En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita

Vierailija kirjoitti:

Jos ei miestä päästetä synnytykseen, vaikka haluaisi, saattaa käydä niin, että sinä saat sen muksun hoitaa yksin sitten jatkossakin...

"Niin, en minä yhtään uhkaile, en ollenkaan, mutta noinkin voi sitten käydä ja saat syyttää itseäsi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on se kumma paikka, ettei nainen saa itse päättää ketä on mukana synnytyksessä! Mieshän itsekäs on, jos valittaa, kun ei pääse mukaan. Ajattelee enemmän omia tuntemuksiaan kuin vaimonsa. Heti kun miehet voivat synnyttää, niin kaikki maailman naiset vaan katsomaan. Onhan mies itsekäs, jollei sitä salli!

Mihinkä unohtui se päähenkilö eli lapsi? Haluaisiko lapsi että syntymässä on mukana hänen molemmat vanhempansa vai vain toinen jos hän osaisi jo päättää? Entä mitä ajettelee jo vähän isompi lapsi kun hänelle selviää että äiti ei halunnut että isä on mukana hänen syntymässään?

No kerro mitä lapsi ajattelee. Miten se on lapselle merkityksellistä ketkä kaikki sitä synnytystä ovat olleet katsomassa. Turha normalisoida omanperheen käytäntöjä kaikille sopiviksi.

Lapsi ei ajattele syntymässä mitään. Kyse onkin lähinnä siitä, että sekä äiti että isä voivat luoda suhdettaan omaan lapseensa heti syntymästä lähtien. Tutkittu juttu. Täällä kaikki jotka kommentoivat, että isä pitää jättää ulos synnytyksestä etc etc omaavat huonon isä-suhteen. No minkähän takia? No ehkäpä sen takia ettei hänenkään isänsä ole päässyt tutustumaan omaan vastasyntyneeseen lapseensa tai olemaan läsnä hänen lapsuudessaan - siinä ei paljoa sidota mitään tunnesiteitä silloin. Nyt nämä samat naiset jotka ovat kärsineet oman isänsä ulkoistamisesta tekevät saman omille lapsilleen. Tämäkin tutkittu juttu.

Aikamoista yleistämistä, ehdottomuutta ja syyllistämistä tekstisi.

Totuus usein sattuu.

Kun kyse ei ole totuudesta vaan siitä, että yleistät jonkun tuntemattoman tahon tekemän tutkimuksen yleispäteväksi. Mutta usko sinä siihen jos se autuaaksi tekee.

Anteeksi jos rikoin kuplasi. Tottahan tuo on pääosassa tapauksia. Kaikkiin se ei päde, mutta niin moniin jotta sitä voi yleistää. Ei se minua autuaaksi tee, mutta se ei minua kosketakaan:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin, ap. En ole koskaan tajunnut tätä nykyajan höpsötystä että mies mukaan synnyttämään. Mitä se mies siellä tekee? Synnytys on vuosituhansia ollut naisten juttu, ei sinne tarvitse kuin synnyttäjän ja kätilöt tms muu kokenut tukena oleva henkilö. Ei mies ymmärrä hölkäsen pöläystä synnyttämisistä. Mies voi tulla sitten katsomaan vauvaa kun se on ulkona. Pidä pääsi. Et todellakaan tarvitse terapiaa. Ennemminkin ne jotka haluavat ukkonsa viereen tuijottamaan jokaista pieraisua ovat terapian tarpeessa. Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteen ja synnytykseen!

Siinä nainen minun makuuni! Voinkin samalla kertoa että tulen sitten kotiin vauvaa katsomaan kun on ensin saatu kunnolla poiken kanssa varpajaiset vietettyä. Voi vähän venähtää, ehkä ensi tai seuraavalle viikolle, joten älä turhaan odottele. Onneksi tiedän että sinulta sujuu luonnostaan tuo vaippojen vaihto ja puklurättien kanssa pelailu, nainen kun olet. Lämmin ruoka ja pari loiventavaa olutta jääkaapissa olisi mukava olla valmiina kun tulen kotiin.

Että sinä osaat olla nolo.

Vierailija kirjoitti:

Babette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos isälle on jäänyt asiasta huono mieli niin eikä hän saa sanoa lapselle että olisi halunnut nähdä lapsensa syntymän? Vai pitääkö tässä vielä valehdellakin lapselle?

Ööh, pitääkö lapselle ylipäänsä kertoa, missä asennossa hänet on siitetty ja oliko isä tiirailemassa, kun hän äitinsä alapäästä ryöpsähti pihalle? Itse en halua tietää mitään vanhempieni alapääjuttuja. Onneksi heillä ei ole ollut tarvetta avautua minulle tuollaisista. 

Minusta on aika normaalia että lapsen kanssa muistellaan esim. hänen syntymäpäivinään sitä kun hän aikanaan syntyi. Ainakin meillä on niin tehty. Minusta on tärkeää että lapsi tietää miten iso ja tärkeä asia on ollut meillä vanhempina että hän on syntynyt. Ei siinä mitään alapäänjuttuja tietenkään kerrota vaan sitä miltä äidistä ja isästä tuntui ja miten vauva pestiin ja pääsi sitten syliin.

Tuntuisi hassulta jos sen päivän tapahtumia jotenkin peiteltäisiin.

Mieheni pesi vauvan vaikkei ollut synnytyksessä. Ja muistelemme muutenkin sitä. Se vaihe kun mieheni pyysin käytävään (taisi mennä syömään, koska sairaala ei tarjoa isälle ruokaa), jotta voisin keskittyä ponnistamiseen on itselläkin aika sumun peitossa. Ei siitä kohtaa siis paljoakaan kerrottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet paha ja itsekäs. Kyse on sekä sinun että miehesi YHTEISESTÄ lapsesta. Miehelläsi on täysi oikeus olla lasnä lapsenne syntymän hetkellä.

Ja paskat. Ei se, että lapsi on yhteinen tarkoita että miehellä olisi oikeus naisen kehoon ja roikkua paikalla pällistelemässä jossain lääketieteellisessä toimenpiteessä. Sitäpaitsi se on nimenomaan nainen, joka ottaa jokaisen raskauden ja synnytyksen kohdalla ei-triviaalin riskin oman terveytensä ja jopa elämänsä kannalta. Ainoakaan mies ei ole synnytykseen kuollut, naisia taas on mennyt epälukuinen määrä. Synnytys on täysin naisen asia, johon mies toki voi tulla yleisöksi jos se naiselle on ok, mutta mitään oikeutta miehellä ei siihen ole. Palsta on kyllä täynnä todella iljettäviä ja itsekkäitä ihmisiä. Naisen painostaminen miellyttämään miestä jopa synnytyksen aikana on kyllä niin syvää naisvihaa kuin olla ja voi. Teille oikeasti miehen mielipaha on suurempi ongelma kuin naisen mielipaha, jopa silloin kun nainen on synnyttämässä! Voi luoja mitä meninistejä on paikalle eksynyt.

Kyllä se itse asiassa tarkoittaa juuri sitä. Jos nainen haluaa ottaa sen riskin että hankkiutuu raskaaksi niin siinä menettää jo lähtökohtaisesti sitä että hän ei pysty enää täysin kontrolloimaan sitä mitä tapahtuu.

Nainen ei myöskään ole miellyttämässä miestä synnytyssalissa vaan mies on siellä katsomassa oman lapsensa syntymää joka sitten menee niin kuin menee.

Kivasti ilmoitettu, siis mies on vain katsomassa vauvansa syntymää.

Ei esim. pitämässä huolta hänen lastaan synnyttävästä vaimostaan /tyttöystävästään.

Minullekin tuli mieleen, että siellä mies istuu naisen jalkopäässä ja syö popcornia samaan aikaan.

Voisi vähitellen jo päättää että onko siitä miehestä hyötyä, apua ja turvaa siinä synnyksessä vai onko hän vain turha sivustakatsoja. Kun yhdessä viestissä kerrotaan yhtä ja toisessa sitten toista.

Onko kaikki miehet samanlaisia?

Ei. Mutta nyt on käsittääkseni puhuttu ihan tavallisesta normaalista miehestä josta ei olisi synnytyksessä mitään haittaa ja joka itse haluaisi synnytykseen mukaan tulla.

Ei riitä, että miehestä ei ole haittaa, miehestä pitää olla hyötyä synnytyksen aikana. Jos synnyttävä nainen sanoo miehelle, että hyppää, mies hyppää eikä kysele perusteluja. Mikäli mies pelkää verta ja eritteitä, niin miehen ei kannata mennä mukaan. Vieressä yökkäilevä mies ei edistä synnytyksen kulkua.

Edelleen puhut jostain ihan muusta asiasta. Nyt on koko ajan puhuttu miehestä joka haluua tulla mukaan synnytykseen ja olla siellä hyötynä ja tukena mutta jota äiti ei silti halua sinne mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin, ap. En ole koskaan tajunnut tätä nykyajan höpsötystä että mies mukaan synnyttämään. Mitä se mies siellä tekee? Synnytys on vuosituhansia ollut naisten juttu, ei sinne tarvitse kuin synnyttäjän ja kätilöt tms muu kokenut tukena oleva henkilö. Ei mies ymmärrä hölkäsen pöläystä synnyttämisistä. Mies voi tulla sitten katsomaan vauvaa kun se on ulkona. Pidä pääsi. Et todellakaan tarvitse terapiaa. Ennemminkin ne jotka haluavat ukkonsa viereen tuijottamaan jokaista pieraisua ovat terapian tarpeessa. Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteen ja synnytykseen!

Siinä nainen minun makuuni! Voinkin samalla kertoa että tulen sitten kotiin vauvaa katsomaan kun on ensin saatu kunnolla poiken kanssa varpajaiset vietettyä. Voi vähän venähtää, ehkä ensi tai seuraavalle viikolle, joten älä turhaan odottele. Onneksi tiedän että sinulta sujuu luonnostaan tuo vaippojen vaihto ja puklurättien kanssa pelailu, nainen kun olet. Lämmin ruoka ja pari loiventavaa olutta jääkaapissa olisi mukava olla valmiina kun tulen kotiin.

Että sinä osaat olla nolo.

Ai että seksistiset ja kivikautiset asenteet ovat ok naisella (koska onhan hän sentään äiti) mutta noloja miehellä?

Minusta ne ovat noloja ihan molemmilla.

Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?

Puhumattakaan hätäsektiosta.

Vierailija kirjoitti:

Äidin stressihormonien taso vaikuttaa syntymän kulkuun. Korkea stressitaso estää synnytyksen etenemistä ja aiheuttaa lisäkomplikaatioita. Jos miehen läsnäolo on mistään syystä stressitekijä, on miehen poissaolopyyntöön myös lääketieteelliset syyt.

Niin kauan kuin synnytys tapahtuu naisen kehossa ja intiimialueilla, ja nainen on ainoa osapuoli, joka siinä tilanteessa kärsii, riskeeraa ja jonka eritteet päätyvät nähtäville, on naisella oikeus päättää tämän tapahtuman päätettävissä olevista puolista. Ylipäänsä niin kauan kuin lapsi on kiinni naisen kehossa, miehellä ei vain ole mahdollista olla samoja oikeuksia lapseen kuin naisella. Kyse kun ei silloin koskaan ole vain lapsesta, vaan vähintään yhtä lailla naisesta, hänen kehostaan ja terveydestään. (Abortin kohdalla tämä onneksi yleisesti hyväksytäänkin. Muutenhan naisen itsemääräämisoikeuden voisi jyrätä siinäkin samoin argumentein.) Jos mies alkaa tässä kohtaa uhkailla lapsen heitteillejätöllä, on hän yksinkertaisesti erittäin itsekeskeinen ja huono mies. Tietysti joillain miehillä on taipumus draamailla jopa siitä, miten naiset eivät voi ymmärtää miten rankkaa synnytys on miehille...

 

Onneksi omalta mieheltäni en voi kuvitellakaan tuollaisia argumentteja, hänelle on itsestäänselvää, että naiset päättävät asioista, jotka koskevat eniten heitä itseään. Vähin mitä mies voi tehdä - synnyttääkään kun hän ei kuitenkaan voi, eli hän ei tässä kohtaa kykene tasapuoliseen kontribuutioon - on kunnioittaa naisen toivetta.

Otan osaa miehesi puolesta. On kyllä sellaisen rautasaappaan alla, että huhhuh. Jos sinulla miestä ylipäätään on. Kyseenalaistan tekstisi perusteella;

"Vähin mitä mies voi tehdä on kunnioittaa naisen toivetta".

"Hänelle on itsestäänselvää, että naiset päättävät asioista".

Huhhuh, sellaiset feminats*ilut sieltä.

Ihana palsta, taas ymmärsin voittaneeni aviomieslotossa jackpotin! Aviomies on minun läheisin omainen, johan hän minun alapääni näki moneen kertaan kun esikoista alulle laitettiin. Olisin aivan varmasti pystynyt synnyttämään yksin mutta en todellakaan halunnut. Halusin puolisoni viereeni kun olin tuskissani ja peloissani. Haluan edelleen.

Mutta niinhän se on että synnyttäjä päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Babette kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos isälle on jäänyt asiasta huono mieli niin eikä hän saa sanoa lapselle että olisi halunnut nähdä lapsensa syntymän? Vai pitääkö tässä vielä valehdellakin lapselle?

Ööh, pitääkö lapselle ylipäänsä kertoa, missä asennossa hänet on siitetty ja oliko isä tiirailemassa, kun hän äitinsä alapäästä ryöpsähti pihalle? Itse en halua tietää mitään vanhempieni alapääjuttuja. Onneksi heillä ei ole ollut tarvetta avautua minulle tuollaisista. 

Minusta on aika normaalia että lapsen kanssa muistellaan esim. hänen syntymäpäivinään sitä kun hän aikanaan syntyi. Ainakin meillä on niin tehty. Minusta on tärkeää että lapsi tietää miten iso ja tärkeä asia on ollut meillä vanhempina että hän on syntynyt. Ei siinä mitään alapäänjuttuja tietenkään kerrota vaan sitä miltä äidistä ja isästä tuntui ja miten vauva pestiin ja pääsi sitten syliin.

Tuntuisi hassulta jos sen päivän tapahtumia jotenkin peiteltäisiin.

Mieheni pesi vauvan vaikkei ollut synnytyksessä. Ja muistelemme muutenkin sitä. Se vaihe kun mieheni pyysin käytävään (taisi mennä syömään, koska sairaala ei tarjoa isälle ruokaa), jotta voisin keskittyä ponnistamiseen on itselläkin aika sumun peitossa. Ei siitä kohtaa siis paljoakaan kerrottavaa.

Edelleen kyse on tapauksesta jossa isä olisi kovasti halunnut olla mukana synnytyksessä mutta äiti ei ole halunnut isää sinne mukaan ottaa. Ja että isä on tästä ollut pahoillaan.

Pitääkö se vain lakaista maton alle vai saako siitä puhua?

Vierailija kirjoitti:

En suosittele sellaista miestä mukaan synnytykseen jolla on aina tarve neuvoa ja opastaa muita. Äidille on rasittavaa jos mies on siinä koko ajan neuvomassa

Tämä pätee harvinaisen hyvin myös naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?

Puhumattakaan hätäsektiosta.

Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin, ap. En ole koskaan tajunnut tätä nykyajan höpsötystä että mies mukaan synnyttämään. Mitä se mies siellä tekee? Synnytys on vuosituhansia ollut naisten juttu, ei sinne tarvitse kuin synnyttäjän ja kätilöt tms muu kokenut tukena oleva henkilö. Ei mies ymmärrä hölkäsen pöläystä synnyttämisistä. Mies voi tulla sitten katsomaan vauvaa kun se on ulkona. Pidä pääsi. Et todellakaan tarvitse terapiaa. Ennemminkin ne jotka haluavat ukkonsa viereen tuijottamaan jokaista pieraisua ovat terapian tarpeessa. Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteen ja synnytykseen!

Olet sair*s. En minäkään ymmärrä miksi naisen pitää poistua kotoa, tavata kavereita. Miksi nainen kävisi töissä?! Eikö riitä, että nainen on kotona, tekee miehelleen ruokaa ja on valmiina hommiin kun mies haluaa? Puheesi kuulosti tältä, sukupuolet vain toisinpäin käännettynä.

Okei.

Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.

Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?

Jos muija määrää jo senkin että saako isä nähdä lapsensa syntymää vai ei, niin eiköhän tämä mies jossain vaiheessa vaihda miellyttävämpään kumppaniin joka pitää häntä tasavertaisena. Sitten ap voi olla ihan yksin väljähtäneen pommin jäljiltä olevan alapäänsä kanssa ja mietiskellä että kannattiko. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele sellaista miestä mukaan synnytykseen jolla on aina tarve neuvoa ja opastaa muita. Äidille on rasittavaa jos mies on siinä koko ajan neuvomassa

Tämä pätee harvinaisen hyvin myös naisiin.

Synnyttävä nainen neuvoo synnytyksen aikana... niin ketä? Kätilöä vai miestä? Jos mies hieroo selkää, nainen sanoo, että tuntuu pahalle, niin tietenkin mies lopettaa hieronnan. Tai sitten toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, onko kiireelliset sektiotkin sitten väärin, kun näissä harvemmin isä pääsee mukaan todistamaan lapsensa syntymää?

Puhumattakaan hätäsektiosta.

Sektioissa se äidinkin läsnäolo on vahän siinä ja siinä. Hänellä on lähinnä välinearvo siinä hommassa.

No kylläpä suhtaudut todella kivasti synnyttäjiin. Vai että välinearvo.

Onneksi omassa sektiossani oli ihanaa henkilökuntaa, joka piti minusta huolta ja rupatteli kanssani leikkauksen lomassa.

En todellakaan kokenut olevani jokin esine, jonka sisältä vauva kaivetaan.

Vierailija kirjoitti:

Okei.

Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.

Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?

Ei niin ole puhuttu. On vain kerrottu että oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Ei voi vaatia velvollisuuksia jos ei anna samoja oikeuksia.

On sitten eri asia että kaikki eivät osaa käyttää oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan oikein vaan luistavat vastuistaan. Mutta se ei ole mikään syy kieltää kaikilta miehiltä täydet oikeudet lastensa elämään.

Minä en ole vastuussa siitä jos naapurin Pertsa ei huolehdi lapsistaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että onko minulla oikeus nähdä lapseni syntymä.

Oho, enpä arvannut että tulisi näin paljon kommentteja.

Tosiaan niinkuin monet sanoivatkin, miehen läsnäolo tuo ylimääräistä stressiä minulle. Mietin, miten hän jaksaa, miltä minä näytän, häiritseekö mies tai onko tiellä, repeänkö, mitä eritteitä minusta valuu kaiken kansan eteen… siis ihan kamalaa! En tahdo millään tätä kaikkea itse synnytyksen päälle ja olen muutenkin kova stressaamaan.

Jos se on siitä kiintymyssuhteen luomisesta kiinni, niin minun puolestani huudettakoon mies käytävästä paikalle ja vauva hänelle syliin ensimmäisenä jos näin haluaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos muija määrää jo senkin että saako isä nähdä lapsensa syntymää vai ei, niin eiköhän tämä mies jossain vaiheessa vaihda miellyttävämpään kumppaniin joka pitää häntä tasavertaisena. Sitten ap voi olla ihan yksin väljähtäneen pommin jäljiltä olevan alapäänsä kanssa ja mietiskellä että kannattiko. 😁

Tässä taas esimerkki empaattisesta isähahmosta, tuesta ja turvasta. Niin kauniisti puhuu synnyttäneen vartalosta, eikö?