintymyssuhde tai vieraannuttaminen. Isyys on jotain ihan muuta kuin sitä, että näkee vauvan tulevan ulos vaginasta ja that's it. Mies ei voi mitenkään fyysisellä tasolla osallistua synnytykseen, se on biologisesti mahdotonta. Tuo kuulostaa enemmän joltain pakkomielteeltä (fetissiltä?) kuin halulta olla lapsensa elämässä...
Sinä taas et tunnu ymmärtävän että jokainen muodostaa sen tunnesiteen ihan omalla tavallaan ja omista "aineksistaan", ei juuri sillä tavalla kuin sinä haluat tai sinun mielestäsi pitäisi.
On hassu ajatus että äiti ja äidin tunteet kyllä otetaan huomioon olivat ne sitten millaisia tahansa mutta miehen pitäisi tuntea kuten käsketään.
Näin moni nainen vain ajattelee. Oma napa tärkein, muilla on vain välinearvoa.
No tuota, ensisijaisesti oletus on, ettei lapsi tule navan kohdalta.
Meitä on moneen junaan. Itse taas pidän päivänselvänä että mies tulee synnytykseen eikä kesken kaiken karata käytävälle vaikka kuinka pelottaisi. Jos nainen kestää synnytyksen niin kyllä mies kestää sen helpomman osuuden eli paikalla olemisen.