Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ei kukaan nainen voi päättää mitä ne omat valinnat vaikuttavat muihin tai miten se mies reagoi tai tuntee jos ei pääse mukaan. Tietenkin naisen tunteet pitää ottaa huomioon. Ihmetyttää vain se melkoinen empatian puute isiä kohtaan ja asenne että isän tunteet eivät ole tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytystapa kaavakkeissa, joita tuleva synnyttäjä täyttää juurikin kysellään äidin toiveita. Eihän sinne ole pakko "häiriötekijää" ottaa muutenkin vaikeaan paikkaan mukaan, jos synnyttäjästä ajatus siltä tuntuu.
Ex-puolisoni oli esikoisen syntymässä mukana "näkemässä minut avuttomana ja tuskissaan" eipä tuo meitä lähentänyt. Päinvastoin. Olemisensa siellä jälkikäteen lähinnä ärsytti ja vaivasi minua pitkään.
Nykyisen kanssa en tuota virhettä tehnyt ja synnytyskokemus olikin paljon parempi, vaikka itse synnytys vaikeampi ja kivuliaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin ap:n kannan. Synnytys on intiimi tilanne ja niin stressaavaa, että synnyttävällä äidillä pitää olla täysi valta tehdä tilanteesta itselleen mahdollisimman miellyttävä. Itse olen päättänyt että otan mieheni mukaan sitten kun asia on ajankohtaista, mutta tämä osaakin pysyä rauhallisena kaikissa tilanteissa ja on nähnyt työnsä puolesta kaikkia eritteitä sen verran ettei yhdet synnytysveret tai paskomiset saa tätä pyörtymään.
huomaa että sinulla ei ole vielä kokemusta synnyttämisestä. Jos ulostetta tulee, näitä ei ehdi äiti eikä isä näkemään saati edes tietämään. Siksi siinä on kätilön avustajat paikalla. Suoli on myös tyhjennetty aiemmin supolla, jonka saa heti synnyttämään mennessään eli sitä ei todellakaan tapahdu niin usein kuin luullaan. Saati että siinä olisi isä katsomassa eritteitä. Isä on yleensä äidin takana ponnistamisvaiheessa, tai takana vieressä. Lupaan että adrenaliinivyöry ja erilaiset aivojen kemikaalit mitä erittyy vanhemmilla heti vauvan kohdatessaan, katoaa kaikki muu. Joka kerta.
t.ammattilainen
Ei niitä suppoja käytetä automaattisesti.
Itsellä ei ainakaan. Ajatuskin ällöttää enemmän kuin se että mies näkee alapään.
Pakotetaan lääkkeellä ulostamaan. yäk. Ihan tarpeeksi on kestämistä niissä supistuskivuissa.
Entä jos ei kerkeä vessaan kun on supistus päällä.
Olet vanhanaikainen kätilö. Et kai leikkele vain episotomiaakin turhaan ja kysymättä lupaa?
Episotomia VAIN jos se oikeasti on tarpeen, (lapsen syntymän nopeuttamiseksi, imukuppisynnytys) se ei vähennä repeämiä, vaan aiheuttaa vaikeammin paranevan haavan.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua ylimääräisiä ihmisiä (hoitohenkilökunnan ohella) sinne synnytyssaliin, niin sinulla on täysi oikeus vaatia näin. Eikä mitään selitysvelvollisuuksia mihinkään suuntaan.
Miehen tulisi kunnioittaa tahtoasi, hänen isyytensä ei siinä kyseenalaistu mitenkään, eikä suhteensa vauvaan kärsi, jos ei varsinaista ulostuloa ole näkemässä.
Nainen synnyttää, tekee sen kovan työn, nainen päättää.
Kyse on sinun vartalosta ja sinun medikaalisesta interventiosta ja hoidosta. Ei se mikään luonnollinen tapahtuma ole sairaalassa.
Itse en päästänyt myöskään miestäni saliin.
Otan osaa miehesi puolesta. Mahdat olla oikein "ihana" ihminen.
Empatiaa ymmärtämistä pitää olla sinun suuntaan, mutta miehellesi et anna sitä tippaakaan. Hienosti vähättelet miehiä ja miestäsi. Isähän ei nimittäin ole ylimääräinen ihminen vaan osallinen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät vähättele sektiolla synnyttäneitä, ihan tuo on katkeran naisen tekstiä. Yllättävän monelle sektio on punainen vaate, eikä "oikeanlaista synnytystä".
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut pelottavaa olla synnytyksessä ilman tukihenkilöä. Olin kivusta aivan sekaisin, en ymmärtänyt puhetta, kätilö otti silmälasitkin minulta jossain vaiheessa pois. Avautumisvaiheesta puolet karjuin kurkku suorana, kun supistuksia tuli taukoamatta. En olisi todellakaan saanut soitettua mitään kutsukelloa, jos olisi tarvittu kätilöä paikalle, hädin tuskin tajusin missä olen ja mikä vuosi nyt on. Kun se kätilö ei tosiaan ehdi siellä olla koko synnytystä pitämässä kädestä kiinni, suurin osa ajasta siellä synnytyssalissa ollaan itsekseen. Kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako todella synnyttää ilman tukihenkilöä. Voi olla, että kaikki menee hyvin. Mutta mitä jos kaadut? Jos pyörryt? Jos haluat kokeilla vaikkapa ammetta kivunlievittäjänä, etkö halua, että joku on vahtimassa, että pääsi pysyy pinnalla? Kuka tuo halutessasi sinulle juotavaa? Kyllä kätilö sinne huoneeseen välillä kurkkaa, mutta haluatko apua nyt vai ehkä 15 minuutin päästä.
Ja jos päätyy tukihenkilön ottamaan mukaan, niin kuka olisi luonnollisempi ihminen näkemään sinut avuttomana eritteineen kaikkineen kuin oma puoliso, rakas elämänkumppani? Aika lapsellista verrata synnytystä johonkin vessajuttujen jakamiseen parisuhteessa. Itse vertaisin pikemminkin siihen, jos olisin sairauden tai onnettomuuden takia huonossa kunnossa ja tilapäisesti kyvytön huolehtimaan itsestäni, muista riippuvainen ja niin henkisen kuin konkreettisenkin avun tarpeessa. Kuka auttaa jalkansa katkaisseen suihkuun tai hoitaa sytostaattihoitojen sivuvaikutuksista kärsivää syöpäpotilasta kotona? Kyllä se on normaaleissa parisuhteissa oma puoliso.
Tässä on tervejärkisen naisen kommentti. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Ihanaa uhkailua.
Jos ei tehdä kuten tuleva isä haluaa, niin jättää jatkossa kaikki äidin harteille.
Kyllä kannattaa tulla raskaaksi ja perustaa perhe. Niin rakastavaa meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät vähättele sektiolla synnyttäneitä, ihan tuo on katkeran naisen tekstiä. Yllättävän monelle sektio on punainen vaate, eikä "oikeanlaista synnytystä".
Koko sektioasia lähti siitä, kun tämä yksi sanoi kommentissaan naisella olevan sektiossa vain välinearvo.
Ei lainkaan vähättelyä ja silleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut pelottavaa olla synnytyksessä ilman tukihenkilöä. Olin kivusta aivan sekaisin, en ymmärtänyt puhetta, kätilö otti silmälasitkin minulta jossain vaiheessa pois. Avautumisvaiheesta puolet karjuin kurkku suorana, kun supistuksia tuli taukoamatta. En olisi todellakaan saanut soitettua mitään kutsukelloa, jos olisi tarvittu kätilöä paikalle, hädin tuskin tajusin missä olen ja mikä vuosi nyt on. Kun se kätilö ei tosiaan ehdi siellä olla koko synnytystä pitämässä kädestä kiinni, suurin osa ajasta siellä synnytyssalissa ollaan itsekseen. Kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako todella synnyttää ilman tukihenkilöä. Voi olla, että kaikki menee hyvin. Mutta mitä jos kaadut? Jos pyörryt? Jos haluat kokeilla vaikkapa ammetta kivunlievittäjänä, etkö halua, että joku on vahtimassa, että pääsi pysyy pinnalla? Kuka tuo halutessasi sinulle juotavaa? Kyllä kätilö sinne huoneeseen välillä kurkkaa, mutta haluatko apua nyt vai ehkä 15 minuutin päästä.
Ja jos päätyy tukihenkilön ottamaan mukaan, niin kuka olisi luonnollisempi ihminen näkemään sinut avuttomana eritteineen kaikkineen kuin oma puoliso, rakas elämänkumppani? Aika lapsellista verrata synnytystä johonkin vessajuttujen jakamiseen parisuhteessa. Itse vertaisin pikemminkin siihen, jos olisin sairauden tai onnettomuuden takia huonossa kunnossa ja tilapäisesti kyvytön huolehtimaan itsestäni, muista riippuvainen ja niin henkisen kuin konkreettisenkin avun tarpeessa. Kuka auttaa jalkansa katkaisseen suihkuun tai hoitaa sytostaattihoitojen sivuvaikutuksista kärsivää syöpäpotilasta kotona? Kyllä se on normaaleissa parisuhteissa oma puoliso.
Minä ainakin loukkaantuisin, jos mieheni vaikkapa sairastuisi eikä haluaisi ottaa minulta tukea ja apua vastaan. Haluaisi hoitaa kaiken mahdollisen "ammattilaisten kesken" ja soittaisi vaikkapa äitinsä auttamaan kotona. Minusta tuntuisi pahalta, jos mieheni ei kokisi minua tukena ja turvana, vaan "stressitekijänä" rankassa tilanteessa. Synnyttävällä naisella on toki oikeus päättää, kenet haluaa saliin, ei siinä mitään. Enkä sano, että miehen mielipaha menisi naisen mielipahan edelle. On kuitenkin turha ihmetellä, jos mies loukkaantuu syvästi tällaisesta epäluottamuslauseesta häntä ja parisuhdettanne kohtaan. Omien valintojen seuraamukset on kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut pelottavaa olla synnytyksessä ilman tukihenkilöä. Olin kivusta aivan sekaisin, en ymmärtänyt puhetta, kätilö otti silmälasitkin minulta jossain vaiheessa pois. Avautumisvaiheesta puolet karjuin kurkku suorana, kun supistuksia tuli taukoamatta. En olisi todellakaan saanut soitettua mitään kutsukelloa, jos olisi tarvittu kätilöä paikalle, hädin tuskin tajusin missä olen ja mikä vuosi nyt on. Kun se kätilö ei tosiaan ehdi siellä olla koko synnytystä pitämässä kädestä kiinni, suurin osa ajasta siellä synnytyssalissa ollaan itsekseen. Kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako todella synnyttää ilman tukihenkilöä. Voi olla, että kaikki menee hyvin. Mutta mitä jos kaadut? Jos pyörryt? Jos haluat kokeilla vaikkapa ammetta kivunlievittäjänä, etkö halua, että joku on vahtimassa, että pääsi pysyy pinnalla? Kuka tuo halutessasi sinulle juotavaa? Kyllä kätilö sinne huoneeseen välillä kurkkaa, mutta haluatko apua nyt vai ehkä 15 minuutin päästä.
Ja jos päätyy tukihenkilön ottamaan mukaan, niin kuka olisi luonnollisempi ihminen näkemään sinut avuttomana eritteineen kaikkineen kuin oma puoliso, rakas elämänkumppani? Aika lapsellista verrata synnytystä johonkin vessajuttujen jakamiseen parisuhteessa. Itse vertaisin pikemminkin siihen, jos olisin sairauden tai onnettomuuden takia huonossa kunnossa ja tilapäisesti kyvytön huolehtimaan itsestäni, muista riippuvainen ja niin henkisen kuin konkreettisenkin avun tarpeessa. Kuka auttaa jalkansa katkaisseen suihkuun tai hoitaa sytostaattihoitojen sivuvaikutuksista kärsivää syöpäpotilasta kotona? Kyllä se on normaaleissa parisuhteissa oma puoliso.
Maailman historian läpi synnytyksiä on ollut, nyt on keksitty vain uusi tarve: kädestä pitäminen. Suoessa lapsi ja äiti kuolleisuus maailman pienimpiä, siellä ei todellakaan tapahdu mitään heitteillejättöä. Synnytys ei tee toimintakyvyttömäksi, veteläksi läheskään kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Synnytyshän on se nykymaailmassa hyvin harvinainen hetki jolloin nainen menettää kaiken kontrollin kehoonsa ja joutuu vain olemaan syntymässä biologian välikappale. Moni nainen ajattelee etukäteen voivansa hallita jotenkin synnytystapahtumaa mutta lähes jokainen huomaa sitten että se ei onnistu. Synnytys etenee niin kuin se haluaa edetä eikä siinä ole naisella paljon sanottavaa.
Itse koen näin naisena että olen ollut synnytyksessä "matkaustajan paikalla" ihan samalla tavalla kuin mieheni. Ja silloin on ollut lohdullista että vierellä on ihminen joka samalla tavalla voi vain seurata vierestä mitä tapahtuu.
Tämän takia en aio koskaan synnyttää. Karmiva ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Ihanaa uhkailua.
Jos ei tehdä kuten tuleva isä haluaa, niin jättää jatkossa kaikki äidin harteille.
Kyllä kannattaa tulla raskaaksi ja perustaa perhe. Niin rakastavaa meininkiä.
Ööö, totuus satuttaa joten teksti muuttuu uhkailuksi? Mikä tekstissäni oli muka uhkailua? Aivan, ei mikään.
Se nyt vain on totta jos alusta asti työnnetään mies syrjään (mitä ilmeisesti kannatat), niin se on todennäköistä ettei mies myöhemmin enään uskalla/kiinnostu/osaa kun nainen näkee sopivaksi, että mies saa osallistua. Se ei ole uhkailua.
Ja sivuhuomiona; lapsiasioissa on aina menty naisten tahdon mukaan, olisiko välillä hyvä kuunnella miehiäkin? Osa naisista kuunteleekin ja elävät tasapuolisessa suhteessa missä he kuuntelevat miestään ja mies heitä. Mutta he elävätkin onnellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Jos sinulle tulee mieleen ylipäätään tuollainen ajatus, että sektio vähentäisi jotenkin naiseuden tunnetta. Niin kyllähän se jotain kertoo omista ajatuksistasi.
Itselleni ei tosiaan ole käynyt tuollainen ajatus edes mielessäkään.
Babette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei.
Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.
Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?
Aiemmin tuolla kerroin, että mieheni poistui pyynnöstäni ponnistusvaiheen ajaksi. Lisään vielä, että mieheni hoiti lasta alusta lähtien enemmän kuin minä. Kylvetti, vaihtoi vaippoja ja lauleli vauvalle. Toki imetyksen hoidin pääosin minä, mutta välillä hän halusi syöttää öisin pullosta, että minä saisin nukkua. Ei aiheutunut hänelle mitään traumaa siitä, että sain synnyttää haluamallani tavalla. Minä sen sijaan olisin kärsinyt, jos olisin joutunut uhrautumaan näin isossa asiassa miehen mieliksi. Synnytys on tosi intiimi ja synnyttäjälle henkilökohtainen asia. Onneksi mieheni ei ollut niin itsekäs, että olisi alkanut kinastelemaan asiasta. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko mies läsnä ponnistuksen hetkellä vai vasta muutaman minuutin kuluttua sen jälkeen. Jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei lasta hoida olipa hän sitten kyttäämässä silmä kovana synnytystä tai jossain muualla.
Muslimikulttuureissa miehet omistavat naisen ja voivat päättää tällaisista asioista. Suomessa naisilla on oikeus päättää itse kehostaan. Samoin kuin miehillä on oikeus päättää ottavatko vaimon mukaan katselemaan omia lääkärissäkäyntejään. Jotkut haluavat tehdä kaiken käsi kädessä ja toiset haluavat yksityisyyttä. Pääasia, että se jonka kehosta on kyse, saa päättää.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että sinä voit päättää maailman kaikkien miesten puolesta mitä he haluavat ja miten asiat kokevat? Teillä asiat ovat menneet hyvin ja yhteisymmärryksessä ja se on hienoa. Mutta se ei tarkoita että kaikki muut kokisivat samoin.
Ei ne kaikki miehet sinne synnytyssaliin halua tulla edes, mutta suostuvat jos se naiselle on niin suhdetta syventävä ja parantava vaikutus.
Ilmeisesti joidenkin parisuhteet tarvitsevat tällaisen yhteisen kokemuksen vahvistuakseen. Ympärilläni olevat eronneet ystävä-ja tuttavapariskunnat, mies on yleensä ollut synnytyksissä mukana, jopa sektioissa ja silti ovat eronneet. Onpa ihme. Ehkä kokemus ei riittänytkään riiitävästi syventämään suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Jos sinulle tulee mieleen ylipäätään tuollainen ajatus, että sektio vähentäisi jotenkin naiseuden tunnetta. Niin kyllähän se jotain kertoo omista ajatuksistasi.
Itselleni ei tosiaan ole käynyt tuollainen ajatus edes mielessäkään.
Mitä osaa et ymmärtänyt? Sitä "mitä olen lukenut" (ei siis mitä olen ajatellut) vai "osalle naisista" (ei siis kaikille naisille)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut pelottavaa olla synnytyksessä ilman tukihenkilöä. Olin kivusta aivan sekaisin, en ymmärtänyt puhetta, kätilö otti silmälasitkin minulta jossain vaiheessa pois. Avautumisvaiheesta puolet karjuin kurkku suorana, kun supistuksia tuli taukoamatta. En olisi todellakaan saanut soitettua mitään kutsukelloa, jos olisi tarvittu kätilöä paikalle, hädin tuskin tajusin missä olen ja mikä vuosi nyt on. Kun se kätilö ei tosiaan ehdi siellä olla koko synnytystä pitämässä kädestä kiinni, suurin osa ajasta siellä synnytyssalissa ollaan itsekseen. Kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako todella synnyttää ilman tukihenkilöä. Voi olla, että kaikki menee hyvin. Mutta mitä jos kaadut? Jos pyörryt? Jos haluat kokeilla vaikkapa ammetta kivunlievittäjänä, etkö halua, että joku on vahtimassa, että pääsi pysyy pinnalla? Kuka tuo halutessasi sinulle juotavaa? Kyllä kätilö sinne huoneeseen välillä kurkkaa, mutta haluatko apua nyt vai ehkä 15 minuutin päästä.
Ja jos päätyy tukihenkilön ottamaan mukaan, niin kuka olisi luonnollisempi ihminen näkemään sinut avuttomana eritteineen kaikkineen kuin oma puoliso, rakas elämänkumppani? Aika lapsellista verrata synnytystä johonkin vessajuttujen jakamiseen parisuhteessa. Itse vertaisin pikemminkin siihen, jos olisin sairauden tai onnettomuuden takia huonossa kunnossa ja tilapäisesti kyvytön huolehtimaan itsestäni, muista riippuvainen ja niin henkisen kuin konkreettisenkin avun tarpeessa. Kuka auttaa jalkansa katkaisseen suihkuun tai hoitaa sytostaattihoitojen sivuvaikutuksista kärsivää syöpäpotilasta kotona? Kyllä se on normaaleissa parisuhteissa oma puoliso.
Minä ainakin loukkaantuisin, jos mieheni vaikkapa sairastuisi eikä haluaisi ottaa minulta tukea ja apua vastaan. Haluaisi hoitaa kaiken mahdollisen "ammattilaisten kesken" ja soittaisi vaikkapa äitinsä auttamaan kotona. Minusta tuntuisi pahalta, jos mieheni ei kokisi minua tukena ja turvana, vaan "stressitekijänä" rankassa tilanteessa. Synnyttävällä naisella on toki oikeus päättää, kenet haluaa saliin, ei siinä mitään. Enkä sano, että miehen mielipaha menisi naisen mielipahan edelle. On kuitenkin turha ihmetellä, jos mies loukkaantuu syvästi tällaisesta epäluottamuslauseesta häntä ja parisuhdettanne kohtaan. Omien valintojen seuraamukset on kestettävä.
Juuri näin. Ihmettelen joidenkin naisten arvostusta kumppaniaan kohtaan. Minä ainakin haluan vaimoni itseni tueksi vaikeissa ja pahoissa paikoissa, olisi surullista jos kokisin hänet vain taakaksi kuten jotkut täällä kokevat miehensä.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.