Lue keskustelun säännöt.
Rouva Jenni Haukio avautuu Seurassa Lennu-koiran kuolemaa seuranneesta surustaan: ”Lennu oli minulle kuin oma lapsi”
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minultakin kuoli koira vuosi sitten ja vieläkään en pysty siitä ääneen puhumaan.
Minulta on myös lapsi kuollut aiemmin, siitä pystyn jo puhumaan.
Kolme koiraihmistä on minulle sanonut, kuultuaan lapsen kuolemasta, että tiedän miltä susta tuntuu. Tuo on oikeasti törkeää. Et todellakaan tiedä ennen kuin menetät lapsen.
Lemmikin menetys voi olla todella rankkaa mutta jos et ole lastasi menettänyt, et voi verrata lemmikin kuolemaa lapsen kuolemaan.Piti siis jatkaa tuota lausetta, että kuulema tietävät miltä minusta tuntuu kun heiltäkin on koira kuollut.
Olen samaa mieltä kuin sinä. Mutta kannattaa ottaa huomioon myös, että Jenni eli monta vuotta niin, että Lennu oli hänelle paitsi koira ja lemmikki, myös lapsen korvike, jota ei vaan kuulunut.
Olen tässä asiassa samaa mieltä kuin Jenni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minultakin kuoli koira vuosi sitten ja vieläkään en pysty siitä ääneen puhumaan.
Minulta on myös lapsi kuollut aiemmin, siitä pystyn jo puhumaan.
Kolme koiraihmistä on minulle sanonut, kuultuaan lapsen kuolemasta, että tiedän miltä susta tuntuu. Tuo on oikeasti törkeää. Et todellakaan tiedä ennen kuin menetät lapsen.
Lemmikin menetys voi olla todella rankkaa mutta jos et ole lastasi menettänyt, et voi verrata lemmikin kuolemaa lapsen kuolemaan.Piti siis jatkaa tuota lausetta, että kuulema tietävät miltä minusta tuntuu kun heiltäkin on koira kuollut.
Pitääkö sulle vääntää rautalangasta, että lemmikin menettäneellä saattaa olla aavistus siitä, mitä sinä olet kokenut, vaikkei menetys olisi yhtä suuri.
Ja toisaalta. Joku ehtii elää sen kuolleen lemmikin kanssa useamman vuoden yhdessä kuin kuolleen lapsensa.
Ehkä tämä on kilpailu, jossa ei ole voittajia, ja jota ei pitäisi käydä.
Naisetkin varastaa koiria kirjoitti:
Ne jotka varastaa muilta koiran pitäisi uittaa tervassa ja kastroida sekä miehet että naiset . Pahuus on käsin kosketeltavaa .
Siinä satuttaa pahimmillaan montaa elävää otusta ja ihmistä. Psykopaatteja ovat tällaiset varkaat.
Vieläkö siellä jossain kahvilassa myydään Lennu leivoksia?
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi niin kauheasti että Jennin lapsi kuolisi hän tuskin sanoisi lapseni oli minulle kuin lennu-koira, mutta onhan tuo eläimen kuolema ikävää
Mä sanoin vielä kun mun vanhempi koira eli, ja ihmistytär asui kotona, että mulla on 3 tyttöä. Lapseni nauroi, että onko koirat nyt hänen siskojaan. Joidenkin ihmisten eläinrakkaus on vain suurta, eikä sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö siellä jossain kahvilassa myydään Lennu leivoksia?
https://images.ctfassets.net/rpjr3pohkva7/3dnyNHC1Ma1FwhpXcMx2Oj/6bb1cc…
Vierailija kirjoitti:
jenni on sentään lämmin ja herkkä ihminen verrattuna Marinin kylmään sos
Jenni on kauniimpikin. Ja juuri siksi.
Joo, jos Mariniin vertaa, niin Jenni on lämmin ja empaattinen. Miellyttävän hillitty roolissaan.
Voisiko pyrkiä seuraavaksi pressaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minultakin kuoli koira vuosi sitten ja vieläkään en pysty siitä ääneen puhumaan.
Minulta on myös lapsi kuollut aiemmin, siitä pystyn jo puhumaan.
Kolme koiraihmistä on minulle sanonut, kuultuaan lapsen kuolemasta, että tiedän miltä susta tuntuu. Tuo on oikeasti törkeää. Et todellakaan tiedä ennen kuin menetät lapsen.
Lemmikin menetys voi olla todella rankkaa mutta jos et ole lastasi menettänyt, et voi verrata lemmikin kuolemaa lapsen kuolemaan.
Mutta eihän lapsensa menettänytkään voi tietää, miltä jostain toisesta tuntuu, kun tämä menettää oman lapsensa. Kaikki surut ovat erilaisia, mutta kuitenkin sen verran samanlaisia, että kaikki tietävät suurin piirtein mistä puhutaan kun puhutaan suremisesta.
Vierailija kirjoitti:
Koira kuin lapsi, suurin kohdannut suru. Vähälläpä on rouva Haukio elämässä päässyt.
Oletko edes tavannut Lennu-koiraa. Mistä sitä tietää, miten ankarasti olisit itse surrut sen kuolemaa, jos se olisi ollut oma koirasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenni ei hyväksy elämänhaluisten eläinten tappamista. Siksi pitää joulukinkkuakin kiduttaa ensin.
Epäeettistä pitää koiraa ja vielä tuollaista lyttykuonojalostettua joka ei voi hengittää
Koira tuhoaa ilmastoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin se presidentti vaihtuukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jenni on sentään lämmin ja herkkä ihminen verrattuna Marinin kylmään sos
Jenni on kauniimpikin. Ja juuri siksi.
Joo, jos Mariniin vertaa, niin Jenni on lämmin ja empaattinen. Miellyttävän hillitty roolissaan.
Voisiko pyrkiä seuraavaksi pressaksi.
Voi pyrkiä, hurisevan ukkonsa jatkoksi passaa hyvin. Voi sitten keskittyä lehmä lehmien oikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minultakin kuoli koira vuosi sitten ja vieläkään en pysty siitä ääneen puhumaan.
Minulta on myös lapsi kuollut aiemmin, siitä pystyn jo puhumaan.
Kolme koiraihmistä on minulle sanonut, kuultuaan lapsen kuolemasta, että tiedän miltä susta tuntuu. Tuo on oikeasti törkeää. Et todellakaan tiedä ennen kuin menetät lapsen.
Lemmikin menetys voi olla todella rankkaa mutta jos et ole lastasi menettänyt, et voi verrata lemmikin kuolemaa lapsen kuolemaan.Mutta eihän lapsensa menettänytkään voi tietää, miltä jostain toisesta tuntuu, kun tämä menettää oman lapsensa. Kaikki surut ovat erilaisia, mutta kuitenkin sen verran samanlaisia, että kaikki tietävät suurin piirtein mistä puhutaan kun puhutaan suremisesta.
Älä viitsi. Miksi joidenkin on niin tärkeää mitätöidä lapsen ja lemmikin eroa kaikin keinoin? Siihen vetoaminen on asiatonta, ettei kukaan toisen surua voi tietää. Ei voikaan. Se on lähtökohta, ei loppupäätelmä. Ja siitä huolimatta ja juuri sen takia voidaan todeta, että on erityisen moukkamaista lähteä vakuuttelemaan lapsensa haudanneelle omaa ymmärrystä, kun on kerran itsekin on joskus menettänyt koiran. Vähintään voisi myöntää, että menee eri kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hiukan ajattelematonta Jenniltä, mutta tämä on vapaa maa ja hän on presidentin rouva, joten sanokoon mitä sanoo.
Silloinpa ei juuri pitäisi sanoa ihan mitäa tahansa!
Koska nähdään Jenni soppajonossa jakamassa ruokaa vähävaraisille?
Vierailija kirjoitti:
Sitä en kiellä, etteikö koiran kuolemaa saisi surra, mutta onhan se totta mitä täällä on ihmiset kommentoineet, että Jenni ja Sauli kuuluvat näihin onnekkaisiin, jotka eivät juuri ole kokeneet vastoinkäymisiä elämässään. Molemmat täysin terveitä sekä psyykkisesti että fyysisesti. Tietysti hyvä niin, mutta kun miettii heidän kylmiä kokoomusarvoja, niin tajuaa sen, että Kokoomusta äänestää vaan kermaperseet.
On ollut helppoa jäädä leskeksi, yh:ksi ja melkein kuolla tsunamiin, vähän järkeä näihin juttuihin.
Uusi koira oli kuitenkin varattu, ennen kuin edes Lennu oli haudattu. Sellaista suruaikaa!
Elämässä kilpaillaan paljon kaikenlaisesta, ja tässä asiassa tuntuu olevan meneillään kisa surun tasa-arvosta. Että suru kuin suru, samaan pinoon menee.
Ei mene, eikä pidäkään mennä. Kyllä minäkin suren vanhoja lemmikeitä, tänään viimeksi muistelin 20 vuoden takaista kissaa ja vesi herahti silmiin. Olisin kuitenkin röyhkeä jos väittäisin sen perusteella olevani suremisen asiantuntija.