Miten ihmeessä ootte saanu pidettyä parisuhteen kasassa vauvavuoden aikana

Aika outoa jos mies ei halua sexiä.

Aika outoa, jos parisuhde kaatuu siihen, että vauvavuonna on vähemmän seksiä.

Se on ihan normaalia, että siinä univajeessa ja vauvan 100-prosenttisessa huomioimisessa ei jää aikaa ja ajatusta ja jaksamista seksille. Mutta ei se vauvavuosi ikuisesti kestä. Parisuhde pysyy kasassa sillä, että molemmat luottaa siihen, että ei se toinen ole mihinkään lähdössä. Ja että tämä on yhteinen, molempien toivoma tilanne. Ja elämässä on monenlaisia vaiheita, ja tämä on yksi niistä.

Onko se toinen karkaamassa johonkin, vai kuvitteletko vain?

Minusta tuntuu, että sinä taidat vain ajatella liikaa. Kehittelet pelkoja, joille ei ole mitään todellista syytä. Jospa et miettisi turhia, ja nauttisit vain siitä mitä teillä nyt on.

Miksi ette nuku samassa sängyssä?!

Ei kai tuossa mitään ihmeellistä ole ettei seksiä ole vielä ollut montaa kertaa - ystäväni ovat sanoneet, että miehillä lässähtää hetkellisesti testot vauvan syntymän myötä, eikä ne miehet edes yritä seksiä ensimmäisinä kuukausina vauvan syntymän jälkeen.. kyse siis perusfiksuista liikunnallisista milleniaalimiehistä. 

Sen sijaan tuo ettei ole mitään läheisyyttä, on outoa. Vaikka seksiä ei heti vauvan syntymän jälkeen olisikaan, niin kyllähän läheisyys ja pusuttelu kuuluu normisti päivittäisenä elämään koko ajan riippumatta siitä onko just syntynyt vauva vai ei. 

Meillä oli seksi vähissä useamman vuoden. Ei ollut ongelmaa, kun keskusteltiin asiasta. Kyllä ne halut taas heräili kun oli taas enemmän omaa tilaa ja aikaa, ja lapset nukkui jo pysyvästi omassa huoneessaan. Rakkaus lapsiin kyllä vaan lujitti meidän parisuhdetta, vaikka se ei ollut enää samanlainen kuin ennen. 

Hyvä et sä heräät tähän nyt! Jutelkaa tosta ja niinkun joku sanoi, se on yksi osa elämää ja kestää lopulta tosi vähän aikaa. Kohta lapsi on 2, 3 jne millon elämä aikalailla normalisoituu verrattuna tohon ekaan vuoteen. 

Mä tein sen virheen et menin vaan jotenki siinä putkessa ja sumussa ja suoriuduin, en miettinyt tätä kauheesti vaikka huomasin et tilanne on menny aika huonoksi. Mä sain 3 lasta 3 vuoden aikana ja voit varmaan arvata mikä lopputulos tässä tarinassa on.. erottiin sitte aikanaan ja juuret sille tossa ajassa. Sinällään kaikki on nyt paremmin kuin hyvin meillä ja lapsilla mutta harmittaa varmaan loppuelämän jollain tasolla 

Samalla tavalla suhde pysyi kasassa kuin muissakin raskaissa elämänvaiheissa. Kun on syvä rakkaus ja luottamus, ei tuollaisia tarvitse edes miettiä. 

"kulta, en millään jaksa kokata tänään"



"ei se mitään hani, käyn syömässä hampparin ennen kuin tuun kotiin"

Konsepti on siirrettävissä muihinkin kuin ravitsemuspalveluihin.

Mitä jos itse ottaisit arkeen pieniä tekoja mitkä pitää läheisyyttä yllä. Kosketa, halaa, anna hyvän yön suukko. Ei vaadi paljoa eikä sen tarvitse johtaa enempään ellei kumpikaan jaksa. 

Onko miehille, jotka harkitsevat isäksi ryhtymistä, tarjolla  selkeää, ytimekästä ja rehellistä opasta?  Luulisi, että kuuluu ihan THL:n tms. toimenkuvaan (en löytänyt).

Millaisen "tulevaisuuden näkymät" keskustelun/hahmottelun kävitte ennalta?