En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys hoidetaan niin, miten on äidille ja vauvalle parasta. Jos äitiä stressaa miehen läsnäolo, sitten häntä ei pidä ottaa saliin eivätkä edes kätilöt ja lääkärit halua miestä siinä tilanteessa paikalle. Heitä kiinnostaa vain vauvan ja äidin hyvinvointi. Mies mukana on uudempi ilmiö ja ajatuksena on nimenomaan ollut, että äiti saa siinä henkistä tukea, eikä se, että miehellä olisi muka joku ihmisoikeus nähdä lapsensa heti, kun vaan päälaki pilkottaa.

Samoin myös se, että mies siivoaa kotona on uusi asia, mikä ihmeen ihmisoikeus se on että miehen pitää siivota kotona. Miksi muuttaa jotain joka on toiminut tuhansia vuosia.

 Miten miehen lisääntymiselimistö estää siivouksen?

 No voihan siinä kivekset tarttua imurin suuttimeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen läsnäolo synnytyksessä ei tue ihan jokaikistä synnyttäjää. Koettajaa nyt ymmärtää se.

Eli miehen ainoa tarkoitus on tukea naista eikä siis olla todistamassa oman lapsensa syntymää? Tästä se "naisen pikku apulaisen" rooli sitten luontevasti heti aukeaa..

Miksi pitää olla todistamassa? Että on varmasti tullut sieltä ulos minne siemen laitettu, ettei ole vaihdettu toisen naisen lapseen?

Uskon että moni häähullu nainen menisi mieluiten alttarillekin yksin jos se vain olisi juridisesti mahdollista. Mies on kuitenkin siinä todennäköisesti vähän tiellä tai sanoo jotain väärin. Parempi kuin mies tuodaan hääpaikalle vasta sitten virallisen osuuden jälkeen niin ei tule mitään ongelmia ja nainen saa kokea häät ihan rauhassa juuri kuten itse haluaa. Onhan hänellä toki itsemääräämisoikeus omiin häihinsä.

Samaa mieltä, nainen voi hoitaa ystäviensä kanssa homman alttarilla, tuleepahan paremmin hoidettua, mies voi vaikka olla kaljalla sen aikaa kun eihän ne häät ole miehelle. Sen voi sitten ottaa mukaan kun tarvitaan niitä hienoja hääkuvia. Näin se onnellinen avioelämä alkaa hienosti. Harmillista, että omat poikani ovat olleet tuollaisia inhottavia kiusankappaleita ja ovat olleet mukana synnytyksissä, toinen jopa mukana maistraatissa.

Mummi 64v.

Se että ei halua miestä sekoilemaan synnytykseen EI TARKOITA että siellä olisi välttämättä yksin.

Voi ottaa mukaan ystävän, doulan tai vaikka kätilöopiskelijan.

Vierailija kirjoitti:

MIhesi ei katsele synnytyksessä paljasta alapäätäsi. Hän pysyy varsinaisen synnytyksen ajan pääpuolella.

Ei sitä kukaan kiellä jos mies päättää katsella kätilön selän takaa. Itsehän synnyttäjä ei siinä vaiheessa pysty enää juuri edes puhumaan.

Jos otatte synnytykseen mukaan jonkun muun kuin kokeneen doulan, tehkää ajoissa selväksi mitä siellä saa tehdä ja mitä ei. Älkää jääkö luottamaan toisen hienotunteisuuteen ja empatiaan, se on ikävä paikka huomata ettei niitä ole.

Moni nainen on heittänyt miehensä pihalle synnytyssalista ennakkosuunnitelmista huolimatta, kun miehen läsnäolo on alkanut ärsyttää esim. miehen liiallisen hössötyksen takia. Jos miehellä on vähääkään tunneälyä, ymmärtää yskän ja pysyy poissa mukisematta. Joillekin paras tuki on koko ajan vierellä kannustava cheerleader ja toiselle paras tuki on sellainen, joka pysyy poissa tieltä. Toinen haluaa kädestä pitämistä, toinen ahdistuu niskaan huohottamisesta ja pystyy keskittymään paremmin fyysiseen ja henkiseen voimainkoitokseen yksin ammattilaisen kanssa.

Lemmikeistäkin näkee, että jotkut pyytävät omistajaa paikalle todistamaan synnytystä ja toiset haluaa synnyttää yksin omassa rauhassa.

Haluaako muka joka ukko, että naisensa tulee mukaan, kun lääkäri tarkastaa eturauhasen työntämällä sormea pyllyyn??

Vierailija kirjoitti:

Babette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei.

Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.

Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?

Aiemmin tuolla kerroin, että mieheni poistui pyynnöstäni ponnistusvaiheen ajaksi. Lisään vielä, että mieheni hoiti lasta alusta lähtien enemmän kuin minä. Kylvetti, vaihtoi vaippoja ja lauleli vauvalle. Toki imetyksen hoidin pääosin minä, mutta välillä hän halusi syöttää öisin pullosta, että minä saisin nukkua. Ei aiheutunut hänelle mitään traumaa siitä, että sain synnyttää haluamallani tavalla. Minä sen sijaan olisin kärsinyt, jos olisin joutunut uhrautumaan näin isossa asiassa miehen mieliksi. Synnytys on tosi intiimi ja synnyttäjälle henkilökohtainen asia. Onneksi mieheni ei ollut niin itsekäs, että olisi alkanut kinastelemaan asiasta. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko mies läsnä ponnistuksen hetkellä vai vasta muutaman minuutin kuluttua sen jälkeen. Jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei lasta hoida olipa hän sitten kyttäämässä silmä kovana synnytystä tai jossain muualla. 

Muslimikulttuureissa miehet omistavat naisen ja voivat päättää tällaisista asioista. Suomessa naisilla on oikeus päättää itse kehostaan. Samoin kuin miehillä on oikeus päättää ottavatko vaimon mukaan katselemaan omia lääkärissäkäyntejään. Jotkut haluavat tehdä kaiken käsi kädessä ja toiset haluavat yksityisyyttä. Pääasia, että se jonka kehosta on kyse, saa päättää. 

Jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan. Minulle mieheni oli tärkein tuki ja turva koko synnytyksen ajan ja etenkin ponnistusvaiheessa. Olin jossain vaiheessa niin sekaisin kivusta ja ilokaasusta ja ties mistä, että en enää ymmärtänyt tai kuullut mitään kätilöiden puheesta. Ainoastaan mieheni sai minuun yhteyden, kun hän piti kädestäni ja kuiskasi rauhoittavia sanoja korvaani. Ilman hänen tukeaan synnytys olisi ollut minulle hyvin pelottava kokemus. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä tuesta. 

Yleinsä ilokaasun antaminen lopetettaan aikaisemmin, jottei näin kävisi. On tärkeää, että äiti on läsnä synnytyksessä, jotta voi toimia niinkuin kätilö pyytää. Tämän takia narkomaanien synnytykset ovat vaarallisia, koska eivät tunne kehoansa ollessaan huumausaineen vaikutuksenalaisena synnyttämässä.

Aloittaja olet harvinaisen järkevä.

Itsellä ihan samat ajatukset. Ei todellakaan ole mikään juhlatilanne saan traumatisoivaa sotku-paskaa, jota kenenkään ei tartte tulla katsomaan. Helvetti että ärsyttää se lässytys "elämäni ihanin kokemus".

Enpä halua tupaantuliaisissakaan katsoa, kun olohuoneen paraatipaikalla meidän pikku Vertille vaihdetaan puhdas vaippa kakkaisen tilalle. Kun se on niin luonnollista puuhaa, niin tokihan se hoidetaan toisten silmien alla. Ja sitten kakka haisee.

Taidan olla hieman nirppanokka ja siisteysintoilija. Ei siis yleisöä synnytykseen!

"Kyllä MINÄ tiedän miten muiden tulisi elää, möyhötiöyhötimöyh!" Av-palsta ei petä. Tajusin muuten ensimmäistä kertaa, millaista meno varmaan on noissa somen äitiys-vertaistukiryhmissä :D

Vierailija kirjoitti:

Olet paha ja itsekäs. Kyse on sekä sinun että miehesi YHTEISESTÄ lapsesta. Miehelläsi on täysi oikeus olla lasnä lapsenne syntymän hetkellä.

Kun lapsi on ulkona, voidaan ajatella että miehellä on oikeus nähdä hänet. Itse synnytin minua raskausajan hakanneen miehen lapsen, hänkin olisi halunnut olla synnytyksessä mukana. Synnyttäjällä on oikeus olla vaikka täysin yksin, sitä ei kukaan voi kieltää. Meidän vieraiden ihmisten analysoitavaksi ei kuulu toisten estyneisyys, haluaahan moni harrastaa seksiäkin vain pilkkopimeässä tai paita päällä. Siihen on oikeus. Kukaan jota synnyttäjä ei halua paikalle, ei saa olla paikalla. Edes osastolle ei tarvitse ottaa isää vastaan ellei halua. Synnyttäjällä on oikeus olla rauhassa.

En ajatellut hetkeäkään ottaa miestäni mukaan synnytykseen. Se on niin henkilökohtainen tilanne enkä halunnut kenenkään näkevän minua niin avuttomassa tilassa.

Mies ei ollut kummankaan lapsen synnytyksessä mukana eikä ole koskaan valittanut asiasta.

Minä olin  niin kivuissani etten kyennyt puhumaan kunnolla enkä tajunnut mitä kätilö sanoi, olin kuulemma vain hokenyt "en mä, en mä, en mä!" itkuisella äänellä tajuamatta mistään  mitään ja tärissyt.  Ilman miestäni tilanne olisi ollut kauhea!

Oletko ap miettinyt asiaa ihan tuolta kannalta, kuka on äänesi jos olet kivusta  sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Babette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei.

Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.

Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?

Aiemmin tuolla kerroin, että mieheni poistui pyynnöstäni ponnistusvaiheen ajaksi. Lisään vielä, että mieheni hoiti lasta alusta lähtien enemmän kuin minä. Kylvetti, vaihtoi vaippoja ja lauleli vauvalle. Toki imetyksen hoidin pääosin minä, mutta välillä hän halusi syöttää öisin pullosta, että minä saisin nukkua. Ei aiheutunut hänelle mitään traumaa siitä, että sain synnyttää haluamallani tavalla. Minä sen sijaan olisin kärsinyt, jos olisin joutunut uhrautumaan näin isossa asiassa miehen mieliksi. Synnytys on tosi intiimi ja synnyttäjälle henkilökohtainen asia. Onneksi mieheni ei ollut niin itsekäs, että olisi alkanut kinastelemaan asiasta. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko mies läsnä ponnistuksen hetkellä vai vasta muutaman minuutin kuluttua sen jälkeen. Jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei lasta hoida olipa hän sitten kyttäämässä silmä kovana synnytystä tai jossain muualla. 

Muslimikulttuureissa miehet omistavat naisen ja voivat päättää tällaisista asioista. Suomessa naisilla on oikeus päättää itse kehostaan. Samoin kuin miehillä on oikeus päättää ottavatko vaimon mukaan katselemaan omia lääkärissäkäyntejään. Jotkut haluavat tehdä kaiken käsi kädessä ja toiset haluavat yksityisyyttä. Pääasia, että se jonka kehosta on kyse, saa päättää. 

Jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan. Minulle mieheni oli tärkein tuki ja turva koko synnytyksen ajan ja etenkin ponnistusvaiheessa. Olin jossain vaiheessa niin sekaisin kivusta ja ilokaasusta ja ties mistä, että en enää ymmärtänyt tai kuullut mitään kätilöiden puheesta. Ainoastaan mieheni sai minuun yhteyden, kun hän piti kädestäni ja kuiskasi rauhoittavia sanoja korvaani. Ilman hänen tukeaan synnytys olisi ollut minulle hyvin pelottava kokemus. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä tuesta. 

Yleinsä ilokaasun antaminen lopetettaan aikaisemmin, jottei näin kävisi. On tärkeää, että äiti on läsnä synnytyksessä, jotta voi toimia niinkuin kätilö pyytää. Tämän takia narkomaanien synnytykset ovat vaarallisia, koska eivät tunne kehoansa ollessaan huumausaineen vaikutuksenalaisena synnyttämässä.

Minä oli yhtä sekaisin pelkästä kivusta enkä ilokaasua nähnytkään. Ei ainakaan kukaan missään vaiheessa sanonut, että olisin saanut sitä.

Minä ihmettelen miehiä jotka tunkevat sinne mukaan.

Kyllä sen lapsen ehtii nähdä sittenkin kun on siistitty ja on äitinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. No, vaikutat tosi estyneeltä ja omituiselta, jos esim. alastomuus oman miehesi läsnäollessa ahdistaa. Kannattaa mennä terapiaan. Sinänsä tuo on tietysti täysin sinun päätettävissä, ei sinne ketään tule ellei potilas halua. Ihan niinkuin muissakin toimenpiteissä, eipä perheenjäsenet ole tervetulleita toljottamaan sitä toimitusta jos potilas kieltää.

Et oo tosissas!!

Ekassa synnytyksessä olisi oikeastaan ollut ihan sama olisiko puoliso ollut mukana vai ei. Avautumisvaihe kesti pitkään ja oli kivulias, mutta en kaivannut seuraa enkä kyllä erityisesti myöskään tukea puolisolta. Synnytyksenä toinen oli helpompi mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan välittömästi sen jälkeen vauvalla eikä myöskään minulla. Oli todella helpottavaa tietää että isä on vauvan lähellä kun minua hoidettiin muualla ja vauvaa toisaalla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. No, vaikutat tosi estyneeltä ja omituiselta, jos esim. alastomuus oman miehesi läsnäollessa ahdistaa. Kannattaa mennä terapiaan. Sinänsä tuo on tietysti täysin sinun päätettävissä, ei sinne ketään tule ellei potilas halua. Ihan niinkuin muissakin toimenpiteissä, eipä perheenjäsenet ole tervetulleita toljottamaan sitä toimitusta jos potilas kieltää.

Onko mies todella estynyt ja omituinen, jos häntä ahdistaa ajatus siitä, että joku toinen kuin lääkäri näkisi hänet, kun hänen eturauhasensa tarkistetaan? Kannattaako hänen mennä sen takia terapiaan? Mieshän ei siinä tilanteessa ole tunteja, ei tule huutamaan tai itkemään tuskasta, ei ole vaarana, että ulostaisi alleen toimituksen aikana tms.

MEILLÄ ON RASKAUS HAHAHAHAHHA Vttu että olet tyhmä XDDDDDDDDD

Muutenkin KeTÄ VTTUA KIINNOSTAA NÄMÄ LOPUTTOMAT RASKAUSPASKAT?!? KEKSIKÄÄ JOSKUS JOTAIN uutta 😑😑😑😑😑

Mieheni ollut kaikissa synnytyksissä mukana ja pitänyt niitä hetkiä tärkeänä.  asia on ollut kaikkien kannalta hyvä.  Mutta tietenkin lopullisen päätöksen tekee synnyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. No, vaikutat tosi estyneeltä ja omituiselta, jos esim. alastomuus oman miehesi läsnäollessa ahdistaa. Kannattaa mennä terapiaan. Sinänsä tuo on tietysti täysin sinun päätettävissä, ei sinne ketään tule ellei potilas halua. Ihan niinkuin muissakin toimenpiteissä, eipä perheenjäsenet ole tervetulleita toljottamaan sitä toimitusta jos potilas kieltää.

Onko mies todella estynyt ja omituinen, jos häntä ahdistaa ajatus siitä, että joku toinen kuin lääkäri näkisi hänet, kun hänen eturauhasensa tarkistetaan? Kannattaako hänen mennä sen takia terapiaan? Mieshän ei siinä tilanteessa ole tunteja, ei tule huutamaan tai itkemään tuskasta, ei ole vaarana, että ulostaisi alleen toimituksen aikana tms.

Lähinnä kuulostaisi omituiselta että miestä ahdistais se että olisin syystä tai toisesta paikalla.

Mä olisin aikoinaan halunnut luistaa synnytyksestä mutta vaimo pakotti mukaan. Aika erikoista että jotkut haluavat toisinpäin?