Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Ihanaa uhkailua.
Jos ei tehdä kuten tuleva isä haluaa, niin jättää jatkossa kaikki äidin harteille.
Kyllä kannattaa tulla raskaaksi ja perustaa perhe. Niin rakastavaa meininkiä.
Ööö, totuus satuttaa joten teksti muuttuu uhkailuksi? Mikä tekstissäni oli muka uhkailua? Aivan, ei mikään.
Se nyt vain on totta jos alusta asti työnnetään mies syrjään (mitä ilmeisesti kannatat), niin se on todennäköistä ettei mies myöhemmin enään uskalla/kiinnostu/osaa kun nainen näkee sopivaksi, että mies saa osallistua. Se ei ole uhkailua.
Ja sivuhuomiona; lapsiasioissa on aina menty naisten tahdon mukaan, olisiko välillä hyvä kuunnella miehiäkin? Osa naisista kuunteleekin ja elävät tasapuolisessa suhteessa missä he kuuntelevat miestään ja mies heitä. Mutta he elävätkin onnellisesti.
Lapsen syntymä on vain pikkuruinen osuus siitä 18-vuodeb urakasta, joka on edessä.
Itse en saanut kiireellisen sektion jälkeen kuin nopeasti vilkaista vauvaa, kun hänet vietiin jo pois. Sain hänet syliin ekaa kertaa vasta tuntien kuluttua.
Pitäisikö minunkin nyt alkaa linjalle, että en tee mitään, kun en saanut heti vauvaa syliin jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut pelottavaa olla synnytyksessä ilman tukihenkilöä. Olin kivusta aivan sekaisin, en ymmärtänyt puhetta, kätilö otti silmälasitkin minulta jossain vaiheessa pois. Avautumisvaiheesta puolet karjuin kurkku suorana, kun supistuksia tuli taukoamatta. En olisi todellakaan saanut soitettua mitään kutsukelloa, jos olisi tarvittu kätilöä paikalle, hädin tuskin tajusin missä olen ja mikä vuosi nyt on. Kun se kätilö ei tosiaan ehdi siellä olla koko synnytystä pitämässä kädestä kiinni, suurin osa ajasta siellä synnytyssalissa ollaan itsekseen. Kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako todella synnyttää ilman tukihenkilöä. Voi olla, että kaikki menee hyvin. Mutta mitä jos kaadut? Jos pyörryt? Jos haluat kokeilla vaikkapa ammetta kivunlievittäjänä, etkö halua, että joku on vahtimassa, että pääsi pysyy pinnalla? Kuka tuo halutessasi sinulle juotavaa? Kyllä kätilö sinne huoneeseen välillä kurkkaa, mutta haluatko apua nyt vai ehkä 15 minuutin päästä.
Ja jos päätyy tukihenkilön ottamaan mukaan, niin kuka olisi luonnollisempi ihminen näkemään sinut avuttomana eritteineen kaikkineen kuin oma puoliso, rakas elämänkumppani? Aika lapsellista verrata synnytystä johonkin vessajuttujen jakamiseen parisuhteessa. Itse vertaisin pikemminkin siihen, jos olisin sairauden tai onnettomuuden takia huonossa kunnossa ja tilapäisesti kyvytön huolehtimaan itsestäni, muista riippuvainen ja niin henkisen kuin konkreettisenkin avun tarpeessa. Kuka auttaa jalkansa katkaisseen suihkuun tai hoitaa sytostaattihoitojen sivuvaikutuksista kärsivää syöpäpotilasta kotona? Kyllä se on normaaleissa parisuhteissa oma puoliso.
Maailman historian läpi synnytyksiä on ollut, nyt on keksitty vain uusi tarve: kädestä pitäminen. Suoessa lapsi ja äiti kuolleisuus maailman pienimpiä, siellä ei todellakaan tapahdu mitään heitteillejättöä. Synnytys ei tee toimintakyvyttömäksi, veteläksi läheskään kaikkia.
Ei kaikkia, mutta ainakaan ensisynnyttäjä ei voi etukäteen tietää, millaiseksi tilanne menee. Sanopas vielä, minä aikoina ja missä kulttuureissa naisilla on ollut tapana synnyttää yksin? Ja minkälainen on ollut äiti/lapsikuolleisuus tällaisissa kulttuureissa verrattuna nyky-Suomeen, jossa lähes kaikilla on seuraa koko synnytyksen ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Jos sinulle tulee mieleen ylipäätään tuollainen ajatus, että sektio vähentäisi jotenkin naiseuden tunnetta. Niin kyllähän se jotain kertoo omista ajatuksistasi.
Itselleni ei tosiaan ole käynyt tuollainen ajatus edes mielessäkään.
Mitä osaa et ymmärtänyt? Sitä "mitä olen lukenut" (ei siis mitä olen ajatellut) vai "osalle naisista" (ei siis kaikille naisille)?
Outo kohta yhtäkkiä repäistä tuollainen ajatus mukaan. Etenkin, kun itse sanoit jo aiemmin, ettei naisella ole sektiossa kuin välinearvo.
Montako lapsikuolleisuutta Suomessa on jäänyt tapahtumatta, koska isä oli synnytyksessä sairaalassa mukana? EIköhän se ole henkilökunta joka siellä sitä äidin ja lapsen henkeä turvaa ei seuralaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin ap:n kannan. Synnytys on intiimi tilanne ja niin stressaavaa, että synnyttävällä äidillä pitää olla täysi valta tehdä tilanteesta itselleen mahdollisimman miellyttävä. Itse olen päättänyt että otan mieheni mukaan sitten kun asia on ajankohtaista, mutta tämä osaakin pysyä rauhallisena kaikissa tilanteissa ja on nähnyt työnsä puolesta kaikkia eritteitä sen verran ettei yhdet synnytysveret tai paskomiset saa tätä pyörtymään.
huomaa että sinulla ei ole vielä kokemusta synnyttämisestä. Jos ulostetta tulee, näitä ei ehdi äiti eikä isä näkemään saati edes tietämään. Siksi siinä on kätilön avustajat paikalla. Suoli on myös tyhjennetty aiemmin supolla, jonka saa heti synnyttämään mennessään eli sitä ei todellakaan tapahdu niin usein kuin luullaan. Saati että siinä olisi isä katsomassa eritteitä. Isä on yleensä äidin takana ponnistamisvaiheessa, tai takana vieressä. Lupaan että adrenaliinivyöry ja erilaiset aivojen kemikaalit mitä erittyy vanhemmilla heti vauvan kohdatessaan, katoaa kaikki muu. Joka kerta.
t.ammattilainen
Ei niitä suppoja käytetä automaattisesti.
Itsellä ei ainakaan. Ajatuskin ällöttää enemmän kuin se että mies näkee alapään.
Pakotetaan lääkkeellä ulostamaan. yäk. Ihan tarpeeksi on kestämistä niissä supistuskivuissa.
Entä jos ei kerkeä vessaan kun on supistus päällä.
Olet vanhanaikainen kätilö. Et kai leikkele vain episotomiaakin turhaan ja kysymättä lupaa?Episotomia VAIN jos se oikeasti on tarpeen, (lapsen syntymän nopeuttamiseksi, imukuppisynnytys) se ei vähennä repeämiä, vaan aiheuttaa vaikeammin paranevan haavan.
Ai teille alapeukuttajille pykättiin supot suoraan pyllyyn kun synnärille tulitte?
Missä on potilaan kunnioitus ja itsemääräämisoikeus?
Minulta kysyttiin haluanko ja halusin,. Minö mieluummin paskon vessaan mitä alleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidat asian niin miten on sinulle stressittömintä. Mutta tuntuu että sinulla on vähän väärä mielikuva synnytyksestä. Ei miehen tarvitse olla kätilön vieressä "ottamassa koppia" ja voit synnyttää omissa vaatteissa rinnat peitettyinä. Muistuttaa minua kyllä Kim Kardashianista, jota hävetti kun Kanye näki hänet synnyttäneenä katetri alapäässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki miehet sinne synnytyssaliin halua tulla edes, mutta suostuvat jos se naiselle on niin suhdetta syventävä ja parantava vaikutus.
Ilmeisesti joidenkin parisuhteet tarvitsevat tällaisen yhteisen kokemuksen vahvistuakseen. Ympärilläni olevat eronneet ystävä-ja tuttavapariskunnat, mies on yleensä ollut synnytyksissä mukana, jopa sektioissa ja silti ovat eronneet. Onpa ihme. Ehkä kokemus ei riittänytkään riiitävästi syventämään suhdetta.
Yleensä ihmiset haluavat jakaa elämänkumppaninsa kanssa elämänsä suurimmat ja merkittävimmät hetket niin hyvässä kuin pahassakin. Kyse lienee yleensä pikemminkin siitä, että kyseessä on oman elämän vahvin ja merkityksellisin side toiseen ihmiseen, eikä siitä, että näillä oman elämän merkkihetkien jakamisella pyrittäisiin vahvistamaan heikkoa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Ihanaa uhkailua.
Jos ei tehdä kuten tuleva isä haluaa, niin jättää jatkossa kaikki äidin harteille.
Kyllä kannattaa tulla raskaaksi ja perustaa perhe. Niin rakastavaa meininkiä.
Ööö, totuus satuttaa joten teksti muuttuu uhkailuksi? Mikä tekstissäni oli muka uhkailua? Aivan, ei mikään.
Se nyt vain on totta jos alusta asti työnnetään mies syrjään (mitä ilmeisesti kannatat), niin se on todennäköistä ettei mies myöhemmin enään uskalla/kiinnostu/osaa kun nainen näkee sopivaksi, että mies saa osallistua. Se ei ole uhkailua.
Ja sivuhuomiona; lapsiasioissa on aina menty naisten tahdon mukaan, olisiko välillä hyvä kuunnella miehiäkin? Osa naisista kuunteleekin ja elävät tasapuolisessa suhteessa missä he kuuntelevat miestään ja mies heitä. Mutta he elävätkin onnellisesti.
Lapsen syntymä on vain pikkuruinen osuus siitä 18-vuodeb urakasta, joka on edessä.
Itse en saanut kiireellisen sektion jälkeen kuin nopeasti vilkaista vauvaa, kun hänet vietiin jo pois. Sain hänet syliin ekaa kertaa vasta tuntien kuluttua.
Pitäisikö minunkin nyt alkaa linjalle, että en tee mitään, kun en saanut heti vauvaa syliin jne?
Ehkä silloin jos miehesi kieltäisi sinua osallistumasta lapsen syntymään (joo joo, biologisesti mahdotonta, mutta kuvittele), vähättelisi alusta alkaen kuinka syötät vauvaa, kuinka vaihdat vaippaa, pidät sylissä etc ja ei antaisi ensimmäisten yritysten jälkeen enään kokeilla ja harjoitella. Tätä jatkuisi vuosia ja sen jälkeen mies valittaisi sinulle kun "et osallistu". Tämä on monelle miehelle arkipäivää.
Synnytykseen osallistuminen on vain osa kokonaisuutta, mutta tärkeä sellainen.
Synnytyssalissa on tuiki tuntemattomia lääkäreitä ja kätilöitä lukuisa määrä, mutta lapsen isä ei kelpaa. Käyttäkö saunassakin eri aikaan, jos intiimiys suhteessa on tolla tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Jos sinulle tulee mieleen ylipäätään tuollainen ajatus, että sektio vähentäisi jotenkin naiseuden tunnetta. Niin kyllähän se jotain kertoo omista ajatuksistasi.
Itselleni ei tosiaan ole käynyt tuollainen ajatus edes mielessäkään.
Mitä osaa et ymmärtänyt? Sitä "mitä olen lukenut" (ei siis mitä olen ajatellut) vai "osalle naisista" (ei siis kaikille naisille)?
Outo kohta yhtäkkiä repäistä tuollainen ajatus mukaan. Etenkin, kun itse sanoit jo aiemmin, ettei naisella ole sektiossa kuin välinearvo.
Minusta on outoa vängätä sektion olevan naisen kannalta ihan sama asia kuin alatiesynnytys kun jokainen tajuaa että ne ovat kokemuksena hyvin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Montako lapsikuolleisuutta Suomessa on jäänyt tapahtumatta, koska isä oli synnytyksessä sairaalassa mukana? EIköhän se ole henkilökunta joka siellä sitä äidin ja lapsen henkeä turvaa ei seuralaiset.
Tätä tuskin on tilastoitu, mutta ei ole vaikea kuvitella, etteikö nopea avun hälyttäminen olisi pelastanut henkiä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Jos äiti makaa avautumisvaiheessa tokkuraisena vuoteella supistuskivun kourissa, ei hän välttämättä edes huomaa itse, jos sänkyyn tulee yhtäkkiä suuri verilammikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään olisi halunnut.
Silti ajattelen, että lapsen molemmilla vanhemmilla on oikeus olla paikalla syntymän hetkellä. Siksi päätin olla olematta itsekäs ja "kestää" toisen läsnäolon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Sinä et todellakaan ymmärrä käsitteitä kuten kiintymyssuhde tai vieraannuttaminen. Isyys on jotain ihan muuta kuin sitä, että näkee vauvan tulevan ulos vaginasta ja that's it. Mies ei voi mitenkään fyysisellä tasolla osallistua synnytykseen, se on biologisesti mahdotonta. Tuo kuulostaa enemmän joltain pakkomielteeltä (fetissiltä?) kuin halulta olla lapsensa elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?
Puhumattakaan hätäsektiosta.Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.
No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.
Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.
En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.Tietenkin jos et halua ymmärtää mitä tarkoitin niin en voi mitään. Yritin nyt vain selittää että sektio on poikkeustilanne myös äidille eikä hänkään ole samalla tavalla osallisena synnytykseen kuin alatiesynnytyksessä. Joten on luonnollista että se on myös isälle poikkeava tilanne.
Sitäpaitsi olin kyllä isänä mukana kun yksi lapsistani syntyi sektiolla.
Okei. Eli jos olet itse leikkauksessa, niin leikkaus liity sinuun mitenkään, etkä ole leikkauksessa osallisena, eikö niin?
Onko sinulla joku erityinen halu ymmärtää asiat tahallaan väärin?
Kuule, sektion kokeneena olen kokenut olevani aivan helvetin osallisena.
Ihan jo alkaen siitä, miltä tuntuu kun ekan kerran leikkauksen jälkeen nousee seisomaan.
Tai kun kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä haavan läheltä painellaan tunnustellen, palautuuko vatsa kuten pitää.Joten älä viitsi vähätellä synnyttäjien osaa eri synnytyksissä.
Ymmärrät asiat nyt aika kirjaimellisesti. Sillä osallisena olemisella viittasin ihan siihen faktaan että et sektiossa synnytä lasta itse omin voimin alakautta. Mitä olen lukenut niin tämä on osalle naisista jopa aika kova paikka ja he saattavat kokea olevansa "vähemmän naisia" kun eivät ole saaneet synnyttää lasta tavalliseen tapaan.
Eiköhän tuo ole ihan sinun omaa asennettasi, surullista kyllä.
Ikävää vaimollesi, jos miehenä vähättelet hänen naiseuttaan ja synnytystään siksi, että hän on synnyttänyt sektiolla.
Onneksi et ole puolisoni. En kestäisi tuollaista kykyä ymmärtää toinen pahantahtoisesti väärin hetkeäkään.
Vai miten ihmeessä sait väännettyä minun tekstistäni sen että minä vähättelen vaimoni naiseutta?
Jos sinulle tulee mieleen ylipäätään tuollainen ajatus, että sektio vähentäisi jotenkin naiseuden tunnetta. Niin kyllähän se jotain kertoo omista ajatuksistasi.
Itselleni ei tosiaan ole käynyt tuollainen ajatus edes mielessäkään.
Mitä osaa et ymmärtänyt? Sitä "mitä olen lukenut" (ei siis mitä olen ajatellut) vai "osalle naisista" (ei siis kaikille naisille)?
Outo kohta yhtäkkiä repäistä tuollainen ajatus mukaan. Etenkin, kun itse sanoit jo aiemmin, ettei naisella ole sektiossa kuin välinearvo.
No sektio kyllä tehdään siksi että se on sen lapsen hengen tai terveyden takia perusteltua. Ei siinä ole lähtökohtana se äiti samalla tavalla kuin normaalissa synnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Ihanaa uhkailua.
Jos ei tehdä kuten tuleva isä haluaa, niin jättää jatkossa kaikki äidin harteille.
Kyllä kannattaa tulla raskaaksi ja perustaa perhe. Niin rakastavaa meininkiä.
Ööö, totuus satuttaa joten teksti muuttuu uhkailuksi? Mikä tekstissäni oli muka uhkailua? Aivan, ei mikään.
Se nyt vain on totta jos alusta asti työnnetään mies syrjään (mitä ilmeisesti kannatat), niin se on todennäköistä ettei mies myöhemmin enään uskalla/kiinnostu/osaa kun nainen näkee sopivaksi, että mies saa osallistua. Se ei ole uhkailua.
Ja sivuhuomiona; lapsiasioissa on aina menty naisten tahdon mukaan, olisiko välillä hyvä kuunnella miehiäkin? Osa naisista kuunteleekin ja elävät tasapuolisessa suhteessa missä he kuuntelevat miestään ja mies heitä. Mutta he elävätkin onnellisesti.
Lapsen syntymä on vain pikkuruinen osuus siitä 18-vuodeb urakasta, joka on edessä.
Itse en saanut kiireellisen sektion jälkeen kuin nopeasti vilkaista vauvaa, kun hänet vietiin jo pois. Sain hänet syliin ekaa kertaa vasta tuntien kuluttua.
Pitäisikö minunkin nyt alkaa linjalle, että en tee mitään, kun en saanut heti vauvaa syliin jne?
Ei saa on eri asia kuin ei voi.
Meillä kiireellisen sektion jälkeen mies sai vauvan syliinsä ennen minua, kun olin vielä heräämössä.
Hyvä niin 😌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Sinä et todellakaan ymmärrä käsitteitä kuten kiintymyssuhde tai vieraannuttaminen. Isyys on jotain ihan muuta kuin sitä, että näkee vauvan tulevan ulos vaginasta ja that's it. Mies ei voi mitenkään fyysisellä tasolla osallistua synnytykseen, se on biologisesti mahdotonta. Tuo kuulostaa enemmän joltain pakkomielteeltä (fetissiltä?) kuin halulta olla lapsensa elämässä...
Sinä taas et tunnu ymmärtävän että jokainen muodostaa sen tunnesiteen ihan omalla tavallaan ja omista "aineksistaan", ei juuri sillä tavalla kuin sinä haluat tai sinun mielestäsi pitäisi.
On hassu ajatus että äiti ja äidin tunteet kyllä otetaan huomioon olivat ne sitten millaisia tahansa mutta miehen pitäisi tuntea kuten käsketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ei kukaan nainen voi päättää mitä ne omat valinnat vaikuttavat muihin tai miten se mies reagoi tai tuntee jos ei pääse mukaan. Tietenkin naisen tunteet pitää ottaa huomioon. Ihmetyttää vain se melkoinen empatian puute isiä kohtaan ja asenne että isän tunteet eivät ole tärkeitä.
Tietenkin ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole pääosassa synnytystä. Aloittajan tapauksessa motivaatio ei ole henkilökohtainen loukkaus miestä kohtaan, vaan että synnytys sujuisi mahdollisimman hyvin. Vaikuttaa että täällä raivotaan nyt eniten sille tosiasialle, ettei lisääntymisbiologia ole reilua - totta hlvetissä itsekin toivoisin että olisi mutta nyt valoja päälle. Synnytys on asia joka tapahtuu naiselle, eli naisen vastuu ja naisen oikeus. Isyys alkaa konkreettisesti vasta syntymän jälkeen.
On kyllä itsekästä ja omituista. Millainen suhteenne oikein on, mikäli lapsen isän oleminen synnytyksessä niin ahdistaa 🤔 Tuo on kuitenkin lähes poikkeuksetta asia, joka halutaan ehdottomasti jakaa yhdessä; yhteisen lapsen syntymä. Mielestäni julmaa kieltää toiselta osapuolelta se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä tuomitaan nainen, joka haluaa määrätä kehostaan itse. Kun on kyse vaikkapa abortista, kaikki kuuluttavat naisen oikeutta kehoonsa, mutta tässä tapauksessa naisella ei sitä oikeutta siis teidän haukkujien mielestä ole?
Minusta täällä tuomitaan lähinnä nainen joka haluaa kieltää mieheltään lapsen syntymän näkemisen vaikka ei oikein edes osaa antaa sille mitään varsinaista syytä. Syy on vain "kun ei oikein tunnu siltä" luokka.
Eivät kaikki osaa sanallistaa tunteitaan, varsinkaan näin intiimissä ja monimutkaisessa asiassa. Ihmetyttää teidän miehen kanssa synnyttäneiden naisten aggressiivisuus tässä asiassa. Mikä meni teillä pieleen sitten, kun noin menee tunteisiin? Ja missä naisen itsemääräämisoikeus? t. se neljä lasta ilman miestä maailmaan saattanut
Meni päinvastoin todella hyvin, siksi ihmetyttääkin miten joku voi kieltää sen puolisoltaan.
Pointti on, että jos ei voi kieltää niin silloin puhutaan pakottamisesta. Isän osallistumisen synnytykseen pitäisi olla vapaaehtoinen asia jota molemmat haluaa, ei niin että isä on siellä toljottamassa vastoin äidin tahtoa. Tai niinpäin, että isä raahataan paikalle väkisin ja pakotetaan seuraamaan.
Tietenkin nainen voi kieltää miestä tulemaan. Kysymyshän on että kannattaako kieltää jos mies sinne haluaa tulla.
Riippuu tilanteesta. Todellakin saa ja pitääkin kieltää, jos isästä on haittaa. Tässähän ei aina ole kyse siitä että mies olisi huono isä, vaan esim. verikammoisen on turha olla paikalla ponnistusvaiheessa. Henkilökunnan ja äidin pitää keskittyä vauvaan, ei siitä huolehtimiseen että isä pysyy tajuissaan/tolkullisena. Vai miten esim. tämä tilanne auttoi lasta?
En ole nähnyt yhtään isän roolia puolustavaa tekstiä tässä ketjussa jossa puhuttaisiin sellaisesta tilanteesta jossa miehestä on synnytyksessä selkeää haittaa. Van ainoastaan tilanteesta jossa mies ei saisi tulla synnytykseen koska äiti ei vain syystä tai toisesta niin tahdo.
Mutta mitä väärää siinä on, että synnyttävä nainen saa valita kuka on paikalla? Synnytykseen pääsemisen evääminen ei ole vieraannuttamista eikä ole este kiintymyssuhteen muodostamiselle. Loppupeleissä kyse siis on todellakin siitä, onko naisen yksityisyys vai läheisten halu todistaa syntymää tärkempää. Jälkimmäisellä logiikalla minun olisi pitänyt varmaan synnyttää luentosalissa.
Naiset jotka eivät halua tukihenkilöä eivät yleensä toimi näin vttumaisuuttaan, vaan ihan oikeasti kokevat ylimääräiset ihmiset häiriötekijöiksi. Fokus kun on siinä kohtaa pitää itsensä ja lapsensa elävinä ja terveinä, kaikki muu on toissijaista.
Ensinnäkin se on vieraannuttamista ja toisekseen se vaikuttaa vahvan negatiivisesti kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja loppupeleissä kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä, että isä, lapsen isä, huom isä (montako kertaa tarvii sanoa?) Haluaa osallisena oman (toivottavasti) lapsensa syntymässä! Ei tosiaan kannata odottaa, että mies aktiivisesti myöhemmin osallistuu jos vieraannuttaminen aloitetaan jo synnytyssalista. Ja isähän ei ole ulkopuolinen kuten annat ymmärtää, vaan syntyvä lapsi on puoliksi hänen.
Sinä et todellakaan ymmärrä käsitteitä kuten kiintymyssuhde tai vieraannuttaminen. Isyys on jotain ihan muuta kuin sitä, että näkee vauvan tulevan ulos vaginasta ja that's it. Mies ei voi mitenkään fyysisellä tasolla osallistua synnytykseen, se on biologisesti mahdotonta. Tuo kuulostaa enemmän joltain pakkomielteeltä (fetissiltä?) kuin halulta olla lapsensa elämässä...
Sinä taas et tunnu ymmärtävän että jokainen muodostaa sen tunnesiteen ihan omalla tavallaan ja omista "aineksistaan", ei juuri sillä tavalla kuin sinä haluat tai sinun mielestäsi pitäisi.
On hassu ajatus että äiti ja äidin tunteet kyllä otetaan huomioon olivat ne sitten millaisia tahansa mutta miehen pitäisi tuntea kuten käsketään.
Näin moni nainen vain ajattelee. Oma napa tärkein, muilla on vain välinearvoa.
Alue: Aihe vapaa
Ai teille alapeukuttajille pykättiin supot suoraan pyllyyn kun synnärille tulitte?
Missä on potilaan kunnioitus ja itsemääräämisoikeus?